Miten sijoittava kunta/kaupunki suhtautuu teillä sijoitettujen lasten lomailuun ja niistä aiheutuviin kustannuksiin? Ovatko korvanneet heidän kulujaan, kun ovat reissanneet teidän sijaisperheen kanssa?
Millaisia kuluja matkoista on aiheutunut ja mihin olette saaneet korvauksia?
Millaisia kuluja matkoista on aiheutunut ja mihin olette saaneet korvauksia?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Lapseni sijaisisä kustantaa suurimman osan matkoista omasta pussistaan. Ei ole edes kysynyt saako niihin tukea. Sossu antaa perheen matkustaa, ulkomaillekin, sillä minä olen suostumuksen matkoihin antanut sillä ehdolla et lapselle on hankittu laaja matkavakuutus.
Vähän aikaa sitten sain kuulla uusimmasta matkakohteesta ja siihen liittyvästä säästämisestä, ja minä itse sitten bioäitinä kirjoitin kirjallisen, vapaamuotoisen hakemuksen sossulle että tukisiko he sitä matkaa. Niinpä sitten kävi, et sossut maksaa kaikkien mukaan lähtevien sijaislasten matkakulut. Tuon hakemuksen tein ihan vain kiitokseksi perheelle lapseni erinomaisesta hoidosta, ja tuesta jota olen itse perheeltä saanut.
Kolmesta eri kunnasta sijoitettujen lasten lomia on korvattu siten, että kaksi kuntaa osallistuu matkakuluihin (maksavat esim. lapsen matkakulut ja hotelliasumisen kulut, sekä passit ovat maksaneet). Pakettimatkoilla emme ole olleetkaan, vaan omatoimimatkoja harrastetaan ja tämänkesäinen viikon reissu Viroon oli niin halpa, että en jaksa siitä aiheutuneita kuluja edes lähteä anomaan.
Sitä vaan ajattelen, että kun lapsiperheiden tilanne on kiristynyt vuosi vuodelta ja köyhyys kiristää vanhempien pinnaa, niin eikö olisi yhteiskunnankin kannalta reilua tukea sitä lomanviettoa silloin, kun lapsi vielä on biologisessa perheessään. Voi olla että yksi tai kaksi lomaa voisi pelastaa huostaanottopisteeseen ajautumiselta.
Outoa että hotelleja ja matkoja maksetaan sitten, kun kaikki on jo myöhäistä oman perheen kanssa.
saa biologisille lapsilleen mistään rahaa lomiin.
Pitäisikö mielestäsi sijoitetut jättää ilman matkaa jos sijaisperhe ei halua/pysty sitä kustantaa?
Luen tätä palstaa silloin tällöin aina ehtiessäni.
Helinä-Keiju 3:n kommentit ihmetyttävät minua. Mitä niin pahaa ja kauheata on tapahtunut, ettei hän mistään löydä mitään hyvää sanottavaa.
Kerro, että voisin ymmärtää, mitä tarkoikoitat kaikella viranomaisten ja sijaisvanhempien mollaamisella!
Mistä sellaista päähäsi sait, että sijoitetut pitäisi jättää ilman matkaa vielä sijoituksen jälkeenkin. Päinvastoin, matkalle olisi pitänyt päästä jo ennen sijoitusta, omien vanhempien kanssa, avohuollon tukitoimena. Mutta parempi sitten sijoitettuna kuin ei ollenkaan. Vaikkakaan ei sitä muistoa sitten omien läheistensä kanssa saakkaan, niin saapahan edes itekseen.
Mielestäni vika on järjestelmässä. Kauheaa on, että niin moni perhe ja ennenkaikkea niin moni lapsi joutuu lastensuojelun pauloissa mollatuksi, alistetuksi ja unohdetuksi, ilman, että vianomaiset seuraavat hänen tilannettaan sijoituksessa. Minusta meidän lastensuojelu on monelta osin vielä lapsen kengissä ja kaipaa kehittämistä ja rivakasti. Suomi on saanut moitteita lasten oikeuksien polkemisesta, mutta ilmeisesti lastensuojeluun asti ne viestit eivät ole vieläkään kulkeutuneet.
Mieti vähän mitä suustasi päästät. Millä sä perustelet sitten sen kenelle sitä rahaa voidaan reissuun antaa?
Mä olen fyysisesti kehitysvammainen äiti jonka lapsi on huostaanotettu ja sijoitettu, sekä minusta johtuvista syistä että lapsen omista ongelmista johtuen.
Sehän olisikin ratkaissut meidän perheen ongelmat kun sossu olisi vain antanut rahaa ja me olisi lähdetty ulkomaille. No ei todella..
