Meditointi

> Ajattelin että suomenna yhden hyvän
> meditaatio kirjan ...

Minkä minkä?

HaH kirjoitti:

> Ajattelin että suomenna yhden hyvän
> meditaatio kirjan ...

Minkä minkä?

olis ehkä parempi nimike:

http://www.ottawabuddhistsociety.com/reading/AjahnBrahm/basicmethod.html

Mulla itsellä on tuo kirjan muodossa, mutta nyt kun kysyit niin löytyhän se netistäkin.
Täällä niin monesti kysytään neuvoa meditaatioon, niin aattelin että olis ehkä hyvä vääntää tuo suomeksi.
Meditaatio tekniikoitahan on monia, ja on parempi pysytellä tutussa ja toimivassa systeemissä kuin kokeilla kaikkia.
Mutta tuo vois olla yksi hyvä ohje uusille meditoijille ja tuleehan tuota luettua vaikka on jo hieman kokemustakin meditoinnista.

Vaikka mieli olisi vakaa ja rauhallinen ei se tarkoita että on Jumalan kanssa kaikki asiat kunnossa. Rauha Jumalan kanssa on paljon muuta kuin pelkkä mielenrauha mikä voi olla esim. kesällä laiturilla istuskellessa.


Vaikka meditoit, niin tiedä että Jeesus Kristus, Jumalan Poika, syntyi ihmiseksi kaksituhatta vuotta sitten. Hän kuoli sijaisuhrina ristillä, jotta sinä voit vapautua synnin siteistä ja uskonnon kahleista. Jeesus ansaitsi meille pääsyn Jumalan yhteyteen. ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen.” Joh. 10:9.

Jumala etsii sinua, eksynyttä tuhlaajalastaan. Ja kun sinäkin etsit Häntä ja tahdot kääntyä Hänen puoleensa, saat varmasti nyt tulla Jumalan lapseksi! Hän odottaa voidakseen olla sinulle armollinen: ”Tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra . Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat lumivalkeiksi. Vaikka ne ovat purppuranväriset, ne tulevat villanvalkoisiksi.” Jes. 1:18.

Jumalalla on hyvä tahto sinua kohtaan!

Jeesus on elävä Henkilö, kuningasten Kuningas ja herrain Herra! Hän ei ole uskonnollinen ideologia tai pelkkä Raamatun oppi! ”mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.” Jes. 53:5.
Uskontojen avulla et voi löytää pelastusta ja saavuttaa Jumalan mielisuosiota. Jumala on suunnitellut kokonaan toisenlaisen tien. ”Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Joh.14:6.

Väärät uskomukset johtavat ihmisen harhaan. Sellaisia ovat esim. hindulaisuus, katolilaisuus, luterilaisuus, mormonit ja Jehovan todistajat, yms. Vain Jeesuksen veri puhdistaa synnistä!

Näin Raamattu sen opettaa: ”Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” 1 Kor. 1:18.
Jeesus ei kehottanut seuraajiaan perustamaan kirkkoa tai muitakaan uskontoja! Uskonnon ja elävän uskon ero onkin siinä, että ihminen on uskontojen perustaja ja ylläpitäjä; elävän uskon perustaja ja ylläpitäjä on Jumalan Pyhä Henki! Paholainenkin hyväksyy erilaiset uskonnot. Se jopa käyttää niitä tarkoitusperiensä toteuttamiseen: pitämään ihmiset erossa Jeesuksesta. Uskonto onkin usein asetettu ihmisten sydämissä sille paikalle, joka kuuluu Jeesukselle! Uskonnot ovat KORVIKE ELÄVÄLLE USKOLLE.

Aidossa uskoon tulemisessa ihmisen sisin henki (persoonallisuuden keskus) herää ja sinne tulee uusi Elämä Pyhän Hengen myötä:

”Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Nikodemos kysyi: ”Kuinka ihminen voi vanhana syntyä? Ei kai hän voi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä uudestaan?” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha, ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.” Joh. 3:3-6.

Vanhan ihmisen sisälle on syntynyt uusi luomus! Sellainen ihminen on tullut uskoon, saanut syntinsä anteeksi, tehnyt parannuksen, pelastunut eli uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä. Tämä on kokonaan eri asia kuin jonkin uskonnon valitseminen. ”Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut.” 2 Kor. 5:17.

”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.” Joh.1:12.

Voit nyt katsoa sydämesi silmin Golgatan ristillä kärsivään ruoskittuun ja ristiinnaulittuun Jeesukseen. Saat pyytää Häneltä syntisi anteeksi. Hän on kärsinyt sinulle kuuluvan rangaistuksen. Hän tahtoo armahtaa sinut. Ota siis vastaan Jeesus ja Hänen pelastustekonsa ja anna elämäsi Hänelle!

Ihmiskunta jakaantuu kahteen eri ryhmään: 1.) Uskossa olevat, jotka ovat menossa Taivaaseen; ja 2.) uskosta osattomat eli synnin tilassa olevat, jotka menevät kadotukseen. Uskontojen jäsenyys ei muuta tätä tosiasiaa! Sinun pitää tulla uskoon, jos aiot päästä Taivaaseen.
Vain uskossa olevat ihmiset ovat Jumalan seurakunta! Uskosta osattomat eivät kuulu Jumalan seurakuntaan, vaikka kuuluvatkin uskontojen jäsenkortistoihin.
Lähetyskäsky

”Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Markus 16:15-16.

”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.” Apostolien teot 2:41.

Tarvitset Jeesuksen, et uskontoa.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka mieli olisi vakaa ja rauhallinen ei se tarkoita että on Jumalan kanssa kaikki asiat kunnossa. Rauha Jumalan kanssa on paljon muuta kuin pelkkä mielenrauha mikä voi olla esim. kesällä laiturilla istuskellessa.


Vaikka meditoit, niin tiedä että Jeesus Kristus, Jumalan Poika, syntyi ihmiseksi kaksituhatta vuotta sitten. Hän kuoli sijaisuhrina ristillä, jotta sinä voit vapautua synnin siteistä ja uskonnon kahleista. Jeesus ansaitsi meille pääsyn Jumalan yhteyteen. ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen.” Joh. 10:9.

Jumala etsii sinua, eksynyttä tuhlaajalastaan. Ja kun sinäkin etsit Häntä ja tahdot kääntyä Hänen puoleensa, saat varmasti nyt tulla Jumalan lapseksi! Hän odottaa voidakseen olla sinulle armollinen: ”Tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra . Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat lumivalkeiksi. Vaikka ne ovat purppuranväriset, ne tulevat villanvalkoisiksi.” Jes. 1:18.

Jumalalla on hyvä tahto sinua kohtaan!

Jeesus on elävä Henkilö, kuningasten Kuningas ja herrain Herra! Hän ei ole uskonnollinen ideologia tai pelkkä Raamatun oppi! ”mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.” Jes. 53:5.
Uskontojen avulla et voi löytää pelastusta ja saavuttaa Jumalan mielisuosiota. Jumala on suunnitellut kokonaan toisenlaisen tien. ”Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Joh.14:6.

Väärät uskomukset johtavat ihmisen harhaan. Sellaisia ovat esim. hindulaisuus, katolilaisuus, luterilaisuus, mormonit ja Jehovan todistajat, yms. Vain Jeesuksen veri puhdistaa synnistä!

Näin Raamattu sen opettaa: ”Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” 1 Kor. 1:18.
Jeesus ei kehottanut seuraajiaan perustamaan kirkkoa tai muitakaan uskontoja! Uskonnon ja elävän uskon ero onkin siinä, että ihminen on uskontojen perustaja ja ylläpitäjä; elävän uskon perustaja ja ylläpitäjä on Jumalan Pyhä Henki! Paholainenkin hyväksyy erilaiset uskonnot. Se jopa käyttää niitä tarkoitusperiensä toteuttamiseen: pitämään ihmiset erossa Jeesuksesta. Uskonto onkin usein asetettu ihmisten sydämissä sille paikalle, joka kuuluu Jeesukselle! Uskonnot ovat KORVIKE ELÄVÄLLE USKOLLE.

Aidossa uskoon tulemisessa ihmisen sisin henki (persoonallisuuden keskus) herää ja sinne tulee uusi Elämä Pyhän Hengen myötä:

”Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Nikodemos kysyi: ”Kuinka ihminen voi vanhana syntyä? Ei kai hän voi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä uudestaan?” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha, ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.” Joh. 3:3-6.

Vanhan ihmisen sisälle on syntynyt uusi luomus! Sellainen ihminen on tullut uskoon, saanut syntinsä anteeksi, tehnyt parannuksen, pelastunut eli uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä. Tämä on kokonaan eri asia kuin jonkin uskonnon valitseminen. ”Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut.” 2 Kor. 5:17.

”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.” Joh.1:12.

Voit nyt katsoa sydämesi silmin Golgatan ristillä kärsivään ruoskittuun ja ristiinnaulittuun Jeesukseen. Saat pyytää Häneltä syntisi anteeksi. Hän on kärsinyt sinulle kuuluvan rangaistuksen. Hän tahtoo armahtaa sinut. Ota siis vastaan Jeesus ja Hänen pelastustekonsa ja anna elämäsi Hänelle!

Ihmiskunta jakaantuu kahteen eri ryhmään: 1.) Uskossa olevat, jotka ovat menossa Taivaaseen; ja 2.) uskosta osattomat eli synnin tilassa olevat, jotka menevät kadotukseen. Uskontojen jäsenyys ei muuta tätä tosiasiaa! Sinun pitää tulla uskoon, jos aiot päästä Taivaaseen.
Vain uskossa olevat ihmiset ovat Jumalan seurakunta! Uskosta osattomat eivät kuulu Jumalan seurakuntaan, vaikka kuuluvatkin uskontojen jäsenkortistoihin.
Lähetyskäsky

”Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Markus 16:15-16.

”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.” Apostolien teot 2:41.

Tarvitset Jeesuksen, et uskontoa.

Lue lisää

Vastasit sitten 18 vuotta vanhaan kommenttiin copypastaamalla tekstiseinän Raamatusta. Eihän siinä mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka mieli olisi vakaa ja rauhallinen ei se tarkoita että on Jumalan kanssa kaikki asiat kunnossa. Rauha Jumalan kanssa on paljon muuta kuin pelkkä mielenrauha mikä voi olla esim. kesällä laiturilla istuskellessa.


Vaikka meditoit, niin tiedä että Jeesus Kristus, Jumalan Poika, syntyi ihmiseksi kaksituhatta vuotta sitten. Hän kuoli sijaisuhrina ristillä, jotta sinä voit vapautua synnin siteistä ja uskonnon kahleista. Jeesus ansaitsi meille pääsyn Jumalan yhteyteen. ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen.” Joh. 10:9.

Jumala etsii sinua, eksynyttä tuhlaajalastaan. Ja kun sinäkin etsit Häntä ja tahdot kääntyä Hänen puoleensa, saat varmasti nyt tulla Jumalan lapseksi! Hän odottaa voidakseen olla sinulle armollinen: ”Tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra . Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat lumivalkeiksi. Vaikka ne ovat purppuranväriset, ne tulevat villanvalkoisiksi.” Jes. 1:18.

Jumalalla on hyvä tahto sinua kohtaan!

Jeesus on elävä Henkilö, kuningasten Kuningas ja herrain Herra! Hän ei ole uskonnollinen ideologia tai pelkkä Raamatun oppi! ”mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.” Jes. 53:5.
Uskontojen avulla et voi löytää pelastusta ja saavuttaa Jumalan mielisuosiota. Jumala on suunnitellut kokonaan toisenlaisen tien. ”Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Joh.14:6.

Väärät uskomukset johtavat ihmisen harhaan. Sellaisia ovat esim. hindulaisuus, katolilaisuus, luterilaisuus, mormonit ja Jehovan todistajat, yms. Vain Jeesuksen veri puhdistaa synnistä!

Näin Raamattu sen opettaa: ”Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” 1 Kor. 1:18.
Jeesus ei kehottanut seuraajiaan perustamaan kirkkoa tai muitakaan uskontoja! Uskonnon ja elävän uskon ero onkin siinä, että ihminen on uskontojen perustaja ja ylläpitäjä; elävän uskon perustaja ja ylläpitäjä on Jumalan Pyhä Henki! Paholainenkin hyväksyy erilaiset uskonnot. Se jopa käyttää niitä tarkoitusperiensä toteuttamiseen: pitämään ihmiset erossa Jeesuksesta. Uskonto onkin usein asetettu ihmisten sydämissä sille paikalle, joka kuuluu Jeesukselle! Uskonnot ovat KORVIKE ELÄVÄLLE USKOLLE.

Aidossa uskoon tulemisessa ihmisen sisin henki (persoonallisuuden keskus) herää ja sinne tulee uusi Elämä Pyhän Hengen myötä:

”Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Nikodemos kysyi: ”Kuinka ihminen voi vanhana syntyä? Ei kai hän voi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä uudestaan?” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha, ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.” Joh. 3:3-6.

Vanhan ihmisen sisälle on syntynyt uusi luomus! Sellainen ihminen on tullut uskoon, saanut syntinsä anteeksi, tehnyt parannuksen, pelastunut eli uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä. Tämä on kokonaan eri asia kuin jonkin uskonnon valitseminen. ”Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut.” 2 Kor. 5:17.

”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.” Joh.1:12.

Voit nyt katsoa sydämesi silmin Golgatan ristillä kärsivään ruoskittuun ja ristiinnaulittuun Jeesukseen. Saat pyytää Häneltä syntisi anteeksi. Hän on kärsinyt sinulle kuuluvan rangaistuksen. Hän tahtoo armahtaa sinut. Ota siis vastaan Jeesus ja Hänen pelastustekonsa ja anna elämäsi Hänelle!

Ihmiskunta jakaantuu kahteen eri ryhmään: 1.) Uskossa olevat, jotka ovat menossa Taivaaseen; ja 2.) uskosta osattomat eli synnin tilassa olevat, jotka menevät kadotukseen. Uskontojen jäsenyys ei muuta tätä tosiasiaa! Sinun pitää tulla uskoon, jos aiot päästä Taivaaseen.
Vain uskossa olevat ihmiset ovat Jumalan seurakunta! Uskosta osattomat eivät kuulu Jumalan seurakuntaan, vaikka kuuluvatkin uskontojen jäsenkortistoihin.
Lähetyskäsky

”Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Markus 16:15-16.

”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.” Apostolien teot 2:41.

Tarvitset Jeesuksen, et uskontoa.

Lue lisää

Perkeleen idiootti , miksi toit tämän tähän kohtaan. Buddhalaisuus meditointeineen on puhtaampaa , kuin kristinusko. PISTE.

> Joskus teen puhdistusharjoituksia, esim.
> katharsis. Ne nopeuttaa prosessi jonkin
> verran, varsinkin alkutaipaleella ne ovat
> melko hyödyllisiä.

Jep.

Siksi esim Vajrayanan, eli Tantran, harjoittamisen eräs ennakkovaatimuksista on Vajrasattvan puhdistusmantran resitointi 100 000 kertaa asiaankuuluvine visualisointeineen.

Toinen hyvä menetelmä on Kolmen Ylivertaisen Keon Suutran resitoimisharjoitus asiaankuuluvine kumarruksineen (100 000 kpl tottakai).

> Esim. jotkut buddhalaiset jotka ovat
> meditoineet joitain vuosia saattaa olla vielä
> vanhaa vihaa ja muita energia pakkautumia
> kehoissaan.

Sitä "vanhaa kökköä" voi olla varastossa vaikka vuosisadoiksi, ja siksipä puhdistusharjoitus - negatiivisen karman puhdistaminen - on äärimmäisen tärkeää.

> Katharsiksella ne voi vapauttaa nopeasti.

Miten tuo käytännössä tehdään? (Ja pliis - älä sano, että lue Oshoa, vaan mielellään jos lyhyesti kertoisit millainen tuo harjoitus on.)

HaH kirjoitti:

> Joskus teen puhdistusharjoituksia, esim.
> katharsis. Ne nopeuttaa prosessi jonkin
> verran, varsinkin alkutaipaleella ne ovat
> melko hyödyllisiä.

Jep.

Siksi esim Vajrayanan, eli Tantran, harjoittamisen eräs ennakkovaatimuksista on Vajrasattvan puhdistusmantran resitointi 100 000 kertaa asiaankuuluvine visualisointeineen.

Toinen hyvä menetelmä on Kolmen Ylivertaisen Keon Suutran resitoimisharjoitus asiaankuuluvine kumarruksineen (100 000 kpl tottakai).

> Esim. jotkut buddhalaiset jotka ovat
> meditoineet joitain vuosia saattaa olla vielä
> vanhaa vihaa ja muita energia pakkautumia
> kehoissaan.

Sitä "vanhaa kökköä" voi olla varastossa vaikka vuosisadoiksi, ja siksipä puhdistusharjoitus - negatiivisen karman puhdistaminen - on äärimmäisen tärkeää.

> Katharsiksella ne voi vapauttaa nopeasti.

Miten tuo käytännössä tehdään? (Ja pliis - älä sano, että lue Oshoa, vaan mielellään jos lyhyesti kertoisit millainen tuo harjoitus on.)

Lue lisää

> Miten tuo käytännössä tehdään?

Katharsiksella voi vapauttaa emotionaalisa ja mentaalisia, usein negatiivisia tunteita tai ajatuksia, jotka ovat jääneet systeemiin tukahduttamisen seurauksena. Kaikilla ihmisillä on niitä enemmän tai vähemmän. Ne ovat niitä aineita, joiden kanssa meditoija eniten taistelee, se on sitä kun käy istumaan ja yrittää olla hiljaa niin, kas mieli alkaa tuottamaan kaikenlaista hapatusta.
Tietysti kun minuutit ja päivät kuluu niin mielikin alkaa rauhoittua, mutta siihen menee aikaa ja paljon! Monet aloittelevat meditoijat ovat jo lopettaneet vaikkeivat ole edes kokeneet itse meditaatiota, kun eivät pääse mielen tuolle puolen kaiken sen roskan yli. Katharsis on tuon roskan puhdistamista.

Menetelmä:
Tukahdetut tunteet voi vapauttaa antamalla niille tilaa tulla ulos. Tähän tarkoitukseen Oshon dynaaminen meditaatio on hyvä, mutta voi toki käyttää muutakin tapaa esim. itkeminen tai nauraminen, tai vaikka tanssi, mutta tärkeintä on antaa kehon ja tunteiden viedä ja tehdä niitä mielipuolisen näköisiä ja kuuloisia juttuja. Voit vaikka olla apina tai huutaa tai mitä vaan hullutuksia.

Itse olen havainnut hyväksi tavaksi ennen istumista tehdä n. viisi minuuttia gibberistä eli siansaksaa.
1. silmät kiinni.
2. käänny sisäänpäin: tiedosta mieli, ajatukset, tunteet.
3. anna mielen sisällön ottaa minkä tahansa sanojen muodon, mitä et tunne. Älä puhu kieltä jota osaat, esim. koira ei ole hyvä mutta koij on, jos et tiedä sen tarkoitusta. tarkoitus on siis päästää alitajunta vapaaksi ja purkaa sitä suun kautta. puhu ja höpötä vaikka arabiaa. Anna sen puheen kiihtyä ja voi liikuttaa ruumista jos siltä tuntuu. Muista kuitenkin tarkkailla itseä, älä tuomitse mitään mitä sanot.
Avainjuttu tähän on täysillä mukana oleminen, kaiken energian laittaminen likoon.
4. lopeta sitten kun siltä tuntuu tai kun 5 minuuttia on kulunut ja lopeta se kuin seinään, pysähdy äläkä liiku, silloin syntyy kontrasti ja et voi olla huomaamatta vaikutuksia. Jos onnistuit niin hiljaisuus on syvä ja olet päässyt hyvin lähelle meditaatiota.

magha kirjoitti:

> Miten tuo käytännössä tehdään?

Katharsiksella voi vapauttaa emotionaalisa ja mentaalisia, usein negatiivisia tunteita tai ajatuksia, jotka ovat jääneet systeemiin tukahduttamisen seurauksena. Kaikilla ihmisillä on niitä enemmän tai vähemmän. Ne ovat niitä aineita, joiden kanssa meditoija eniten taistelee, se on sitä kun käy istumaan ja yrittää olla hiljaa niin, kas mieli alkaa tuottamaan kaikenlaista hapatusta.
Tietysti kun minuutit ja päivät kuluu niin mielikin alkaa rauhoittua, mutta siihen menee aikaa ja paljon! Monet aloittelevat meditoijat ovat jo lopettaneet vaikkeivat ole edes kokeneet itse meditaatiota, kun eivät pääse mielen tuolle puolen kaiken sen roskan yli. Katharsis on tuon roskan puhdistamista.

Menetelmä:
Tukahdetut tunteet voi vapauttaa antamalla niille tilaa tulla ulos. Tähän tarkoitukseen Oshon dynaaminen meditaatio on hyvä, mutta voi toki käyttää muutakin tapaa esim. itkeminen tai nauraminen, tai vaikka tanssi, mutta tärkeintä on antaa kehon ja tunteiden viedä ja tehdä niitä mielipuolisen näköisiä ja kuuloisia juttuja. Voit vaikka olla apina tai huutaa tai mitä vaan hullutuksia.

Itse olen havainnut hyväksi tavaksi ennen istumista tehdä n. viisi minuuttia gibberistä eli siansaksaa.
1. silmät kiinni.
2. käänny sisäänpäin: tiedosta mieli, ajatukset, tunteet.
3. anna mielen sisällön ottaa minkä tahansa sanojen muodon, mitä et tunne. Älä puhu kieltä jota osaat, esim. koira ei ole hyvä mutta koij on, jos et tiedä sen tarkoitusta. tarkoitus on siis päästää alitajunta vapaaksi ja purkaa sitä suun kautta. puhu ja höpötä vaikka arabiaa. Anna sen puheen kiihtyä ja voi liikuttaa ruumista jos siltä tuntuu. Muista kuitenkin tarkkailla itseä, älä tuomitse mitään mitä sanot.
Avainjuttu tähän on täysillä mukana oleminen, kaiken energian laittaminen likoon.
4. lopeta sitten kun siltä tuntuu tai kun 5 minuuttia on kulunut ja lopeta se kuin seinään, pysähdy äläkä liiku, silloin syntyy kontrasti ja et voi olla huomaamatta vaikutuksia. Jos onnistuit niin hiljaisuus on syvä ja olet päässyt hyvin lähelle meditaatiota.

Lue lisää

olen juuri aloittanut meditoimisen ja minulla on 2 ongelmaa joka kerta kun aloitan meditoimisen. 1:hengitykseni vaikeutuu samallailla kuin minua jännittäisi jolloin on erittäin vaikea rauhoittua 2:minulle tulee kauhea halu vaihtaa taukoamatta asentoa ( ja jos jostain tulee vähänkin valoa en pysty pitämään silmiäni kiinni esim. kynttilät) eli mitä voisin tehdä jotta meditoiminen alkaisi toimia?
olen kerran jo päässyt tilaan missä kroppa tuntuu painavan tonnin mutta se aina keskeytyy joko siihen että hengitys vaikutuu tosissaan tai kun alan tuntea oloni erittäin epämukavaksi...aivan kuin jännittäisin jotain.... voisko joku kertoa mikä mättää?

