Koulutusavustusta

Muutama vuosi lähiäidin levynpyöritystä, suoraan lapselle tai lapsen kuullen :

isä ei maksa eli isä ei välitä

isä ei ollut paljon paikalla kun olit pieni (töissä yhteisellä päätöksellä)

en minä kiellä sinua menemästä isäsi luo, päätä itse, ai niin sinä viikonloppuna...

isäsi on taas ostanut istelleen uuden... mutta eipä sinulle osta

elatusmaksu on naurettavan pieni, pitäisi olla kaksinkertainen

reiska (isäpuoli) pitää kuin omaa poikaa, pena ei koskaan...

pitäisi haastaa se mies oikeuteen

mikähän akka sillä on nyt kierroksessa

eihän se välitä lapsistaan sen vertaa..

pistetään se maksamaan, hommataan asianajaja

kyllä isän kuuluisi maksaa ...

jos pena tulee sinne juhliin, me ei kyllä mennä

mulle ei jäänyt puolia siitä ja siitä (ulkopuolisen tekemä, allekirjoitettu ositussopimus)

ei päästä minua lasten kanssa käymään mökillä (jäi osituksessa penalle)

olkoot nyt ilman lapsia kun lähti (vaimo petti)

kuolisi sekin äijä pois, niin ei haittaisi meidän elämää

jos isä tuo teidät autolla, tälle kadulle ei ole asiaa, sano että jättää risteykseen

Kohtelin hyvin, lapsi viihtyi kanssani ja myös vanhempieni luona. Aikaa ei ollut tarpeeksi. Vaimo halusi olla kotona lasten kanssa yhteensä 6 vuotta, tein pitkää päivää, että saatiin laskut maksettua. Lapset ovat kai tottuneet, että olen laskunmaksuautomaatti. Jälkeenpäin ajatellen olisin voinut olla vähemmän töissä, ehdotinkin sitä, mutta silloin olisi tarvinnut tinkiä elintasosta ja se ei sopinut ex:lle.

toisin.... kirjoitti:

Kohtelin hyvin, lapsi viihtyi kanssani ja myös vanhempieni luona. Aikaa ei ollut tarpeeksi. Vaimo halusi olla kotona lasten kanssa yhteensä 6 vuotta, tein pitkää päivää, että saatiin laskut maksettua. Lapset ovat kai tottuneet, että olen laskunmaksuautomaatti. Jälkeenpäin ajatellen olisin voinut olla vähemmän töissä, ehdotinkin sitä, mutta silloin olisi tarvinnut tinkiä elintasosta ja se ei sopinut ex:lle.

Taasko ollaan siinä, että miespoloa on viety kuin pässiä narussa ja nyt on suru puserossa? Miksi ihmeessä yksikään mies ei ota itse vastuuta teoistaa ja siitäminkälaiseksi elämänsä on muotoutunut?
KUmma juttu kun naiset pystyvät ottamaan vastuun ja pistävät näitä "kunnon "miehiä ulkoruokintaan. Tietenkin myös ero tuli ihan yllättäen, mitään ei sanottu ennen kuin kamat oli siirretty pihalle.
Mitä jos nyt heti eikä vasta tulevaisuudessa, ottaisitte miehet vastuun mitä elämässä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa. Yrittämällä voi saada jotain aikaiseksi. Kaikkea ei ole määrätty joskus aikaisemmin. Lastenkin kanssa voi luoda ihan uuden suhteen jos vain jaksaa yrittää. Se vaatii kärsivällisyyttä ja pettymyksen sietokykyä, mutta ennen kaikkea kykyä ottaa itse vastuu itsestään ja suhteistaan ja lopettaa se vanhassa märehtiminen ja oman ihmeellisyyden korostaminen joskus hamassa menneisyydessä kun perhe oli koossa.

Miksi ihmeessä täälläkin kirjoittelee paljon miehiä, jotka ovat tehneet niiiin kamalasti töitä ja elättäneet perheensä vaimon kavalasti sitä vaatiessa, jotka ovat uhranneet elämänsä vaimonsa elintason takia ja luopuneet lapsistakin kun"piti" käydä töissä. Ihan tosissaan, hyvät miehet, tämä sama laulu ei enää mene läpi.

toisin.... kirjoitti:

Kohtelin hyvin, lapsi viihtyi kanssani ja myös vanhempieni luona. Aikaa ei ollut tarpeeksi. Vaimo halusi olla kotona lasten kanssa yhteensä 6 vuotta, tein pitkää päivää, että saatiin laskut maksettua. Lapset ovat kai tottuneet, että olen laskunmaksuautomaatti. Jälkeenpäin ajatellen olisin voinut olla vähemmän töissä, ehdotinkin sitä, mutta silloin olisi tarvinnut tinkiä elintasosta ja se ei sopinut ex:lle.

kin oleva työ. Voipa olla vielärankenmaa. Moni vaimo menee kodin ulkopuolelle työhön koska pääsee helpomalla.
Toiset taas haluu hoitaa lapset itse.