Sossun on tarkotus tukea elämää KOTONA. Miten hemmetissä voi tukea jotain matkaa jos himassa on kaikki levällään, vuokrat, sähköt ja laskut maksamatta, jääkaappi tyhjä ja muksut liian pienissä ja rikkinäisissä vaatteissa ja vanhemmat joko kännissä tai kamoissa, tai sekaisin mielenterveysongelmista?
Herää nainen! Sun maailmas on ihan liian musta- valkoinen.
Ymmärsinkö oikein, että ennaltaehkäisevää tukea on turha antaa perheille. Miksiköhän sellainen tukimuoto on sitten harhaanjohtavasti kehitetty (tosin ei käsittääkseni käytetty juurikaan). Me emme voi tietää, olisiko piristävä loma helpottanut joidenkin huostaperheiden tilannetta pahimman yli, jos sellaista ei ole kokeiltu. Joten älä heti tyrmää.
Kaavamaisten ratkaisumallejen sijaan pitäisi kautta linja lastensuojelutyössä soveltaa jokaiselle avuntarvitsijalle räätälöityjä yksilöllisiä ratkaisuja. Joillekin vain lomanviettomahdollisuuden puute voi katkaista kamelin selkärangan. Niin voi käydä myös sijareille, jos he eivät pääse lomalle piristymään.
Vielä kerran, asenteellista puppua ja sitä ei ole kovin viisasta levitellä ja sillä sitten vielä revitellä. Ainakin pitäisi sitten sanoa, että kantasi on vain omaa yksityisajatteluasi etkä alaa tunne.
Käytäntö on aivan toinen arjessa. Meilla ainakaan ei kukaan lapsista ole unohdettu, hylätty, mollattu eikä alistettu. Lastensuojeluviranomaiset vierailevat meilläkin varsin usein asiakastapaamisissa, jossa on sananvalta sekä lapsella, tämän vanhemmilla että työntekijöillä. Mikä tässä on lasten kengissä olemista? Lapsi syötetään, vaatetetaan, turvataan luotettavan aikuisen läsnäolo, järjestetään harrastukset ja turvataan koulunkäyntirauha, sallitaan normaali kanssakäyminen ikätoverien kanssa ja muutenkin turvataan, että hänellä on kaikki ulkoiset puitteet kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi, niin miksi tämä on niin paha asia, kuten missiosi yrittää revitellä? Tietenkin häneltä puuttuu äiti- ja isäsuhde, minkä osittain korvaa ammattikoulutetut ja moniammatilliset ohjaajat. Vanhemmat vierailevat varsin usein, mikäli lapsi niin haluaa, mutta todella kaikki eivät halua vanhempiaan nähdä kovan kotimenneisyyden vuoksi.
Vielä tässäkin kohden voisin neuvoa tutustumaan todelliseen arkeen lastenkodeissa ja sijaispaikoissa eikä elää jossakin viime vuosisadan toimintamalleissa ja niiden perusteella arvioida nykypäivää.
Tottakai joskus harvoin on joukossa mätä muna tai ammattitaidoton, mutta ne kitketään varsin pian pois.
Ensinnäkin, olisi tutkittava ne tekijät, mistä johtuu, että meidän pienestä kansasta jopa niin valtavan suuri osa lapsia asuu sijoitettuna ja huostaanotettuna muualla kuin kotonaan. Siltä pohjalta voidaan sitten ryhtyä toimimaan huostaanottojen vähentämiseksi.
Toinen kysymysmerkki on, että huostalapsuus periytyy niin usein seuraavalle sukupolvelle. Pitäisi siis tutkia ne syyt, miksi sijoituksessa niin usein epäonnistutaan tässä suhteessa, ja huostaanotetun nuoren riski menettää oma lapsensa huostaanottoon on niin suuri. Mitä pitäisi tehdä toisin, jotta siltä vältyttäisiin jatkossa.
Lastensuojeluala ei kehity, jos alan väki on tyytyväinen nykyisiin toimintamalleihin. Edistystä toki on tapahtunut, esim. laitoksia ei enää ole niin paljon kuin ennen, mutta silti niitä on. Laitoselämä ei ole kenellekkään mikään paratiisi, eikä kansamme missään tapauksessa tule tyytyä siihen, että lapsia kasvatetaan laitoksissa.
Asiat tärkeysjärjestykseen.
Ei yksi lomamatka oikeasti helpota kenenkään elämää. Sehän on vain sitä pakenemista arjesta, ja kun palaa takaisin se hyvä olo menee siinä kun tajuaa et ne asiat on silti hoidettava. Kyllä se totuus on kohdattava ja muutoksen tapahduttava ennen huvitteluja.
