Elämän syrjäpolkuja kulkien
Surkeana harhailen
Sattui käteen kakkospari vain
Pirun huonot kortit elämään sain
Elämäni on tie jonka toisessa päässä
On kohtu ja toisessä päässä arkku
Takaisin en kohtuun pääse
Multiin maan mun mentävä on
Onnen lempilapsia kadehdin
Värisuoraa ne kädessään pitelee
Onko parempi kautta silmukan
Ulos kehosta elämä puristaa
Mulla tunne on sellainen sisällä
Kaivan köyden arkusta vaarin
Siihen viritän solmun tukevan
Lenkin kaulani ympärille asetan
Surkeana harhailen
Sattui käteen kakkospari vain
Pirun huonot kortit elämään sain
Elämäni on tie jonka toisessa päässä
On kohtu ja toisessä päässä arkku
Takaisin en kohtuun pääse
Multiin maan mun mentävä on
Onnen lempilapsia kadehdin
Värisuoraa ne kädessään pitelee
Onko parempi kautta silmukan
Ulos kehosta elämä puristaa
Mulla tunne on sellainen sisällä
Kaivan köyden arkusta vaarin
Siihen viritän solmun tukevan
Lenkin kaulani ympärille asetan
Vastaukset 3
Vanhimmat
siellä vaarin arkussa vaan!
Kaikille ei riitä valitettavasti hyviä kortteja,
mutta ei ne värisuoran omistajat,
onnen lempilapsetkaan, välttämättä ole
elämäänsä tyytyväisiä.
Huonoillakin korteilla voi elämässä pärjätä;
se on omista asenteista/arvoista pitkälle kiinni.
Runosi on hyvin kirjoitettu, mutta sanoma
synkkä...vaarin arkku lukkoon ja avain
hukkaan...elämä on elämisen arvoista,
vaikka se ei aina tuntuisikaan siltä;
useimmilla meistä on huonoja päiviä.
Hyvä runo.
Mutta toisilla ei kortteja ollenkaan,tai vaan rypistynyt
repeillyt,haiseva,monien käsien kuluttama pata ykkönen.
Pidä korteistasi hyvää huolta ja pelaa viisaasti,
siinä häviää monesti värisuorakin.
Olipas vahva runo. Mielenkiintoista huomata, että hallitset myös loppusoinnuttoman runouden.