Osastohoito

ainakin 'sairaalan psykiatrisen osaston' ja'psykiatrisen sairaalan' eroista. Ne ovat nykyisin kaikki psykiatrisen erikoissairaanhoidon hoitoyksiköitä aivan riippumatta siitä ovatko erillisinä sairaaloina vai eivätkö ole. Lukitun oven taakse joutuminen/pääseminen riippuu sairaudesta ja potilaan tilasta, ei siitä onko hoitoyksikkö erillisessä rakennuksessa vai eikö ole.
Huono neuvo sekin (suoranaista pötyä), että opastat omaista olemaan luottamatta lasta hoitaviin ammattilaisiin.

Nimim. Omainen minäkin

Mirri57 kirjoitti:

ainakin 'sairaalan psykiatrisen osaston' ja'psykiatrisen sairaalan' eroista. Ne ovat nykyisin kaikki psykiatrisen erikoissairaanhoidon hoitoyksiköitä aivan riippumatta siitä ovatko erillisinä sairaaloina vai eivätkö ole. Lukitun oven taakse joutuminen/pääseminen riippuu sairaudesta ja potilaan tilasta, ei siitä onko hoitoyksikkö erillisessä rakennuksessa vai eikö ole.
Huono neuvo sekin (suoranaista pötyä), että opastat omaista olemaan luottamatta lasta hoitaviin ammattilaisiin.

Nimim. Omainen minäkin

Lue lisää

Sinun kokemuksesi ovat toisenlaiset kuin minun. Ei se tee minun kokemuksistani pötyä.

-sama- kirjoitti:

Sinun kokemuksesi ovat toisenlaiset kuin minun. Ei se tee minun kokemuksistani pötyä.

Mutta kertomasi tarkoittaa sitä, että vapaaehtoinen osastohoito muutetaan tahdosta riippumattomaksi hoidoksi. Lain mukaan tahdosta riippumattoman hoidon aloittamiseen ei riitä huono käyttäytyminen; tarvitaan todennettavissa oleva psykoosi, ts. mielisairaus.

Kai sinä tarkoitit ovien lukkoon menemisellä sitä, että hoito jatkuu tahdosta riippumattomana?

Mirri57 kirjoitti:

Mutta kertomasi tarkoittaa sitä, että vapaaehtoinen osastohoito muutetaan tahdosta riippumattomaksi hoidoksi. Lain mukaan tahdosta riippumattoman hoidon aloittamiseen ei riitä huono käyttäytyminen; tarvitaan todennettavissa oleva psykoosi, ts. mielisairaus.

Kai sinä tarkoitit ovien lukkoon menemisellä sitä, että hoito jatkuu tahdosta riippumattomana?

Lue lisää

Tahdosta riippumattomaan hoitoon riittää se, että on eri mieltä hoidosta. Sen voi kirjata papereihin itsetuhoisuutena, psykoottisuuten, ihan minä vaan, mutta sillä voidaan käytännössä muuttaa vapaaehtoinen hoito koska tahansa tahdosta riippumattomaksi hoidoksi. Ja kyllä vain, siihen riittää pelkästään oven paiskaaminen tai OMIEN tuntitupakoiden pyytäminen, jos erehtyy tekemään sen kesken hoitsujen kahvitauon. Sanoo laki potilaan oikeuksista mitä tahansa, niin käytännössä se on juuri noin hullua touhua. Hullut erottaa siitä, että niillä on avaimet.

Helpoimmalla pääsevät ne potilaat, jotka eivät kyseenalaista mitään vaan myötäilevät kaikessa hoitohenkilökuntaa. Jos on eri mieltä, pitää sen omana tietonaan. Kaikki vastaansanominen tulkitaan sairaudentunnottomuudeksi tai psykoottisuudeksi, jos oikein vittumainen lääkäri sattuu kohdalle.