Ilmeisesti sulla ei ole käsitystä lastenhoidosta, enkä sitten ihmettele että katkeroidut.

Itse hoidin neljä lasta kotona kouluikään, ja voin sanoa, että täyttä työtä oli. En käsitä, miksi miehet vähättelee kotiäidin työtä. Onko ainut oikea työ vain siellä kodin ulkopuolellA?

missä kodin ulkopuolella kirjoitti:

kin oleva työ. Voipa olla vielärankenmaa. Moni vaimo menee kodin ulkopuolelle työhön koska pääsee helpomalla.
Toiset taas haluu hoitaa lapset itse.

Ilmeisesti sulla ei ole käsitystä lastenhoidosta, enkä sitten ihmettele että katkeroidut.

Itse hoidin neljä lasta kotona kouluikään, ja voin sanoa, että täyttä työtä oli. En käsitä, miksi miehet vähättelee kotiäidin työtä. Onko ainut oikea työ vain siellä kodin ulkopuolellA?

Kuka sitten sinua elätti kun lorvit kotona vuosikaupalla? Kuka maksoi asumisesi, ruokasi, vaatteesi jne?

gldffijepwo kirjoitti:

Kuka sitten sinua elätti kun lorvit kotona vuosikaupalla? Kuka maksoi asumisesi, ruokasi, vaatteesi jne?

Lorvit. Sieltä se taas tuli. Kokeile itse hoitaa neljää muksua 24/7 ja tule sitten mussuttamaan lorvimisesta. Mitä kulujen maksamiseen tulee, kotihoidontuki ja lapsilisä tulevat kotiäidin tilille joka kuukausi. Ja mikäli äiti jää pois palkkatyöstään yhteisten lasten vuoksi niin eiköhän sillä isällä ole jonkinmoinen velvollisuus osallistua niihin asumis-, ruoka- ja vaatekuluihin? Vai oletatko jotain muuta?

missä kodin ulkopuolella kirjoitti:

kin oleva työ. Voipa olla vielärankenmaa. Moni vaimo menee kodin ulkopuolelle työhön koska pääsee helpomalla.
Toiset taas haluu hoitaa lapset itse.

Ilmeisesti sulla ei ole käsitystä lastenhoidosta, enkä sitten ihmettele että katkeroidut.

Itse hoidin neljä lasta kotona kouluikään, ja voin sanoa, että täyttä työtä oli. En käsitä, miksi miehet vähättelee kotiäidin työtä. Onko ainut oikea työ vain siellä kodin ulkopuolellA?

se on elämänmuodon valinnan tulos, velvollisuus lasta kohtaan, mutta ei missään nimessä ole TYÖTÄ, muutenhan täällä ei kohta olisi yhtään lapsia ja väestö pienenisi, jos lapsien kasvatus olisi työtä, sillä eihän luuseriämmät suostuis työtä tekemään.

juupasjuupas eipäsjuupas kirjoitti:

Taasko ollaan siinä, että miespoloa on viety kuin pässiä narussa ja nyt on suru puserossa? Miksi ihmeessä yksikään mies ei ota itse vastuuta teoistaa ja siitäminkälaiseksi elämänsä on muotoutunut?
KUmma juttu kun naiset pystyvät ottamaan vastuun ja pistävät näitä "kunnon "miehiä ulkoruokintaan. Tietenkin myös ero tuli ihan yllättäen, mitään ei sanottu ennen kuin kamat oli siirretty pihalle.
Mitä jos nyt heti eikä vasta tulevaisuudessa, ottaisitte miehet vastuun mitä elämässä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa. Yrittämällä voi saada jotain aikaiseksi. Kaikkea ei ole määrätty joskus aikaisemmin. Lastenkin kanssa voi luoda ihan uuden suhteen jos vain jaksaa yrittää. Se vaatii kärsivällisyyttä ja pettymyksen sietokykyä, mutta ennen kaikkea kykyä ottaa itse vastuu itsestään ja suhteistaan ja lopettaa se vanhassa märehtiminen ja oman ihmeellisyyden korostaminen joskus hamassa menneisyydessä kun perhe oli koossa.