Kyllä sossu kotimaan lomiin tukea antaa, mutta ensin työ, sitten huvi.
Kyllä mullekin olis aikoinaan lomat kelvannu mutta ehei. Mitään tuettua lomaa/ perheleiriä, ei mitään. Sitten kun asiat tuli kuntoon, sain matkarahat mökille, ruokarahat mökille, sain leirejä, lomakyliä...ihan kaikkea. Mutta vasta sitten kun olin saanut ensin tärkeimmät asiat järjestykseen.
Ja ihan vihjeeksi. Mulla on neljä lasta joista yksi on sijaisperheessä. Olen ollut aina yksinhuoltava yksinhuoltaja lapsistani ja yli 12 vuotta lastensuojelun asiakas. Mä tiedän joitain asioita vielä paremmin kuin mun nykyinen LS:n työntekijä koska mä otan asioista selvää muutenkin kuin lukemalla netistä, tai perustamalla tiedot omiin olettamuksiin tai uskomuksiin. Sinun kommenttisi tosta lomatuesta on vain naurettava, melkein loukkaava niitä kohtaan jotka oikeasti panostavat oman elämänsä kuntoon saamiseksi, ja sun ratkaisu on lomamatka sossun rahoilla.
Millä perusteilla sä niitä tukia myöntäisit perheille joilla on asiat huonosti?
Jokaisella sijarilla on lomaoikeus. Mun muksun sijaisvanhemmilla 4 viikkoa vuodessa.
meillä sijoitetut lapset (2) kulkevat mukana lomareissuilla eikä ikinä olla anottu saatu lomatukea sossuilta eikä tulisi mieleenkään edes pyytää, vaikka raha onkin tiukassa. Ja lomia meillä ei ole ikinä pidetty, koska ei niitä lomia omista lapsistakaan pidetä 4viikkoa.
Suomessa on jo ko. asioita tutkittu ja monessa tutkimuksessa on selkeästi todettu, että vanhemuus on hukassa suomalaisilta. Suomalainen on mielessään ulkoistanut kasvatus- ja hoitovastuutaan yhteiskunnalle ja erityisesti lastentarha- ja kouluorganisaatiolle. Kun siinä on epäonnistuttu, kas kummaa, vika onkin yhteiskunnan!
Toiseksi raju yhteiskunnan rakennemuutos on ajanut ihmiset juuriltaan ja irti sosiaalisesta turvaverkosta. Perhe- ja sukuyhteisö on menettänyt merkityksensä ja individualismi korostaa vain yksilön oikeuksia ja ei ota huomioon ihmisen erityispiirreetä, sosiaalista yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunteen tuomaa turvallisuutta ja kasvuympäristöä.
Kolmanneksi alkoholin kulutus on maassamme erittäin korkea henkeä kohti ja lisäksi raju humalahaluisuus lisää ongelmia perheissä. Naisten alkoholin ja huumeiden käyttö on rajusti lisääntynyt. Alkoholistien määrä on hälyttävän suuri, erityisesti naisalkoholistien, siis usein äitien. Todella, 40 Huostapäätöksistä johtuu vanhempien alkoholismista. Pitäisikö sitten lapset jättää alkoholistiperheille eikä sijoittaa turvallisempaan kasvuympäristöön.
Eli kyllä näitä asioita on tutkittu ihan oikeesti. Tutkimustuloksia on mm. sos- ja terveysministeriön sivuilla.
Huostalapsella on paljon suurempi riski epäonnistua ihmissuhteissaan kuin "normi"lapsella. Se on selväkin. Ensimmäiset 3-5 vuotta lapsen elämästä ovat kaikkein tärkeimmät perusihmisyyden sekä perusluottamuksen ja ihmissuhdetaitojen muokkautumisessa. Jos siihen aikaan ajoittuu traumaattiset kokemukset, niitä on suuri työ korjata jälkeenkään päin. Sitä ei huostaanotto pysty korjaamaan, mutta sillä on mahdollisuus estää suuremmat vauriot.
Sitten itse asiaan. Toitotat JÄLLEEN kerran tyhjiä mantroja. Lastensuojeluala kehittyy rajusti ja koulutus onjatkuvaa, joten väite:"ala ei kehity" on pelkkää sanahelinää ja asenteellista mustamaalausta.