Kokemukseni mukaan myös psykiatrisessa sairaalassa turvaudutaan pakkohoitoon edellä mainitun kaltaisissa riitatilanteissa herkemmin, kuin sairaalan yhteydessä olevalla psykiatrisella (akuutti)osastolla. Akuuttiosastolla lääkäri heittää vapaaehtoiseen hoitoon tulleen potilaan pihalle oven paiskaamisesta. Psykiatrisessa sairaalassa laitetaan rangaistukseksi tarkkailuun, jolloin potilaaseen voi vapaasti kohdistaa myös muita pakkotoimenpiteitä, kuten eristyskoppia (mitä ennen suoritetaan julkinen nöyryytys eli alastomaksi riisuminen) tai lepositeet.

Suomen laki ei yllä psykiatrisille osastoille, ikävä kyllä.

-sama- kirjoitti:

Tahdosta riippumattomaan hoitoon riittää se, että on eri mieltä hoidosta. Sen voi kirjata papereihin itsetuhoisuutena, psykoottisuuten, ihan minä vaan, mutta sillä voidaan käytännössä muuttaa vapaaehtoinen hoito koska tahansa tahdosta riippumattomaksi hoidoksi. Ja kyllä vain, siihen riittää pelkästään oven paiskaaminen tai OMIEN tuntitupakoiden pyytäminen, jos erehtyy tekemään sen kesken hoitsujen kahvitauon. Sanoo laki potilaan oikeuksista mitä tahansa, niin käytännössä se on juuri noin hullua touhua. Hullut erottaa siitä, että niillä on avaimet.

Helpoimmalla pääsevät ne potilaat, jotka eivät kyseenalaista mitään vaan myötäilevät kaikessa hoitohenkilökuntaa. Jos on eri mieltä, pitää sen omana tietonaan. Kaikki vastaansanominen tulkitaan sairaudentunnottomuudeksi tai psykoottisuudeksi, jos oikein vittumainen lääkäri sattuu kohdalle.

Kokemukseni mukaan myös psykiatrisessa sairaalassa turvaudutaan pakkohoitoon edellä mainitun kaltaisissa riitatilanteissa herkemmin, kuin sairaalan yhteydessä olevalla psykiatrisella (akuutti)osastolla. Akuuttiosastolla lääkäri heittää vapaaehtoiseen hoitoon tulleen potilaan pihalle oven paiskaamisesta. Psykiatrisessa sairaalassa laitetaan rangaistukseksi tarkkailuun, jolloin potilaaseen voi vapaasti kohdistaa myös muita pakkotoimenpiteitä, kuten eristyskoppia (mitä ennen suoritetaan julkinen nöyryytys eli alastomaksi riisuminen) tai lepositeet.

Suomen laki ei yllä psykiatrisille osastoille, ikävä kyllä.

Lue lisää

Tuollaista tapahtuu jatkuvasti sellaisten potilaiden kanssa joiden hoitomyönteisyyttä pidetään taustan perusteella kyseenalaisena. Kannattanee käyttäytyä hyvin ja niellä harminsa ja olla antamatta pienintäkään aihetta tuollaiseen. Kun on ihmisistä kyse tapahtuu aina erehdyksiä ja vallankäyttöä.

trisse kirjoitti:

Tuollaista tapahtuu jatkuvasti sellaisten potilaiden kanssa joiden hoitomyönteisyyttä pidetään taustan perusteella kyseenalaisena. Kannattanee käyttäytyä hyvin ja niellä harminsa ja olla antamatta pienintäkään aihetta tuollaiseen. Kun on ihmisistä kyse tapahtuu aina erehdyksiä ja vallankäyttöä.

Lue lisää

Sitä juuri tarkoitin, pitää muistaa myötäillä kaikessa jatkuvasti, hymyillä ja kiitellä niin kaikki sujuu hyvin. Hoitohenkilökunta ottaa huonosti vastaan kritiikkiä. Sitä vain ei välttämättä tajua, kun menee ensimmäistä kertaa elämässään osastolle, että ns. hoito onkin lähinnä mielivallan käyttöä ja nöyryyttämistä. Sitä ihan oikeasti kuvittelee, että sairaalasta saisi jotain apua kunnes näkee mitä se touhu todellisuudessa on.

Oikea otsikko: POTILAS voi rajoittaa....