Miksi ihmeessä täälläkin kirjoittelee paljon miehiä, jotka ovat tehneet niiiin kamalasti töitä ja elättäneet perheensä vaimon kavalasti sitä vaatiessa, jotka ovat uhranneet elämänsä vaimonsa elintason takia ja luopuneet lapsistakin kun"piti" käydä töissä. Ihan tosissaan, hyvät miehet, tämä sama laulu ei enää mene läpi.

Siksi ihmeessä kirjoittelee, että moni mies luotti väärään naiseen.

Myönnän täysin, tein virheen kun olin liikaa töissä. Parisuhteelle ei jäänyt aikaa, ja ex löysi ymmärtäjän. Pakkasin itse kamani, en suostunut pitämään kulissia.

Sitä en ymmärrä miksi ex mustamaalaa minua lapsille, eikä pidä tärkeänä että lapsilla säilyisi suhde isään. En ole luovuttanut, yritän pitää yhteyttä lapsiin. Sitkeästi vaan. Miltähän sinusta tuntuisi, jos et näkisi esim. 10-vuotiaita lapsiasi moneen kuukauteen ?

Hyväksyin ja arvostin kotiäitiyttä. Pidän luonnollisena ositusta 50/50, aviolliitossa rahat olivat yhteisiä. Sitä ex ei ymmärrä, etten enää pysty maksamaan koko palkkaani hänen talouteen ja ostamaan lapsille kaikkea. Minulla on uusi talous, emme elä enää samassa taloudessa. Kun en suostu kaikkiin rahavaatimuksiin, ex tekee kaikkensa kostaakseen lasten kautta. Mutta on elettävä näiden olosuhteiden mukaan.

miehen kanssa kirjoitti:

Siksi ihmeessä kirjoittelee, että moni mies luotti väärään naiseen.

Myönnän täysin, tein virheen kun olin liikaa töissä. Parisuhteelle ei jäänyt aikaa, ja ex löysi ymmärtäjän. Pakkasin itse kamani, en suostunut pitämään kulissia.

Sitä en ymmärrä miksi ex mustamaalaa minua lapsille, eikä pidä tärkeänä että lapsilla säilyisi suhde isään. En ole luovuttanut, yritän pitää yhteyttä lapsiin. Sitkeästi vaan. Miltähän sinusta tuntuisi, jos et näkisi esim. 10-vuotiaita lapsiasi moneen kuukauteen ?

Hyväksyin ja arvostin kotiäitiyttä. Pidän luonnollisena ositusta 50/50, aviolliitossa rahat olivat yhteisiä. Sitä ex ei ymmärrä, etten enää pysty maksamaan koko palkkaani hänen talouteen ja ostamaan lapsille kaikkea. Minulla on uusi talous, emme elä enää samassa taloudessa. Kun en suostu kaikkiin rahavaatimuksiin, ex tekee kaikkensa kostaakseen lasten kautta. Mutta on elettävä näiden olosuhteiden mukaan.

valintana(joka oli alusta asti sovittu miehen kanssa).Mies teki sitten tuplamäärän töitä, että tuo tilanne mahdollistui.
Se toki tarkoitti sitä että arjen vastuu kodista ja lapsista jäi kokonaan itseni vastuulle..ja lapset näki isäänsä vain harvoin; myöhään illalla,ja viikonloppuina.

Tokihan isä koitti silloin korvata lapsille tuon menetetyn ajan,ja muutenkin olimme ja elimme hyvin tiiviinä perheen kesken.

Myöhemmin toki tajusin että systeemi oli todella huono.
Parisuhteelle ei jäänyt enää aikaa,arki vei liiaksi mukanaan.Mies kyllästyi lapsiinsa sekä minuunkin.
Hän myös kyllästyi laskujen maksamiseen,ja siihen että päivät oli vain ainasta puurtamista.Mies uupui taakkansa alle.
Siinäpä sitten mies uupumuksen keskellä, ja kun alkoi eräs nainen soittelemaan miehelle...mies tuon manipuloinnin myötä koki että avioero olisi ainoa ratkaisu kaikkeen.
Nainen siis vahvisti miehen itsetuntoa..ja niinpä siinä sitten ero tuli (miehen kertomaa).
Se uusi liitto hällä ei toki ole ollut pelkästään onnellinen.
Naisella enempi juomisongelmaa,ja suuria riitoja syntyy entisen liiton lasten vierailujen takia.
Ne lapset kun pitäisi tuon naisen mielestä unohtaa kokonaan.