Toiseksi. Olin juuri yhdessä koulutustilanteessa, jossa todettiin viime vuosikymmenien mantra laitoshoidon surkeuksista aivan mantraksi. Kukaan ei sitä ole kyennyt aidosti perustelemaan, mutta taloudelliset ja muut asenteelliset intressit ovat ajaneet suuntaa laitospaikkojen purkamiseen. Tilalle ovat tulleet ostopalvelut yksityisiltä palvelujen tuottajilta, jotka ovat perustaneet LAITOKSIA. Kovasti näillä sivustoilla on parjattu sijaisvanhempia, joten laitosrakenteen purku ei ollutkaan mikään auvo. Toisaalta ei ole kyetty pureutumaan laitosrakenteeseen oikein ajatuksella. Kenellä yksityisellä sijaisperheellä on koulutusta, joka on laitoksissa: sosiaalityöntekijä, emäntä, siivooja, harrasteohjaaja, sairaanhoitaja, psykiatrinen sairaanhoitaja sekä arjen muita toimintoja varten ohjaajat, jotka muodostavat moniammatillisen tiimin lapsen kkonaistervetta varten? Keillä sijareilla on tällainen koulutus? Laitoksissa on myös toimintaa ohjaava johto ja vertaisvalvonta ja -arviointi, jotka karsivat jo mahdollisuuksia väärinkäytöksiin. Laitokset tarjoavat usein jälkihuollonkin, kun tuttu ihminen tukee nuoren itsenäistymistä kohti aikuisuutta ja omaa asuntoa ja elämää. Aina tietenkin on mahdollisuus inhimilliseen heikkouteen, joka kyllä tulee ilmi varsin pian, yleensä jo vaaditun neljän kuukauden koeajan sisällä.
Veikkauksenani siis on, että laitospaikat tulevat lisääntymään jo pelkästään taloudellisista ja synergiasyistä, ostopalvelujen muodossa. Lisäksi moni epäonnistuminen on todistamatta laitettu aina laitosmuotoisen hoidon syyksi, koska se on niin helppo leimaustapa. Ei tarvitse todistaa mitään, kun jo mantra todistaa, että laitos on aina paha!!!!
Todettakoon nyt selvyyden vuoksi, että en tarkoita mitään 100 asukkaan laitoksia, vaan näitä nykymuotoisia pieniä lastenkoteja, joissa voi olla 16 lasta eli 8 omassa osastossaan.
Toiseksi vielä on aina muistettava, että laitokseen ei sijoiteta "pyhäkoululapsia", vaan heillä on erityinen, erityistä kasvatusta vaativa ominaisuus/piirre/ tausta.
Systeemiä voi ja pitääkin uudistaa ja korjata mahdollisia virheitä, joita aina ihmisten toimissa on. Mutta uudistus pitää aloittaa siitä, että uudistaja tuntee alaa, tietää sen ongelmat ja hyvät puolet, osaa puuttua niihin ja keksiä niihin toisenlaiset ratkaisut. Liian usein heitetään lapsi pesuveden mukana, kun kaikenlaiset alaa tuntemattomat konsulentit, besserwisserit ja neuvojat opastavat ammatilaisia työssä, jota he todella itse eivät sisältäpäin tunne. Sen näkee ammattilainen heti ensi kättelyssä.
perheen lapset kustannettua, kun selitätte matkat hyvin sijoitettujen lasten tarpeilla. Toinen vinkki: Teidän omatkin lapsenne pääsevät matkustelemaan ympäri maailmaa, Espanjaan ym., kun jonkun sijoitetun lapsen saatte haalittua mukaan - perhehoitoliiton alennuksilla. (En ole varma, tarvitseeko edes mukaan saada sijoitettua lasta). Eräistä varakkaista sijaisperheistä omat lapset hyödynsivät hyvin noita perhehoitoliiton alennuksia. Ei muuta kuin menoksi!
hyvä kirjoitus. Kiva kun jaksoit tuon sepustaa eli vääntää rautalangasta. ;o)
vuodessa. Olisi tässä maassa kosolti paljon onnellisempia ihmisiä.
Kiitos kannustuksesta.
Työssä oppii vuosikymmenten aikana vääntämään monenlaista rautalankaa, kun asiaa tuntemattomat sössöttävät tai kertoilevat ihan ufo-juttuja, kuten osa palstan kirjoittajista tekee.
Ja ihan aikuisen oikeesti, ei ne laitokset mitään vankiloita ja rangaistuslaitoksia ole, vaan niissä kasvatetaan nuoria aikuisiksi, käydään kouluja, harrastetaan, ohjataan oikeille urille elämän myrskyjen keskellä. Meillä on ilon päiviä, ylpeyden hetkiä ja joskus aika murheitakin, kun ei voi aina jonkun kohdalla onnistua. Mutta kun aikuistunut nuori työntää lastenvaunuja puolisonsa kera onnellinen ilme kasvoilla, voi kyllä miettiä: Ei olis ikinä luullut! Silloin miettii, miten arvaaamaton elämä on ja miten suuri lahja meille jokaiselle ja se työ lasten ja nuorten parhaaksi ei ole mennyt hukkaan. Voi miten kepeäksi se mielen saakaan.
saa mitään aikaan, etkö huomaa itse?
mee muualle jo viimein, joko poikas on kotonas ? ?