(ja ainakin periaatteessa hyvä niin!)

jos ei ole todettavissa psykoottisuutta. Pääsemisellä osastohoidosta pois ei ole mitään tekemistä käyttäytymisen kanssa. Jos jossakin ei päästetä vapaaehtoisessa hoidossa olevaa ihmistä pois hänen käyttäytymisensä vuoksi, tehdään vakava virhe.

Tahdosta riippumattomaan hoitoon ei ole mitään muuta pätevää syytä kuin psykoottisuus. Onko hankala käyttäytyminen todettavissa psykoottisuudeksi, se taitaa olla toinen juttu.

Mirri57 kirjoitti:

jos ei ole todettavissa psykoottisuutta. Pääsemisellä osastohoidosta pois ei ole mitään tekemistä käyttäytymisen kanssa. Jos jossakin ei päästetä vapaaehtoisessa hoidossa olevaa ihmistä pois hänen käyttäytymisensä vuoksi, tehdään vakava virhe.

Tahdosta riippumattomaan hoitoon ei ole mitään muuta pätevää syytä kuin psykoottisuus. Onko hankala käyttäytyminen todettavissa psykoottisuudeksi, se taitaa olla toinen juttu.

Lue lisää

Pääseminen osastohoidosta pois on nimenomaan riippuvainen käyttäytymisestä. Jos käyttäytyy kuten hoitohenkilökunta haluaa, pääsee pois. Jos on jostain asiasta eri mieltä ja uskaltaa sanoa sen ääneen, ei pääse pois. Jo pelkkä suun soitto voidaan katsoa psykoottisuudeksi varsinkin jos vinoilun kohteeksi joutuu joku luonnevikainen hoitaja tai lääkäri. Ulos pääsee hymyilemällä nätisti ja nyökyttelemällä, ei sanomalla vastaan.

... kirjoitti:

Pääseminen osastohoidosta pois on nimenomaan riippuvainen käyttäytymisestä. Jos käyttäytyy kuten hoitohenkilökunta haluaa, pääsee pois. Jos on jostain asiasta eri mieltä ja uskaltaa sanoa sen ääneen, ei pääse pois. Jo pelkkä suun soitto voidaan katsoa psykoottisuudeksi varsinkin jos vinoilun kohteeksi joutuu joku luonnevikainen hoitaja tai lääkäri. Ulos pääsee hymyilemällä nätisti ja nyökyttelemällä, ei sanomalla vastaan.

Lue lisää

mutta silloin on menty laittomuuden puolelle. Silloin on syytä ihmetellä, miksi omaiset sallivat moisen lain rikkomisen. Missä heidän joukkovoimansa on, miksi he eivät puutu siihen, että sairaalassa heidän silmiensä alla rikotaan mielenterveyslakia?

Mirri57 kirjoitti:

mutta silloin on menty laittomuuden puolelle. Silloin on syytä ihmetellä, miksi omaiset sallivat moisen lain rikkomisen. Missä heidän joukkovoimansa on, miksi he eivät puutu siihen, että sairaalassa heidän silmiensä alla rikotaan mielenterveyslakia?

Lue lisää

Oikeus uskoo lääkärin sanaa. Potilaan omat kokemukset eivät merkitse mitään, koska lääkäri on jo lausuntoonsa kirjoittanut potilaan olevan harhainen ja/tai psykoottinen. Omaisten sanakaan ei paljon paina, jos omaiset eivät ole paikalla sillä hetkellä näkemässä mitä tapahtuu. Siinä on potilas vastaan koko hoitohenkilökunta, ja huonolla tuurilla potilas joutuu saman hoitohenkilökunnan armoille myöhemminkin.

Sitä on varmaan aika vaikea kuvitellakaan, mitä kaikkea "hoidon" nimissä tehdään potilaille heidän nujertamisekseen. Tai no joo, kerronpa yhden esimerkin.

