sijaislapsi joka on ollut vauvasta lähtien teillä rupeaa kyselemään kyselyiässä miksi vanhemmat ei välitä minusta? Miksi vanhemmat ei halunnut kasvattaa minua? Miksi minulla ei ollut kotia jossa olisin voinut kasvaa? ym. tämän kaltaisia kysymyksiä..todella vaikea vastata...
mitä
kerrot kun
6351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lapsella on nimetty sosiaaliviranomainen, jonka velvollisuus on selvittää lapselle hänen ikätasonsa mukaisesti miksi hänet on huostaanotettu ja sijoitettu. Lapsi saa myös aika nuorena jo (oliko se joskus 9-10 vuotiaana) kansion missä on hänen tapauksensa asiakirjat. Jossain oli tämmönen tieto, voitte tyrmätä, jos muistan väärin. Sitä en tiedä noudattavatko sosiaaliviranomaiset tätä menettelyohjetta.
mm että viranomaset saavat päättää missä kukin lapsi on hoidossa, ja että vanhempien on käytävä töissä ja opiskelemassa, ja lasten on oltava hoidossa. hän on vasta 8 vuotia tämän enenpää hänen ei tarvitse viel tietää. hän yrittää syyllistää mua kysymällä saanko hyvää palkkaa.. mut ei voi mitään, sossu on päättäny niin ei vanhemmat voi niille päätöksille mitään. vaikka olosuhteet olisi muuttuneetkin.
Puhumaan lapsen kanssa. Sosiaalityöntekijän on vastattava lapsen kysymyksiinsä totuudenmukaisesti hänen ikätasonsa huomioonottaen.
8 vuotias on jo varsin terävä-älyinen, eikä ole mitään syytä kierrellä totuutta, meille sijoitetuista nuorin on myöskin 8-vuotias ja aika-ajoin hän palaa näihin kysymyksiin.
Meille sijoitetulla lapsella on onneksi erittäin asiantunteva sosiaalityöntekijä, joka on lapselle sanonut, että hän on lapsen vanhempien kanssa sopinut, että lapsen koti on meillä. Lapsi oli tullessaan jo leikki-ikäinen ja hänen muistiinsa ovat syöpyneet hvin tarkasti ne kokemukset, jotka aikanaan sijoitukseen johtivat.
Onneksi lapsella on nyt ollut mahdollisuus eheytyä ja hänen vanhempansakin ovat kyenneet tapaamisiin ja viettämään muutamia päiviäkin sovituin välein lapsensa kanssa.
Toiset meille sijoitetut lapset ovat tulleet jo vauvaikäisinä ja heidänkin kanssaan on ensimmäisistä kysymyksistä saakka käyty sijoituksen syitä läpi. Valitettavasti näiden lasten vanhemmat eivät ole juurikaan osallistuneet lastensa elämään huostaanoton jälkeen. Näillekin lapsille olen yrittänyt sanoa, että ei ole missään tapauksessa heidän syynsä, että biologiset vanhemmat eivät heitä itse hoida tai edes tapaa, vaan että heillä on aikuisina oma tahto ja valinnat ovat heidän omiaan.
Lapsista vanhin on jo lukenut itseään koskevan kansion ja pohtii miten hänen tulee suhtautua, jos hänen biologinen vanhempansa jonain päivänä päättääkin ottaa yhteyttä - pakkohuostaanoton syyt kun olivat sellaiset, että lapsella on täysi oikeus olla katkera biologiselle vanhemmalleen.
lapsi voi saada itseään koskevan "Kansion"?
Antaako sos.tt sen lapselle pyydettäessä luettavaksi vai miten se tapahtuu.
Meillä jo 16.v eikä kyllä ole mitään tuollaisesta puhuttu.
SOSIAALIOHJAJA OLI SITÄ MIELTÄ ETTÄ TOTUUTTA EI SAA LAPSELLE KERTOA. ITSE OLEN SITÄ MIELTÄ ETTÄ KERRON KUMMINKIN SITÄ MUKAA KUN ALKAA YMMÄRTÄÄ. MIKSI SALATA SOSSUN KIEROILUJA.
Lastensuojelun asiakkaana lapsi on AINA asianosainen omassa asiassaan. Lain mukaan lapsen mielipide on otettava huomioon häntä koskevassa asiassa, mikä huostaanotto ja sijoitus aina on. Laki määrää, että 12-vuotiasta pitää kuulla häntä koskevassa asiassa. No mitenkäs se lapsi pystyy mielipiteensä muodostamaan, jos hän ei saa nähdä itseään koskevia dokumentteja ja tutustua niihin rauhassa ja kysyä halutessaan lisäkysymyksiä sosiaaliviranomaiselta päätösten taustoista. Eli vastaus, viimeistään 12-vuotiaana.