OLI HELINÄLLE osoitettuna*******
Vuosien saatossa mitään parannusta ei ole tapahtunut, vaan päinvastoin, huostaanotot ovat vuosi vuodelta vaan lisääntyneet. Yhä useampi lapsi menettää kotinsa ja yhä useampi lapsi asuu laitoksessa. Tämäkö on sinun mielestäsi onnistunutta kehitystä. Minusta Suomi on taantunut ja taantuu edelleen, jos ja kun valitettavasti ennusteesi mukainen lastensuojelulaitospaikkojen lisäys vaan jatkuu ja kasvaa. Olet varmasti ylpeä tästä kehityksestä, minä koen sen häpeällisenä. Siihen on puuttunut myös YK:n lasten oikeuksien komissio, koska Suomen kehitys on jo häpeäksi koko EU:lle. Meidän ideologia, että lapsi tulee hoitaa ammattimaisesti laitoksessa kuvailemallasi tavalla on kuin suoraan kommunistien ohjekirjasta kaunisteltuna versiona. Mene Pohjois-koreaan, siellä haaveilemasi kehitys on huipussaan.
Ja miten sitten kävisi, kun ei voisi tuntea noita yleviä tunteita, miten muka on ollut auttamassa jonkun pääsyä jaloilleen. Koittakaa aikuistua!
Nyt on kyllä syytä huolestua alan asiantuntijoiden tietotasosta, kun niin vanhentunutta lastensuojelulainsäädäntöä viljellään jopa juuri koulutustilaisuudesta tulleen suusta:
"
Todettakoon nyt selvyyden vuoksi, että en tarkoita mitään 100 asukkaan laitoksia, vaan näitä nykymuotoisia pieniä lastenkoteja, joissa voi olla 16 lasta eli 8 omassa osastossaan.
"
Todettakoon nyt selvyyden vuoksi, että olet ajatuksinesi ajastasi jäljessä. Sallittu lapsimäärä on 7. Voit toki vitkutella ylisuuren osastosi kanssa viimeiseen tappiin, mutta sen jälkeen näkemyksesi lasten määrästä on historiaa. Kyllä huomaa, että alan asiantuntijoilla ei ole tarkoituskaan edistyä alallaan edes kansainvälisten ja kansallisten lainmuutosten tahdissa, saati sitten oma-aloitteisesti. Lue ja opi.
"
208. Uudessa lastensuojelulaissa (2007/417) on säädetty lastensuojelulaitoksissa yhdessä
asuinyksiössä asuvien lasten enimmäismäärästä sekä asuinyksikössä työskentelevän
henkilöstön vähimmäismäärästä. Yhteen yksikköön voidaan jatkossa sijoittaa vähemmän
kuin ennen (nyt seitsemän lasta, aiemmin kahdeksan). Yhdessä asuinyksikössä
tulee olla vähintään seitsemän hoito- ja kasvatustehtävissä toimivaa työntekijää (aiemmin
viisi) tai usean asuinyksikön laitoksessa vähintään kuusi. Laitoksissa, joilla oli
toimilupa lain tullessa voimaan, tulee noudattaa edellä mainittuja mitoituksia viimeistään
vuoden 2011 alussa. Lääninhallitukset valvovat lainsäädännön noudattamista.
"
Lähde:
http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=97173&name=DLFE-8422.pdf
Jos sinulla sijoitettuja lapsia, saat niistä lomaa. Omiesi kanssa voit lähteä reissuun ja laittaa sijoitetut vaikka laitokseen siksi aikaa. Sijari tekee työtä ja siitä kerääntyy tuo 4 viikkoa. Jännä ettet sitä tiennyt.
Eikä kukaan oletakkaan saavansa omista lapsista lomaa. Paitsi ne jotka eivät oikein ole sopeutuneet siihen et lapsi on aina ja ikuisesti osa elämää siitä hetkestä kun se on saanut alkunsa. Ja niitä on valitettavan paljon.
ajan. Läheisemme sijaisvanhemman asenne kun vaihtelee tarpeen mukaan: milloin häiritsemme hänen työrauhaansa ja milloin liikumme kotirauhan piiriin kuuluvalla yksityisalueella. Olisi kaikille helpompi, että olisitte koko ajan töissä!