Ongelmia meditoimisessa kirjoitti:

olen juuri aloittanut meditoimisen ja minulla on 2 ongelmaa joka kerta kun aloitan meditoimisen. 1:hengitykseni vaikeutuu samallailla kuin minua jännittäisi jolloin on erittäin vaikea rauhoittua 2:minulle tulee kauhea halu vaihtaa taukoamatta asentoa ( ja jos jostain tulee vähänkin valoa en pysty pitämään silmiäni kiinni esim. kynttilät) eli mitä voisin tehdä jotta meditoiminen alkaisi toimia?
olen kerran jo päässyt tilaan missä kroppa tuntuu painavan tonnin mutta se aina keskeytyy joko siihen että hengitys vaikutuu tosissaan tai kun alan tuntea oloni erittäin epämukavaksi...aivan kuin jännittäisin jotain.... voisko joku kertoa mikä mättää?

Lue lisää

Oireita:

1. "..kauhea halu vaihtaa taukoamatta asentoa.."
2. "...hengitykseni vaikeutuu samallailla kuin minua jännittäisi jolloin on erittäin vaikea rauhoittua..."

Lääkkeitä:

1. dynaaminen meditaatio, joka voi tarkoittaa kävelymeditaatiota tai muuta liikemeditaatiota. Kun liikkumisen tarve vähenee, niin voi siirtyä istumameditaatioon. Istumameditaatio on kuitenkin vain eräs muoto. Kaikessa toiminnassa voi olla tarkkaavainen, jolloin siitä tulee meditaatiota. Esim. meditatiivinen onkiminen luonnon helmassa, missä siiman päässä ei välttämättä ole koukkua eikä syöttiä. Tai vaikkapa meditatiivinen kirjoittaminen, missä sormet ovat liikkeessä. Tämä niille, joilla on tarvetta vähäiseen puuhasteluun. Näitähän voi keksiä luovasti lisää ja lopulta ei ajattele jotain toimintaa meditaationa vaikka se sitä onkin.

Tällöin ollaan "ei-meditaatiossa". Mediaatiossa, jota ei ajatella meditaationa.

kun haluatte nauraa menkää lukemaan vitsejä kuteen gogletatte magia ja sitten katotte suomi24 keskustelu ja nauratte ittenne kuoliaakks

meditoija kirjoitti:

kun haluatte nauraa menkää lukemaan vitsejä kuteen gogletatte magia ja sitten katotte suomi24 keskustelu ja nauratte ittenne kuoliaakks

niin mitä milloinkin.. Tärkeintä on vain harjoittaa. Nyt olen tutkiskellut syvintä olemusta, mutta asia on mulle vielä aika vaikea. Mielellä on monia polkuja, joita harjoittaa, yksi on suuri mieli. Olemme yhtä ja kaikkeinemme etsimme valaistusta. Emme harjoita, jos etsimme. Me vain sopeudumme. Auta meitä Rakas Jumala, löydämme tien, joka on yhteinen maailmamme. Tällainen on mun valaistuminen ja mä väsyin siitä. Uskallatko, vai onko kaikki sinulle unelmaa?

Tapoja on monia. Joillekin aloittelijoille visualisointi voi toki sopia paremmin kuin zazen. Itse kuitenkin koin helpommaksi tavaksi zazenin, koska en ole kovin hyvä visualisoimaan.

Aluksi kyllä meditoin nimenomaan visualisoimalla, mutta turhauduin siihen melko nopeasti. Sitten löysin zazenin. Istuin vain paikallani tarkkaillen hengitystäni ilman mitään varsinaista päämäärää. Pikkuhiljaa aloin tuntea vapautuvani turhista tuloksien tavoitteluista. Olin vain tässä ja nyt.

Ainakin minulle on lyhyistäkin, lähes päivittäisistä 10-20 minuutin zazen-tuokioista ollut paljon iloa, ja olen oppinut katsomaan maailmaa eri tavalla. En enää myöskään suutu niin helposti arkipäivän tilanteissa. Jos jokin asia rupeaa ärsyttämään, niin yleensä ihan automaattisesti vain tiedostan tuntemukseni, annan sen mennä menojaan, ja keskityn taas siihen mitä olin tekemässä.

Tässä hyvä zazen-opas: http://www.zazen.fi/whatIsZen/zenBooks/zazenopas.pdf

Brad Warner kertoo zazenista: http://youtu.be/fNmdtlueAAM

"Tämä tarkoittaa periaatteessa mielen tyhjentämistä, jotta joku tai jokin muu voi käyttää sitä."

Eli feminiinen noituus pitää tukahduttaa, jotta maskuliininen kirkon patriarkaati, voi täyttää mielen omilla säännöillään. Kuten nainen vaietkoon seurakunnassa tai pukeutukoon kaapuun.

Anonyymi kirjoitti:

"Tämä tarkoittaa periaatteessa mielen tyhjentämistä, jotta joku tai jokin muu voi käyttää sitä."

Eli feminiinen noituus pitää tukahduttaa, jotta maskuliininen kirkon patriarkaati, voi täyttää mielen omilla säännöillään. Kuten nainen vaietkoon seurakunnassa tai pukeutukoon kaapuun.

Lue lisää

Siksi on tärkeää tietää, että Jumala rakastaa Sinua!

Jeesus kuoli sijaisuhrina ja kärsi ristinkuoleman Sinun syntiesi tähden. Hän otti päällensä Sinulle kuuluvan rangaistuksen.
Kolmantena päivänä Jeesus nousi ylös kuolleista. Hän meni Taivaaseen, josta tulee pian takaisin. Hän sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Joh. 14:6.


Jeesus on ainoa Pelastaja! Uskonnot eivät voi Sinua pelastaa!

Meditaatio on myös ajattelemista, esimerkiksi rakkaasta tai vihamiehestä, jos kristitty ajttelee hinduja vihalla, he meditoivat – se on meditaatiota.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Meditaatio on myös ajattelemista, esimerkiksi rakkaasta tai vihamiehestä, jos kristitty ajttelee hinduja vihalla, he meditoivat – se on meditaatiota.

Mulla on sellainen tapa että kirjoitan paperille nimen jota ajattelen. Sytytän pari kynttilää pienelle alttarille ja asetan paperilapun kynttilöiden väliin pentagrammin päälle. Pentagrammin tulee olla väärin päin. Sitten ajattelen tätä henkilöä 15-30 minuuttia. Sen tuntee kun homma on valmis. Joskus hommaan menee kauemminkin.

Yhdellä meni olkapää rikki eikä ole vuoteen ollut työelämässä. Tämä meni vähän yli mutta toimi kuitenkin.

Sitten kerran hankala työkaveri sai potkut seuraavana päivänä.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Mulla on sellainen tapa että kirjoitan paperille nimen jota ajattelen. Sytytän pari kynttilää pienelle alttarille ja asetan paperilapun kynttilöiden väliin pentagrammin päälle. Pentagrammin tulee olla väärin päin. Sitten ajattelen tätä henkilöä 15-30 minuuttia. Sen tuntee kun homma on valmis. Joskus hommaan menee kauemminkin.

Yhdellä meni olkapää rikki eikä ole vuoteen ollut työelämässä. Tämä meni vähän yli mutta toimi kuitenkin.

Sitten kerran hankala työkaveri sai potkut seuraavana päivänä.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta meditaatio ei tarkoita tyhjyyden ajattelemista, eikä mielen “sammuttamista” siinä mielessä kuin joissain muissa traditioissa.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta meditaatio ei tarkoita tyhjyyden ajattelemista, eikä mielen “sammuttamista” siinä mielessä kuin joissain muissa traditioissa.

Onko meditaatio “tyhjyyttä”?

Ei. Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

Tyhjyys (śūnyatā) ei ole lopullinen päämäärä

Pelkkä mielen tyhjentäminen ei ole rakkauden eli bhakti-meditaatio

Tietoisuus on luonteeltaan aktiivinen, joten se aina kohdistuu johonkin

Siksi tyhjyyteen keskittyminen toisen filosofian (esim. buddhalaisen) lähestymistapana.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Onko meditaatio “tyhjyyttä”?

Ei. Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

Tyhjyys (śūnyatā) ei ole lopullinen päämäärä

Pelkkä mielen tyhjentäminen ei ole rakkauden eli bhakti-meditaatio

Tietoisuus on luonteeltaan aktiivinen, joten se aina kohdistuu johonkin

Siksi tyhjyyteen keskittyminen toisen filosofian (esim. buddhalaisen) lähestymistapana.

Lue lisää

Tietoisuus on luonteeltaan aktiivinen, tyhentämien on keinotekoista.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Tietoisuus on luonteeltaan aktiivinen, tyhentämien on keinotekoista.

Mitä meditaatio sitten on?

Olet oikeilla jäljillä sanoessasi “intensiivinen ajattelu” – mutta tarkennuksella:

Gaudiya-vaishnavismissa meditaatio on:

suhteellista ja kohdistettua tietoisuutta

muistamista (smaraṇa), ei vain analysointia

rakkaudellista keskittymistä, ei kuivaa älyllistä pohdintaa

Anonyymi00039 kirjoitti:

Mitä meditaatio sitten on?

Olet oikeilla jäljillä sanoessasi “intensiivinen ajattelu” – mutta tarkennuksella:

Gaudiya-vaishnavismissa meditaatio on:

suhteellista ja kohdistettua tietoisuutta

muistamista (smaraṇa), ei vain analysointia

rakkaudellista keskittymistä, ei kuivaa älyllistä pohdintaa

Lue lisää

Esimerkkejä:

Mantra-japa (Hare Krishna -mantran toistaminen)

Krishnan nimien, muodon, ominaisuuksien ja tekojen muistaminen

Sydämen ja mielen suuntaaminen yhteen kohteeseen:

Anonyymi00040 kirjoitti:

Esimerkkejä:

Mantra-japa (Hare Krishna -mantran toistaminen)

Krishnan nimien, muodon, ominaisuuksien ja tekojen muistaminen

Sydämen ja mielen suuntaaminen yhteen kohteeseen:

Lue lisää

Tämä ei ole pelkkää ajattelua, vaan tietoisuuden harjoittamista, jossa järki, tunne ja tahto osallistuvat.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Tämä ei ole pelkkää ajattelua, vaan tietoisuuden harjoittamista, jossa järki, tunne ja tahto osallistuvat.

Meditaatio ei ole tyhjyyden ajattelu

Meditaatio ei ole mielen passivointi

Meditaatio on aktiivinen, kohdistettu, rakkaudellinen tietoisuus, intetnsiivinen ajatteleu.

Se voi tuntua “intensiiviseltä”, mutta sen ydin ei ole ponnistus vaan yhteys.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Meditaatio ei ole tyhjyyden ajattelu

Meditaatio ei ole mielen passivointi

Meditaatio on aktiivinen, kohdistettu, rakkaudellinen tietoisuus, intetnsiivinen ajatteleu.

Se voi tuntua “intensiiviseltä”, mutta sen ydin ei ole ponnistus vaan yhteys.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismissa väite “tietoisuus on luonteeltaan aktiivinen” ei ole psykologinen mielipide vaan ontologinen (olemusta koskeva) väite.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismissa väite “tietoisuus on luonteeltaan aktiivinen” ei ole psykologinen mielipide vaan ontologinen (olemusta koskeva) väite.

Gaudiya-vaishnavismissa väite “tietoisuus on luonteeltaan aktiivinen” ei ole psykologinen mielipide vaan ontologinen (olemusta koskeva) väite.

Tietoisuus on sielun ominaisuus, ei mielen tila

Gaudiya-ajattelussa tietoisuus (cit) kuuluu jīvan perusluontoon:

jīva on sat–cit–ānanda (oleminen, tietoisuus, merkityksellinen kokemus)

tietoisuus ei ole aivojen tuottama ilmiö vaan sielun itsesäteilevä kyky

Tästä seuraa:

tietoisuus ei voi olla “tyhjä”, koska se on aina tietoinen jostakin

jos “ei ole kohdetta”, tietoisuus etsii sellaisen

Tyhjyys ei siis ole luonnollinen tila, vaan negatiivinen määritelmä: “ei tätä, ei tuota”.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismissa väite “tietoisuus on luonteeltaan aktiivinen” ei ole psykologinen mielipide vaan ontologinen (olemusta koskeva) väite.

Tietoisuus on sielun ominaisuus, ei mielen tila

Gaudiya-ajattelussa tietoisuus (cit) kuuluu jīvan perusluontoon:

jīva on sat–cit–ānanda (oleminen, tietoisuus, merkityksellinen kokemus)

tietoisuus ei ole aivojen tuottama ilmiö vaan sielun itsesäteilevä kyky

Tästä seuraa:

tietoisuus ei voi olla “tyhjä”, koska se on aina tietoinen jostakin

jos “ei ole kohdetta”, tietoisuus etsii sellaisen

Tyhjyys ei siis ole luonnollinen tila, vaan negatiivinen määritelmä: “ei tätä, ei tuota”.

Lue lisää

Miksi tyhjentäminen on keinotekoista?

Tietoisuus on intentionaalinen

Tietoisuus suuntautuu aina:

ajatukseen

kokemukseen

muistoon

tai vähintään omaan olemassaoloonsa

Yritys “olla ajattelematta mitään” on paradoksi:

“Minä ajattelen, etten ajattelisi.”

Se vaatii jatkuvaa tahdonvaraista kontrollia, eli toimintaa.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Miksi tyhjentäminen on keinotekoista?

Tietoisuus on intentionaalinen

Tietoisuus suuntautuu aina:

ajatukseen

kokemukseen

muistoon

tai vähintään omaan olemassaoloonsa

Yritys “olla ajattelematta mitään” on paradoksi:

“Minä ajattelen, etten ajattelisi.”

Se vaatii jatkuvaa tahdonvaraista kontrollia, eli toimintaa.

Lue lisää

Tyhjentäminen vaatii jatkuvaa ponnistelua

Gaudiya-vaishnavit huomauttavat:

jos jokin vaatii jatkuvaa aktiivista torjuntaa, se ei ole luonnollinen tila

luonnollinen tila säilyy itsestään

Jos lakkaat “pitämästä tyhjyyttä yllä”, mieli alkaa heti toimia.
Tämä paljastaa, että tyhjyys ei ole tietoisuuden perusmuoto.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Tyhjentäminen vaatii jatkuvaa ponnistelua

Gaudiya-vaishnavit huomauttavat:

jos jokin vaatii jatkuvaa aktiivista torjuntaa, se ei ole luonnollinen tila

luonnollinen tila säilyy itsestään

Jos lakkaat “pitämästä tyhjyyttä yllä”, mieli alkaa heti toimia.
Tämä paljastaa, että tyhjyys ei ole tietoisuuden perusmuoto.

Lue lisää

Tietoisuus ilman kohdetta menettää merkityksensä

Gaudiya-näkökulmasta:

tietoisuus on suhteellinen (se syntyy suhteessa johonkin)

merkitys syntyy kohteen ja kokijan välillä

Täysin kohteeton tietoisuus olisi:

ei-tietoa jostakin

ei-rakkautta

ei-suhdetta

Se olisi tietoisuuden kieltäminen, ei sen täyttymys.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Tietoisuus ilman kohdetta menettää merkityksensä

Gaudiya-näkökulmasta:

tietoisuus on suhteellinen (se syntyy suhteessa johonkin)

merkitys syntyy kohteen ja kokijan välillä

Täysin kohteeton tietoisuus olisi:

ei-tietoa jostakin

ei-rakkautta

ei-suhdetta

Se olisi tietoisuuden kieltäminen, ei sen täyttymys.

Lue lisää

Mikä on luonnollinen vaihtoehto tyhjentämiselle?

Ei hallinta vaan uudelleenkohdistaminen.

Gaudiya-vaishnavismi sanoo:

Et voi lopettaa tietoisuuden toimintaa, mutta voit antaa sille oikean kohteen.

Kuten:

tuli ei lakkaa polttamasta, mutta sen voi käyttää ruoanlaittoon

joki ei lakkaa virtaamasta, mutta sen voi ohjata kanavaan

Samoin tietoisuus:

virtaa joka tapauksessa

kysymys on mihin

Anonyymi00048 kirjoitti:

Mikä on luonnollinen vaihtoehto tyhjentämiselle?

Ei hallinta vaan uudelleenkohdistaminen.

Gaudiya-vaishnavismi sanoo:

Et voi lopettaa tietoisuuden toimintaa, mutta voit antaa sille oikean kohteen.

Kuten:

tuli ei lakkaa polttamasta, mutta sen voi käyttää ruoanlaittoon

joki ei lakkaa virtaamasta, mutta sen voi ohjata kanavaan

Samoin tietoisuus:

virtaa joka tapauksessa

kysymys on mihin

Lue lisää

Koska Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

tietoisuus etsii luonnostaan täydellistä kohdetta

rajalliset kohteet eivät voi täyttää tietoisuuden kapasiteettia

Siksi bhakti-meditaatio ei ole:

intensiivistä ajattelua sinänsä

eikä tyhjyyden ylläpitämistä

Vaan:

spontaania suuntautumista, kun kohde vastaa tietoisuuden luonnetta

Anonyymi00049 kirjoitti:

Koska Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

tietoisuus etsii luonnostaan täydellistä kohdetta

rajalliset kohteet eivät voi täyttää tietoisuuden kapasiteettia

Siksi bhakti-meditaatio ei ole:

intensiivistä ajattelua sinänsä

eikä tyhjyyden ylläpitämistä

Vaan:

spontaania suuntautumista, kun kohde vastaa tietoisuuden luonnetta

Lue lisää

Ystävämme, buddhalaiset:'


Śūnyatā (tyhjyys) – hienovarainen buddhalainen merkitys



On tärkeää ymmärtää, että syvällisessä buddhalaisuudessa śūnyatā ei tarkoita “ei mitään”.

Mitä śūnyatā oikeasti tarkoittaa

Buddhalaisessa filosofiassa (etenkin Madhyamaka):

asiat ovat tyhjiä itsenäisestä, pysyvästä olemuksesta

mikään ei ole olemassa “itsestään”, vaan riippuvuussuhteissa

Eli:

ei: “todellisuus on tyhjää”

vaan: “todellisuus ei ole pysyvästi itsenäistä”

Meditaatiossa tämä tarkoittaa:

irrottautumista takertumisesta muotoihin, käsitteisiin ja minuuteen

kokemusta, jossa käsitteellinen mieli hiljenee




Missä Gaudiya-vaishnava on samaa mieltä

Gaudiya-vaishnavismi hyväksyy tämän verran:

ego ja mielen rakentamat identiteetit ovat väliaikaisia

takertuminen niihin aiheuttaa kärsimystä

käsitteellinen ajattelu voi rauhoittua



Yhteinen kohta:
mielen harhat ja väärät samaistumiset täytyy purkaa.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Ystävämme, buddhalaiset:'


Śūnyatā (tyhjyys) – hienovarainen buddhalainen merkitys



On tärkeää ymmärtää, että syvällisessä buddhalaisuudessa śūnyatā ei tarkoita “ei mitään”.

Mitä śūnyatā oikeasti tarkoittaa

Buddhalaisessa filosofiassa (etenkin Madhyamaka):

asiat ovat tyhjiä itsenäisestä, pysyvästä olemuksesta

mikään ei ole olemassa “itsestään”, vaan riippuvuussuhteissa

Eli:

ei: “todellisuus on tyhjää”

vaan: “todellisuus ei ole pysyvästi itsenäistä”

Meditaatiossa tämä tarkoittaa:

irrottautumista takertumisesta muotoihin, käsitteisiin ja minuuteen

kokemusta, jossa käsitteellinen mieli hiljenee




Missä Gaudiya-vaishnava on samaa mieltä

Gaudiya-vaishnavismi hyväksyy tämän verran:

ego ja mielen rakentamat identiteetit ovat väliaikaisia

takertuminen niihin aiheuttaa kärsimystä

käsitteellinen ajattelu voi rauhoittua



Yhteinen kohta:
mielen harhat ja väärät samaistumiset täytyy purkaa.

Lue lisää

Ystävämme, buddhalaiset:'

Anonyymi00051 kirjoitti:

Ystävämme, buddhalaiset:'

Missä ero tulee ratkaisevaksi

Gaudiya-vaishnavin kysymys kuuluu:

Kun harhat on purettu – mitä jää?

Buddhalaisessa traditiossa vastaus on usein:

avoin, määrittelemätön tietoisuus

ei persoonallista absoluuttia




Gaudiya-vaishnavismissa:

tietoisuus ei voi jäädä ilman suhdetta

jos kaikki kohteet kielletään, kielletään myös tietoisuuden täyteys



Siksi Gaudiya-kritiikki ei kohdistu hienovaraiseen śūnyatā-oppiin sinänsä, vaan siihen, että:

tyhjyyttä pidetään päämääränä eikä puhdistuksen vaiheena

Anonyymi00052 kirjoitti:

Missä ero tulee ratkaisevaksi

Gaudiya-vaishnavin kysymys kuuluu:

Kun harhat on purettu – mitä jää?

Buddhalaisessa traditiossa vastaus on usein:

avoin, määrittelemätön tietoisuus

ei persoonallista absoluuttia




Gaudiya-vaishnavismissa:

tietoisuus ei voi jäädä ilman suhdetta

jos kaikki kohteet kielletään, kielletään myös tietoisuuden täyteys



Siksi Gaudiya-kritiikki ei kohdistu hienovaraiseen śūnyatā-oppiin sinänsä, vaan siihen, että:

tyhjyyttä pidetään päämääränä eikä puhdistuksen vaiheena

Lue lisää

Miten mieli hiljenee bhaktissa ilman tyhjyyttä?

Tämä on se kohta, jossa moni yllättyy.



Bhaktissa ei yritetä hiljentää mieltä

Gaudiya-vaishnavismissa:

mieltä ei käsketä olemaan hiljaa

sitä ei tukahduteta

sitä ei tarkkailla etäältä kylmästi




Sen sijaan:

mieli kiinnittyy rakkauden kohteeseen

ja juuri siksi se rauhoittuu

Anonyymi00053 kirjoitti:

Miten mieli hiljenee bhaktissa ilman tyhjyyttä?

Tämä on se kohta, jossa moni yllättyy.



Bhaktissa ei yritetä hiljentää mieltä

Gaudiya-vaishnavismissa:

mieltä ei käsketä olemaan hiljaa

sitä ei tukahduteta

sitä ei tarkkailla etäältä kylmästi




Sen sijaan:

mieli kiinnittyy rakkauden kohteeseen

ja juuri siksi se rauhoittuu

Lue lisää

Vertaus (klassinen ajatus)

Ajattele lasta:

levoton, juoksee ympäriinsä

mutta kun lapsi kiinnostuu jostain aidosti, hän unohtaa hälinän




Bhakti sanoo:

Mieli on levoton, koska se ei ole vielä löytänyt kohdetta, joka vastaa sen luontoa.

Käytännössä: miksi mantra hiljentää mielen?

