Kiertolaisuuttaan kantaen, kurluttaen
uurteissa maailmaksi kohonneen magman,
hän ei löydä vaan saavuttaa
askel askeleelta alkulähteensä läheistä ideaa.
uurteissa maailmaksi kohonneen magman,
hän ei löydä vaan saavuttaa
askel askeleelta alkulähteensä läheistä ideaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tämä on vähän rakkausrunorimaa hipova, mutta mulle se on valtava loikka kirkkaasti yli koko Stadikan.
Joten.... no tjaa.
Mie en taaskaan saanut kiinni runosi ideaa, mutta so what, mukaansatempaavaa luettavaa se kuitenkin oli.Tosin melkoisen huolestuttava on se seikka etten vaan olisi muuttumassa ihku aidoksi blondiksi syystä etten ihan Aina ymmärrä kaikkea mitä runoilet..Mutta tiedän että annat sen minulle anteeksi, ainakin luulen niin.
Ihan alkulähteillä tää täällä harmittelee kun täytyy töihin kohta painella=))
Ja hei, mie kolistelin rumpuani siihen malliin että eiköhän se sinun angor paroxysmalis panicus rupee pikapuoliin helpottamaan.Olen ainakin yrittänyt loihtia sitä takavasemmalle=))))
(pölkkypääsmile)
ihan ymmärrettävän runon?
Tuollaista soopaa osaa jokainen......