Omassa huoneessa oleskelu päiväsaikaan kielletään potilaalta ilman mitään järkevää selitystä. Myöskään tupakkahuoneessa ei saa olla jos ei koko ajan polta. Yleisissä tiloissa on epämukavia penkkejä ja jatkuva hälinä, omassa huoneessa olisi mukava tuoli, jossa olisi kiva vaikka lukea kirjaa. Potilas ei tottele, vaan pakenee hälinää huoneeseensa. Ovi laitetaan päiväksi lukkoon. Kirjaakaan ei saa, koska hoitaja päättää että on epäkohteliasta lukea kirjaa muiden seurassa. Kun tätä jatkuu useamman päivän, potilas alkaa lopulta hermostua. Tulee paiskanneeksi tupakkahuoneen oven perässään. Siitä nousee haloo, koska potilaalla ei ole tupakkaa, eikä tupakkahuoneessa saa olla jos ei tupakoi. Potilas menee kanslian ovella pyytämään omia tupakoitaan, jotka hoitohenkilökunta on takavarikoinut ettei muille tule "paha mieli", kun jollain on enemmän kuin jollain toisella. Hoitajat eivät anna potilaan omia tupakoita, koska heillä on kahvitauko. Potilas hermostuu tosissaan, koska ei tajua eikä jaksa enää kyykyttämistä ja mielivallan käyttöä. Paiskaa toisenkin oven, tai käy potkaisemassa lukitun huoneensa ovea, koska ei kestä enää ja haluaisi edes mennä itkemään omaan rauhaansa. Sitäkään ei siis saa tehdä. Oma rauha ja yksityisyys on kielletty.

Silmänräpäyksessä kahvitauko on ohi, ja gorillalauma tulee saattamaan potilaan eristykseen sillä välin kun jostain soitetaan paikalle psykiatri (jota ei tuntia aiemmin löytynyt mistään potilaan pyytämää uloskirjoitusta varten), joka allekirjoittaa tarkkailumääräyksen hoitohenkilökunnan sanelun mukaan. Ja kyllä vain, siihen riittää että hoitohenkilökunta katsoo potilaan käyttäytyneen aggressiivisesti, huolimatta siitä onko henkilökunta mahdollisesti itse provosoinut vihanilmaukset. Sitähän ei koskaan kirjata, miksi joku paiskoo ovia, tai sitä miten potilaan oloa on tehty mahdollisimman hankalaksi jo useamman päivän ajan.

Että näin vain esimerkkinä. Miten potilas pystyy todistamaan henkilökunnan käyttäytyneen mielivaltaisen ilkeästi ja provosoineen vihaiset mielenilmaukset? Ei niin mitenkään. Tarkkailumääräykseen kirjatut lausunnot aggressiivisuudesta ja psykoottisuudesta ja/tai harhaisuudesta pitävät huolen siitä, ettei psykiatrian uhreilla ole mitään oikeusturvaa.

Mirri57 kirjoitti:

jos ei ole todettavissa psykoottisuutta. Pääsemisellä osastohoidosta pois ei ole mitään tekemistä käyttäytymisen kanssa. Jos jossakin ei päästetä vapaaehtoisessa hoidossa olevaa ihmistä pois hänen käyttäytymisensä vuoksi, tehdään vakava virhe.

Tahdosta riippumattomaan hoitoon ei ole mitään muuta pätevää syytä kuin psykoottisuus. Onko hankala käyttäytyminen todettavissa psykoottisuudeksi, se taitaa olla toinen juttu.

Lue lisää

Mirri57:
>>Pääsemisellä osastohoidosta pois ei ole mitään tekemistä käyttäytymisen kanssa.

potilaan tahdosta riippumatta enintään neljä päivää, jonka jälkeen hoito jatkuu vapaaehtoisesti tai potilas on päästettävä pois, ellei ole todettavissa psykoottisuutta. Luulen, että mainitsemasi 'päivätolkulla' tarkoittaa sitä enintään neljän päivän tarkkailuaikaa.

omainen /mm kirjoitti:

Mirri57:
>>Pääsemisellä osastohoidosta pois ei ole mitään tekemistä käyttäytymisen kanssa.

"Et taida olla kovin hyvin selvillä osastohoidon arjesta tai psykiatrian kiemuroista..."

Sinäkö omaisena olet kovin hyvin selvillä osastohoidon arjesta ja psykiatrian kiemuroista? Emmehän me omaiset kai näe muuta kuin niiden osastojen arkea, joissa läheisiämme hoidetaan.