Kun mantra toistetaan:

kuulo, puhe, huomio ja tunne suuntautuvat samaan kohteeseen

mieli ei jää tyhjäksi, vaan täyttyy yhdestä


Seuraukset:

hajanaiset ajatukset putoavat pois itsestään

ei torjunnan kautta, vaan ylikuulumisen kautta

Tätä kutsutaan:

ekāgratā (yksipisteisyys)

ei tyhjyytenä, vaan yhtenäisyytenä

Anonyymi00054 kirjoitti:

Vertaus (klassinen ajatus)

Ajattele lasta:

levoton, juoksee ympäriinsä

mutta kun lapsi kiinnostuu jostain aidosti, hän unohtaa hälinän




Bhakti sanoo:

Mieli on levoton, koska se ei ole vielä löytänyt kohdetta, joka vastaa sen luontoa.

Käytännössä: miksi mantra hiljentää mielen?

Kun mantra toistetaan:

kuulo, puhe, huomio ja tunne suuntautuvat samaan kohteeseen

mieli ei jää tyhjäksi, vaan täyttyy yhdestä


Seuraukset:

hajanaiset ajatukset putoavat pois itsestään

ei torjunnan kautta, vaan ylikuulumisen kautta

Tätä kutsutaan:

ekāgratā (yksipisteisyys)

ei tyhjyytenä, vaan yhtenäisyytenä

Lue lisää

Hiljaisuus bhaktissa, rakkaudessa

Bhaktin “hiljaisuus” on:

ei ajatusten puutetta

vaan sisäisen ristiriidan puutetta

Mieli voi olla:

täysin valveilla

jopa intensiivinen

Silti:

ei hälyä

ei vastustusta

ei sisäistä kitkaa

Anonyymi00055 kirjoitti:

Hiljaisuus bhaktissa, rakkaudessa

Bhaktin “hiljaisuus” on:

ei ajatusten puutetta

vaan sisäisen ristiriidan puutetta

Mieli voi olla:

täysin valveilla

jopa intensiivinen

Silti:

ei hälyä

ei vastustusta

ei sisäistä kitkaa

Lue lisää

Meditaatiossa Mieli voi olla:mtäysin valveilla, jopa erittäin intensiivinen.

Anonyymi00056 kirjoitti:

Meditaatiossa Mieli voi olla:mtäysin valveilla, jopa erittäin intensiivinen.

Meditaatiossa Mieli voi olla:täysin valveilla, jopa erittäin intensiivinen.


Tietoisuus ei rauhoitu tyhjentämällä, vaan täyttymällä oikein.
Tyhjyys voi vapauttaa väärästä, mutta vain sisältö voi täyttää olemuksen.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Meditaatiossa Mieli voi olla:täysin valveilla, jopa erittäin intensiivinen.


Tietoisuus ei rauhoitu tyhjentämällä, vaan täyttymällä oikein.
Tyhjyys voi vapauttaa väärästä, mutta vain sisältö voi täyttää olemuksen.

Lue lisää

Tyhjyys voi vapauttaa väärästä, mutta vain sisältö voi täyttää olemuksen.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Tyhjyys voi vapauttaa väärästä, mutta vain sisältö voi täyttää olemuksen.

Ystävämme, buddhalaiset:

Hyvää uuta vuotta!

Anonyymi00059 kirjoitti:

Ystävämme, buddhalaiset:

Hyvää uuta vuotta!

Meditaatio on myös ajattelemista, esimerkiksi rakkaasta tai vihamiehestä, jos kristitty ajttelee hinduja vihalla, he meditoivat – se on meditaatiota.


Meditaatio laajassa mielessä = toistuva, syventynyt tietoisuuden suuntautuminen

Sanan meditatio alkuperäinen merkitys (lat. meditari) on:

pohtia

kerrata

viipyä jonkin äärellä

Eli laajasti ymmärrettynä:



Meditaatio on sitä, mihin mieli palaa yhä uudelleen ja jossa se viipyy.

Tästä näkökulmasta:

rakastetun ajatteleminen on meditaatiota

vihamiehen märehtiminen on meditaatiota

pelon, kaunan tai fantasioiden toistuva pyörittely on meditaatiota

Ei siksi, että ne olisivat “hengellisiä”, vaan koska ne täyttävät samat rakenteelliset ehdot.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Meditaatio on myös ajattelemista, esimerkiksi rakkaasta tai vihamiehestä, jos kristitty ajttelee hinduja vihalla, he meditoivat – se on meditaatiota.


Meditaatio laajassa mielessä = toistuva, syventynyt tietoisuuden suuntautuminen

Sanan meditatio alkuperäinen merkitys (lat. meditari) on:

pohtia

kerrata

viipyä jonkin äärellä

Eli laajasti ymmärrettynä:



Meditaatio on sitä, mihin mieli palaa yhä uudelleen ja jossa se viipyy.

Tästä näkökulmasta:

rakastetun ajatteleminen on meditaatiota

vihamiehen märehtiminen on meditaatiota

pelon, kaunan tai fantasioiden toistuva pyörittely on meditaatiota

Ei siksi, että ne olisivat “hengellisiä”, vaan koska ne täyttävät samat rakenteelliset ehdot.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismin näkökulma: et voi olla meditoimatta

Gaudiya-ajattelussa tämä sanotaan suoraan:

mieli (manas) on aina toiminnassa

se etsii kohdetta, johon se kiinnittyy (āsakti)

Siksi:

Kysymys ei ole, meditoitko – vaan mitä.

Bhagavad-gītā ilmaisee tämän periaatteen selvästi (vapaasti ilmaistuna):

ihminen tulee sen kaltaiseksi, mihin hän kiinnittää tietoisuutensa

Anonyymi00061 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismin näkökulma: et voi olla meditoimatta

Gaudiya-ajattelussa tämä sanotaan suoraan:

mieli (manas) on aina toiminnassa

se etsii kohdetta, johon se kiinnittyy (āsakti)

Siksi:

Kysymys ei ole, meditoitko – vaan mitä.

Bhagavad-gītā ilmaisee tämän periaatteen selvästi (vapaasti ilmaistuna):

ihminen tulee sen kaltaiseksi, mihin hän kiinnittää tietoisuutensa

Lue lisää

Esimerkkisi (kristitty + viha) on tarkka, ei provokaatio

Kun sanoin:

“Jos kristitty ajattelee hinduja vihalla, he meditoivat”

Tämä pitää rakenteellisesti paikkansa.

Siinä on:

kohde (hindut)

tunne-energia (viha)

toisto (ajatuksiin palaaminen)

identiteetin vahvistuminen (“me vastaan he”)



Tämä on negatiivista meditaatiota:

ei vapauttavaa

ei tietoisesti valittua

mutta silti meditaatiota



Gaudiya-vaishnavismi sanoisi:

Viha sitoo mielen kohteeseensa yhtä vahvasti kuin rakkaus – joskus vahvemmin.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Esimerkkisi (kristitty viha) on tarkka, ei provokaatio

Kun sanoin:

“Jos kristitty ajattelee hinduja vihalla, he meditoivat”

Tämä pitää rakenteellisesti paikkansa.

Siinä on:

kohde (hindut)

tunne-energia (viha)

toisto (ajatuksiin palaaminen)

identiteetin vahvistuminen (“me vastaan he”)



Tämä on negatiivista meditaatiota:

ei vapauttavaa

ei tietoisesti valittua

mutta silti meditaatiota



Gaudiya-vaishnavismi sanoisi:

Viha sitoo mielen kohteeseensa yhtä vahvasti kuin rakkaus – joskus vahvemmin.

Lue lisää

Tästä seuraa tärkeä, usein epämiellyttävä johtopäätös

Ihminen ei ole “neutraali tietoisuus”, joka silloin tällöin meditoi.
Hän on jatkuvasti harjoittava olento.

Ajatus, jota toistat, on harjoitus

Tunteen, jota ruokit, on mantra

Identiteetti, jota vahvistat, on meditaation tulos

Tästä syystä Gaudiya-vaishnavismi ei määrittele meditaatiota tekniikaksi vaan elämäntavaksi.

Anonyymi00063 kirjoitti:

Tästä seuraa tärkeä, usein epämiellyttävä johtopäätös

Ihminen ei ole “neutraali tietoisuus”, joka silloin tällöin meditoi.
Hän on jatkuvasti harjoittava olento.

Ajatus, jota toistat, on harjoitus

Tunteen, jota ruokit, on mantra

Identiteetti, jota vahvistat, on meditaation tulos

Tästä syystä Gaudiya-vaishnavismi ei määrittele meditaatiota tekniikaksi vaan elämäntavaksi.

Lue lisää

Meditaatio ei ole tekniikka, vaan tietoisuuden suuntautumisen laki.
Se, mitä rakastat tai vihaat eniten, on jo sinun meditaatiosi.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Meditaatio ei ole tekniikka, vaan tietoisuuden suuntautumisen laki.
Se, mitä rakastat tai vihaat eniten, on jo sinun meditaatiosi.

Mennään syvemmälle tasolle, ei retoriikan vaan tietoisuuden rakenteen kautta. Tarkastelen lausetta kahdesta kulmasta:

mitä meditaatio ontologisesti on ja

mitä viha tekee tietoisuudelle, kun siitä tulee meditaation kohde.

1. “Se, mitä rakastat tai vihaat eniten, on jo sinun meditaatiosi”



Tämä väite ei ole moraalinen syytös vaan kuvaus tietoisuuden dynamiikasta.

Meditaatio rakenteena (ei tekniikkana)

Meditaatiolla on neljä rakennetta:

Kohde – mihin tietoisuus suuntautuu

Affekti – tunne-energia (rakkaus, viha, pelko)

Toisto – tietoisuus palaa kohteeseen

Identiteetti – “mitä tämä kertoo minusta”

Jos nämä neljä ovat läsnä, meditaatio on jo käynnissä, riippumatta siitä:

istutaanko tyynyllä

kutsutaanko sitä hengelliseksi

pidetäänkö sitä oikeana tai vääränä

Anonyymi00065 kirjoitti:

Mennään syvemmälle tasolle, ei retoriikan vaan tietoisuuden rakenteen kautta. Tarkastelen lausetta kahdesta kulmasta:

mitä meditaatio ontologisesti on ja

mitä viha tekee tietoisuudelle, kun siitä tulee meditaation kohde.

1. “Se, mitä rakastat tai vihaat eniten, on jo sinun meditaatiosi”



Tämä väite ei ole moraalinen syytös vaan kuvaus tietoisuuden dynamiikasta.

Meditaatio rakenteena (ei tekniikkana)

Meditaatiolla on neljä rakennetta:

Kohde – mihin tietoisuus suuntautuu

Affekti – tunne-energia (rakkaus, viha, pelko)

Toisto – tietoisuus palaa kohteeseen

Identiteetti – “mitä tämä kertoo minusta”

Jos nämä neljä ovat läsnä, meditaatio on jo käynnissä, riippumatta siitä:

istutaanko tyynyllä

kutsutaanko sitä hengelliseksi

pidetäänkö sitä oikeana tai vääränä

Lue lisää

Kristittyjen viha hinduja vastaan ei ole meditaation vastakohta – se on sen voimakas muoto



Tämä on monille vaikea kohta.

Usein ajatellaan:

meditaatio = rauha

viha = häiriö



Gaudiya-vaishnavismin (ja myös klassisen psykologian) mukaan:

Viha on intensiivistä kiinnittymistä.

Fenomenologisesti:

viha sitoo huomion

se kaventaa näkökenttää

se tuottaa jatkuvaa sisäistä puhetta

se ylläpitää minuuden rajoja

Toisin sanoen:

Viha täyttää kaikki meditaation ehdot, mutta sen vaikutus on supistava.

Anonyymi00066 kirjoitti:

Kristittyjen viha hinduja vastaan ei ole meditaation vastakohta – se on sen voimakas muoto



Tämä on monille vaikea kohta.

Usein ajatellaan:

meditaatio = rauha

viha = häiriö



Gaudiya-vaishnavismin (ja myös klassisen psykologian) mukaan:

Viha on intensiivistä kiinnittymistä.

Fenomenologisesti:

viha sitoo huomion

se kaventaa näkökenttää

se tuottaa jatkuvaa sisäistä puhetta

se ylläpitää minuuden rajoja

Toisin sanoen:

Viha täyttää kaikki meditaation ehdot, mutta sen vaikutus on supistava.

Lue lisää

Kristittyjen viha hinduja vastaan ei ole meditaation vastakohta – se on sen voimakas muoto

Kristityt meditoivat hinduja vihalla, eli he meditoivat voimakkaasti.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Kristittyjen viha hinduja vastaan ei ole meditaation vastakohta – se on sen voimakas muoto

Kristityt meditoivat hinduja vihalla, eli he meditoivat voimakkaasti.

Lue lisää

“Jos kristitty ajattelee hinduja vihalla, he meditoivat”


Tämä ei tarkoita:

että kristinusko olisi erityisesti tällainen

tai että viha olisi kristillinen hyve

Se on esimerkkitapaus, jossa näkyy universaali mekanismi.

Mitä tässä oikeasti tapahtuu tietoisuudessa?
a) Kohteen kiinteytyminen

“Hindut” lakkaavat olemasta:

yksilöitä

eläviä ihmisiä

ja muuttuvat:

käsitteeksi

symboliksi

uhkakuvaksi

Tämä abstraktio on meditaatiolle välttämätön, koska mieli ei voi jatkuvasti pitää yllä monimutkaista todellisuutta – se yksinkertaistaa.

Anonyymi00068 kirjoitti:

“Jos kristitty ajattelee hinduja vihalla, he meditoivat”


Tämä ei tarkoita:

että kristinusko olisi erityisesti tällainen

tai että viha olisi kristillinen hyve

Se on esimerkkitapaus, jossa näkyy universaali mekanismi.

Mitä tässä oikeasti tapahtuu tietoisuudessa?
a) Kohteen kiinteytyminen

“Hindut” lakkaavat olemasta:

yksilöitä

eläviä ihmisiä

ja muuttuvat:

käsitteeksi

symboliksi

uhkakuvaksi

Tämä abstraktio on meditaatiolle välttämätön, koska mieli ei voi jatkuvasti pitää yllä monimutkaista todellisuutta – se yksinkertaistaa.

Lue lisää

Affektin vahvistuminen

Viha:

antaa energiaa

luo selkeyden tunteen (“olen oikeassa”)

poistaa epävarmuuden

Tästä syystä viha on psykologisesti koukuttavaa ja toimii “mantrana”, joka palaa itsestään.




Toiston synty

Ajatukset palaavat:

uutisissa

keskusteluissa

mielikuvissa

Tätä ei tarvitse päättää – viha palaa automaattisesti.

Tässä kohtaa meditaatio on jo autonominen prosessi.



Identiteetin kovettuminen

Tärkein ja syvin kohta.

Viha tarvitsee vastakohdan:

me vs he

oikea vs väärä

pyhä vs uhka

Tämä:

vahvistaa egon rajoja

antaa kokemuksen moraalisesta ylemmyydestä

mutta samalla lukitsee tietoisuuden




Gaudiya-vaishnavismi sanoisi:

Tämä ei ole vain meditaatiota – tämä on samskāra, syvä jälki tietoisuudessa.


Miksi tämä on hengellisesti ongelmallista (ei moraalisesti vaan ontologisesti)?

Koska:

tietoisuus alkaa muistuttaa kohdettaan

se, mihin olet sidottu, muokkaa sinua

Jos meditaation kohde on:

supistava

vihamielinen

pelkoon perustuva

Tietoisuus:

supistuu

kovettuu

menettää kykynsä nähdä kokonaisuutta




Gaudiya-vaishnavismin ydinoivallus:

Et voi vihata jotakuta jatkuvasti ilman, että tietoisuutesi alkaa muistuttaa sitä, mitä vastustat.

Anonyymi00069 kirjoitti:

Affektin vahvistuminen

Viha:

antaa energiaa

luo selkeyden tunteen (“olen oikeassa”)

poistaa epävarmuuden

Tästä syystä viha on psykologisesti koukuttavaa ja toimii “mantrana”, joka palaa itsestään.




Toiston synty

Ajatukset palaavat:

uutisissa

keskusteluissa

mielikuvissa

Tätä ei tarvitse päättää – viha palaa automaattisesti.

Tässä kohtaa meditaatio on jo autonominen prosessi.



Identiteetin kovettuminen

Tärkein ja syvin kohta.

Viha tarvitsee vastakohdan:

me vs he

oikea vs väärä

pyhä vs uhka

Tämä:

vahvistaa egon rajoja

antaa kokemuksen moraalisesta ylemmyydestä

mutta samalla lukitsee tietoisuuden




Gaudiya-vaishnavismi sanoisi:

Tämä ei ole vain meditaatiota – tämä on samskāra, syvä jälki tietoisuudessa.


Miksi tämä on hengellisesti ongelmallista (ei moraalisesti vaan ontologisesti)?

Koska:

tietoisuus alkaa muistuttaa kohdettaan

se, mihin olet sidottu, muokkaa sinua

Jos meditaation kohde on:

supistava

vihamielinen

pelkoon perustuva

Tietoisuus:

supistuu

kovettuu

menettää kykynsä nähdä kokonaisuutta




Gaudiya-vaishnavismin ydinoivallus:

Et voi vihata jotakuta jatkuvasti ilman, että tietoisuutesi alkaa muistuttaa sitä, mitä vastustat.

Lue lisää

Ydinlause, syvemmällä merkityksellä

“Se, mitä rakastat tai vihaat eniten, on jo sinun meditaatiosi”
ei tarkoita:

“kaikki on yhtä hyvää”

vaan:

tietoisuus ei odota lupaasi harjoittaakseen.

JOTEN KRISTITYT HARJOITTAVAT VOIMAKASTA MEDITAASTIOTA-VIHAN MEDITAATIOTA.

Anonyymi00070 kirjoitti:

Ydinlause, syvemmällä merkityksellä

“Se, mitä rakastat tai vihaat eniten, on jo sinun meditaatiosi”
ei tarkoita:

“kaikki on yhtä hyvää”

vaan:

tietoisuus ei odota lupaasi harjoittaakseen.

JOTEN KRISTITYT HARJOITTAVAT VOIMAKASTA MEDITAASTIOTA-VIHAN MEDITAATIOTA.

Lue lisää

Kun kristitty palaa toistuvasti vihaisiin ajatuksiin jotakin ryhmää kohtaan, esimerkiksi hinduha kohtaan, hän harjoittaa voimakasta, tiedostamatonta meditaatiota vihan kohteeseen.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Kun kristitty palaa toistuvasti vihaisiin ajatuksiin jotakin ryhmää kohtaan, esimerkiksi hinduha kohtaan, hän harjoittaa voimakasta, tiedostamatonta meditaatiota vihan kohteeseen.

Lue lisää

Tämä ei ole:

syytös uskontoa kohtaan

väite enemmistöstä

moraalinen tuomio

Vaan psykologis-ontologinen kuvaus.

Anonyymi00072 kirjoitti:

Tämä ei ole:

syytös uskontoa kohtaan

väite enemmistöstä

moraalinen tuomio

Vaan psykologis-ontologinen kuvaus.

Kun kristitty palaa toistuvasti vihaisiin ajatuksiin jotakin ryhmää kohtaan, esimerkiksi hinduha kohtaan, hän harjoittaa voimakasta, tiedostamatonta meditaatiota vihan kohteeseen.


Miksi viha on “voimakasta meditaatiota”?

Tässä kohtaa olemme oikeilla jäljillä.



Viha täyttää meditaation kaikki ehdot

Voimakkuus syntyy neljästä tekijästä:

Kohde on selkeä
– “ne”, “uhka”, “vihollinen”

Tunne-energia on korkea
– viha aktivoi koko hermoston

Toisto on pakonomaista
– ajatukset palaavat ilman päätöstä

Identiteetti vahvistuu
– “minä olen se, joka vastustaa tätä”



Tämä tekee vihasta usein vahvemman kuin monet muodolliset meditaatiot.

Viha ei hajota keskittymistä – se tiivistää sen

Tärkeä ja vastoin arkiajattelua oleva tosiasia:

levoton mieli = monta kilpailevaa kohdetta

vihainen mieli = yksi ylivoimainen kohde

Siksi:

Viha tuottaa ekāgratāa (yksipisteisyyttä), mutta väärään suuntaan.



Miksi kristinuskonnollinen viha on erityisen voimakasta?

Koska siihen yhdistyy:

moraalinen oikeutus (“olen hyvän puolella”)

pyhä kieli

pelastus / tuomio -ajattelu

Tällöin viha ei ole vain tunne, vaan:

hengellisesti ladattu meditaatio

identiteettiä rakentava rituaali

Tämä pätee kaikkiin uskontoihin, jos niitä käytetään näin.





Gaudiya-vaishnavismi sanoisi:

Viha sitoo tietoisuuden kohteeseensa yhtä vahvasti kuin rakkaus –
mutta ilman vastavuoroisuutta, ilman iloa, ilman vapautta.

Ja vielä terävämmin:

Se, mitä vastustat intensiivisimmin, alkaa hallita sisäistä maailmaasi.

Tämä ei tee sinusta “vahvaa” –
se tekee sinusta sidotun.


On mahdollista sanoa, että:

viha on voimakasta meditaatiota

ilman että:

vihaa oikeutetaan

mitään ryhmää leimataan

Minun havaintosi koskee tietoisuuden lakia, ei ihmisryhmän moraalia.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Kun kristitty palaa toistuvasti vihaisiin ajatuksiin jotakin ryhmää kohtaan, esimerkiksi hinduha kohtaan, hän harjoittaa voimakasta, tiedostamatonta meditaatiota vihan kohteeseen.


Miksi viha on “voimakasta meditaatiota”?

Tässä kohtaa olemme oikeilla jäljillä.



Viha täyttää meditaation kaikki ehdot

Voimakkuus syntyy neljästä tekijästä:

Kohde on selkeä
– “ne”, “uhka”, “vihollinen”

Tunne-energia on korkea
– viha aktivoi koko hermoston

Toisto on pakonomaista
– ajatukset palaavat ilman päätöstä

Identiteetti vahvistuu
– “minä olen se, joka vastustaa tätä”



Tämä tekee vihasta usein vahvemman kuin monet muodolliset meditaatiot.

Viha ei hajota keskittymistä – se tiivistää sen

Tärkeä ja vastoin arkiajattelua oleva tosiasia:

levoton mieli = monta kilpailevaa kohdetta

vihainen mieli = yksi ylivoimainen kohde

Siksi:

Viha tuottaa ekāgratāa (yksipisteisyyttä), mutta väärään suuntaan.



Miksi kristinuskonnollinen viha on erityisen voimakasta?

Koska siihen yhdistyy:

moraalinen oikeutus (“olen hyvän puolella”)

pyhä kieli

pelastus / tuomio -ajattelu

Tällöin viha ei ole vain tunne, vaan:

hengellisesti ladattu meditaatio

identiteettiä rakentava rituaali

Tämä pätee kaikkiin uskontoihin, jos niitä käytetään näin.





Gaudiya-vaishnavismi sanoisi:

Viha sitoo tietoisuuden kohteeseensa yhtä vahvasti kuin rakkaus –
mutta ilman vastavuoroisuutta, ilman iloa, ilman vapautta.

