http://www.iltalehti.fi/perhe/2009081810093238_pr.shtml
"miten pahalta, yksinäisestä ja surullisesta kiusatusta tuntuu...on rohkea teko, jos uskaltaa asettua puolustamaan tyttöä tai poikaa, joka on joutunut toisten syrjimäksi. Se on paljon vaikeampaa kuin mukana ilkkuminen."
Mua kiusasi eräs henkilö koko kahdeksannen luokan ajan haukkumalla ulkonäköäni. Kukaan oppilas luokasta ei puolustanut minua, mutta toisaalta ei mennyt kiusaajankaan puolelle. Naurua kyllä kuului usein luokasta.
Mua hävetti paljon olla kiusattavana, olisi tehnyt mieli juosta ulos luokasta, mutta en tietenkään kilttinä koululaisena uskaltanut, niin pahalta se tuntui. Menettelin, kuten Iltalehden jutun Jani: "Olinhan aina koulussa esittänyt, että "eihän tässä mitään".
http://www.iltalehti.fi/perhe/2009081810093431_pr.shtml
Olin kertonut kiusaamisesta opettajille, mutta he eivät tehneet mitään asian eteen. Joku saattoi vain sanoa, että "älä välitä". Olin ollut aina tosi hyvä oppilas, mutta kahdeksannen luokan kevät-todistuksessa kiusaaminen näkyi äkillisellä numeroiden laskulla ja myöhemmin paniikkihäiriönä.
Kiusaamisesta kannattaa aina kertoa. Olen saanut sen kuvan, että nykyään puututtaisiin kiusaamiseen yhä enemmän. Joten onko teidän muiden kiusattujen kiusaamiseen puututtu? ja onko kiusaaminen jättänyt mitään jälkiä?
"miten pahalta, yksinäisestä ja surullisesta kiusatusta tuntuu...on rohkea teko, jos uskaltaa asettua puolustamaan tyttöä tai poikaa, joka on joutunut toisten syrjimäksi. Se on paljon vaikeampaa kuin mukana ilkkuminen."
Mua kiusasi eräs henkilö koko kahdeksannen luokan ajan haukkumalla ulkonäköäni. Kukaan oppilas luokasta ei puolustanut minua, mutta toisaalta ei mennyt kiusaajankaan puolelle. Naurua kyllä kuului usein luokasta.
Mua hävetti paljon olla kiusattavana, olisi tehnyt mieli juosta ulos luokasta, mutta en tietenkään kilttinä koululaisena uskaltanut, niin pahalta se tuntui. Menettelin, kuten Iltalehden jutun Jani: "Olinhan aina koulussa esittänyt, että "eihän tässä mitään".
http://www.iltalehti.fi/perhe/2009081810093431_pr.shtml
Olin kertonut kiusaamisesta opettajille, mutta he eivät tehneet mitään asian eteen. Joku saattoi vain sanoa, että "älä välitä". Olin ollut aina tosi hyvä oppilas, mutta kahdeksannen luokan kevät-todistuksessa kiusaaminen näkyi äkillisellä numeroiden laskulla ja myöhemmin paniikkihäiriönä.
Kiusaamisesta kannattaa aina kertoa. Olen saanut sen kuvan, että nykyään puututtaisiin kiusaamiseen yhä enemmän. Joten onko teidän muiden kiusattujen kiusaamiseen puututtu? ja onko kiusaaminen jättänyt mitään jälkiä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kiusaaja haukkui siis ulkonäköäni, vaikka muiden mielestä ulkonäössäni ei ollut mitään vikaa. Muutama vuosi tapahtumasta eteenpäin kohtasin kiusaajan uudestaan, jolloin hän osoitti olevansa kiinnostunut minusta. Ensin kiusataan ja sitten muka ollaan kiinnostuneita!
Onko teidän muiden kiusattujen kiusaamiseen puututtu? ja onko kiusaaminen jättänyt mitään jälkiä?
pelkurin naureskella toiselle, kun itse ei uskalla ottaa senkään vertaa riskiä. Jos joutuisi itse kohteeksi, kyllä menisi hartiat lysyyn. Sanaakaan ei sanoisi, kuinka voisikaan, kun ajatusmaailma on tuollainen kiusattua syyllistävä?
On jättänyt ihan vitusti jälkiä! Mulla on ahdistusta, depressio, sosiaalisten tilanteiden ongelmia, yksinäisyyttä ym.. Ei ole mihinkään puututtu. Ja ykskin vitun lestadiolainen sano että eihän suositut voi kiusata(!!!). Nimenomaan ne suositut on niitä kiusaajia, eikai yksinäiset muita kiusaa! Vitun kristityt!