Niillä osastoilla, joilla minun läheisiäni on hoidettu, on käytäntöä se mikä sinun kokemuksesi mukaan on teoriaa. Ilmeisesti hoitokäytännöt vaihtelevat. Se on tunnettu tosiasia, että jossakin myös rikotaan lakia. Oikeusjutut ehkä eivät mene läpi, mutta niiden sijaan omaiset voisivat kokeilla kantelua oikeusasiamiehelle, jos tietävät/epäilevät jossakin rikottavan mielenterveyslakia.

Mirri57 kirjoitti:

"Et taida olla kovin hyvin selvillä osastohoidon arjesta tai psykiatrian kiemuroista..."

Sinäkö omaisena olet kovin hyvin selvillä osastohoidon arjesta ja psykiatrian kiemuroista? Emmehän me omaiset kai näe muuta kuin niiden osastojen arkea, joissa läheisiämme hoidetaan.

Niillä osastoilla, joilla minun läheisiäni on hoidettu, on käytäntöä se mikä sinun kokemuksesi mukaan on teoriaa. Ilmeisesti hoitokäytännöt vaihtelevat. Se on tunnettu tosiasia, että jossakin myös rikotaan lakia. Oikeusjutut ehkä eivät mene läpi, mutta niiden sijaan omaiset voisivat kokeilla kantelua oikeusasiamiehelle, jos tietävät/epäilevät jossakin rikottavan mielenterveyslakia.

Lue lisää

Ei sinun - eikä minun - kannata esiintyä mitenkään itsevarmana
asiantuntijana, joka ikään kuin sairaalan edustajana kuuluttaa
kaiken tapahtuvan psykiatrisilla osastoilla sataprosenttisesti
mielenterveyslain ja esim. Duodecim-hoitosuositusten mukaan.

Kokemukseni psykiatrisen potilaan omaisena on melko varmasti
pitkäaikaisempi ja laajempi kuin sinulla. Mitenkään väheksymättä
sinunkaan kokemus- ja tietopohjaasi ehdotan ripausta nöyryyttä
tosiasioiden edessä. Psykiatrian 'kentällä' kaikki käytännöt vaihtelevat
tilanteiden, tulkitsijoiden ja toimijoiden mukaan. Ei ole olemassa mitään
sellaista yleispätevää "vakiosapluunaa", joka näyttää sinun puhtaissa
ja vilpittömissä (!) fantasioissasi säätelevän osastojen toimintaa.

Psykiatrian ja mielenterveystyön alalla - kuten lääketieteen piirissä
ja kaikessa inhimillisessä toiminnassa yleensäkin - esiintyy vahvaa
vallankäyttöä, tahatonta ja tahallista, puhdasta ja vähemmän puhdasta.

Mukavaa illanjatkoa!

omainen /mm kirjoitti:

Ei sinun - eikä minun - kannata esiintyä mitenkään itsevarmana
asiantuntijana, joka ikään kuin sairaalan edustajana kuuluttaa
kaiken tapahtuvan psykiatrisilla osastoilla sataprosenttisesti
mielenterveyslain ja esim. Duodecim-hoitosuositusten mukaan.

Kokemukseni psykiatrisen potilaan omaisena on melko varmasti
pitkäaikaisempi ja laajempi kuin sinulla. Mitenkään väheksymättä
sinunkaan kokemus- ja tietopohjaasi ehdotan ripausta nöyryyttä
tosiasioiden edessä. Psykiatrian 'kentällä' kaikki käytännöt vaihtelevat
tilanteiden, tulkitsijoiden ja toimijoiden mukaan. Ei ole olemassa mitään
sellaista yleispätevää "vakiosapluunaa", joka näyttää sinun puhtaissa
ja vilpittömissä (!) fantasioissasi säätelevän osastojen toimintaa.

Psykiatrian ja mielenterveystyön alalla - kuten lääketieteen piirissä
ja kaikessa inhimillisessä toiminnassa yleensäkin - esiintyy vahvaa
vallankäyttöä, tahatonta ja tahallista, puhdasta ja vähemmän puhdasta.