Ja vielä terävämmin:

Se, mitä vastustat intensiivisimmin, alkaa hallita sisäistä maailmaasi.

Tämä ei tee sinusta “vahvaa” –
se tekee sinusta sidotun.


On mahdollista sanoa, että:

viha on voimakasta meditaatiota

ilman että:

vihaa oikeutetaan

mitään ryhmää leimataan

Minun havaintosi koskee tietoisuuden lakia, ei ihmisryhmän moraalia.

Lue lisää

Kun kristitty palaa toistuvasti vihaisiin ajatuksiin jotakin ryhmää kohtaan, esimerkiksi hinduha kohtaan, hän harjoittaa voimakasta, tiedostamatonta meditaatiota vihan kohteeseen.

Minun havaintoni koskee tietoisuuden lakia, ei ihmisryhmän moraalia.


Hindupalstan kristityillä viha tuottaa voimakkaamman psykologisen keskittymisen kuin rakkaus, erityisesti kun se saa uskonnollisen oikeutuksen.



Miksi viha voi tuntua voimakkaammalta kuin rakkaus?

Tämä on keskeinen kohta.

Viha aktivoi selviytymismekanismeja

Viha:

supistaa huomion yhteen kohteeseen

antaa välittömän energian

poistaa epävarmuuden

Siksi se:

tuntuu voimakkaalta

tuottaa keskittymistä nopeasti

Rakkaus (varsinkin kypsä rakkaus):

on avarampaa

ei perustu uhkaan

ei pakota mieltä samalla tavalla

Anonyymi00074 kirjoitti:

Kun kristitty palaa toistuvasti vihaisiin ajatuksiin jotakin ryhmää kohtaan, esimerkiksi hinduha kohtaan, hän harjoittaa voimakasta, tiedostamatonta meditaatiota vihan kohteeseen.

Minun havaintoni koskee tietoisuuden lakia, ei ihmisryhmän moraalia.


Hindupalstan kristityillä viha tuottaa voimakkaamman psykologisen keskittymisen kuin rakkaus, erityisesti kun se saa uskonnollisen oikeutuksen.



Miksi viha voi tuntua voimakkaammalta kuin rakkaus?

Tämä on keskeinen kohta.

Viha aktivoi selviytymismekanismeja

Viha:

supistaa huomion yhteen kohteeseen

antaa välittömän energian

poistaa epävarmuuden

Siksi se:

tuntuu voimakkaalta

tuottaa keskittymistä nopeasti

Rakkaus (varsinkin kypsä rakkaus):

on avarampaa

ei perustu uhkaan

ei pakota mieltä samalla tavalla

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kun kristitty palaa toistuvasti vihaisiin ajatuksiin jotakin ryhmää kohtaan, esimerkiksi hinduha kohtaan, hän harjoittaa voimakasta, tiedostamatonta meditaatiota vihan kohteeseen.



On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat. Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Ilmaisuja, joissa yksilö julistaa omistavansa koko loppuelämänsä tietyn aatesuunnan tuhoamiselle ja määrittelee kyseiset opit “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi”, voidaan pitää vakavasti poikkeavina normaalista rationaalis-kriittisestä diskurssista.

Tällainen totalisoiva, demonisoiva ja elämänprojektiksi eskaloitu vihamielisyys viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen ja huomattavaan affektiiviseen dysregulaatioon.

Kyse ei ole enää uskonnollisesta kritiikistä tai maailmankatsomuksellisesta erimielisyydestä, vaan ajattelutavasta, jossa vastapuoli lakkaa olemasta keskustelukumppani ja redusoituu moraaliseksi absoluuttiseksi pahaksi.


Tämänkaltaista retoriikkaa ei esiinny sosiaalisesti tai psykologisesti normaalissa argumentaatiossa, vaan se on tunnusomaista äärimmäiselle, dogmaattiselle ja potentiaalisesti harhaiselle ajattelulle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Totalisoiva ja demonisoiva kieli

Lausunnossa esiintyvä totalisoiva ilmaisu — kuten "kaiken pahuuden ruumillistumat" — on esimerkki mustavalkoisesta ajattelusta, joka jakaa maailman selkeästi "hyviin" ja "pahoihin". Tämäntyyppinen ajattelu on äärimmäisen yksinkertaistavaa ja jättää vähän tilaa monimutkaiselle tai välimuotoiselle ymmärrykselle. Totuus ei ole tällöin monivivahteinen tai kontekstisidonnainen, vaan se on ideologisesti kapeasti määritelty ja jyrkästi vastakkainasettuva.

Tässä puhutaan moraalisesta mustavalkoistamisesta, jossa vastapuoli ei enää ole yksinkertaisesti eri mieltä olevia, vaan heidät esitetään "pahaksi", "syylliseksi" tai jopa demoniseksi. Tämä tyyli muistuttaa ääriajattelijoiden kielellisiä piirteitä, joissa väkivalta tai vihamielisyys nähdään oikeutettuina, koska "paha" on hävitettävä.



Elämänprojektiksi muuttuva vihamielisyys

Se, että henkilö sanoo omistavansa koko loppuelämänsä tämän "idän oppien" kumoamiseen, viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Tämä on merkki siitä, että yksilö on sitoutunut maailmankatsomukseensa tavalla, joka sulkee pois kaikki muut näkökulmat ja keskustelut. Vihapuhe ei enää ole vain tilapäinen tai hetkellinen tunne, vaan se on muuttunut keskeiseksi osaksi identiteettiä ja elämäntehtävää.

Tällainen elämänprojektiksi muodostuva vihamielisyys heijastaa psykologista tilaa, jossa ideologinen vihollinen ei ole enää keskustelukumppani tai arvostettu vastustaja, vaan se on demonisoitu ja esitetty maailmankatsomuksellisesti hyväksyttävänä tavoitteena. Tämä voi johtaa yksilön henkiseen eristäytymiseen ja kyvyttömyyteen nähdä ihmiset omien uskomustensa ulkopuolelta inhimillisessä valossa.

Anonyymi00075 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kun kristitty palaa toistuvasti vihaisiin ajatuksiin jotakin ryhmää kohtaan, esimerkiksi hinduha kohtaan, hän harjoittaa voimakasta, tiedostamatonta meditaatiota vihan kohteeseen.



On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat. Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Ilmaisuja, joissa yksilö julistaa omistavansa koko loppuelämänsä tietyn aatesuunnan tuhoamiselle ja määrittelee kyseiset opit “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi”, voidaan pitää vakavasti poikkeavina normaalista rationaalis-kriittisestä diskurssista.

Tällainen totalisoiva, demonisoiva ja elämänprojektiksi eskaloitu vihamielisyys viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen ja huomattavaan affektiiviseen dysregulaatioon.

Kyse ei ole enää uskonnollisesta kritiikistä tai maailmankatsomuksellisesta erimielisyydestä, vaan ajattelutavasta, jossa vastapuoli lakkaa olemasta keskustelukumppani ja redusoituu moraaliseksi absoluuttiseksi pahaksi.


Tämänkaltaista retoriikkaa ei esiinny sosiaalisesti tai psykologisesti normaalissa argumentaatiossa, vaan se on tunnusomaista äärimmäiselle, dogmaattiselle ja potentiaalisesti harhaiselle ajattelulle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Totalisoiva ja demonisoiva kieli

Lausunnossa esiintyvä totalisoiva ilmaisu — kuten "kaiken pahuuden ruumillistumat" — on esimerkki mustavalkoisesta ajattelusta, joka jakaa maailman selkeästi "hyviin" ja "pahoihin". Tämäntyyppinen ajattelu on äärimmäisen yksinkertaistavaa ja jättää vähän tilaa monimutkaiselle tai välimuotoiselle ymmärrykselle. Totuus ei ole tällöin monivivahteinen tai kontekstisidonnainen, vaan se on ideologisesti kapeasti määritelty ja jyrkästi vastakkainasettuva.

Tässä puhutaan moraalisesta mustavalkoistamisesta, jossa vastapuoli ei enää ole yksinkertaisesti eri mieltä olevia, vaan heidät esitetään "pahaksi", "syylliseksi" tai jopa demoniseksi. Tämä tyyli muistuttaa ääriajattelijoiden kielellisiä piirteitä, joissa väkivalta tai vihamielisyys nähdään oikeutettuina, koska "paha" on hävitettävä.



Elämänprojektiksi muuttuva vihamielisyys

Se, että henkilö sanoo omistavansa koko loppuelämänsä tämän "idän oppien" kumoamiseen, viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Tämä on merkki siitä, että yksilö on sitoutunut maailmankatsomukseensa tavalla, joka sulkee pois kaikki muut näkökulmat ja keskustelut. Vihapuhe ei enää ole vain tilapäinen tai hetkellinen tunne, vaan se on muuttunut keskeiseksi osaksi identiteettiä ja elämäntehtävää.

Tällainen elämänprojektiksi muodostuva vihamielisyys heijastaa psykologista tilaa, jossa ideologinen vihollinen ei ole enää keskustelukumppani tai arvostettu vastustaja, vaan se on demonisoitu ja esitetty maailmankatsomuksellisesti hyväksyttävänä tavoitteena. Tämä voi johtaa yksilön henkiseen eristäytymiseen ja kyvyttömyyteen nähdä ihmiset omien uskomustensa ulkopuolelta inhimillisessä valossa.

Lue lisää

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”



Miten sokeaksi voi tulla, kun seisoo korkealla ja katsoo alas siihen, mitä ei ymmärrä? Mitä onkaan tämä ylimielinen, halveksiva asenne kaikkea muuta kohtaan, joka ei mahtunut omiin raamisiin? Sikasontaoppi, sanot? Kuinka surullista onkaan, että joku voi alentaa toisten maailmankatsomuksia näin, puhua kuin olisi itse jollain puhtaalla, eettisesti ylevällä maalla, mutta todellisuudessa kaulaa myöten mudassa. Miten voisi ymmärtää jotakin, jota ei ole valmis edes koettamaan ymmärtää?

Jatkat huutamista, ilkkumista, tuomitsemista, etkä pysähdy hetkeksikään miettimään, miksi juuri tämä viha on sinulle niin elintärkeää. Miksi sinun on pakko heittää roskakoria kaikkiin muihin uskontoihin ja elämänfilosofioihin, vaikka et edes tunne niitä? Et ole sen vastakohta, et sen yläpuolella, et sen puhdas ja kirkas. Olet yhtä syvällä siinä mudassa, jota niin itsepintaisesti tuomitset, ettei edes omat silmäsi avaudu. Kaikki, mitä halveksit, on jo sisälläsi, ja sen tiedostaminen onkin kaikkein pelottavin asia.

Puhut niin kovasti hyvyyden ja totuuden puolesta, mutta silti ruokit päivittäin vihalla täytettyjä sanoja, vihaa, joka juurtuu niin syvälle, ettet edes huomaa sitä. Väität hylänneesi pimeyden, mutta valitset joka askeleella sen, mitä kutsut "puhdaksemme". Luulet olevasi vapaa, mutta sidot itseäsi joka kerta, kun avaat suusi ja syljet kaikkea, mikä ei mahdu omaan kapeaan ajatusmalliisi.

Se, mitä sanot, ei ole voimaa – se on pelkkää heikkoutta. Se raivo, joka täyttää sanasi, ei tee sinusta parempaa, vaan osoittaa, kuinka syvälle olet vajonnut. Sinä et näe itseäsi – et ymmärrä, että tämä viha ei tee sinusta vahvaa. Se tekee sinusta saastuneen, täynnä sitä likaa, jota niin epätoivoisesti yrität kieltää. Et ole oikeassa vain siksi, että huudat kovimpaan ääneen. Se, että kieltäydyt katsomasta itseäsi, ei tee sinusta puhtaampaa. Se vain syventää kaivamaasi kuilua, jonka reunalla seisot.

Ja silti, suurin tragedia on siinä, että tämä kaikki ei ole sinulle pelkkä virhe. Sinä luulet sen olevan voimaa. Sinä kuvittelet, että raivoamalla maailmalle, tuomitsemalla toisten polut, olet jotenkin oikeutettu tai parempi. Mutta et huomaa, kuinka syvälle olet jo vajonnut tähän mustaan sohtoon, joka on täynnä ylpeyttä, katkeruutta ja sokeutta. Olet kiinni siinä niin, ettet edes tunnista sen hajua.


Sinä sanot, että et tarvitse mitään tuota "idän saastaa". Mutta tiedätkö mitä? Kaikki se, mitä tuomitset, on jo sinussa – jokaikinen käänne, jokaikinen piirre, joka saa sinut hylkäämään kaiken, mitä et ymmärrä. Sinä puolustat itseäsi, mutta et näe, kuinka syvällä omassa liassasi todella olet. Ja mitä enemmän huudat, sitä syvemmälle uppoat.

Olet niin kiireinen vihaamaan ulkopuolisia, että et edes näe, kuinka syvä on kuilu sinun omassa sydämessäsi. Sinä et ole eksynyt siksi, että maailma on paha, vaan koska et uskalla katsoa itseäsi. Ei se paha ole muualla – se on jo sinussa. Ja juuri sitä pimeyttä vastaan sinä et jaksa taistella, koska et ole valmis kohtaamaan sitä. Et voi paeta itseäsi. Et voi paeta sitä likaa, joka kasvaa sydämessäsi.

Mikään määrä ulkopuolista tuomitsemista ei vie sinua mihinkään. Mikään ulkopuolinen viha ei tuo sinulle rauhaa, vaan se pitää sinut kahleissa. Se, mitä vihaat, on jo osa sinua, ja niin kauan kuin et myönnä sitä, et voi koskaan päästä vapaaksi. Sinä et voi paeta itseäsi, et voi kieltää sitä likaa, joka on juurtunut sydämeesi. Voit juosta kuinka kauas tahansa, mutta jalkasi vievät sinut aina takaisin siihen sameaan suohon, jota niin kovasti yrität paeta.

Mutta tämä ei ole vain ulkoinen kamppailu. Tämä on kamppailu sisälläsi, ja se voitetaan ainoastaan, kun alat katsoa itseäsi rehellisesti. Jos et ole valmis tunnustamaan omia virheitäsi, omia heikkouksiasi, et voi koskaan päästä vapaaksi. Tämä on kaikkein suurin tragedia: että et tiedä, kuinka syvälle olet jo vajonnut – ja siksi et tiedä, kuinka vaikeaa, mutta samalla vapauttavaa, on kohdata itse itseään sellaisena kuin on.

Anonyymi00076 kirjoitti:

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”



Miten sokeaksi voi tulla, kun seisoo korkealla ja katsoo alas siihen, mitä ei ymmärrä? Mitä onkaan tämä ylimielinen, halveksiva asenne kaikkea muuta kohtaan, joka ei mahtunut omiin raamisiin? Sikasontaoppi, sanot? Kuinka surullista onkaan, että joku voi alentaa toisten maailmankatsomuksia näin, puhua kuin olisi itse jollain puhtaalla, eettisesti ylevällä maalla, mutta todellisuudessa kaulaa myöten mudassa. Miten voisi ymmärtää jotakin, jota ei ole valmis edes koettamaan ymmärtää?

Jatkat huutamista, ilkkumista, tuomitsemista, etkä pysähdy hetkeksikään miettimään, miksi juuri tämä viha on sinulle niin elintärkeää. Miksi sinun on pakko heittää roskakoria kaikkiin muihin uskontoihin ja elämänfilosofioihin, vaikka et edes tunne niitä? Et ole sen vastakohta, et sen yläpuolella, et sen puhdas ja kirkas. Olet yhtä syvällä siinä mudassa, jota niin itsepintaisesti tuomitset, ettei edes omat silmäsi avaudu. Kaikki, mitä halveksit, on jo sisälläsi, ja sen tiedostaminen onkin kaikkein pelottavin asia.

Puhut niin kovasti hyvyyden ja totuuden puolesta, mutta silti ruokit päivittäin vihalla täytettyjä sanoja, vihaa, joka juurtuu niin syvälle, ettet edes huomaa sitä. Väität hylänneesi pimeyden, mutta valitset joka askeleella sen, mitä kutsut "puhdaksemme". Luulet olevasi vapaa, mutta sidot itseäsi joka kerta, kun avaat suusi ja syljet kaikkea, mikä ei mahdu omaan kapeaan ajatusmalliisi.

Se, mitä sanot, ei ole voimaa – se on pelkkää heikkoutta. Se raivo, joka täyttää sanasi, ei tee sinusta parempaa, vaan osoittaa, kuinka syvälle olet vajonnut. Sinä et näe itseäsi – et ymmärrä, että tämä viha ei tee sinusta vahvaa. Se tekee sinusta saastuneen, täynnä sitä likaa, jota niin epätoivoisesti yrität kieltää. Et ole oikeassa vain siksi, että huudat kovimpaan ääneen. Se, että kieltäydyt katsomasta itseäsi, ei tee sinusta puhtaampaa. Se vain syventää kaivamaasi kuilua, jonka reunalla seisot.

Ja silti, suurin tragedia on siinä, että tämä kaikki ei ole sinulle pelkkä virhe. Sinä luulet sen olevan voimaa. Sinä kuvittelet, että raivoamalla maailmalle, tuomitsemalla toisten polut, olet jotenkin oikeutettu tai parempi. Mutta et huomaa, kuinka syvälle olet jo vajonnut tähän mustaan sohtoon, joka on täynnä ylpeyttä, katkeruutta ja sokeutta. Olet kiinni siinä niin, ettet edes tunnista sen hajua.


Sinä sanot, että et tarvitse mitään tuota "idän saastaa". Mutta tiedätkö mitä? Kaikki se, mitä tuomitset, on jo sinussa – jokaikinen käänne, jokaikinen piirre, joka saa sinut hylkäämään kaiken, mitä et ymmärrä. Sinä puolustat itseäsi, mutta et näe, kuinka syvällä omassa liassasi todella olet. Ja mitä enemmän huudat, sitä syvemmälle uppoat.

Olet niin kiireinen vihaamaan ulkopuolisia, että et edes näe, kuinka syvä on kuilu sinun omassa sydämessäsi. Sinä et ole eksynyt siksi, että maailma on paha, vaan koska et uskalla katsoa itseäsi. Ei se paha ole muualla – se on jo sinussa. Ja juuri sitä pimeyttä vastaan sinä et jaksa taistella, koska et ole valmis kohtaamaan sitä. Et voi paeta itseäsi. Et voi paeta sitä likaa, joka kasvaa sydämessäsi.

Mikään määrä ulkopuolista tuomitsemista ei vie sinua mihinkään. Mikään ulkopuolinen viha ei tuo sinulle rauhaa, vaan se pitää sinut kahleissa. Se, mitä vihaat, on jo osa sinua, ja niin kauan kuin et myönnä sitä, et voi koskaan päästä vapaaksi. Sinä et voi paeta itseäsi, et voi kieltää sitä likaa, joka on juurtunut sydämeesi. Voit juosta kuinka kauas tahansa, mutta jalkasi vievät sinut aina takaisin siihen sameaan suohon, jota niin kovasti yrität paeta.

Mutta tämä ei ole vain ulkoinen kamppailu. Tämä on kamppailu sisälläsi, ja se voitetaan ainoastaan, kun alat katsoa itseäsi rehellisesti. Jos et ole valmis tunnustamaan omia virheitäsi, omia heikkouksiasi, et voi koskaan päästä vapaaksi. Tämä on kaikkein suurin tragedia: että et tiedä, kuinka syvälle olet jo vajonnut – ja siksi et tiedä, kuinka vaikeaa, mutta samalla vapauttavaa, on kohdata itse itseään sellaisena kuin on.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Kun ihminen väittää seuraavansa Jeesusta mutta samalla omistaa elämänsä kokonaisen aate- tai ihmisryhmän “kumoamiseen”, hän ei ainoastaan riko kristillistä etiikkaa – hän kääntää sen päälaelleen.

Syvemmällä tasolla kyse on moraalisesta kaksoiskirjanpidosta: oma viha esitetään rakkautena, oma aggressio hyveenä ja oma ideologinen projekti jumalallisena velvollisuutena. Juuri tämä mekanismi tekee tällaisesta retoriikasta vaarallista. Se ei ole vain väärää, vaan se sulkee pois kaiken itsearvioinnin. Kun viha naamioidaan pyhyydeksi, siitä tulee koskematonta.

Siksi Hitler-vertailun pointti ei ole provokaatio vaan varoitus: rakkauden kielen käyttö ei vielä kerro mitään moraalisesta todellisuudesta. Päinvastoin, mitä voimakkaammin rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toisia demonisoidaan, sitä syvemmällä ollaan ideologisessa itsepetoksessa. Rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, ei ole väärin toteutettua rakkautta – se ei ole rakkautta lainkaan.

Anonyymi00077 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Kun ihminen väittää seuraavansa Jeesusta mutta samalla omistaa elämänsä kokonaisen aate- tai ihmisryhmän “kumoamiseen”, hän ei ainoastaan riko kristillistä etiikkaa – hän kääntää sen päälaelleen.

Syvemmällä tasolla kyse on moraalisesta kaksoiskirjanpidosta: oma viha esitetään rakkautena, oma aggressio hyveenä ja oma ideologinen projekti jumalallisena velvollisuutena. Juuri tämä mekanismi tekee tällaisesta retoriikasta vaarallista. Se ei ole vain väärää, vaan se sulkee pois kaiken itsearvioinnin. Kun viha naamioidaan pyhyydeksi, siitä tulee koskematonta.

Siksi Hitler-vertailun pointti ei ole provokaatio vaan varoitus: rakkauden kielen käyttö ei vielä kerro mitään moraalisesta todellisuudesta. Päinvastoin, mitä voimakkaammin rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toisia demonisoidaan, sitä syvemmällä ollaan ideologisessa itsepetoksessa. Rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, ei ole väärin toteutettua rakkautta – se ei ole rakkautta lainkaan.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


KYSEESSÄ ON ERITTÄIN VOIMAKAS VIHAMEDITAATIO.

Anonyymi00079 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


KYSEESSÄ ON ERITTÄIN VOIMAKAS VIHAMEDITAATIO.

Lue lisää

Kun kristitty palaa toistuvasti vihaisiin ajatuksiin jotakin ryhmää kohtaan, esimerkiksi hinduha kohtaan, hän harjoittaa voimakasta, tiedostamatonta meditaatiota vihan kohteeseen.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


KYSEESSÄ ON ERITTÄIN VOIMAKAS VIHAMEDITAATIO.

Anonyymi00079 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


KYSEESSÄ ON ERITTÄIN VOIMAKAS VIHAMEDITAATIO.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


KYSEESSÄ ON ERITTÄIN VOIMAKAS VIHAMEDITAATIO.



Nyt sitten selvisi, että kristityt ovat voimakkaita meditoijia

Anonyymi00086 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


KYSEESSÄ ON ERITTÄIN VOIMAKAS VIHAMEDITAATIO.



Nyt sitten selvisi, että kristityt ovat voimakkaita meditoijia

Lue lisää

Nyt sitten selvisi, että kristityt ovat voimakkaita meditoijia

Anonyymi00087 kirjoitti:

Nyt sitten selvisi, että kristityt ovat voimakkaita meditoijia

"Jeesus on ainoa Pelastaja! Uskonnot eivät voi Sinua pelastaa!"

