millee te kaikki ootte suhtautunut kuulovammaanne? Olin itse ihan tavallinen nuori 13-vuotiaaseen asti ja siitä sairastuin aivokalvontulehdukseen.. siinä oli hengen lähtö todella lähellä, ja oli pienestä kiinni ettei joitain ruuminosia olisi joutunut amputoimaan. koulunkäynti meni tietysti alaspäin tapellessani kuuloni kanssa 20 hengen luokassa peruskoulussa. ja sitä oli sellanen teini,ei muutenkaan koulut paljoo napannut. nytten olen sitten vanhempi ja viisaampi.
mut koskaan en ole tuntenut olevani masentunut tai hävennyt vammaani. Ymmärrän teitä kaikkia jotka ovat saneet jotain koulukiusaamisia osakseen vammojen takia. Kyllä joku ääliö mullekin joskus jotain sanoi, mut silloin muutkin ihmiset puuttuivat asiaan ja olivat mun puolella. Haluaisin vain muistuttaa teitä kaikkia, että kuulovamma on todella pieni asia, oli sitten vaikka ihan kuurokin,silloinhan pelaa viittomakieli. mä itse kärsin aika paljon tuolloin, joten todella vähällä siitä selvisin. Olkaa rohkeita kertomaan ihmisille vammastanne, ne ymmärtää kyllä. itse oon joutunut monta kertaa tilanteisiin jossa porukka on pitänyt mua vähän hölmönä, ko olen käsittänyt jotain ihan täysin väärin, asiat on aina korjaantunut kun on vaan rohkeesti sitten sanonut et sori mut viittikkö puhuu vähä kovempaa, kuulen vähän huonosti.
Miten muuten teillä on mennyt ko ootte alottanut uuden koulun tai jotain josta ei tunne ketään?
ja kojeista vielä,ajattelin ens alkuun etten niitä tarvitse,mulla oli kuulo huonontunut jotain 30 prosenttia, ajattelin että pärjään ihan hyvin,onhan ne todella vittumaiset jossain kovassa melussa. mut niitä kannattaa käyttää,totuttelee niihin ni ei ne äänetkään sen jälkeen niin kauheesti enää häiritse.
Ihan vaan rohkaistakseni kaikkia tällä mun viestillä ajattelin,olen aika paljon lukenut tän sivun juttuja.
Ja asiaa voi aina ajatella huumorin kannalta, kun vaikka patterit loppuu, sanon että korvat pimahti..
Kuulovamma todella muutti mun elämäni. Lähdin opiskelemaan toisella paikkakunnalle kuulon takia ja koska tätä alaa ei löytynyt kotipaikkakunnaltani. Täältä löytyi sitten aivan mahtava mieskin ja häät on tulossa elokuussa 2004!
mut koskaan en ole tuntenut olevani masentunut tai hävennyt vammaani. Ymmärrän teitä kaikkia jotka ovat saneet jotain koulukiusaamisia osakseen vammojen takia. Kyllä joku ääliö mullekin joskus jotain sanoi, mut silloin muutkin ihmiset puuttuivat asiaan ja olivat mun puolella. Haluaisin vain muistuttaa teitä kaikkia, että kuulovamma on todella pieni asia, oli sitten vaikka ihan kuurokin,silloinhan pelaa viittomakieli. mä itse kärsin aika paljon tuolloin, joten todella vähällä siitä selvisin. Olkaa rohkeita kertomaan ihmisille vammastanne, ne ymmärtää kyllä. itse oon joutunut monta kertaa tilanteisiin jossa porukka on pitänyt mua vähän hölmönä, ko olen käsittänyt jotain ihan täysin väärin, asiat on aina korjaantunut kun on vaan rohkeesti sitten sanonut et sori mut viittikkö puhuu vähä kovempaa, kuulen vähän huonosti.
Miten muuten teillä on mennyt ko ootte alottanut uuden koulun tai jotain josta ei tunne ketään?
ja kojeista vielä,ajattelin ens alkuun etten niitä tarvitse,mulla oli kuulo huonontunut jotain 30 prosenttia, ajattelin että pärjään ihan hyvin,onhan ne todella vittumaiset jossain kovassa melussa. mut niitä kannattaa käyttää,totuttelee niihin ni ei ne äänetkään sen jälkeen niin kauheesti enää häiritse.
Ihan vaan rohkaistakseni kaikkia tällä mun viestillä ajattelin,olen aika paljon lukenut tän sivun juttuja.
Ja asiaa voi aina ajatella huumorin kannalta, kun vaikka patterit loppuu, sanon että korvat pimahti..
Kuulovamma todella muutti mun elämäni. Lähdin opiskelemaan toisella paikkakunnalle kuulon takia ja koska tätä alaa ei löytynyt kotipaikkakunnaltani. Täältä löytyi sitten aivan mahtava mieskin ja häät on tulossa elokuussa 2004!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.