Minulla on ollut jo jonkin aikaa koiranpentu, enkä oikein pärjää sen kanssa. Olen jopa katunut sen hankintaa! En halua mitään vastauksia tyyliin: "Joojoo, tässä se taas nähtiin, mitä voi tapahtua kun hankkii hetken mielijohteesta!" tai että "idiootti pentu paskiainen, miks hankit koiran jos et osaa hoitaa sitä??". En hankkinut pentua hetken mielijohteesta, vaan minulla on kokemusta koirista ja olen miettinyt jopa vuosia ennenkuin hankin pennun.
Ymmärrän, että pentu käyttää paljon hampaitaan kun ikeniä kutittaa, mutta miksi kielloista huolimatta se puree ja vielä tosi lujaakin puree? Tuntuu, että mitä enemmän kiellän, sen innostuneemmaksi se tulee justiinsa tuon puremisen suhteen. Sitten se puree vain lujempaa ja lujempaa. Kuinka monta kertaa sitä pitää kieltää, että se ymmärtää? Jos silitän sitä rauhallisesti, niin aina hampaat on kiinni joko minun kädessäni tai sitten vaatteissani. Ei auta mikään eristäminen, kyllä se toimii hetken ajan mutta sitten taas alkaa se jyystäminen ja vaatteissa roikkuminen. Lelut eivät kiinnosta sitä sillä hetkellä. Lattialla on varmasti 20 jyrsittävää luuta ja lelua. Yritän tarjota niitä, muttei kelpaa.
Pentu pitää minua jotenkin itsestäänselvyytenä, että kun minä kerran ruokin sen, niin se saa vaatia kaikkea muutakin minulta? Usein se sitten jää jököttämään viereeni tekemisen puutteessa ja haukkuu tyyliin: "Mitäs sä siin istuskelet, keksi mulle tekemistä!" En yleensä sitten kiinnitä tähän huomiota, mutta sitten helvetti repeää. Se nappailee kaikkea kiellettyä suuhunsa. Sen suussa on käyneet patterit, wc-paperit, matot ja lattiamatot, vaatteet, tapeetin palanen, kynät, valokuvat... ja tottakai minun on sitten kiellettävä koiraa tästäkin ja sitten se saa tarvitsemansa huomion, jos ei positiivisessa niin negatiivisessa.
Alkaa ärsyttämään pennun käytös, koska tuntuu kuin se oikeasti tahallaan suunnittelee tällaisia jekkuja minulle. En tiedä, pidänkö pennustani. Miten siitä voi pitää kun se on aina pahanteossa? En pysty sitä kehumaan mistään, kun missään ei ole mitään kehuttavaa? Ainut asia, mistä kehun sitä aina on kun se pissaa ja kakkaa ulos.
Pentu ei lepää ikinä, kokoajan se pitää höösätä jotain. Yössä se nukkuu enimmillään tunnin ja sitten saan kuunnella sen käppäilyä ja hösäilyä sinne tänne.
Lelut eivät sitä kovin kauaa kiinnosta, aktivointileluista se ei ymmärrä yhtään mitään.. haistelee sitä muutaman sekunnin ja taas sitä ollaan menossa jonkin uuden perään. Lenkillä käymme useasti ja sitten kun pääsemme kotiin, tuntuu että virta ei ikinä lopu.
Minulla ei ole mitään tunnesiteitä pentuani kohtaan, kun tuntuu että se on kuuro pässinpää joka pitää minua pilkkanaan... Tuntuu että olen tehnyt kaikkeni, mutta aina pentu on tyytymätön. En jaksa enää... viimeisetkin voimat poissa.
Ymmärrän, että pentu käyttää paljon hampaitaan kun ikeniä kutittaa, mutta miksi kielloista huolimatta se puree ja vielä tosi lujaakin puree? Tuntuu, että mitä enemmän kiellän, sen innostuneemmaksi se tulee justiinsa tuon puremisen suhteen. Sitten se puree vain lujempaa ja lujempaa. Kuinka monta kertaa sitä pitää kieltää, että se ymmärtää? Jos silitän sitä rauhallisesti, niin aina hampaat on kiinni joko minun kädessäni tai sitten vaatteissani. Ei auta mikään eristäminen, kyllä se toimii hetken ajan mutta sitten taas alkaa se jyystäminen ja vaatteissa roikkuminen. Lelut eivät kiinnosta sitä sillä hetkellä. Lattialla on varmasti 20 jyrsittävää luuta ja lelua. Yritän tarjota niitä, muttei kelpaa.