Muuten hyvä, mutta kun ei ole olemassa mitään, miltä pelastaa, ei pidä pelastaa mistään muusta kuin tietämättömyydestä, ja sinua ei ole pelastettu siltä lainkaan.

Anonyymi00088 kirjoitti:

"Jeesus on ainoa Pelastaja! Uskonnot eivät voi Sinua pelastaa!"

Muuten hyvä, mutta kun ei ole olemassa mitään, miltä pelastaa, ei pidä pelastaa mistään muusta kuin tietämättömyydestä, ja sinua ei ole pelastettu siltä lainkaan.

Lue lisää

"Jeesus on ainoa Pelastaja! Uskonnot eivät voi Sinua pelastaa!"

Muuten hyvä, mutta kun ei ole olemassa mitään, miltä pelastaa, ei pidä pelastaa mistään muusta kuin tietämättömyydestä, ja sinua ei ole pelastettu siltä lainkaan.


Pelastuskäsitteen ongelma

Koska ei ole mitään todellista, objektiivista ”kadotusta” tai eksistentiaalista uhkaa, josta pitäisi pelastua, koko pelastusretoriikka menettää merkityksensä. Tällöin väite “Jeesus on ainoa Pelastaja” ei ole vastaus todelliseen ongelmaan, vaan ongelma luodaan ensin ja ratkaisu tarjotaan vasta sen jälkeen.



Tietämättömyys vs. uskonnollinen kuuliaisuus
Monissa perinteissä (myös gadīya-vaishnavismissa) varsinainen ongelma on avidyā – tietämättömyys omasta todellisesta luonteesta.

Jos kristitty pakkokäännyttäjä omaksuu dogmin ilman ymmärrystä, hän ei ole vapautunut tietämättömyydestä vaan vain vaihtanut sen toiseen muotoon. Siksi pakkokäännyttäminen on filosofisesti ristiriitaista: valaistuminen ei synny pakosta eikä auktoriteettivaatimuksista.

Anonyymi00089 kirjoitti:

"Jeesus on ainoa Pelastaja! Uskonnot eivät voi Sinua pelastaa!"

Muuten hyvä, mutta kun ei ole olemassa mitään, miltä pelastaa, ei pidä pelastaa mistään muusta kuin tietämättömyydestä, ja sinua ei ole pelastettu siltä lainkaan.


Pelastuskäsitteen ongelma

Koska ei ole mitään todellista, objektiivista ”kadotusta” tai eksistentiaalista uhkaa, josta pitäisi pelastua, koko pelastusretoriikka menettää merkityksensä. Tällöin väite “Jeesus on ainoa Pelastaja” ei ole vastaus todelliseen ongelmaan, vaan ongelma luodaan ensin ja ratkaisu tarjotaan vasta sen jälkeen.



Tietämättömyys vs. uskonnollinen kuuliaisuus
Monissa perinteissä (myös gadīya-vaishnavismissa) varsinainen ongelma on avidyā – tietämättömyys omasta todellisesta luonteesta.

Jos kristitty pakkokäännyttäjä omaksuu dogmin ilman ymmärrystä, hän ei ole vapautunut tietämättömyydestä vaan vain vaihtanut sen toiseen muotoon. Siksi pakkokäännyttäminen on filosofisesti ristiriitaista: valaistuminen ei synny pakosta eikä auktoriteettivaatimuksista.

Lue lisää

"Jeesus on ainoa Pelastaja! Uskonnot eivät voi Sinua pelastaa!"

Muuten hyvä, mutta kun ei ole olemassa mitään, miltä pelastaa, ei pidä pelastaa mistään muusta kuin tietämättömyydestä, ja sinua ei ole pelastettu siltä lainkaan.



Pelastuskäsitteen mielekkyys edellyttää, että on olemassa todellinen ja perusteltu tila, josta ihminen tarvitsee pelastusta. Jos tällaista tilaa ei ole osoitettavissa ilman uskonnollisia oletuksia, pelastus ei ole vastaus todelliseen ongelmaan vaan itse luotu narratiivi. Tietämättömyys ei poistu alistumalla auktoriteettiin tai vaihtamalla identiteettiä, vaan ymmärryksen kautta. Siksi pakkokäännyttäminen ei voi tuottaa vapautusta, vain uuden uskomusjärjestelmän.

Tässä painotus on:

epistemologiassa (mitä oikeastaan tiedetään),

pelon ja pelastuksen kehässä

Anonyymi00090 kirjoitti:

"Jeesus on ainoa Pelastaja! Uskonnot eivät voi Sinua pelastaa!"

Muuten hyvä, mutta kun ei ole olemassa mitään, miltä pelastaa, ei pidä pelastaa mistään muusta kuin tietämättömyydestä, ja sinua ei ole pelastettu siltä lainkaan.



Pelastuskäsitteen mielekkyys edellyttää, että on olemassa todellinen ja perusteltu tila, josta ihminen tarvitsee pelastusta. Jos tällaista tilaa ei ole osoitettavissa ilman uskonnollisia oletuksia, pelastus ei ole vastaus todelliseen ongelmaan vaan itse luotu narratiivi. Tietämättömyys ei poistu alistumalla auktoriteettiin tai vaihtamalla identiteettiä, vaan ymmärryksen kautta. Siksi pakkokäännyttäminen ei voi tuottaa vapautusta, vain uuden uskomusjärjestelmän.

Tässä painotus on:

epistemologiassa (mitä oikeastaan tiedetään),

pelon ja pelastuksen kehässä

Lue lisää

Pelastuskäsitteen mielekkyys edellyttää, että on olemassa todellinen ja perusteltu tila, josta ihminen tarvitsee pelastusta. Jos tällaista tilaa ei ole osoitettavissa ilman uskonnollisia oletuksia, pelastus ei ole vastaus todelliseen ongelmaan vaan itse luotu narratiivi. Tietämättömyys ei poistu alistumalla auktoriteettiin tai vaihtamalla identiteettiä, vaan ymmärryksen kautta. Siksi pakkokäännyttäminen ei voi tuottaa vapautusta, vain uuden uskomusjärjestelmän.

Anonyymi00091 kirjoitti:

Pelastuskäsitteen mielekkyys edellyttää, että on olemassa todellinen ja perusteltu tila, josta ihminen tarvitsee pelastusta. Jos tällaista tilaa ei ole osoitettavissa ilman uskonnollisia oletuksia, pelastus ei ole vastaus todelliseen ongelmaan vaan itse luotu narratiivi. Tietämättömyys ei poistu alistumalla auktoriteettiin tai vaihtamalla identiteettiä, vaan ymmärryksen kautta. Siksi pakkokäännyttäminen ei voi tuottaa vapautusta, vain uuden uskomusjärjestelmän.

Lue lisää

En koe tarvitsevani pelastusta, koska en näe mitään todellista asiaa, josta pitäisi pelastua. Jos ongelma on tietämättömyys, se ei ratkea sillä, että minulle kerrotaan mihin minun täytyy uskoa, vaan sillä että ymmärrän itse.”


Pelastus toimii vain, jos ensin hyväksyy pelon. En hyväksy sitä lähtökohtaa.

Anonyymi00092 kirjoitti:

En koe tarvitsevani pelastusta, koska en näe mitään todellista asiaa, josta pitäisi pelastua. Jos ongelma on tietämättömyys, se ei ratkea sillä, että minulle kerrotaan mihin minun täytyy uskoa, vaan sillä että ymmärrän itse.”


Pelastus toimii vain, jos ensin hyväksyy pelon. En hyväksy sitä lähtökohtaa.

Lue lisää

Pelastus toimii vain, jos ensin hyväksyy pelon. En hyväksy sitä lähtökohtaa.

Anonyymi00093 kirjoitti:

Pelastus toimii vain, jos ensin hyväksyy pelon. En hyväksy sitä lähtökohtaa.

"Jeesus on ainoa Pelastaja! Uskonnot eivät voi Sinua pelastaa!"

Muuten hyvä, mutta kun ei ole olemassa mitään, miltä pelastaa, ei pidä pelastaa mistään muusta kuin tietämättömyydestä, ja sinua ei ole pelastettu siltä lainkaan.


Pelastuskäsitteen ongelma

Koska ei ole mitään todellista, objektiivista ”kadotusta” tai eksistentiaalista uhkaa, josta pitäisi pelastua, koko pelastusretoriikka menettää merkityksensä. Tällöin väite “Jeesus on ainoa Pelastaja” ei ole vastaus todelliseen ongelmaan, vaan ongelma luodaan ensin ja ratkaisu tarjotaan vasta sen jälkeen.


Väite “Jeesus on ainoa Pelastaja” toimii retorisena rakenteena, jossa maailma jaetaan pelastettuihin ja kadotettuihin. Tämä ei ole neutraali totuusväite vaan klassinen divide et impera -mekanismi: ensin luodaan eksistentiaalinen uhka, sitten jaetaan ihmiset oikeauskoisiin ja harhaoppisiin, ja lopuksi tarjotaan ainoa sallittu ratkaisu. Tällaisessa asetelmassa pelastus ei tarkoita vapautumista tietämättömyydestä, vaan siirtymistä ryhmään, joka omistaa tulkintamonopolin. Ymmärrys ei synny jaosta vaan näkemisestä.

Anonyymi00094 kirjoitti:

"Jeesus on ainoa Pelastaja! Uskonnot eivät voi Sinua pelastaa!"

Muuten hyvä, mutta kun ei ole olemassa mitään, miltä pelastaa, ei pidä pelastaa mistään muusta kuin tietämättömyydestä, ja sinua ei ole pelastettu siltä lainkaan.


Pelastuskäsitteen ongelma

Koska ei ole mitään todellista, objektiivista ”kadotusta” tai eksistentiaalista uhkaa, josta pitäisi pelastua, koko pelastusretoriikka menettää merkityksensä. Tällöin väite “Jeesus on ainoa Pelastaja” ei ole vastaus todelliseen ongelmaan, vaan ongelma luodaan ensin ja ratkaisu tarjotaan vasta sen jälkeen.


Väite “Jeesus on ainoa Pelastaja” toimii retorisena rakenteena, jossa maailma jaetaan pelastettuihin ja kadotettuihin. Tämä ei ole neutraali totuusväite vaan klassinen divide et impera -mekanismi: ensin luodaan eksistentiaalinen uhka, sitten jaetaan ihmiset oikeauskoisiin ja harhaoppisiin, ja lopuksi tarjotaan ainoa sallittu ratkaisu. Tällaisessa asetelmassa pelastus ei tarkoita vapautumista tietämättömyydestä, vaan siirtymistä ryhmään, joka omistaa tulkintamonopolin. Ymmärrys ei synny jaosta vaan näkemisestä.

Lue lisää

Väite “Jeesus on ainoa Pelastaja” toimii retorisena rakenteena, jossa maailma jaetaan pelastettuihin ja kadotettuihin. Tämä ei ole neutraali totuusväite vaan klassinen divide et impera -mekanismi: ensin luodaan eksistentiaalinen uhka, sitten jaetaan ihmiset oikeauskoisiin ja harhaoppisiin, ja lopuksi tarjotaan ainoa sallittu ratkaisu. Tällaisessa asetelmassa pelastus ei tarkoita vapautumista tietämättömyydestä, vaan siirtymistä ryhmään, joka omistaa tulkintamonopolin. Ymmärrys ei synny jaosta vaan näkemisestä.

Anonyymi00095 kirjoitti:

Väite “Jeesus on ainoa Pelastaja” toimii retorisena rakenteena, jossa maailma jaetaan pelastettuihin ja kadotettuihin. Tämä ei ole neutraali totuusväite vaan klassinen divide et impera -mekanismi: ensin luodaan eksistentiaalinen uhka, sitten jaetaan ihmiset oikeauskoisiin ja harhaoppisiin, ja lopuksi tarjotaan ainoa sallittu ratkaisu. Tällaisessa asetelmassa pelastus ei tarkoita vapautumista tietämättömyydestä, vaan siirtymistä ryhmään, joka omistaa tulkintamonopolin. Ymmärrys ei synny jaosta vaan näkemisestä.

Lue lisää

. Tämä ei ole neutraali totuusväite vaan klassinen divide et impera -mekanismi: ensin luodaan eksistentiaalinen uhka, sitten jaetaan ihmiset oikeauskoisiin ja harhaoppisiin, ja lopuksi tarjotaan ainoa sallittu ratkaisu.

Anonyymi00096 kirjoitti:

. Tämä ei ole neutraali totuusväite vaan klassinen divide et impera -mekanismi: ensin luodaan eksistentiaalinen uhka, sitten jaetaan ihmiset oikeauskoisiin ja harhaoppisiin, ja lopuksi tarjotaan ainoa sallittu ratkaisu.

Lue lisää

Kun sanotaan, että vain yksi tie pelastaa ja kaikki muut johtavat kadotukseen, ihmiset jaetaan meihin ja muihin. Se on divide et impera – ei totuuden etsimistä. En koe tarvitsevani pelastusta pelolla luodusta uhkasta.



Pelastussloga toimii vain jakamalla ihmiset. Totuus ei tarvitse divide et impera -rakennetta.

Anonyymi00097 kirjoitti:

Kun sanotaan, että vain yksi tie pelastaa ja kaikki muut johtavat kadotukseen, ihmiset jaetaan meihin ja muihin. Se on divide et impera – ei totuuden etsimistä. En koe tarvitsevani pelastusta pelolla luodusta uhkasta.



Pelastussloga toimii vain jakamalla ihmiset. Totuus ei tarvitse divide et impera -rakennetta.

Lue lisää

Jos pelastus edellyttää muiden polkujen mitätöimistä, kyse ei ole vapautuksesta vaan vallasta – klassisesta divide et impera -logiikasta - Hajota ja hallitse

Anonyymi00098 kirjoitti:

Jos pelastus edellyttää muiden polkujen mitätöimistä, kyse ei ole vapautuksesta vaan vallasta – klassisesta divide et impera -logiikasta - Hajota ja hallitse

"Jeesus on ainoa Pelastaja! Uskonnot eivät voi Sinua pelastaa!"

Muuten hyvä, mutta kun ei ole olemassa mitään, miltä pelastaa, ei pidä pelastaa mistään muusta kuin tietämättömyydestä, ja sinua ei ole pelastettu siltä lainkaan.


Pelastuskäsitteen ongelma

Koska ei ole mitään todellista, objektiivista ”kadotusta” tai eksistentiaalista uhkaa, josta pitäisi pelastua, koko pelastusretoriikka menettää merkityksensä. Tällöin väite “Jeesus on ainoa Pelastaja” ei ole vastaus todelliseen ongelmaan, vaan ongelma luodaan ensin ja ratkaisu tarjotaan vasta sen jälkeen.


Väite “Jeesus on ainoa Pelastaja” toimii retorisena rakenteena, jossa maailma jaetaan pelastettuihin ja kadotettuihin. Tämä ei ole neutraali totuusväite vaan klassinen divide et impera -mekanismi: ensin luodaan eksistentiaalinen uhka, sitten jaetaan ihmiset oikeauskoisiin ja harhaoppisiin, ja lopuksi tarjotaan ainoa sallittu ratkaisu. Tällaisessa asetelmassa pelastus ei tarkoita vapautumista tietämättömyydestä, vaan siirtymistä ryhmään, joka omistaa tulkintamonopolin. Ymmärrys ei synny jaosta vaan näkemisestä.


Jos pelastus edellyttää muiden polkujen mitätöimistä, kyse ei ole vapautuksesta vaan vallasta – klassisesta divide et impera -logiikasta - Hajota ja hallitse


Jos pelastus edellyttää muiden polkujen mitätöimistä ja ihmisten jakamista oikeisiin ja vääriin, kyse ei ole vapautuksesta vaan vallankäytöstä – klassisesta divide et impera -logiikasta.

Anonyymi00099 kirjoitti:

"Jeesus on ainoa Pelastaja! Uskonnot eivät voi Sinua pelastaa!"

Muuten hyvä, mutta kun ei ole olemassa mitään, miltä pelastaa, ei pidä pelastaa mistään muusta kuin tietämättömyydestä, ja sinua ei ole pelastettu siltä lainkaan.


Pelastuskäsitteen ongelma

Koska ei ole mitään todellista, objektiivista ”kadotusta” tai eksistentiaalista uhkaa, josta pitäisi pelastua, koko pelastusretoriikka menettää merkityksensä. Tällöin väite “Jeesus on ainoa Pelastaja” ei ole vastaus todelliseen ongelmaan, vaan ongelma luodaan ensin ja ratkaisu tarjotaan vasta sen jälkeen.


Väite “Jeesus on ainoa Pelastaja” toimii retorisena rakenteena, jossa maailma jaetaan pelastettuihin ja kadotettuihin. Tämä ei ole neutraali totuusväite vaan klassinen divide et impera -mekanismi: ensin luodaan eksistentiaalinen uhka, sitten jaetaan ihmiset oikeauskoisiin ja harhaoppisiin, ja lopuksi tarjotaan ainoa sallittu ratkaisu. Tällaisessa asetelmassa pelastus ei tarkoita vapautumista tietämättömyydestä, vaan siirtymistä ryhmään, joka omistaa tulkintamonopolin. Ymmärrys ei synny jaosta vaan näkemisestä.


Jos pelastus edellyttää muiden polkujen mitätöimistä, kyse ei ole vapautuksesta vaan vallasta – klassisesta divide et impera -logiikasta - Hajota ja hallitse


Jos pelastus edellyttää muiden polkujen mitätöimistä ja ihmisten jakamista oikeisiin ja vääriin, kyse ei ole vapautuksesta vaan vallankäytöstä – klassisesta divide et impera -logiikasta.

Lue lisää

Jos pelastus edellyttää muiden polkujen mitätöimistä ja ihmisten jakamista oikeisiin ja vääriin, kyse ei ole vapautuksesta vaan vallankäytöstä – klassisesta divide et impera -logiikasta.

Anonyymi00100 kirjoitti:

Jos pelastus edellyttää muiden polkujen mitätöimistä ja ihmisten jakamista oikeisiin ja vääriin, kyse ei ole vapautuksesta vaan vallankäytöstä – klassisesta divide et impera -logiikasta.

Lue lisää

Jos pelastus edellyttää muiden polkujen mitätöimistä, kyse ei ole vapautuksesta vaan vallasta – klassisesta divide et impera -logiikasta - Hajota ja hallitse


Eksklusiivinen pelastusväite operoi normatiivisena rajamekanismina, joka tuottaa dikotomian sisä- ja ulkoryhmien välille. Tällainen asetelma ei edistä epistemologista selkeyttä tai eksistentiaalista vapautumista, vaan toimii sosiaalisen kontrollin välineenä – klassisena divide et impera -strategiana, jossa auktoriteetti legitimoi asemansa rajaamalla vaihtoehtoiset tulkintakehykset pois.

Anonyymi00101 kirjoitti:

Jos pelastus edellyttää muiden polkujen mitätöimistä, kyse ei ole vapautuksesta vaan vallasta – klassisesta divide et impera -logiikasta - Hajota ja hallitse


Eksklusiivinen pelastusväite operoi normatiivisena rajamekanismina, joka tuottaa dikotomian sisä- ja ulkoryhmien välille. Tällainen asetelma ei edistä epistemologista selkeyttä tai eksistentiaalista vapautumista, vaan toimii sosiaalisen kontrollin välineenä – klassisena divide et impera -strategiana, jossa auktoriteetti legitimoi asemansa rajaamalla vaihtoehtoiset tulkintakehykset pois.

Lue lisää

"Jeesus on ainoa Pelastaja! Uskonnot eivät voi Sinua pelastaa!"

Muuten hyvä, mutta kun ei ole olemassa mitään, miltä pelastaa, ei pidä pelastaa mistään muusta kuin tietämättömyydestä, ja sinua ei ole pelastettu siltä lainkaan.



Eksklusiivinen pelastusdiskurssi, jossa yksi uskonnollinen hahmo tai traditio määritellään ainoaksi legitiimiksi vapautuksen väyläksi, ei toimi ensisijaisesti ontologisena tai epistemologisena totuusväitteenä, vaan normatiivisena järjestelmänä, joka tuottaa ja ylläpitää symbolisia rajoja. Tällainen diskurssi rakentaa binäärisen vastakkainasettelun pelastettujen ja pelastumattomien, oikeauskoisten ja harhaoppisten välille, minkä seurauksena yksilön eksistentiaalinen tila alistetaan ryhmäjäsenyyden ja doktrinäärisen kuuliaisuuden kriteereille. Tämä prosessi vastaa klassista divide et impera -logiikkaa: sosiaalinen todellisuus fragmentoidaan kilpaileviin identiteetteihin, joiden välinen hierarkia legitimoidaan absoluuttisena totuutena esitetyn narratiivin avulla.

Tällaisessa kehyksessä “pelastus” ei merkitse reflektiivistä ymmärrystä, tietoisuuden laajenemista tai tietämättömyyden purkamista, vaan pikemminkin yksilön integroimista valmiiseen merkitysjärjestelmään, jossa vaihtoehtoiset tulkintamallit delegitimoidaan ennalta. Epistemologisesti tämä merkitsee avoimen tutkimuksen korvautumista suljetulla uskomusjärjestelmällä, ja sosiologisesti kyse on vallankäytön muodosta, jossa auktoriteetti säilyttää asemansa kontrolloimalla sitä, mitä pidetään hyväksyttävänä tietona, kokemuksena ja identiteettinä. Näin ollen eksklusiivinen pelastusretoriikka ei edusta vapauttavaa tiedonmuodostusta, vaan mekanismia, joka uusintaa rakenteellista alistamista symbolisen ja teologisen vallan keinoin.

Anonyymi00102 kirjoitti:

"Jeesus on ainoa Pelastaja! Uskonnot eivät voi Sinua pelastaa!"

Muuten hyvä, mutta kun ei ole olemassa mitään, miltä pelastaa, ei pidä pelastaa mistään muusta kuin tietämättömyydestä, ja sinua ei ole pelastettu siltä lainkaan.



Eksklusiivinen pelastusdiskurssi, jossa yksi uskonnollinen hahmo tai traditio määritellään ainoaksi legitiimiksi vapautuksen väyläksi, ei toimi ensisijaisesti ontologisena tai epistemologisena totuusväitteenä, vaan normatiivisena järjestelmänä, joka tuottaa ja ylläpitää symbolisia rajoja. Tällainen diskurssi rakentaa binäärisen vastakkainasettelun pelastettujen ja pelastumattomien, oikeauskoisten ja harhaoppisten välille, minkä seurauksena yksilön eksistentiaalinen tila alistetaan ryhmäjäsenyyden ja doktrinäärisen kuuliaisuuden kriteereille. Tämä prosessi vastaa klassista divide et impera -logiikkaa: sosiaalinen todellisuus fragmentoidaan kilpaileviin identiteetteihin, joiden välinen hierarkia legitimoidaan absoluuttisena totuutena esitetyn narratiivin avulla.