Miehenikin siis silloin yhdessäoloaikanamme arvosti kotiäitiyttäni, toivoi aina lapsiakin lisää tulevaksi..ja hän oli isä joka vietti kotona ollessaan paljon aikaa lastensa kanssa.
Otti töihin mukaansa pienestä asti,ja oli aidosti kiinnostunut heistä.Myöhemmin, erotessa,mies sitten syytti että "hoida sinä ne lapset,sinähän ne yksin halusitkin!".

Mitä siis tapahtui erossa?Mies/isä ikäänkuin unohti omat lapsensa..myöhemmin, murrosikäisenä syytti äitiä siitäkin kuinka ;"on tehnyt lapsista hankalia ja että eivät saa enää hankalina tulla hänen luokseen riitelemään".
Isä siis täysin vieraantui lapsistaan, koska ei nähnyt heitä kuin vain n.12 kertaa vuodessa.
Ei siinä ole äidin tarvinnut ketään/mitään mustamaalata, lapset iän myötä ymmärtävät itse ettei isä ole heistä enää samalla tavalla välittänyt (kuten silloin jolloin perhe vielä yhdessä asui).
Nuorimmainenkaan ei enää halua mennä kuin kerran kuussa isälleen.
Tiedän että hän kaipaa ja tarvitsikin vielä isää..mutta lapsi on huomannut sen ettei isä heitä sinne uuteen kotiinsa mielellään ota(liekö syy tuo nainen,joka ei sinne noita lapsia halua?).

Lasteni isä maksaa vain elatusmaksut,ei osta mitään muuta..ei onnittele lapsia syntymäpäivinä...ja miten pahalta se lapsista tuntuukaan.
Voisi ees kerran vuodessa jotenkin muistaa, ees soittaa puhelun lasten omaan kännykkään.Mutta kun ei.
Nyt kun ammattiin opiskelevia nuoria taloudessa on, mutta jotka eivät vielä aikuisia oo..tuntuu typerältä se että nuo elatusmaksutkin ovat alkaneet isää tökkimään,ja siksi ei enää niitäkään halua maksaa.

Miten tuollaista eriarvoisuutta yhteiskunta suosiikaan?Miten etävanhemman on niin vaikeaa maksaa omasta lapsestaan aiheutuvia kuluja?Kun jokainen opiskelevan lapsen vanhempi tietää kuinka kalliiksi opiskelukulut tulevat..ammattiopinnoissa ne ovat ensimmäisenä opiskelukuukautena kuukautena jopa ähemmäs 400 euroa.Ei siinä lasta paljon auta isän elatusmaksujen maksamatta jättäminen.

Itse oisin toivonut/sallinut lasten isän viettävän enemmän aikaa lastensa kanssa..mutta kun isä ei sitä ITSE halua.

liitossa kotiäitiys kirjoitti:

valintana(joka oli alusta asti sovittu miehen kanssa).Mies teki sitten tuplamäärän töitä, että tuo tilanne mahdollistui.
Se toki tarkoitti sitä että arjen vastuu kodista ja lapsista jäi kokonaan itseni vastuulle..ja lapset näki isäänsä vain harvoin; myöhään illalla,ja viikonloppuina.

Tokihan isä koitti silloin korvata lapsille tuon menetetyn ajan,ja muutenkin olimme ja elimme hyvin tiiviinä perheen kesken.

Myöhemmin toki tajusin että systeemi oli todella huono.
Parisuhteelle ei jäänyt enää aikaa,arki vei liiaksi mukanaan.Mies kyllästyi lapsiinsa sekä minuunkin.
Hän myös kyllästyi laskujen maksamiseen,ja siihen että päivät oli vain ainasta puurtamista.Mies uupui taakkansa alle.
Siinäpä sitten mies uupumuksen keskellä, ja kun alkoi eräs nainen soittelemaan miehelle...mies tuon manipuloinnin myötä koki että avioero olisi ainoa ratkaisu kaikkeen.
Nainen siis vahvisti miehen itsetuntoa..ja niinpä siinä sitten ero tuli (miehen kertomaa).
Se uusi liitto hällä ei toki ole ollut pelkästään onnellinen.
Naisella enempi juomisongelmaa,ja suuria riitoja syntyy entisen liiton lasten vierailujen takia.
Ne lapset kun pitäisi tuon naisen mielestä unohtaa kokonaan.

Miehenikin siis silloin yhdessäoloaikanamme arvosti kotiäitiyttäni, toivoi aina lapsiakin lisää tulevaksi..ja hän oli isä joka vietti kotona ollessaan paljon aikaa lastensa kanssa.
Otti töihin mukaansa pienestä asti,ja oli aidosti kiinnostunut heistä.Myöhemmin, erotessa,mies sitten syytti että "hoida sinä ne lapset,sinähän ne yksin halusitkin!".