Pentu pitää minua jotenkin itsestäänselvyytenä, että kun minä kerran ruokin sen, niin se saa vaatia kaikkea muutakin minulta? Usein se sitten jää jököttämään viereeni tekemisen puutteessa ja haukkuu tyyliin: "Mitäs sä siin istuskelet, keksi mulle tekemistä!" En yleensä sitten kiinnitä tähän huomiota, mutta sitten helvetti repeää. Se nappailee kaikkea kiellettyä suuhunsa. Sen suussa on käyneet patterit, wc-paperit, matot ja lattiamatot, vaatteet, tapeetin palanen, kynät, valokuvat... ja tottakai minun on sitten kiellettävä koiraa tästäkin ja sitten se saa tarvitsemansa huomion, jos ei positiivisessa niin negatiivisessa.
Alkaa ärsyttämään pennun käytös, koska tuntuu kuin se oikeasti tahallaan suunnittelee tällaisia jekkuja minulle. En tiedä, pidänkö pennustani. Miten siitä voi pitää kun se on aina pahanteossa? En pysty sitä kehumaan mistään, kun missään ei ole mitään kehuttavaa? Ainut asia, mistä kehun sitä aina on kun se pissaa ja kakkaa ulos.
Pentu ei lepää ikinä, kokoajan se pitää höösätä jotain. Yössä se nukkuu enimmillään tunnin ja sitten saan kuunnella sen käppäilyä ja hösäilyä sinne tänne.
Lelut eivät sitä kovin kauaa kiinnosta, aktivointileluista se ei ymmärrä yhtään mitään.. haistelee sitä muutaman sekunnin ja taas sitä ollaan menossa jonkin uuden perään. Lenkillä käymme useasti ja sitten kun pääsemme kotiin, tuntuu että virta ei ikinä lopu.
Minulla ei ole mitään tunnesiteitä pentuani kohtaan, kun tuntuu että se on kuuro pässinpää joka pitää minua pilkkanaan... Tuntuu että olen tehnyt kaikkeni, mutta aina pentu on tyytymätön. En jaksa enää... viimeisetkin voimat poissa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vaikeaa tietenkin näin ruudun takaa sanoa, mutta kirjoituksestasi saa sen vaikutelman, että pentu saattaa olla "stressaantunut", etenkin jos se ei ikinä nuku pitkään? Et maininnut pentusi ikää, mutta joka tapauksessa se tarvitsee unta pidempään kuin tunnin kerrallaan.
Itsellänikin on pentu, joka on joskus tosi rasittava ja hösöttää juuri tuon kuuloisesti ollessaan tosi väsynyt. Eli se yliväsyminen näkyykin ulospäin superaktiivisena häsläämisenä. Sitten kun pentu lepää tarpeeksi, se on toki energinen, mutta vastaanottava ja muutenkin kiva.
Mainitsit että käytte lenkillä, mitä se teillä tarkoittaa? Pidä huolta ettei liikunta rasita pentua liikaa, vaikka se näyttäisikin jaksavan. Liiallinen liikunta voi näyttäytyä juuri tuona yliväsymyksenä.
Tsemppiä ja kärsivällisyyttä pennun kanssa!
Muistot pentuajasta palasi elävästi mieleen. Koiranpentu on kamala, mutta onneksi se pentuaika menee nopeasti ohi. Muutaman kuukauden kun kestät, niin sitten helpottaa. Meillä oli samanlainen vauhtiveikko ja riiviö pentuna ja konstit ja kärsivällisyys meinas loppua, mutta nykyään on jo ihana vanha herra enkä luopuisi siitä mistään hinnasta (jos en kyllä ottaisi uutta pentuakaan).
opettanut...
Tuo kaikki kuuluu pennulle. Kyllä se menee aikanaan ohi. Välillä on hermoja raastavaa, mutta niin se on vielä aikuisenkin koiran kanssa. Koirasta ei tule, eikä saakaan tulla, koskaan mitään automaattia, joka toimii ja tekee vain käskystä. Se ei olisi enää tunteva koira silloin.
Jaksa nyt vain olla johdonmukainen ja oikeudenmukainen sitä pentua kohtaan. Ihan varmasti rakkautesi korvataan myöhemmin, sinulla tulee olemnaan pentu joka rakastaa ja kunnioittaa ja luottaa sinuun. Se miten nyt jaksat olla sen kanssa, tulee moninkeroin takaisin. Jos taas kohtelet koiraa huutamalla, torumalla, rankaisuilla jne, koiran luottamus tulee menemään, se ei rakasta sinua aidosti jne.