Tällaisessa kehyksessä “pelastus” ei merkitse reflektiivistä ymmärrystä, tietoisuuden laajenemista tai tietämättömyyden purkamista, vaan pikemminkin yksilön integroimista valmiiseen merkitysjärjestelmään, jossa vaihtoehtoiset tulkintamallit delegitimoidaan ennalta. Epistemologisesti tämä merkitsee avoimen tutkimuksen korvautumista suljetulla uskomusjärjestelmällä, ja sosiologisesti kyse on vallankäytön muodosta, jossa auktoriteetti säilyttää asemansa kontrolloimalla sitä, mitä pidetään hyväksyttävänä tietona, kokemuksena ja identiteettinä. Näin ollen eksklusiivinen pelastusretoriikka ei edusta vapauttavaa tiedonmuodostusta, vaan mekanismia, joka uusintaa rakenteellista alistamista symbolisen ja teologisen vallan keinoin.

Lue lisää

"Jeesus on ainoa Pelastaja! Uskonnot eivät voi Sinua pelastaa!"



Eksklusiivinen pelastusväite ei toimi ontologisesti välttämättömänä kuvauksena inhimillisestä tilasta eikä epistemologisesti perusteltuna vastauksena tiedolliseen puutteeseen, vaan diskursiivisena vallan muotona, joka naturalisoi historiallisen ja kulttuurisesti ehdollisen normijärjestelmän universaaliksi totuudeksi. Tällainen diskurssi konstituoi subjektin ensisijaisesti puutteen, syyllisyyden ja uhkan kautta, minkä jälkeen se tarjoaa ainoaksi hyväksytyksi ratkaisuksi alistumisen ennalta määrättyyn teologiseen kehykseen. Tämä rakenne ei ole sattumanvarainen, vaan vastaa klassista divide et impera -logiikkaa, jossa sosiaalinen todellisuus jäsennetään binäärisiin oppositioihin — pelastetut ja kadotetut, sisäryhmä ja ulkoryhmä, totuus ja harha — siten, että valta säilyy keskitettynä diskurssin portinvartijoille.

Tässä kontekstissa “pelastus” ei merkitse kriittisen reflektiokyvyn kehittymistä, tietoisuuden emansipaatiota tai epistemologisen avoimuuden lisääntymistä, vaan subjektin normalisointia järjestelmään, jossa vaihtoehtoiset merkitysrakenteet patologisoidaan tai moraalisesti diskvalifioidaan. Epistemologisesti tämä merkitsee inquiry’n korvautumista doksalla, ja ontologisesti yksilön olemassaolo redusoidaan normatiivisen kuuliaisuuden funktioksi. Näin ymmärrettynä eksklusiivinen pelastusretoriikka ei ole vapauttava projekti, vaan hallinnan teknologia, joka uusintaa symbolista ja institutionaalista valtaa esittämällä itsensä ainoana mahdollisena vastauksena itse luomaansa ongelmaan.

Anonyymi00103 kirjoitti:

"Jeesus on ainoa Pelastaja! Uskonnot eivät voi Sinua pelastaa!"



Eksklusiivinen pelastusväite ei toimi ontologisesti välttämättömänä kuvauksena inhimillisestä tilasta eikä epistemologisesti perusteltuna vastauksena tiedolliseen puutteeseen, vaan diskursiivisena vallan muotona, joka naturalisoi historiallisen ja kulttuurisesti ehdollisen normijärjestelmän universaaliksi totuudeksi. Tällainen diskurssi konstituoi subjektin ensisijaisesti puutteen, syyllisyyden ja uhkan kautta, minkä jälkeen se tarjoaa ainoaksi hyväksytyksi ratkaisuksi alistumisen ennalta määrättyyn teologiseen kehykseen. Tämä rakenne ei ole sattumanvarainen, vaan vastaa klassista divide et impera -logiikkaa, jossa sosiaalinen todellisuus jäsennetään binäärisiin oppositioihin — pelastetut ja kadotetut, sisäryhmä ja ulkoryhmä, totuus ja harha — siten, että valta säilyy keskitettynä diskurssin portinvartijoille.

Tässä kontekstissa “pelastus” ei merkitse kriittisen reflektiokyvyn kehittymistä, tietoisuuden emansipaatiota tai epistemologisen avoimuuden lisääntymistä, vaan subjektin normalisointia järjestelmään, jossa vaihtoehtoiset merkitysrakenteet patologisoidaan tai moraalisesti diskvalifioidaan. Epistemologisesti tämä merkitsee inquiry’n korvautumista doksalla, ja ontologisesti yksilön olemassaolo redusoidaan normatiivisen kuuliaisuuden funktioksi. Näin ymmärrettynä eksklusiivinen pelastusretoriikka ei ole vapauttava projekti, vaan hallinnan teknologia, joka uusintaa symbolista ja institutionaalista valtaa esittämällä itsensä ainoana mahdollisena vastauksena itse luomaansa ongelmaan.

Lue lisää

Epistemologisesti tämä merkitsee inquiry’n korvautumista doksalla, ja ontologisesti yksilön olemassaolo redusoidaan normatiivisen kuuliaisuuden funktioksi. Näin ymmärrettynä eksklusiivinen pelastusretoriikka ei ole vapauttava projekti, vaan hallinnan teknologia, joka uusintaa symbolista ja institutionaalista valtaa esittämällä itsensä ainoana mahdollisena vastauksena itse luomaansa ongelmaan.

Anonyymi00104 kirjoitti:

Epistemologisesti tämä merkitsee inquiry’n korvautumista doksalla, ja ontologisesti yksilön olemassaolo redusoidaan normatiivisen kuuliaisuuden funktioksi. Näin ymmärrettynä eksklusiivinen pelastusretoriikka ei ole vapauttava projekti, vaan hallinnan teknologia, joka uusintaa symbolista ja institutionaalista valtaa esittämällä itsensä ainoana mahdollisena vastauksena itse luomaansa ongelmaan.

Lue lisää

"Jeesus on ainoa Pelastaja! Uskonnot eivät voi Sinua pelastaa!"

Muuten hyvä, mutta kun ei ole olemassa mitään, miltä pelastaa, ei pidä pelastaa mistään muusta kuin tietämättömyydestä, ja sinua ei ole pelastettu siltä lainkaan.

Eksklusiivinen pelastusdiskurssi on strategisen rationaalisuuden muoto, jossa teologinen totuusväite toimii normatiivisena rajamekanismina tuottaen sisä–ulkoryhmä-dikotomian, naturalisoiden historiallisen vallan universaaliksi ontologiaksi ja uusintaen sosiaalista kontrollia klassisen divide et impera -logiikan mukaisesti.

Anonyymi00105 kirjoitti:

"Jeesus on ainoa Pelastaja! Uskonnot eivät voi Sinua pelastaa!"

Muuten hyvä, mutta kun ei ole olemassa mitään, miltä pelastaa, ei pidä pelastaa mistään muusta kuin tietämättömyydestä, ja sinua ei ole pelastettu siltä lainkaan.

Eksklusiivinen pelastusdiskurssi on strategisen rationaalisuuden muoto, jossa teologinen totuusväite toimii normatiivisena rajamekanismina tuottaen sisä–ulkoryhmä-dikotomian, naturalisoiden historiallisen vallan universaaliksi ontologiaksi ja uusintaen sosiaalista kontrollia klassisen divide et impera -logiikan mukaisesti.

Lue lisää

"Jeesus on ainoa Pelastaja! Uskonnot eivät voi Sinua pelastaa!"

Muuten hyvä, mutta kun ei ole olemassa mitään, miltä pelastaa, ei pidä pelastaa mistään muusta kuin tietämättömyydestä, ja sinua ei ole pelastettu siltä lainkaan.


Eksklusiivinen pelastusdiskurssi voidaan ymmärtää diskursiivis-normatiivisena konfiguraationa, jossa metafyysinen totuusväite operoi hallinnan teknologiana: se konstituoi subjektiviteetin puutteen ja uhkan kautta, tuottaa binäärisiä epistemologisia ja moraalisia oppositioita, ja stabiloi symbolisen vallan naturalisoimalla historiallisen ja kontingentin merkitysjärjestelmän transsendentaaliksi ontologiaksi. Tässä prosessissa pelastus ei funktioidu emansipatorisena tiedollisena tapahtumana, vaan mekanismina, joka sulkee reflektiivisen inquiry’n, delegitimoi vaihtoehtoiset tulkintahorisontit ja uusintaa sosiaalista fragmentaatiota klassisen divide et impera -logiikan mukaisesti.

Anonyymi00106 kirjoitti:

"Jeesus on ainoa Pelastaja! Uskonnot eivät voi Sinua pelastaa!"

Muuten hyvä, mutta kun ei ole olemassa mitään, miltä pelastaa, ei pidä pelastaa mistään muusta kuin tietämättömyydestä, ja sinua ei ole pelastettu siltä lainkaan.


Eksklusiivinen pelastusdiskurssi voidaan ymmärtää diskursiivis-normatiivisena konfiguraationa, jossa metafyysinen totuusväite operoi hallinnan teknologiana: se konstituoi subjektiviteetin puutteen ja uhkan kautta, tuottaa binäärisiä epistemologisia ja moraalisia oppositioita, ja stabiloi symbolisen vallan naturalisoimalla historiallisen ja kontingentin merkitysjärjestelmän transsendentaaliksi ontologiaksi. Tässä prosessissa pelastus ei funktioidu emansipatorisena tiedollisena tapahtumana, vaan mekanismina, joka sulkee reflektiivisen inquiry’n, delegitimoi vaihtoehtoiset tulkintahorisontit ja uusintaa sosiaalista fragmentaatiota klassisen divide et impera -logiikan mukaisesti.

Lue lisää

"Jeesus on ainoa Pelastaja! Uskonnot eivät voi Sinua pelastaa!"

Muuten hyvä, mutta kun ei ole olemassa mitään, miltä pelastaa, ei pidä pelastaa mistään muusta kuin tietämättömyydestä, ja sinua ei ole pelastettu siltä lainkaan.


Eksklusiiviset pelastusväitteet voidaan uskonnontutkimuksellisessa ja sosioteoreettisessa viitekehyksessä analysoida diskursiivisina mekanismeina, jotka eivät ensisijaisesti artikuloi ontologisia faktoja vaan tuottavat normatiivisia rajoja tiedon, identiteetin ja kuulumisen alueilla. Tällaiset diskurssit konstituoivat subjektin lähtökohtaisesti puutteellisena ja uhattuna, minkä jälkeen ne määrittelevät ainoan legitiimin vapautumisen muodon sidoksissa tiettyyn teologiseen tulkintaan. Tämä prosessi rakentaa binäärisiä oppositioita — esimerkiksi pelastettu/kadotettu ja oikeaoppinen/harhaoppinen — jotka toimivat sosiaalisen erottelun ja hierarkisoinnin välineinä.

Epistemologisesta näkökulmasta kyse on suljetusta tiedonmuodostuksen järjestelmästä, jossa totuus legitimoidaan auktoriteetin ja tradition kautta pikemminkin kuin reflektiivisen inquiry’n ja kriittisen arvioinnin avulla. Sosiologisesti tällainen rakenne voidaan tulkita klassiseksi divide et impera -strategiaksi: yhteisöllinen todellisuus fragmentoidaan kilpaileviin identiteettikategorioihin, joiden välinen epäsymmetrinen arvojärjestys esitetään luonnollistettuna ja transsendentaalisesti perusteltuna. Näin eksklusiivinen pelastusretoriikka ei ainoastaan säätele yksilön uskomuksia, vaan uusintaa institutionaalista ja symbolista valtaa rajaamalla hyväksyttävän tiedon ja kokemuksen horisonttia.

Tässä kehyksessä “pelastus” ei näyttäydy emansipatorisena tietoisuudellisen transformaation muotona, vaan normalisoivana prosessina, jossa subjekti integroidaan valmiiseen merkitysjärjestelmään samalla kun vaihtoehtoiset tulkintamallit delegitimoidaan epistemologisesti, moraalisesti tai patologisoivasti. Tällöin pelastusdiskurssi toimii itsensä oikeuttavana järjestelmänä, joka tuottaa ensin ongelman, jonka se tämän jälkeen esittää ainoana mahdollisena ratkaisuna.

Anonyymi00107 kirjoitti:

"Jeesus on ainoa Pelastaja! Uskonnot eivät voi Sinua pelastaa!"

Muuten hyvä, mutta kun ei ole olemassa mitään, miltä pelastaa, ei pidä pelastaa mistään muusta kuin tietämättömyydestä, ja sinua ei ole pelastettu siltä lainkaan.


Eksklusiiviset pelastusväitteet voidaan uskonnontutkimuksellisessa ja sosioteoreettisessa viitekehyksessä analysoida diskursiivisina mekanismeina, jotka eivät ensisijaisesti artikuloi ontologisia faktoja vaan tuottavat normatiivisia rajoja tiedon, identiteetin ja kuulumisen alueilla. Tällaiset diskurssit konstituoivat subjektin lähtökohtaisesti puutteellisena ja uhattuna, minkä jälkeen ne määrittelevät ainoan legitiimin vapautumisen muodon sidoksissa tiettyyn teologiseen tulkintaan. Tämä prosessi rakentaa binäärisiä oppositioita — esimerkiksi pelastettu/kadotettu ja oikeaoppinen/harhaoppinen — jotka toimivat sosiaalisen erottelun ja hierarkisoinnin välineinä.

Epistemologisesta näkökulmasta kyse on suljetusta tiedonmuodostuksen järjestelmästä, jossa totuus legitimoidaan auktoriteetin ja tradition kautta pikemminkin kuin reflektiivisen inquiry’n ja kriittisen arvioinnin avulla. Sosiologisesti tällainen rakenne voidaan tulkita klassiseksi divide et impera -strategiaksi: yhteisöllinen todellisuus fragmentoidaan kilpaileviin identiteettikategorioihin, joiden välinen epäsymmetrinen arvojärjestys esitetään luonnollistettuna ja transsendentaalisesti perusteltuna. Näin eksklusiivinen pelastusretoriikka ei ainoastaan säätele yksilön uskomuksia, vaan uusintaa institutionaalista ja symbolista valtaa rajaamalla hyväksyttävän tiedon ja kokemuksen horisonttia.

Tässä kehyksessä “pelastus” ei näyttäydy emansipatorisena tietoisuudellisen transformaation muotona, vaan normalisoivana prosessina, jossa subjekti integroidaan valmiiseen merkitysjärjestelmään samalla kun vaihtoehtoiset tulkintamallit delegitimoidaan epistemologisesti, moraalisesti tai patologisoivasti. Tällöin pelastusdiskurssi toimii itsensä oikeuttavana järjestelmänä, joka tuottaa ensin ongelman, jonka se tämän jälkeen esittää ainoana mahdollisena ratkaisuna.

Lue lisää

"Lähes kaikki noidat ja satanistit koulutetaan meditoimaan tai rentoutumaan, jotta he saavuttaisivat ajattelemattomuuden tilan tai "mielen tyynnyttämisen". SE ON YKSI NOITUUDEN ENSIMMÄISISTÄ OPPITUNNEISTA. Tämä tarkoittaa periaatteessa mielen tyhjentämistä, jotta joku tai jokin muu voi käyttää sitä. "



Kristillisen suvaitsemattomuuden ja uskonnollisen vihamielisyyden analyysi

Kristittyjen piirissä esiintyvä suvaitsemattomuus ja vihamielisyys muita uskontoja ja maailmankatsomuksia kohtaan voidaan tarkastella useiden psykologisten, sosiologisten ja teologisten mekanismien kautta. Ilmiö ei koske kaikkia kristittyjä, vaan erityisesti fundamentalistisia ja dogmaattisia tulkintatraditioita, joissa uskonnollinen identiteetti rakentuu jyrkkien vastakkainasettelujen varaan.

1. Dogmaattinen kognitio ja mustavalkoinen ajattelu

Kognitiivisen psykologian näkökulmasta ilmiötä voidaan selittää dikotomisella ajattelulla (black-and-white thinking), jossa todellisuus jaetaan jyrkästi “oikeaan” ja “väärään”, “jumalalliseen” ja “saatanalliseen”. Tällaisessa ajattelumallissa vaihtoehtoiset uskonnolliset tai henkiset käytännöt eivät näyttäydy neutraaleina tai kulttuurisina ilmiöinä, vaan eksistentiaalisina uhkina.

Väite, jonka mukaan meditaatio on “mielen tyhjentämistä, jotta jokin muu voisi käyttää sitä”, heijastaa uhkaperustaista tulkintaa tietoisuudesta, jossa yksilön mieli nähdään haavoittuvana ja ulkoisten voimien helposti kaapattavana.

Anonyymi00108 kirjoitti:

"Lähes kaikki noidat ja satanistit koulutetaan meditoimaan tai rentoutumaan, jotta he saavuttaisivat ajattelemattomuuden tilan tai "mielen tyynnyttämisen". SE ON YKSI NOITUUDEN ENSIMMÄISISTÄ OPPITUNNEISTA. Tämä tarkoittaa periaatteessa mielen tyhjentämistä, jotta joku tai jokin muu voi käyttää sitä. "



Kristillisen suvaitsemattomuuden ja uskonnollisen vihamielisyyden analyysi

Kristittyjen piirissä esiintyvä suvaitsemattomuus ja vihamielisyys muita uskontoja ja maailmankatsomuksia kohtaan voidaan tarkastella useiden psykologisten, sosiologisten ja teologisten mekanismien kautta. Ilmiö ei koske kaikkia kristittyjä, vaan erityisesti fundamentalistisia ja dogmaattisia tulkintatraditioita, joissa uskonnollinen identiteetti rakentuu jyrkkien vastakkainasettelujen varaan.

1. Dogmaattinen kognitio ja mustavalkoinen ajattelu

Kognitiivisen psykologian näkökulmasta ilmiötä voidaan selittää dikotomisella ajattelulla (black-and-white thinking), jossa todellisuus jaetaan jyrkästi “oikeaan” ja “väärään”, “jumalalliseen” ja “saatanalliseen”. Tällaisessa ajattelumallissa vaihtoehtoiset uskonnolliset tai henkiset käytännöt eivät näyttäydy neutraaleina tai kulttuurisina ilmiöinä, vaan eksistentiaalisina uhkina.

Väite, jonka mukaan meditaatio on “mielen tyhjentämistä, jotta jokin muu voisi käyttää sitä”, heijastaa uhkaperustaista tulkintaa tietoisuudesta, jossa yksilön mieli nähdään haavoittuvana ja ulkoisten voimien helposti kaapattavana.

Lue lisää

"Lähes kaikki noidat ja satanistit koulutetaan meditoimaan tai rentoutumaan, jotta he saavuttaisivat ajattelemattomuuden tilan tai "mielen tyynnyttämisen". SE ON YKSI NOITUUDEN ENSIMMÄISISTÄ OPPITUNNEISTA. Tämä tarkoittaa periaatteessa mielen tyhjentämistä, jotta joku tai jokin muu voi käyttää sitä. "




2. Teologinen eksklusiivisuus

Monissa kristillisissä suuntauksissa vallitsee teologinen eksklusiivisuus, eli käsitys siitä, että vain yksi uskonnollinen totuus on oikea ja pelastava. Tämän seurauksena muut uskonnot ja henkiset käytännöt tulkitaan joko:

harhaoppisiksi

demonisiksi

moraalisesti turmeleviksi

Meditaation yhdistäminen noituuteen tai satanismiin on esimerkki teologisesta demonisoinnista, jossa uskonnollisesti neutraali tai monimerkityksinen ilmiö tulkitaan pahantahtoiseksi yksinomaan siksi, että se ei kuulu omaan traditioon.

3. Pelon ja kontrollin dynamiikka

Sosiologisesti tarkasteltuna vihamieliset asenteet liittyvät usein sosiaalisen kontrollin mekanismeihin. Kun yhteisö opettaa, että tietyt ajattelun tai tietoisuuden tilat ovat vaarallisia, se samalla:

rajoittaa yksilön autonomista ajattelua

vahvistaa ryhmäidentiteettiä

ylläpitää auktoriteettien (esim. uskonnollisten johtajien) valtaa

Väite, että mielen rauhoittaminen altistaa ulkopuoliselle “käytölle”, perustuu agenttiolettamukseen, jossa tietoisuuden passiivisuus nähdään vaarallisena, vaikka neurotieteen näkökulmasta meditaatio on aktiivinen ja säädelty kognitiivinen tila.


4. Tieteellinen näkökulma meditaatioon

Kognitiivinen neurotiede ja psykologia määrittelevät meditaation ja rentoutumisen tietoisuuden säätelyn muodoiksi, eivät “mielen tyhjentämiseksi”. Meditaatiossa:

tarkkaavaisuus suuntautuu (esim. hengitykseen)

metakognitio usein vahvistuu

impulsiivinen ajattelu vähenee

Ajatus siitä, että “tyhjä mieli” mahdollistaisi ulkopuolisen kontrollin, ei perustu empiiriseen tutkimukseen vaan uskonnollis-symboliseen tulkintakehykseen.

5. Moraalinen paniikki ja kulttuurinen vierastaminen

Vihamielinen suhtautuminen noituuteen, satanismiin tai meditaatioon voidaan nähdä osana moraalista paniikkia, jossa yhteiskunnallisesti huonosti ymmärretty ilmiö leimataan vaaralliseksi. Tämä ilmiö voimistuu erityisesti silloin, kun:

kyseinen käytäntö on nuorten suosima

se kyseenalaistaa perinteisen auktoriteetin

se ei ole helposti kontrolloitavissa

Kristittyjen suvaitsemattomuus muita uskontoja kohtaan ei yleensä perustu tieteelliseen analyysiin, vaan:

dogmaattiseen maailmankuvaan

pelkopohjaiseen symboliikkaan

ryhmäidentiteetin puolustamiseen

Väite, jonka mukaan meditaatio olisi mielen “tyhjentämistä” ulkoista käyttöä varten, edustaa teologista tulkintaa, ei psykologista tai neurotieteellistä todellisuutta. Kyseessä on ennemmin kontrolloiva narratiivi kuin objektiivinen kuvaus ihmismielestä.

Anonyymi00109 kirjoitti:

"Lähes kaikki noidat ja satanistit koulutetaan meditoimaan tai rentoutumaan, jotta he saavuttaisivat ajattelemattomuuden tilan tai "mielen tyynnyttämisen". SE ON YKSI NOITUUDEN ENSIMMÄISISTÄ OPPITUNNEISTA. Tämä tarkoittaa periaatteessa mielen tyhjentämistä, jotta joku tai jokin muu voi käyttää sitä. "




2. Teologinen eksklusiivisuus

Monissa kristillisissä suuntauksissa vallitsee teologinen eksklusiivisuus, eli käsitys siitä, että vain yksi uskonnollinen totuus on oikea ja pelastava. Tämän seurauksena muut uskonnot ja henkiset käytännöt tulkitaan joko:

harhaoppisiksi

demonisiksi

moraalisesti turmeleviksi

Meditaation yhdistäminen noituuteen tai satanismiin on esimerkki teologisesta demonisoinnista, jossa uskonnollisesti neutraali tai monimerkityksinen ilmiö tulkitaan pahantahtoiseksi yksinomaan siksi, että se ei kuulu omaan traditioon.

