onko teillä kokemusta kiintymishäiriöisen sijaislapsen käytöksen kohtaamisesta? miten olette hoidelleet kaikki tuhoamistapaukset, tavaroiden piilottamiset ja särkemiset. tuntuu ettei mikään auta. lapsen on täysin mahdoton hahmottaa tekemisiään. ei muka muista mitään. ei tunnusta, vaikka koko olemus puhuu vastaan suun vakuutusta. huuto menee ohi kuin vesi hanhen selästä ja sen tunnustakin ettei huuto ole kasvatusta. MUTTA kun pinna palaa... puhe menee samanlailla ohi vaikka keskustellessa kovin myöntelee ja on ymmärtäväistä. puolentunnin päästä kysyttäessä ei muista koko keskustelua olleen.
APUA! onko kitää koeteltua johjetta opettaa vastuunottamista ja tekojen seurausten ymmärtämistä ja kantamista?
APUA! onko kitää koeteltua johjetta opettaa vastuunottamista ja tekojen seurausten ymmärtämistä ja kantamista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aspergerin oireyhtymä.
perheneuvolan testeissä tuli ilmi vain varhaisenvuorovaikus suhteen häiriö ja täysin jäsentymätön suhde ympärillä pyöriviin ihmisiin. koppaterapiaan jonotetaan, auttaako jos kyse on asperger?
kokemusta ja aika paljon.
Voimme todeta että se on aikaa ja voimia vievää ohjausta/kasvatusta.
Tekijöitä saattaa olla niin erilaisia.
Pienenä kasvavana lapsena kokemat pahoinpitelyt, nähnyt kun äitiä pahoinpidellään, seksuaalisesti hyväksikäyttö, paikasta toiseen muuttuvat huostaanotot ym. siis näistä aiheutuvat traumat, vaikeat pettymykset jotka ehkä jatkuvat edelleenkin.
Sitten nuo erilaiset kirjain yhdistelmät voivat olla syitä ADHD,FAS/FAE jne. ABC kissa kävelee...
Yksi kasvateitamme on jo 17 vuotias ja kyllä nyt saa kiitosta työstä jota pidimme arvokkaana.
Nykyään asuu tätinsä luona kuten oli asunut pienestä vauvasta lähtien aina tilanteista riippuen. Poikkeus oli tämä huostaan otto kun oli meillä.
Ottihan se aikaa saada se kiitoksen hedelmän kypsyminen ja sadon korjuu aika alkaa olemaan nyt, eli kokonaista seitsemän vuotta annettu elämän ravintoa. Nyt luulen että hänen elämä on aika hyvällä alulla ja tulee toivon mukaan itsenäisesti toimeen sitten aikuisena.Hän tulee usein pyhän aikoina meille ja näkee hänestä miten hän viihtyy ja nauttii kun saa keskustella ja on kuuntelijat jotka ymmärtävät eikä enään ole mitään salattavaa. Se on sitä luottamusta.
"Särkynyt lapsi" testaa kaikki rajat ja uskottavuuden aikuisiin, meihin sijaisvanhempiin kohdistuu luonnollisesti hyvinkin ankaraa syytöstä.
Näinhän tekevät kaikki lapset rajat on kokeiltava että ovatko ne edelleen paikkansa pitäviä.
Poikkeus sijaislapsilla usein on vaan se että, ongelmallinen lapsuus on taustalla joka on työstettävä.
Meillä on sijaislapsi tyttö joka menee kehityksessä aina kolmivuotiaan tasolle ja välillä on kuin joku teräväkielinen vanha nainen. Huolehtii ja määräilee kaikkia jotka siihen alistuu.
Nyt hän kokeilee ja itse määrää koska lähtee kouluun ei niin kuin me ja kaverit sanovat vaan 4 minuuttia ennen koulun alkamista lähtee ja jos myöhästyy tunnilta niin kerää itselleen jälki istuntoa no itse päättää. Luulee että saa opettajan itselleen siksi aikaa kun on istumassa. Erehdys on koska saavat tehdä koulutehtäviä koko ajan ja aivan hiljaa.
Materiaalisesti hän on tuhonnut satojen eurojen edestä viimeksi nyt keskiviikkoiltana oman huoneen oven pani säpäleiksi maksaa 350€. Enkä kyllä kiirehdi sen korjaamisessa. Annan sen oven muistuttaa mitä on tehnyt ja miksi. Syy siihen ei oikeastaan kuin se oma viha jokin pettymys omaan itseensä tai mene ja tiedä, samalla näen sen kuin omien tunteiden tuhoamista.
Meni sitten ulos puolialastomana ja olisi kait siellä istunut kuinka kauan tahansa ja kiduttanut itseään kymyyden tunteella. Vaimoni haki hänet sieltä raahaten pois kuin hernesäkin jossä suu auki.
Huutaa on joskus pakko, se on kuin herättäis hänet jostakin epätodellisuudesta, hän ei ole tässä ja nyt, vaan aivan saavuttamattomissa.
Meillä on myös aina jos teemme jotakin lasten ja meidän mielestämme mukavaa. Kun tulemme kotia niin silloin pääsee irti se varsinainen "piru" saadaan nähdä ja kuulla että ei todellakaan ollut hauskaa. Eli se kyky tai jokin pelko tunnustaa/hyväksyä että minulla/meillä perheellä ym. oli todella hauskaa ja arvokasta muisteltavaa. Juuri sitä yhdessäoloa mitä lapsi ei ole saanut kokea turvalliseti koskaan omassa kotonaan äidin kanssa.
Siksi meillä on aina kamera mukana ja otamme kuvia joita sitten myöhemmin katselemme ja muistelemme kun se on etäytynyt ja on otollisempaa antaa unohdettujen ja muistista poistettujen iloisten hetkien palautusta.
On muuten hiljalleen sekin tuottanut odotettua myönteistä näkemystä tilanteeseen jossa oli todella mukana.
Mutta aina on tarina joo, ku mää olin siellä äitin kaa niin kyllä me tehtiin ... siis aina jotakin paremmin ja mukabvempaa oli.
Totuus on vaan se että näitä hetkiä äidin kanssa ei ole ollut koskaan. Onhan ne äidin kanssa eletyt hetket hänelle elämän tärkeitä ja me arvostamme pieniäkin ilon hetkiä hyvin suuresti.
On vaikea ymmärtää tällaisten lasten tunteita mutta me haluamme auttaa koska usko parempaan on niin voimakas.
Sitten kun emme jaksa pitää enään lasta huostassamme niin annamme periksi ja sen vain lapsen parhaaksi.
Onneksi on hetkiä, päiviä ja jopa viikkoja että elämä melkein hymyilee.
Uskomme että niitä päiviä tulee joskus lisää.
Me harkitaan mieheni kanssa otetaanko adoptio vai sijaislapsi(a). Kiitos kun saadaan etukäteen vähän vihiä mitä se voi olla. Me halutaan ottaa riski ja alkaa tähän.