mitä 1 kk vauvan

Oletko kokeillut kapaloimista? Monet sanovat että se tuo lapselle turvaa. Jokin peitto muutaman kerran ympäri tms. ja hyssyttelet sylissä hiljaa, meillä ainakin tepsi. Toinen keino oli laittaa sänkyyn ja mennä itse viereen, tyyny toiselle puolelle ja itse toisella puolella makaamassa, pienet lapset rauhoittuu kun voivat haistaa äidin, kuulla hengityksen ja sydämenlyönnit. Meillä auttoi myös ulos meno, mentiin pitkälle kävelylle, saattoi aluksi itkeä, mutta laitettiin pieni peitto eteen ettei valo mene vaunuihin sisään ja sitten käveltiin, kun sisään tultiin niin lapsi jatkoi unia vaunuissa. Yksi myös mikä voi aiheuttaa itkua on se jos vauva ei saa tarpeeksi rintamaidostasi, itselläni oli sama ongelma jota en aluksi tajunnut, mutta kun aloin antamaan korviketta päälle lapsi rauhoittui. Toivottavasti edes joku auttaisi näistä keinoista.

oletko kokeillut sitteriä puolimakaavassa/istuvassa asennossa (siis siten, että pää on ylempänä jalkoja). Jos vauvalla on kovasti takaisinvirtausta, niin makuuasennossa vauva ei välttämättä viihdy lainkaan. Kokeile kohottaa myös sängyn päätyä (esim. muutama kirja pääpäädyn jalkojen alle). Meilläkään vaunussa ei viihdytty lainkaan ensimmäisinä kuukausina.

Onko vauvalla vatsavaivoja? Jos on, niin kannattaa röyhtäyttää huolellisesti ja pitää ruokailun jälkeen pystöasennossa jonkin aikaa.

Olet varmaankin kokeillut tuttia tissin sijaan...

Älä hermostu. Ota ihan iisisti ja pidä vauvelia sylissä, olkapäällä tykkää olla takuuvarmasti. Minunkin vauva oli tuossa vaiheessa täysin sylivauva, jos vähänkin aikaa joutui valveilla olemaan poissa sylistä niin itku nousi nopeasti hysteeristasoiseksi. Nyt 2,5 kk ja viihtyy pitkiä aikoja matollaan tai sängyssään seurustelleen ääntensä ja peukalonsa kanssa. Luulen, että hänelle on nyt kehittynyt tietoisuutta siitä, että äiti ei katoa mihinkään vaikka olisi muutaman metrin päässä eikä vauva ehkä juuri näe äitiä. Kuulee kumminkin äidin äänen. 1 kk ikäinen vauva on niin riippuvainen koska äiti katoaa häneltä jos ei äitiä näe eli turvallisinta on olla siellä sylissä...äiti on varmasti silloin olemassa kun hänet voi tuntea ruumista vasten.

Meillä kului päivät sillei, että pidin vauvaa sylissäni, imetystyynyn päällä. Mulla oli semmoinen styrokspalloilla täytetty, melko muhkea tyyny jota pystyi helposti muotoilemaan ja siinä vyö ja solki jolla tyyny pysyi paikallaan. Muotoilin tyynystä sopivan pesän vauvalle ja siinä me sit istuttiin nojatuolilla tai sohvalla. Vauva mun sylissä tyynyllä ja mulla kirja kädessä. Monta hyvää kirjaa ehdin lukea, kun vauva nukkui sylissä ja herätessä ei tarvinnut kuin liiviä vähän raottaa ni imetys hoitui samalla kun jatkoin kirjan lukua.
Melko pian vauva alkoi istua myös sitterissä, jossa viihtyikin ihan hyvin. Laitoin semmoisen lelukaaren nokan eteen ja siinä se katseli värikkäitä leluja mielellään ja alkoi vähitellen opetella niiden huitomistakin.

Muistan kyllä, että noi ekat viikot ja pari kuukautta eteni tuskastuttavan hitaasti, varsinkin sitten, kun mies meni takaisin töihin. Mutta se aika on vain rauhoitettava vaikka vain vauvan sylittelyyn. Kotityöt ym. hommat joutaa kyllä odottamaan. Ainakin siihen asti, että mies tulee kotiin töistä. :)

Onnea ja hauskoja hetkiä vauvan kanssa!

Onko sinulla esimerkiksi ystäviä, joiden tykönä voisit kyläillä/ pyytää käymään tai muita lapsiperheellisiä. Tai sitten lähdet vain muuten ulos/ liikkeelle. Vaikka sanotaan, että pienen lapsen kanssa ei saisi koko ajan olla menossa vaan antaa rauhassa tutustua omaan kotiinsa, niin meillä ei mennyt ihan niin. Olen yksinhuoltaja ja tuntui, että vauvan kanssa kotona alkoi seinät kaatua päälle, niin lähdettiin liikkeelle.. Kävellään, ollaan ystävien tykönä, kaupungilla.. Ainoastaan illat on meillä rauhoitettu ja yöunille mennään aina omaan sänkyyn ja kai tästäkin lapsesta ihan kelpo kansalainen tulee ;)