Mukavaa illanjatkoa!

Lue lisää

Ei kokemukseni ole fantasiaa, kyllä se on elävässä elämässä nähtyä ja koettua.
Uskonhan minä, että jossakin rikotaan lakia. Mutta että se olisi niin yleistä kuin annetaan ymmärtää, ja että sitä tapahtuisi kaikkialla, sitä en usko, koska oma kokemukseni psykiatrisesta sairaalasta ei tue sitä.
Ja jos se on niin yleistä kuin väitetään, herää kysymys, mikseivät omaiset tee mitään muutoksen saamiseksi.

Mirri57 kirjoitti:

Ei kokemukseni ole fantasiaa, kyllä se on elävässä elämässä nähtyä ja koettua.
Uskonhan minä, että jossakin rikotaan lakia. Mutta että se olisi niin yleistä kuin annetaan ymmärtää, ja että sitä tapahtuisi kaikkialla, sitä en usko, koska oma kokemukseni psykiatrisesta sairaalasta ei tue sitä.
Ja jos se on niin yleistä kuin väitetään, herää kysymys, mikseivät omaiset tee mitään muutoksen saamiseksi.

Lue lisää

Fantasia tulee esiin sinisilmäisyytesi kautta.

Tarkoitan, että hoet aivan liian hyväuskoiselta kuulostaen uskoasi ns.
'järjestelmän' toimivuuteen - siihen, että sairaaloissa kaikki tapahtuu
pilkulleen oikein.

Vähän kärjistäen voi sanoa, että toimit psykiatrisen hoitojärjestelmän
PR-henkilönä, jonka tehtävänä on kiillottaa sairaaloiden kilpeä.

En minäkään halua yleistää väärinkäytöksiä, mutta vielä vähemmän
haluan olla luomassa perusteettoman ruusuista mielikuvaa nykyisen
psykiatrisen hoitojärjestelmän tilasta.

Kysyt: >>mikseivät omaiset tee mitään muutoksen saamiseksi

Mirri57 kirjoitti:

potilaan tahdosta riippumatta enintään neljä päivää, jonka jälkeen hoito jatkuu vapaaehtoisesti tai potilas on päästettävä pois, ellei ole todettavissa psykoottisuutta. Luulen, että mainitsemasi 'päivätolkulla' tarkoittaa sitä enintään neljän päivän tarkkailuaikaa.

Lue lisää

Lain mukaan juttu menee noin kuten sanoit, tai siis pitäisi mennä. Mutta käytännössä se menee niin, että potilas asetetaan yleensä tarkkailuun rangaistuksena jostain, esim. vastaan sanomisesta. Ja kun potilas protestoi epäoikeudenmukaista kohtelua, se tulkitaan hoitokielteisyydeksi ja sairaudentunnottomuudeksi, mikä taas (psykiatrian mukaan) on selvä mielisairauden oire, mikä puolestaan riittää pidemmän pakkohoitopäätöksen kirjoittamiseksi.

Eri mieltä oleminen, epäoikeudenmukaisuudesta valittaminen, tai mikä tahansa mikä kyseenalaistaa potilaaseen käytetyt "hoito"keinot ovat käytännössä KAIKKI psykiatrian mukaan mielisairauden oireita.

Kirjoitit näin:

>>Ja mun luvalla tietysti sairaalasta sai antaa tietoja miehelleni.
En tiedä miksi olisin halunnut, että ne salataan.

onnistu kirjoitti:

Kirjoitit näin:

>>Ja mun luvalla tietysti sairaalasta sai antaa tietoja miehelleni.
En tiedä miksi olisin halunnut, että ne salataan.

Hei
kiitos kaikille kommenteista. Nuoremme kohdalla asiat tavallaan järjestymässä...
Pääsee (haluaa omasta tahdostaan lähteä) pois, jatkaa avohoidon puolella, jossa asiat on ollut mielestäni vähän huonolla mallilla. Eli en tiedä kumpi parempi. Itse olisin ollut osastohoidon kannalla, kun lyhyestä jaksosta olisi ollut kyse.
Ja mitäs sitten jos kohta tuleekin jotain akuuttia, pääseekö osastolle enää?
Eli meidän omaisten huoli jatkuu edelleen, olisi ollut hyvä saada itsekin hetki hengähtää ja huokaista.