Mitä siis tapahtui erossa?Mies/isä ikäänkuin unohti omat lapsensa..myöhemmin, murrosikäisenä syytti äitiä siitäkin kuinka ;"on tehnyt lapsista hankalia ja että eivät saa enää hankalina tulla hänen luokseen riitelemään".
Isä siis täysin vieraantui lapsistaan, koska ei nähnyt heitä kuin vain n.12 kertaa vuodessa.
Ei siinä ole äidin tarvinnut ketään/mitään mustamaalata, lapset iän myötä ymmärtävät itse ettei isä ole heistä enää samalla tavalla välittänyt (kuten silloin jolloin perhe vielä yhdessä asui).
Nuorimmainenkaan ei enää halua mennä kuin kerran kuussa isälleen.
Tiedän että hän kaipaa ja tarvitsikin vielä isää..mutta lapsi on huomannut sen ettei isä heitä sinne uuteen kotiinsa mielellään ota(liekö syy tuo nainen,joka ei sinne noita lapsia halua?).

Lasteni isä maksaa vain elatusmaksut,ei osta mitään muuta..ei onnittele lapsia syntymäpäivinä...ja miten pahalta se lapsista tuntuukaan.
Voisi ees kerran vuodessa jotenkin muistaa, ees soittaa puhelun lasten omaan kännykkään.Mutta kun ei.
Nyt kun ammattiin opiskelevia nuoria taloudessa on, mutta jotka eivät vielä aikuisia oo..tuntuu typerältä se että nuo elatusmaksutkin ovat alkaneet isää tökkimään,ja siksi ei enää niitäkään halua maksaa.

Miten tuollaista eriarvoisuutta yhteiskunta suosiikaan?Miten etävanhemman on niin vaikeaa maksaa omasta lapsestaan aiheutuvia kuluja?Kun jokainen opiskelevan lapsen vanhempi tietää kuinka kalliiksi opiskelukulut tulevat..ammattiopinnoissa ne ovat ensimmäisenä opiskelukuukautena kuukautena jopa ähemmäs 400 euroa.Ei siinä lasta paljon auta isän elatusmaksujen maksamatta jättäminen.

Itse oisin toivonut/sallinut lasten isän viettävän enemmän aikaa lastensa kanssa..mutta kun isä ei sitä ITSE halua.

Meillä ei kotiäiti + tuplatyö isällä toiminut, eikä teillä. Joillain se voi silti toimia. Kuten jotkut eroavat vaikka työt ja kotityöt 50/50.

Elatusmaksu päättyy, kun lapsi täyttää 18-vuotta. Selvästi sopimuksessa lukee. Miksi maksaisin vapaaehtoista kuukausittaista koulutusavustusta lapselle, jota näen noin kerran vuodessa ? Jos lapsi itse ottaa yhteyttä (tai vastaa puheluihini) ja ollaan muutenkin tekemisissä voin tukea opintoja esim. tietokonehankinta, ajokortti, työvälineet....

Sinä tuet ja tuet, maksat kirjat jne. Miten tukisit, jos näkisit kerran vuodessa ?

Jos 18v. ammattikoululainen muuttaa omilleen hän saa opintotukea noin 250 ja 80% vuokrasta. Ja sinä hyvänä äitinä tuet jollain pikkusummalla esim. 150/kk. Ja saat yhteyden lapseen esim. puolen vuoden kuluttua.

Jep, murkut kiukuttelevat ydinperheissä, lähivanhemmalle, etävanhemmalle. En vaivu synkkyyteen. Hupaisaa on kun nyt teini ottaa yhteyttä. Totta kai keskustelen myös opintojen tukemisesta.

Isä ilmestyi tyhjästä 18.v lasten elämään ? Eihän se ole sinulta pois jos edes nyt pitää yhteyttä. Jokin syy 7 vuoden pimentoon oli. Mistähän mitta tuli täyteen ? Ai, niin mies vain halusi päästä helpolla. Olen nähnyt tapauksia, joissa vanhempien välit ovat niin tulehtuneet ja molemmat haukkuvat kilvan toista vanhempaa lapsille. Lapset voivat ahdistua niin, että lopettavat yhteyden etään. Tai tapaamiset tehdään niin vaikeaksi, että etä päättää ottaa seuraavan kerran yhteyttä, kun lapsi on täysi-ikäinen. Kun vuosia haukutaan ja kiristetään, saattaa mitta tulla täyteen.