Pentuaika vaatii toistoja julmetun määrän, sitä se on, mutta älä menetä toivoa. Suosittelen T Kaimiota lukemaan. Muista, että mitä paremmin sinä opetat, sitä paremmin pentu oppii. Eli se on kiinni sinusta! Ei voi vaatia ja olettaa, että pieni koira ymmärtää suomea ja oppii muutamassa vk:ssa yhtään mitään.
kiitos ymmärtävistä viesteistä, sitä haluan nyt tällä hetkellä. Olen yrittänyt olla kärsivällinen, mutta kyllä se raja tulee vastaan ja sitten kun se ylittyy, yritän kärsivällisesti opettaa pennulle mitä siltä vaaditaan. Eli en ole koskaan lyönyt tai satuttanut pentua, korotan ääntäni kylläkin, koska muuten se ei usko.
Pentuni on siis pian 4 kuukautta. Minulla se on siis ollut jo pian kaksi kuukautta. Yritän vain odottaa sitä aikaa, kun se kasvaa ja ehkä luonnekin muuttuu jonkinverran siedettäväksi... ehkä sitten opin pitämäänkin siitä.Se vie vain aikaa...
Joskus muistan kuulleeni että ei ole välttämättä hyvä asia että koiralla paljon leluja kerralla, jos se nyt luulee että kaikki irtotavarat ovat sallittuja leluja? Kokeile että vain yksi tai kaksi lelua kerrallaan pennun ulottuvissa ja joilla se saa leikkiä.
pentua hyvästä käytöksestä, pentu oppii parhaiten palkitsemalla. Ei siis jatkuvalla kieltämisellä, siihen "kyllääntyy". Tuo palkitseminen siis kannattaa muistaa!!!!! Sitäpaitsi 4kk ikäinen pentu ei välttämättä ymmärrä vielä mitä ei-sana tarkoittaa. Elämästä kannattaa tehdä helpompaa, eli matot pois, ei mitään ylimääräisiä tavaroita pennun ulottuville. Näin molemmat pääsevät helpommalla.. Pennulla alkavat vaihtua hampaat jolloin se puree juuri eniten, oletko hankkinut pennulle jotain oikeita luvallisia jyrsimis-kohteita. ei siis mitään höpöhöpö-keinotekoisia luita tai kumileluja.. Vaan oikeita luita esim. keitettynä. Et tainnut mainita mikä koiranpentu on kyseessä suuri vai pieni. Meillä ainakin kohta 4kk länsiylämaan- terrieri ei voi vastustaa sonnin suteja..
Ei siis pitkiä matkoja, mutta anna pennun haistella ja ihmetellä paljon (itselle kunnolla vaatetta, että jaksat seisoskella ja lompsia)
Entä toiset pennut/pienet tervepäiset aikuiset? Voisiko pentusi leikkiä jonkun toisen koiran kanssa, ja purra reittää sitä?
Onko pennulla TURVALLINEN olo kotona? Miksei se uskalla ollenkaan levätä? Luottaako se sinuun?
Yritä jaksaa vaan, ja saada nukuttua.
Onko makuuhuoneen ovi kiinni? (ei pääse vaeltelemaan) Voisiko pentu nukkua jossain toisessa huoneessa? Mitä teet, kun se herää ja valvoo - hermostutko vai teetkö RAUHOITTAVIA SIGNAALEJA eli haukottelet ja maiskuttelet ja jatkat syvään huokaillen unia?
Olin itsekin pentuajan tosi poikki liian vähistä unista, vaikka ihan normaalin terve ja energinen (mitä muuten odotit?) pentu olikin.
Oikeat luut (ydinluuta) ovat niin herkullisia, että pentu kyllä kaluaa niitä. Maksalaatikkoa voi pakastaa vaikka lusikan tai nyrkin kokoisia palleroita ja antaa jyrsittäväksi. Näin saat aikaa istua itse koneella.
Ja vielä:
Palauta mieleesi
MIKSI halusit koiran?
MITÄ sen kanssa suunnittelit tekeväsi?
MILLAINEN on terve ja hyvinvoiva pentu tai ihmislapsi?
...ja sitten vaan touhuamaan niitä juttuja, joita olit suunnitellutkin, kun koiran päätit ottaa. Ulkoilua, leikkimistä.....ja kuukausitolkulla pissojen luuttuamista ;)
Onnea uudesta perheenjäsenestä - kivat kaverukset teistä tulee!