Mirrille suuret kiitokset kirjoituksista, olen lukenutkin toisella palstalla sinun mielipiteitäsi ja päiväkirjaa. Kiitos

terveisin Omainen

Omainen kirjoitti:

Hei
kiitos kaikille kommenteista. Nuoremme kohdalla asiat tavallaan järjestymässä...
Pääsee (haluaa omasta tahdostaan lähteä) pois, jatkaa avohoidon puolella, jossa asiat on ollut mielestäni vähän huonolla mallilla. Eli en tiedä kumpi parempi. Itse olisin ollut osastohoidon kannalla, kun lyhyestä jaksosta olisi ollut kyse.
Ja mitäs sitten jos kohta tuleekin jotain akuuttia, pääseekö osastolle enää?
Eli meidän omaisten huoli jatkuu edelleen, olisi ollut hyvä saada itsekin hetki hengähtää ja huokaista.

Mirrille suuret kiitokset kirjoituksista, olen lukenutkin toisella palstalla sinun mielipiteitäsi ja päiväkirjaa. Kiitos

terveisin Omainen

Lue lisää

sopia osaston tai sitten avohoidon kanssa niin, että olisi matala kynnys päästä takaisin sairaalaan jos tulee tarvetta. En tiedä olisiko siitä hyötyä. Ainakin hoitavan tahon olisi tärkeää tietää se, että sinä olet osastohoidon kannalla. Ja sinulla on oikeus suoraan kysyä ammattilaisilta miten osastolle pääsee takaisin, jos avohoito ei riitäkään.
Voi olla niinkin, että hoitavat ihmiset tietävät tilanteen, ja pitävätkin huolen siitä, että osastolle on mahdollista päästä pian takaisin, jos potilas itse tuleekin toisiin ajatuksiin.

Onko sinulla mahdollisuutta vielä yrittää vaikuttaa siihen, että hän kuitenkin päättäisikin jäädä osastolle hoitojakson loppuun asti? Tosin omaisena kannattaa olla varovainen yrityksissään, koska luottamuksellinen suhde on tärkeä kaikille.

Mirri57 kirjoitti:

sopia osaston tai sitten avohoidon kanssa niin, että olisi matala kynnys päästä takaisin sairaalaan jos tulee tarvetta. En tiedä olisiko siitä hyötyä. Ainakin hoitavan tahon olisi tärkeää tietää se, että sinä olet osastohoidon kannalla. Ja sinulla on oikeus suoraan kysyä ammattilaisilta miten osastolle pääsee takaisin, jos avohoito ei riitäkään.
Voi olla niinkin, että hoitavat ihmiset tietävät tilanteen, ja pitävätkin huolen siitä, että osastolle on mahdollista päästä pian takaisin, jos potilas itse tuleekin toisiin ajatuksiin.

Onko sinulla mahdollisuutta vielä yrittää vaikuttaa siihen, että hän kuitenkin päättäisikin jäädä osastolle hoitojakson loppuun asti? Tosin omaisena kannattaa olla varovainen yrityksissään, koska luottamuksellinen suhde on tärkeä kaikille.

Lue lisää

Ajattelin ottaa yhteyttä avohoitoon. Hoitajat ja lääkärit ovat muuttuneet tässä vuosien varrella, mutta ajattelin yrittää sanoa mielipiteeni sinne. Lapseni on nyt kovasti itse yrittänyt asioita taas saada raiteilleen, eli yrittää kovasti avohoidon kanssa pärjätä, siis saada lisää aikoja.

Ongelmana tässä on ollut, että lapselleni on mielenterveysongelmien lisäksi tullut päihde- yms. ongelmaa. Eli tuntuu vähän siltä, että avohoidossa pompottelevat paikasta toiseen ja lapseni ei ole oikein jaksanut sitten pysyä siinä mukana. Ja ei ehkä haluakaan. Tukea arjessa nyt kait pyritään lisäämään. Onneksi lapseni on aika avoin asioistaa minulle, niin tiedän jotenkuten missä mennään.