3. Pelon ja kontrollin dynamiikka

Sosiologisesti tarkasteltuna vihamieliset asenteet liittyvät usein sosiaalisen kontrollin mekanismeihin. Kun yhteisö opettaa, että tietyt ajattelun tai tietoisuuden tilat ovat vaarallisia, se samalla:

rajoittaa yksilön autonomista ajattelua

vahvistaa ryhmäidentiteettiä

ylläpitää auktoriteettien (esim. uskonnollisten johtajien) valtaa

Väite, että mielen rauhoittaminen altistaa ulkopuoliselle “käytölle”, perustuu agenttiolettamukseen, jossa tietoisuuden passiivisuus nähdään vaarallisena, vaikka neurotieteen näkökulmasta meditaatio on aktiivinen ja säädelty kognitiivinen tila.


4. Tieteellinen näkökulma meditaatioon

Kognitiivinen neurotiede ja psykologia määrittelevät meditaation ja rentoutumisen tietoisuuden säätelyn muodoiksi, eivät “mielen tyhjentämiseksi”. Meditaatiossa:

tarkkaavaisuus suuntautuu (esim. hengitykseen)

metakognitio usein vahvistuu

impulsiivinen ajattelu vähenee

Ajatus siitä, että “tyhjä mieli” mahdollistaisi ulkopuolisen kontrollin, ei perustu empiiriseen tutkimukseen vaan uskonnollis-symboliseen tulkintakehykseen.

5. Moraalinen paniikki ja kulttuurinen vierastaminen

Vihamielinen suhtautuminen noituuteen, satanismiin tai meditaatioon voidaan nähdä osana moraalista paniikkia, jossa yhteiskunnallisesti huonosti ymmärretty ilmiö leimataan vaaralliseksi. Tämä ilmiö voimistuu erityisesti silloin, kun:

kyseinen käytäntö on nuorten suosima

se kyseenalaistaa perinteisen auktoriteetin

se ei ole helposti kontrolloitavissa

Kristittyjen suvaitsemattomuus muita uskontoja kohtaan ei yleensä perustu tieteelliseen analyysiin, vaan:

dogmaattiseen maailmankuvaan

pelkopohjaiseen symboliikkaan

ryhmäidentiteetin puolustamiseen

Väite, jonka mukaan meditaatio olisi mielen “tyhjentämistä” ulkoista käyttöä varten, edustaa teologista tulkintaa, ei psykologista tai neurotieteellistä todellisuutta. Kyseessä on ennemmin kontrolloiva narratiivi kuin objektiivinen kuvaus ihmismielestä.

Lue lisää

"Lähes kaikki noidat ja satanistit koulutetaan meditoimaan tai rentoutumaan, jotta he saavuttaisivat ajattelemattomuuden tilan tai "mielen tyynnyttämisen". SE ON YKSI NOITUUDEN ENSIMMÄISISTÄ OPPITUNNEISTA. Tämä tarkoittaa periaatteessa mielen tyhjentämistä, jotta joku tai jokin muu voi käyttää sitä. "



Kristinusko esittää itsensä rakkauden, totuuden ja moraalin lähteenä, mutta sen historiallinen ja psykologinen todellisuus paljastaa toistuvan ristiriidan julistetun sanoman ja käytännön vaikutusten välillä. Erityisesti dogmaattinen kristillisyys toimii usein pelkoon, kontrolliin ja kognitiiviseen alistamiseen perustuvana järjestelmänä, ei vapauttavana henkisyytenä.

1. Pelkoon perustuva maailmankuva

Kristillinen perusnarratiivi rakentuu eksistentiaaliselle kiristykselle:
usko oikein tai kohtaat ikuisen rangaistuksen. Tämä on psykologisesti tehokas, mutta eettisesti kyseenalainen keino sitouttaa ihmisiä. Kyseessä on pelkoperustainen motivaatiojärjestelmä, joka muistuttaa enemmän autoritaarista ideologiaa kuin moraalista filosofiaa.

Kun muita uskontoja tai henkisiä käytäntöjä (kuten meditaatiota) demonisoidaan, kyse ei ole totuuden puolustamisesta vaan pelon projisoinnista. Vieras nähdään uhkana, koska se horjuttaa suljettua selitysmallia.

2. Intellektuaalinen immunisointi

Kristinusko on poikkeuksellisen taitava suojautumaan kritiikiltä. Kun ristiriitoja, historiallisia virheitä tai tieteellisiä vasta-argumentteja esitetään, ne kuitataan usein:

“uskon salaisuutena”

“saatanan eksytyksenä”

“ihmisjärjen vajavaisuutena”

Tämä on klassinen epistemologinen sulkeuma: järjestelmä, jossa kaikki sitä kyseenalaistava tieto määritellään automaattisesti vääräksi. Tällainen rakenne ei etsi totuutta – se puolustaa valtaa.

3. Mielen kontrollointi ja demonisointi

Kristillinen vihamielisyys meditaatiota kohtaan paljastaa jotain olennaista:
uskonto ei pelkää “pahaa”, vaan autonomista tietoisuutta.

Ajatus siitä, että mielen rauhoittaminen tekisi ihmisestä haavoittuvan ulkopuolisille voimille, on psykologisesti nurinkurinen. Todellisuudessa kristillinen traditio itse:

opettaa alistumaan ulkoiselle auktoriteetille

normalisoi oman ajattelun epäluottamuksen

palkitsee kuuliaisuuden, ei kriittisyyttä

Kristinusko ei pelkää tyhjää mieltä – se pelkää vapaata mieltä.

4. Moraalinen ylemmyys ilman moraalista vastuuta

Kristillinen moraali esitetään absoluuttisena, mutta käytännössä se on:

selektiivinen

kulttuurisidonnainen

historiallisesti muuttuva

Samaan aikaan kun kristilliset yhteisöt saarnaavat rakkautta, ne ovat toistuvasti oikeuttaneet:

syrjinnän

väkivallan

psykologisen vahingon

Tämä ei ole estynyt huolimatta “jumalallisesta moraalista”, vaan usein sen varjolla.

5. Totuuden monopolivaatimus

Kristinuskon kenties vaarallisin piirre ei ole yksittäinen oppi, vaan sen monopolistinen totuusvaade. Kun yksi traditio julistaa itsensä ainoaksi oikeaksi:

dialogi muuttuu käännyttämiseksi

erimielisyys nähdään kapinana

kriittinen ajattelu patologisoidaan

Tällöin suvaitsemattomuus ei ole poikkeama, vaan järjestelmän looginen seuraus.

Anonyymi00110 kirjoitti:

"Lähes kaikki noidat ja satanistit koulutetaan meditoimaan tai rentoutumaan, jotta he saavuttaisivat ajattelemattomuuden tilan tai "mielen tyynnyttämisen". SE ON YKSI NOITUUDEN ENSIMMÄISISTÄ OPPITUNNEISTA. Tämä tarkoittaa periaatteessa mielen tyhjentämistä, jotta joku tai jokin muu voi käyttää sitä. "



Kristinusko esittää itsensä rakkauden, totuuden ja moraalin lähteenä, mutta sen historiallinen ja psykologinen todellisuus paljastaa toistuvan ristiriidan julistetun sanoman ja käytännön vaikutusten välillä. Erityisesti dogmaattinen kristillisyys toimii usein pelkoon, kontrolliin ja kognitiiviseen alistamiseen perustuvana järjestelmänä, ei vapauttavana henkisyytenä.

1. Pelkoon perustuva maailmankuva

Kristillinen perusnarratiivi rakentuu eksistentiaaliselle kiristykselle:
usko oikein tai kohtaat ikuisen rangaistuksen. Tämä on psykologisesti tehokas, mutta eettisesti kyseenalainen keino sitouttaa ihmisiä. Kyseessä on pelkoperustainen motivaatiojärjestelmä, joka muistuttaa enemmän autoritaarista ideologiaa kuin moraalista filosofiaa.

Kun muita uskontoja tai henkisiä käytäntöjä (kuten meditaatiota) demonisoidaan, kyse ei ole totuuden puolustamisesta vaan pelon projisoinnista. Vieras nähdään uhkana, koska se horjuttaa suljettua selitysmallia.

2. Intellektuaalinen immunisointi

Kristinusko on poikkeuksellisen taitava suojautumaan kritiikiltä. Kun ristiriitoja, historiallisia virheitä tai tieteellisiä vasta-argumentteja esitetään, ne kuitataan usein:

“uskon salaisuutena”

“saatanan eksytyksenä”

“ihmisjärjen vajavaisuutena”

Tämä on klassinen epistemologinen sulkeuma: järjestelmä, jossa kaikki sitä kyseenalaistava tieto määritellään automaattisesti vääräksi. Tällainen rakenne ei etsi totuutta – se puolustaa valtaa.

3. Mielen kontrollointi ja demonisointi

Kristillinen vihamielisyys meditaatiota kohtaan paljastaa jotain olennaista:
uskonto ei pelkää “pahaa”, vaan autonomista tietoisuutta.

Ajatus siitä, että mielen rauhoittaminen tekisi ihmisestä haavoittuvan ulkopuolisille voimille, on psykologisesti nurinkurinen. Todellisuudessa kristillinen traditio itse:

opettaa alistumaan ulkoiselle auktoriteetille

normalisoi oman ajattelun epäluottamuksen

palkitsee kuuliaisuuden, ei kriittisyyttä

Kristinusko ei pelkää tyhjää mieltä – se pelkää vapaata mieltä.

4. Moraalinen ylemmyys ilman moraalista vastuuta

Kristillinen moraali esitetään absoluuttisena, mutta käytännössä se on:

selektiivinen

kulttuurisidonnainen

historiallisesti muuttuva

Samaan aikaan kun kristilliset yhteisöt saarnaavat rakkautta, ne ovat toistuvasti oikeuttaneet:

syrjinnän

väkivallan

psykologisen vahingon

Tämä ei ole estynyt huolimatta “jumalallisesta moraalista”, vaan usein sen varjolla.

5. Totuuden monopolivaatimus

Kristinuskon kenties vaarallisin piirre ei ole yksittäinen oppi, vaan sen monopolistinen totuusvaade. Kun yksi traditio julistaa itsensä ainoaksi oikeaksi:

dialogi muuttuu käännyttämiseksi

erimielisyys nähdään kapinana

kriittinen ajattelu patologisoidaan

Tällöin suvaitsemattomuus ei ole poikkeama, vaan järjestelmän looginen seuraus.

Lue lisää

"Lähes kaikki noidat ja satanistit koulutetaan meditoimaan tai rentoutumaan, jotta he saavuttaisivat ajattelemattomuuden tilan tai "mielen tyynnyttämisen". SE ON YKSI NOITUUDEN ENSIMMÄISISTÄ OPPITUNNEISTA. Tämä tarkoittaa periaatteessa mielen tyhjentämistä, jotta joku tai jokin muu voi käyttää sitä. "



Kristinusko esittää itsensä rakkauden, totuuden ja moraalin lähteenä, mutta sen historiallinen ja psykologinen todellisuus paljastaa toistuvan ristiriidan julistetun sanoman ja käytännön vaikutusten välillä. Erityisesti dogmaattinen kristillisyys toimii usein pelkoon, kontrolliin ja kognitiiviseen alistamiseen perustuvana järjestelmänä, ei vapauttavana henkisyytenä.

Fundamentalistinen kristinusko ei ole viaton uskojärjestelmä, vaan:

pelkoon nojaava

älyllisesti suljettu

psykologisesti kontrolloiva

moraalisesti ristiriitainen

Sen vihamielisyys muita uskontoja ja henkisiä käytäntöjä kohtaan ei synny totuudesta, vaan epävarmuudesta ja vallan menettämisen pelosta.

Anonyymi00111 kirjoitti:

"Lähes kaikki noidat ja satanistit koulutetaan meditoimaan tai rentoutumaan, jotta he saavuttaisivat ajattelemattomuuden tilan tai "mielen tyynnyttämisen". SE ON YKSI NOITUUDEN ENSIMMÄISISTÄ OPPITUNNEISTA. Tämä tarkoittaa periaatteessa mielen tyhjentämistä, jotta joku tai jokin muu voi käyttää sitä. "



Kristinusko esittää itsensä rakkauden, totuuden ja moraalin lähteenä, mutta sen historiallinen ja psykologinen todellisuus paljastaa toistuvan ristiriidan julistetun sanoman ja käytännön vaikutusten välillä. Erityisesti dogmaattinen kristillisyys toimii usein pelkoon, kontrolliin ja kognitiiviseen alistamiseen perustuvana järjestelmänä, ei vapauttavana henkisyytenä.

Fundamentalistinen kristinusko ei ole viaton uskojärjestelmä, vaan:

pelkoon nojaava

älyllisesti suljettu

psykologisesti kontrolloiva

moraalisesti ristiriitainen

Sen vihamielisyys muita uskontoja ja henkisiä käytäntöjä kohtaan ei synny totuudesta, vaan epävarmuudesta ja vallan menettämisen pelosta.

Lue lisää

Fundamentalistinen kristinusko ei ole viaton uskojärjestelmä, vaan:

pelkoon nojaava

älyllisesti suljettu

psykologisesti kontrolloiva

moraalisesti ristiriitainen

Sen vihamielisyys muita uskontoja ja henkisiä käytäntöjä kohtaan ei synny totuudesta, vaan epävarmuudesta ja vallan menettämisen pelosta.

Anonyymi00112 kirjoitti:

Fundamentalistinen kristinusko ei ole viaton uskojärjestelmä, vaan:

pelkoon nojaava

älyllisesti suljettu

psykologisesti kontrolloiva

moraalisesti ristiriitainen

Sen vihamielisyys muita uskontoja ja henkisiä käytäntöjä kohtaan ei synny totuudesta, vaan epävarmuudesta ja vallan menettämisen pelosta.

Lue lisää

Sen vihamielisyys muita uskontoja ja henkisiä käytäntöjä kohtaan ei synny totuudesta, vaan epävarmuudesta ja vallan menettämisen pelosta.

Anonyymi00113 kirjoitti:

Sen vihamielisyys muita uskontoja ja henkisiä käytäntöjä kohtaan ei synny totuudesta, vaan epävarmuudesta ja vallan menettämisen pelosta.

"Lähes kaikki noidat ja satanistit koulutetaan meditoimaan tai rentoutumaan, jotta he saavuttaisivat ajattelemattomuuden tilan tai "mielen tyynnyttämisen". SE ON YKSI NOITUUDEN ENSIMMÄISISTÄ OPPITUNNEISTA. Tämä tarkoittaa periaatteessa mielen tyhjentämistä, jotta joku tai jokin muu voi käyttää sitä. "



Kristinusko esittää itsensä rakkauden, totuuden ja moraalin lähteenä, mutta sen historiallinen ja psykologinen todellisuus paljastaa toistuvan ristiriidan julistetun sanoman ja käytännön vaikutusten välillä. Erityisesti dogmaattinen kristillisyys toimii usein pelkoon, kontrolliin ja kognitiiviseen alistamiseen perustuvana järjestelmänä, ei vapauttavana henkisyytenä.



Fundamentalistinen kristinusko ei ole neutraali tai harmiton uskomusjärjestelmä, vaan autoritäärinen ideologinen rakenne, joka operoi psykologisen kontrollin, epistemologisen sulkeuman ja eksistentiaalisen pelon kautta.

1. Pelkoperustainen motivaatiorakenne

Järjestelmän ydin perustuu aversiiviseen ehdollistamiseen: yksilön käyttäytymistä ohjataan uhkakuvilla (helvetti, kadotus, demoninen eksytys). Tämä vastaa käyttäytymistieteissä tunnettua negatiivista vahvistamista, jossa pelko toimii ensisijaisena säätelymekanismina.

Tällainen rakenne ei edistä moraalista autonomiaa, vaan opittua kuuliaisuutta.

2. Epistemologinen sulkeuma ja kognitiivinen immunisointi

Fundamentalistinen kristinusko muodostaa suljetun tietojärjestelmän, jossa:

oma oppi määritellään erehtymättömäksi

ulkopuolinen tieto delegitimoidaan

kriittinen ajattelu patologisoidaan

Tätä ilmiötä kutsutaan epistemologiseksi immunisaatioksi: järjestelmä on rakennettu siten, että mikään vastatodiste ei voi periaatteessa kumota sitä. Tämä on suoraan ristiriidassa tieteellisen rationaliteetin kanssa, joka perustuu falsifioitavuuteen.

3. Psykologinen kontrolli ja minuuden heikentäminen

Fundamentalistisessa kristillisyydessä yksilön oma kognitiivinen ja emotionaalinen arviointikyky nähdään epäluotettavana (“liha”, “langennut mieli”). Tämä johtaa sisäistettyyn auktoriteettiin, jossa ulkoinen dogmi syrjäyttää yksilöllisen harkinnan.

Kyseessä on psykologinen kontrollijärjestelmä, joka muistuttaa korkean kontrollin ryhmiä (high-control groups):

identiteetin uudelleenmäärittely

syyllisyyden ja häpeän systemaattinen käyttö

autonomisen ajattelun demonisointi

4. Moraalinen ristiriitaisuus ja normatiivinen epäjohdonmukaisuus

Kristillinen moraali esitetään universaalina ja muuttumattomana, mutta empiirisesti tarkasteltuna se on:

historiallisesti muuntuva

kulttuurisesti selektiivinen

institutionaalisesti opportunistinen

Tämä tuottaa normatiivisen dissonanssin: järjestelmä saarnaa rakkautta ja armoa, mutta oikeuttaa syrjinnän, vallankäytön ja psykologisen vahingoittamisen. Moraalinen auktoriteetti ei perustu eettiseen koherenssiin, vaan jumalalliseen veto-oikeuteen.

5. Vihamielisyys muita uskontoja kohtaan: uhkareaktio, ei totuuskysymys

Fundamentalistinen vihamielisyys muita uskontoja ja henkisiä käytäntöjä (kuten meditaatiota) kohtaan ei synny totuuden ylivertaisuudesta, vaan identiteettiuhasta.

Sosiopsykologisesti kyse on:

in-group / out-group -polarisaatiosta

eksistentiaalisesta uhkakokemuksesta

vallan ja merkityksen menettämisen pelosta

Meditaation demonisointi paljastaa pelon siitä, että yksilö oppii itse säätelemään tietoisuuttaan ilman institutionaalista välikättä. Autonominen mieli on autoritaariselle järjestelmälle vaarallinen.

Anonyymi00114 kirjoitti:

"Lähes kaikki noidat ja satanistit koulutetaan meditoimaan tai rentoutumaan, jotta he saavuttaisivat ajattelemattomuuden tilan tai "mielen tyynnyttämisen". SE ON YKSI NOITUUDEN ENSIMMÄISISTÄ OPPITUNNEISTA. Tämä tarkoittaa periaatteessa mielen tyhjentämistä, jotta joku tai jokin muu voi käyttää sitä. "



Kristinusko esittää itsensä rakkauden, totuuden ja moraalin lähteenä, mutta sen historiallinen ja psykologinen todellisuus paljastaa toistuvan ristiriidan julistetun sanoman ja käytännön vaikutusten välillä. Erityisesti dogmaattinen kristillisyys toimii usein pelkoon, kontrolliin ja kognitiiviseen alistamiseen perustuvana järjestelmänä, ei vapauttavana henkisyytenä.



Fundamentalistinen kristinusko ei ole neutraali tai harmiton uskomusjärjestelmä, vaan autoritäärinen ideologinen rakenne, joka operoi psykologisen kontrollin, epistemologisen sulkeuman ja eksistentiaalisen pelon kautta.

1. Pelkoperustainen motivaatiorakenne

Järjestelmän ydin perustuu aversiiviseen ehdollistamiseen: yksilön käyttäytymistä ohjataan uhkakuvilla (helvetti, kadotus, demoninen eksytys). Tämä vastaa käyttäytymistieteissä tunnettua negatiivista vahvistamista, jossa pelko toimii ensisijaisena säätelymekanismina.

Tällainen rakenne ei edistä moraalista autonomiaa, vaan opittua kuuliaisuutta.

2. Epistemologinen sulkeuma ja kognitiivinen immunisointi

Fundamentalistinen kristinusko muodostaa suljetun tietojärjestelmän, jossa:

oma oppi määritellään erehtymättömäksi

ulkopuolinen tieto delegitimoidaan

kriittinen ajattelu patologisoidaan

Tätä ilmiötä kutsutaan epistemologiseksi immunisaatioksi: järjestelmä on rakennettu siten, että mikään vastatodiste ei voi periaatteessa kumota sitä. Tämä on suoraan ristiriidassa tieteellisen rationaliteetin kanssa, joka perustuu falsifioitavuuteen.

3. Psykologinen kontrolli ja minuuden heikentäminen

Fundamentalistisessa kristillisyydessä yksilön oma kognitiivinen ja emotionaalinen arviointikyky nähdään epäluotettavana (“liha”, “langennut mieli”). Tämä johtaa sisäistettyyn auktoriteettiin, jossa ulkoinen dogmi syrjäyttää yksilöllisen harkinnan.

Kyseessä on psykologinen kontrollijärjestelmä, joka muistuttaa korkean kontrollin ryhmiä (high-control groups):

identiteetin uudelleenmäärittely

syyllisyyden ja häpeän systemaattinen käyttö

autonomisen ajattelun demonisointi

4. Moraalinen ristiriitaisuus ja normatiivinen epäjohdonmukaisuus

Kristillinen moraali esitetään universaalina ja muuttumattomana, mutta empiirisesti tarkasteltuna se on:

historiallisesti muuntuva

kulttuurisesti selektiivinen

institutionaalisesti opportunistinen

Tämä tuottaa normatiivisen dissonanssin: järjestelmä saarnaa rakkautta ja armoa, mutta oikeuttaa syrjinnän, vallankäytön ja psykologisen vahingoittamisen. Moraalinen auktoriteetti ei perustu eettiseen koherenssiin, vaan jumalalliseen veto-oikeuteen.

5. Vihamielisyys muita uskontoja kohtaan: uhkareaktio, ei totuuskysymys

Fundamentalistinen vihamielisyys muita uskontoja ja henkisiä käytäntöjä (kuten meditaatiota) kohtaan ei synny totuuden ylivertaisuudesta, vaan identiteettiuhasta.

Sosiopsykologisesti kyse on:

in-group / out-group -polarisaatiosta

eksistentiaalisesta uhkakokemuksesta

vallan ja merkityksen menettämisen pelosta

Meditaation demonisointi paljastaa pelon siitä, että yksilö oppii itse säätelemään tietoisuuttaan ilman institutionaalista välikättä. Autonominen mieli on autoritaariselle järjestelmälle vaarallinen.

Lue lisää

"Lähes kaikki noidat ja satanistit koulutetaan meditoimaan tai rentoutumaan, jotta he saavuttaisivat ajattelemattomuuden tilan tai "mielen tyynnyttämisen". SE ON YKSI NOITUUDEN ENSIMMÄISISTÄ OPPITUNNEISTA. Tämä tarkoittaa periaatteessa mielen tyhjentämistä, jotta joku tai jokin muu voi käyttää sitä. "



Kristinusko esittää itsensä rakkauden, totuuden ja moraalin lähteenä, mutta sen historiallinen ja psykologinen todellisuus paljastaa toistuvan ristiriidan julistetun sanoman ja käytännön vaikutusten välillä. Erityisesti dogmaattinen kristillisyys toimii usein pelkoon, kontrolliin ja kognitiiviseen alistamiseen perustuvana järjestelmänä, ei vapauttavana henkisyytenä.