Toisaalta huolettaa, toisaalta helpotuksen tunne ja väsymys nyt itsellä nyt kaiken jälkeen.
Meille vanhemmille ei ole kunnolla kerrottu diagnoosia tähän kaikkeen. Lapsi ollut päiväsairaalassa ja lyhyita hetkiä sairaalassa tarkkailussa ja nyt sitten tämä lyhyt jakso osastolla. Ja sinne halusi, kun sanoi ettei kestä enää mitään...

Nyt sitten taas touhuaa ja suunnittelee kovasti... toisaalta näitä touhukkaita jaksoja ollut ennenkin... joskus epäilivät kaksisuuntaista, mutta siitä luovuttiin.
Helpottais jos sais tietää kunnon syyn mistä kaikki johtuu. Mutta lapsellani tuntuu olevan ongelmia enemmänkin.

Omainen

Omainen kirjoitti:

Ajattelin ottaa yhteyttä avohoitoon. Hoitajat ja lääkärit ovat muuttuneet tässä vuosien varrella, mutta ajattelin yrittää sanoa mielipiteeni sinne. Lapseni on nyt kovasti itse yrittänyt asioita taas saada raiteilleen, eli yrittää kovasti avohoidon kanssa pärjätä, siis saada lisää aikoja.

Ongelmana tässä on ollut, että lapselleni on mielenterveysongelmien lisäksi tullut päihde- yms. ongelmaa. Eli tuntuu vähän siltä, että avohoidossa pompottelevat paikasta toiseen ja lapseni ei ole oikein jaksanut sitten pysyä siinä mukana. Ja ei ehkä haluakaan. Tukea arjessa nyt kait pyritään lisäämään. Onneksi lapseni on aika avoin asioistaa minulle, niin tiedän jotenkuten missä mennään.

Toisaalta huolettaa, toisaalta helpotuksen tunne ja väsymys nyt itsellä nyt kaiken jälkeen.
Meille vanhemmille ei ole kunnolla kerrottu diagnoosia tähän kaikkeen. Lapsi ollut päiväsairaalassa ja lyhyita hetkiä sairaalassa tarkkailussa ja nyt sitten tämä lyhyt jakso osastolla. Ja sinne halusi, kun sanoi ettei kestä enää mitään...

Nyt sitten taas touhuaa ja suunnittelee kovasti... toisaalta näitä touhukkaita jaksoja ollut ennenkin... joskus epäilivät kaksisuuntaista, mutta siitä luovuttiin.
Helpottais jos sais tietää kunnon syyn mistä kaikki johtuu. Mutta lapsellani tuntuu olevan ongelmia enemmänkin.

Omainen

Lue lisää

PAKOTTAVAT MINUT OSASTO HOITOON VAIKKA SUOSTUN LÄÄKITYKSEEN JA TERAPIA KÄYNEILLE MUTTA HOITAJAT EIVÄT VÄLITÄ EIKÄ NIITÄ KIINNOSTA EI OLE EDES TODETTU MASENNUSTA

MITÄVITTUAAAA kirjoitti:

PAKOTTAVAT MINUT OSASTO HOITOON VAIKKA SUOSTUN LÄÄKITYKSEEN JA TERAPIA KÄYNEILLE MUTTA HOITAJAT EIVÄT VÄLITÄ EIKÄ NIITÄ KIINNOSTA EI OLE EDES TODETTU MASENNUSTA

Ne haluaa kontrolloida sua ja altistaa sut kemialliseen lobotomiaan. Ehkäpä
eletroshokittaa vähän aivotoimintaa pienemmälle. Jumala, tai mihin ikinät uskotkin, olkoon kanssasi.

No mulle sano että on pakko mutta en tästä mitään maksa

MITÄVITTUAAAA kirjoitti:

No mulle sano että on pakko mutta en tästä mitään maksa

Anna aiheuttajan eli pakottajan maksaa tekojensa mukaan, kun tulee laskun aika. Tosiaan jos et itse halunnut osastolle, sinun ei tarvitse maksaa.