Meditaation demonisointi paljastaa pelon siitä, että yksilö oppii itse säätelemään tietoisuuttaan ilman institutionaalista välikättä. Autonominen mieli on autoritaariselle järjestelmälle vaarallinen.

Anonyymi00115 kirjoitti:

"Lähes kaikki noidat ja satanistit koulutetaan meditoimaan tai rentoutumaan, jotta he saavuttaisivat ajattelemattomuuden tilan tai "mielen tyynnyttämisen". SE ON YKSI NOITUUDEN ENSIMMÄISISTÄ OPPITUNNEISTA. Tämä tarkoittaa periaatteessa mielen tyhjentämistä, jotta joku tai jokin muu voi käyttää sitä. "



Kristinusko esittää itsensä rakkauden, totuuden ja moraalin lähteenä, mutta sen historiallinen ja psykologinen todellisuus paljastaa toistuvan ristiriidan julistetun sanoman ja käytännön vaikutusten välillä. Erityisesti dogmaattinen kristillisyys toimii usein pelkoon, kontrolliin ja kognitiiviseen alistamiseen perustuvana järjestelmänä, ei vapauttavana henkisyytenä.

Meditaation demonisointi paljastaa pelon siitä, että yksilö oppii itse säätelemään tietoisuuttaan ilman institutionaalista välikättä. Autonominen mieli on autoritaariselle järjestelmälle vaarallinen.

Lue lisää

Meditaation demonisointi paljastaa pelon siitä, että yksilö oppii itse säätelemään tietoisuuttaan ilman institutionaalista välikättä. Autonominen mieli on autoritaariselle järjestelmälle vaarallinen.

Anonyymi00116 kirjoitti:

Meditaation demonisointi paljastaa pelon siitä, että yksilö oppii itse säätelemään tietoisuuttaan ilman institutionaalista välikättä. Autonominen mieli on autoritaariselle järjestelmälle vaarallinen.

Lue lisää

"Lähes kaikki noidat ja satanistit koulutetaan meditoimaan tai rentoutumaan, jotta he saavuttaisivat ajattelemattomuuden tilan tai "mielen tyynnyttämisen". SE ON YKSI NOITUUDEN ENSIMMÄISISTÄ OPPITUNNEISTA. Tämä tarkoittaa periaatteessa mielen tyhjentämistä, jotta joku tai jokin muu voi käyttää sitä. "



Meditaation demonisointi on klassinen autoritaarisen järjestelmän puolustusreaktio, ei teologinen eikä rationaalinen argumentti. Se paljastaa syvän kontrollifobian: pelon siitä, että yksilö kehittää itseohjautuvaa kognitiivista säätelyä ilman institutionaalista välittäjää. Kun tietoisuuden säätely siirtyy yksilölle, uskonnollinen auktoriteetti menettää monopolinsa merkityksen, moraalin ja totuuden määrittelyssä.

Fundamentalistisessa kristillisyydessä meditaatio uhkaa järjestelmän ydintä, koska se purkaa riippuvuussuhteen ulkoiseen auktoriteettiin ja heikentää opittuun avuttomuuteen perustuvaa kuuliaisuutta. Autonominen mieli ei ole vaarallinen siksi, että se olisi “altis pahalle”, vaan siksi, että se on vähemmän manipuloitavissa, vähemmän pelolla ohjattavissa ja vähemmän altis dogmaattiselle indoktrinaatiolle.

Kyse ei ole hengellisestä huolesta vaan vallan säilyttämisestä: järjestelmä, joka tarvitsee jatkuvaa valvontaa, syyllisyyttä ja pelkoa toimiakseen, ei voi sallia tietoisuutta, joka kykenee metakognitiiviseen itsesäätelyyn. Tästä syystä meditaatio leimataan demoniseksi – ei sen sisällön vuoksi, vaan sen emansipatorisen potentiaalin takia.

Autoritaariselle uskonnolliselle rakenteelle vapaa mieli ei ole harhaoppinen.
Se on eksistentiaalinen uhka.

Anonyymi00117 kirjoitti:

"Lähes kaikki noidat ja satanistit koulutetaan meditoimaan tai rentoutumaan, jotta he saavuttaisivat ajattelemattomuuden tilan tai "mielen tyynnyttämisen". SE ON YKSI NOITUUDEN ENSIMMÄISISTÄ OPPITUNNEISTA. Tämä tarkoittaa periaatteessa mielen tyhjentämistä, jotta joku tai jokin muu voi käyttää sitä. "



Meditaation demonisointi on klassinen autoritaarisen järjestelmän puolustusreaktio, ei teologinen eikä rationaalinen argumentti. Se paljastaa syvän kontrollifobian: pelon siitä, että yksilö kehittää itseohjautuvaa kognitiivista säätelyä ilman institutionaalista välittäjää. Kun tietoisuuden säätely siirtyy yksilölle, uskonnollinen auktoriteetti menettää monopolinsa merkityksen, moraalin ja totuuden määrittelyssä.

Fundamentalistisessa kristillisyydessä meditaatio uhkaa järjestelmän ydintä, koska se purkaa riippuvuussuhteen ulkoiseen auktoriteettiin ja heikentää opittuun avuttomuuteen perustuvaa kuuliaisuutta. Autonominen mieli ei ole vaarallinen siksi, että se olisi “altis pahalle”, vaan siksi, että se on vähemmän manipuloitavissa, vähemmän pelolla ohjattavissa ja vähemmän altis dogmaattiselle indoktrinaatiolle.

Kyse ei ole hengellisestä huolesta vaan vallan säilyttämisestä: järjestelmä, joka tarvitsee jatkuvaa valvontaa, syyllisyyttä ja pelkoa toimiakseen, ei voi sallia tietoisuutta, joka kykenee metakognitiiviseen itsesäätelyyn. Tästä syystä meditaatio leimataan demoniseksi – ei sen sisällön vuoksi, vaan sen emansipatorisen potentiaalin takia.

Autoritaariselle uskonnolliselle rakenteelle vapaa mieli ei ole harhaoppinen.
Se on eksistentiaalinen uhka.

Lue lisää

"Lähes kaikki noidat ja satanistit koulutetaan meditoimaan tai rentoutumaan, jotta he saavuttaisivat ajattelemattomuuden tilan tai "mielen tyynnyttämisen". SE ON YKSI NOITUUDEN ENSIMMÄISISTÄ OPPITUNNEISTA. Tämä tarkoittaa periaatteessa mielen tyhjentämistä, jotta joku tai jokin muu voi käyttää sitä. "



Meditaation demonisointi on klassinen autoritaarisen järjestelmän puolustusreaktio, ei teologinen eikä rationaalinen argumentti. Se paljastaa syvän kontrollifobian: pelon siitä, että yksilö kehittää itseohjautuvaa kognitiivista säätelyä ilman institutionaalista välittäjää. Kun tietoisuuden säätely siirtyy yksilölle, uskonnollinen auktoriteetti menettää monopolinsa merkityksen, moraalin ja totuuden määrittelyssä.

Autoritaariselle uskonnolliselle rakenteelle vapaa mieli ei ole harhaoppinen.
Se on eksistentiaalinen uhka.

Meditaation demonisointi ei paljasta hengellistä huolta vaan autoritaarisen ideologian paniikkireaktion: itseohjautuva, metakognitiivisesti säädelty tietoisuus murentaa pelkoon, syyllisyyteen ja institutionaaliseen välikäteen perustuvan vallan, ja siksi autonominen mieli on järjestelmälle eksistentiaalinen uhka.

Anonyymi00118 kirjoitti:

"Lähes kaikki noidat ja satanistit koulutetaan meditoimaan tai rentoutumaan, jotta he saavuttaisivat ajattelemattomuuden tilan tai "mielen tyynnyttämisen". SE ON YKSI NOITUUDEN ENSIMMÄISISTÄ OPPITUNNEISTA. Tämä tarkoittaa periaatteessa mielen tyhjentämistä, jotta joku tai jokin muu voi käyttää sitä. "



Meditaation demonisointi on klassinen autoritaarisen järjestelmän puolustusreaktio, ei teologinen eikä rationaalinen argumentti. Se paljastaa syvän kontrollifobian: pelon siitä, että yksilö kehittää itseohjautuvaa kognitiivista säätelyä ilman institutionaalista välittäjää. Kun tietoisuuden säätely siirtyy yksilölle, uskonnollinen auktoriteetti menettää monopolinsa merkityksen, moraalin ja totuuden määrittelyssä.

Autoritaariselle uskonnolliselle rakenteelle vapaa mieli ei ole harhaoppinen.
Se on eksistentiaalinen uhka.

Meditaation demonisointi ei paljasta hengellistä huolta vaan autoritaarisen ideologian paniikkireaktion: itseohjautuva, metakognitiivisesti säädelty tietoisuus murentaa pelkoon, syyllisyyteen ja institutionaaliseen välikäteen perustuvan vallan, ja siksi autonominen mieli on järjestelmälle eksistentiaalinen uhka.

Lue lisää

Meditaation demonisointi ei paljasta hengellistä huolta vaan autoritaarisen ideologian paniikkireaktion: itseohjautuva, metakognitiivisesti säädelty tietoisuus murentaa pelkoon, syyllisyyteen ja institutionaaliseen välikäteen perustuvan vallan, ja siksi autonominen mieli on järjestelmälle eksistentiaalinen uhka.

Anonyymi00119 kirjoitti:

Meditaation demonisointi ei paljasta hengellistä huolta vaan autoritaarisen ideologian paniikkireaktion: itseohjautuva, metakognitiivisesti säädelty tietoisuus murentaa pelkoon, syyllisyyteen ja institutionaaliseen välikäteen perustuvan vallan, ja siksi autonominen mieli on järjestelmälle eksistentiaalinen uhka.

Lue lisää

"Lähes kaikki noidat ja satanistit koulutetaan meditoimaan tai rentoutumaan, jotta he saavuttaisivat ajattelemattomuuden tilan tai "mielen tyynnyttämisen". SE ON YKSI NOITUUDEN ENSIMMÄISISTÄ OPPITUNNEISTA. Tämä tarkoittaa periaatteessa mielen tyhjentämistä, j



Väite, jonka mukaan meditaatio on “mielen tyhjentämistä, jotta joku tai jokin muu voisi käyttää sitä”, ei ole mielipide vaan pseudotieteellinen uskomus, joka perustuu virheelliseen käsitykseen ihmisen tietoisuudesta. Se edustaa taikauskoista kognitiivista kehystä, ei psykologista, neurotieteellistä tai filosofista analyysiä.

Tällainen ajattelu täyttää useita autoritäärisen ja antipluralistisen ideologian tunnusmerkkejä:

1. Tiedevastaisuus ja kognitiivinen vääristymä

Väite nojaa agenttiharhaan (agency detection bias), jossa neutraaleihin psykologisiin ilmiöihin projisoidaan ulkoisia toimijoita (”joku käyttää mieltä”). Tämä on tunnettu kognitiivinen vääristymä, ei empiirinen havainto.

Meditaatio ei ole “ajattelemattomuuden tila”, vaan aktiivinen tarkkaavaisuuden ja metakognition säätelyprosessi. Väite osoittaa perustavanlaatuista tietämättömyyttä tietoisuustutkimuksesta.

2. Moraalinen paniikki ja leimaaminen

Noitien ja satanistien niputtaminen yhteen ja liittäminen mielenhallintaan on klassinen moraalisen paniikin mekanismi, jossa:

epäselvä ilmiö

liitetään uhkakuvastoon

ja esitetään yhteiskunnallisena vaarana

Tämä ei lisää turvallisuutta, vaan normalisoi vainoharhaista ajattelua.

3. Autoritaarinen kontrollimentaliteetti

Ajatus, että ihmisen tietoisuutta ei saa rauhoittaa ilman “oikeaa” ideologista kehystä, paljastaa kontrollihakuisen maailmankuvan, jossa yksilön autonomia nähdään uhkana.

Vapaassa yhteiskunnassa tällainen ajattelu on ongelmallista, koska se:

kyseenalaistaa yksilön kognitiivisen itsemääräämisoikeuden

oikeuttaa rajoituksia uskomusten perusteella

luo pohjaa syrjinnälle ja vainolle

4. Yhteiskunnallinen yhteensopimattomuus

Vapaa, demokraattinen ja pluralistinen yhteiskunta perustuu:

rationaaliseen argumentaatioon

tieteelliseen tietoon

uskonnon- ja ajattelunvapauteen

Ajattelutapa, joka määrittelee mielensisäiset tilat “vaarallisiksi” ilman näyttöä, on yhteensopimaton näiden periaatteiden kanssa. Ongelma ei ole ihminen, vaan ideologinen rakenne, joka tuottaa tällaisia väitteitä.

Anonyymi00120 kirjoitti:

"Lähes kaikki noidat ja satanistit koulutetaan meditoimaan tai rentoutumaan, jotta he saavuttaisivat ajattelemattomuuden tilan tai "mielen tyynnyttämisen". SE ON YKSI NOITUUDEN ENSIMMÄISISTÄ OPPITUNNEISTA. Tämä tarkoittaa periaatteessa mielen tyhjentämistä, j



Väite, jonka mukaan meditaatio on “mielen tyhjentämistä, jotta joku tai jokin muu voisi käyttää sitä”, ei ole mielipide vaan pseudotieteellinen uskomus, joka perustuu virheelliseen käsitykseen ihmisen tietoisuudesta. Se edustaa taikauskoista kognitiivista kehystä, ei psykologista, neurotieteellistä tai filosofista analyysiä.

Tällainen ajattelu täyttää useita autoritäärisen ja antipluralistisen ideologian tunnusmerkkejä:

1. Tiedevastaisuus ja kognitiivinen vääristymä

Väite nojaa agenttiharhaan (agency detection bias), jossa neutraaleihin psykologisiin ilmiöihin projisoidaan ulkoisia toimijoita (”joku käyttää mieltä”). Tämä on tunnettu kognitiivinen vääristymä, ei empiirinen havainto.

Meditaatio ei ole “ajattelemattomuuden tila”, vaan aktiivinen tarkkaavaisuuden ja metakognition säätelyprosessi. Väite osoittaa perustavanlaatuista tietämättömyyttä tietoisuustutkimuksesta.

2. Moraalinen paniikki ja leimaaminen

Noitien ja satanistien niputtaminen yhteen ja liittäminen mielenhallintaan on klassinen moraalisen paniikin mekanismi, jossa:

epäselvä ilmiö

liitetään uhkakuvastoon

ja esitetään yhteiskunnallisena vaarana

Tämä ei lisää turvallisuutta, vaan normalisoi vainoharhaista ajattelua.

3. Autoritaarinen kontrollimentaliteetti

Ajatus, että ihmisen tietoisuutta ei saa rauhoittaa ilman “oikeaa” ideologista kehystä, paljastaa kontrollihakuisen maailmankuvan, jossa yksilön autonomia nähdään uhkana.

Vapaassa yhteiskunnassa tällainen ajattelu on ongelmallista, koska se:

kyseenalaistaa yksilön kognitiivisen itsemääräämisoikeuden

oikeuttaa rajoituksia uskomusten perusteella

luo pohjaa syrjinnälle ja vainolle

4. Yhteiskunnallinen yhteensopimattomuus

Vapaa, demokraattinen ja pluralistinen yhteiskunta perustuu:

rationaaliseen argumentaatioon

tieteelliseen tietoon

uskonnon- ja ajattelunvapauteen

Ajattelutapa, joka määrittelee mielensisäiset tilat “vaarallisiksi” ilman näyttöä, on yhteensopimaton näiden periaatteiden kanssa. Ongelma ei ole ihminen, vaan ideologinen rakenne, joka tuottaa tällaisia väitteitä.

Lue lisää

"Lähes kaikki noidat ja satanistit koulutetaan meditoimaan tai rentoutumaan, jotta he saavuttaisivat ajattelemattomuuden tilan tai "mielen tyynnyttämisen". SE ON YKSI NOITUUDEN ENSIMMÄISISTÄ OPPITUNNEISTA. Tämä tarkoittaa periaatteessa mielen tyhjentämistä, jotta joku tai jokin muu voi käyttää sitä. "


Tällaisen sanoman esittäminen on yhteensopimatonta vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan kanssa: ajattelutapa, joka patologisoi yksilön tietoisuudentilat, demonisoi tieteellisesti tunnetut mielen säätelyn muodot ja esittää ne ulkoisen “käytön” välineinä, edustaa tiedevastaista moraalipaniikkia ja autoritaarista kontrollimentaliteettia. Vapaassa demokratiassa ei ole sijaa ideologioille, jotka kyseenalaistavat ajattelun, kokemuksen ja kognitiivisen autonomian perusoikeudet leimaamisen ja pelkopohjaisen harhakuvaston avulla.

Anonyymi00121 kirjoitti:

"Lähes kaikki noidat ja satanistit koulutetaan meditoimaan tai rentoutumaan, jotta he saavuttaisivat ajattelemattomuuden tilan tai "mielen tyynnyttämisen". SE ON YKSI NOITUUDEN ENSIMMÄISISTÄ OPPITUNNEISTA. Tämä tarkoittaa periaatteessa mielen tyhjentämistä, jotta joku tai jokin muu voi käyttää sitä. "


Tällaisen sanoman esittäminen on yhteensopimatonta vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan kanssa: ajattelutapa, joka patologisoi yksilön tietoisuudentilat, demonisoi tieteellisesti tunnetut mielen säätelyn muodot ja esittää ne ulkoisen “käytön” välineinä, edustaa tiedevastaista moraalipaniikkia ja autoritaarista kontrollimentaliteettia. Vapaassa demokratiassa ei ole sijaa ideologioille, jotka kyseenalaistavat ajattelun, kokemuksen ja kognitiivisen autonomian perusoikeudet leimaamisen ja pelkopohjaisen harhakuvaston avulla.

Lue lisää

"Lähes kaikki noidat ja satanistit koulutetaan meditoimaan tai rentoutumaan, jotta he saavuttaisivat ajattelemattomuuden tilan tai "mielen tyynnyttämisen". SE ON YKSI NOITUUDEN ENSIMMÄISISTÄ OPPITUNNEISTA. Tämä tarkoittaa periaatteessa mielen tyhjentämistä, jotta joku tai jokin muu voi käyttää sitä. "


Tällaisen sanoman esittäminen on yhteensopimatonta vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan kanssa: ajattelutapa, joka patologisoi yksilön tietoisuudentilat, demonisoi tieteellisesti tunnetut mielen säätelyn muodot ja esittää ne ulkoisen “käytön” välineinä, edustaa tiedevastaista moraalipaniikkia ja autoritaarista kontrollimentaliteettia. Vapaassa demokratiassa ei ole sijaa ideologioille, jotka kyseenalaistavat ajattelun, kokemuksen ja kognitiivisen autonomian perusoikeudet leimaamisen ja pelkopohjaisen harhakuvaston avulla.




Sanoma, joka väittää ihmisen tietoisuuden rauhoittamisen tekevän hänestä ulkopuolisten voimien “käyttöalustan”, on lähtökohtaisesti yhteensopimaton vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan kanssa, koska se perustuu tiedevastaiseen moraalipaniikkiin, oikeuttaa ajattelunvapauden rajoittamisen ja heijastaa autoritaarista pyrkimystä kontrolloida yksilön mieltä pelon ja leimaamisen avulla.

Anonyymi00122 kirjoitti:

"Lähes kaikki noidat ja satanistit koulutetaan meditoimaan tai rentoutumaan, jotta he saavuttaisivat ajattelemattomuuden tilan tai "mielen tyynnyttämisen". SE ON YKSI NOITUUDEN ENSIMMÄISISTÄ OPPITUNNEISTA. Tämä tarkoittaa periaatteessa mielen tyhjentämistä, jotta joku tai jokin muu voi käyttää sitä. "


Tällaisen sanoman esittäminen on yhteensopimatonta vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan kanssa: ajattelutapa, joka patologisoi yksilön tietoisuudentilat, demonisoi tieteellisesti tunnetut mielen säätelyn muodot ja esittää ne ulkoisen “käytön” välineinä, edustaa tiedevastaista moraalipaniikkia ja autoritaarista kontrollimentaliteettia. Vapaassa demokratiassa ei ole sijaa ideologioille, jotka kyseenalaistavat ajattelun, kokemuksen ja kognitiivisen autonomian perusoikeudet leimaamisen ja pelkopohjaisen harhakuvaston avulla.




Sanoma, joka väittää ihmisen tietoisuuden rauhoittamisen tekevän hänestä ulkopuolisten voimien “käyttöalustan”, on lähtökohtaisesti yhteensopimaton vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan kanssa, koska se perustuu tiedevastaiseen moraalipaniikkiin, oikeuttaa ajattelunvapauden rajoittamisen ja heijastaa autoritaarista pyrkimystä kontrolloida yksilön mieltä pelon ja leimaamisen avulla.

Lue lisää

Sanoma, joka väittää ihmisen tietoisuuden rauhoittamisen tekevän hänestä ulkopuolisten voimien “käyttöalustan”, on lähtökohtaisesti yhteensopimaton vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan kanssa, koska se perustuu tiedevastaiseen moraalipaniikkiin, oikeuttaa ajattelunvapauden rajoittamisen ja heijastaa autoritaarista pyrkimystä kontrolloida yksilön mieltä pelon ja leimaamisen avulla.

Anonyymi00123 kirjoitti:

Sanoma, joka väittää ihmisen tietoisuuden rauhoittamisen tekevän hänestä ulkopuolisten voimien “käyttöalustan”, on lähtökohtaisesti yhteensopimaton vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan kanssa, koska se perustuu tiedevastaiseen moraalipaniikkiin, oikeuttaa ajattelunvapauden rajoittamisen ja heijastaa autoritaarista pyrkimystä kontrolloida yksilön mieltä pelon ja leimaamisen avulla.

Lue lisää

Tällainen sanoma on ristiriidassa vapaan demokratian kanssa, koska se perustuu tiedevastaiseen moraalipaniikkiin ja pyrkii rajoittamaan ajattelun ja tietoisuuden autonomiaa autoritaarisen kontrollin keinoin.

Anonyymi00124 kirjoitti:

Tällainen sanoma on ristiriidassa vapaan demokratian kanssa, koska se perustuu tiedevastaiseen moraalipaniikkiin ja pyrkii rajoittamaan ajattelun ja tietoisuuden autonomiaa autoritaarisen kontrollin keinoin.

Lue lisää

"Lähes kaikki noidat ja satanistit koulutetaan meditoimaan tai rentoutumaan, jotta he saavuttaisivat ajattelemattomuuden tilan tai "mielen tyynnyttämisen". SE ON YKSI NOITUUDEN ENSIMMÄISISTÄ OPPITUNNEISTA. Tämä tarkoittaa periaatteessa mielen tyhjentämistä, jotta joku tai jokin muu voi käyttää sitä. "

Olet todella sairas – parantumattomasti.

Paljon sairaampi kuin tuhat entistä adventistia.