että joudut kuolemaan?
Minua harmittaa. Täällä olisi vielä kaikenmoista opittavaa ja iloa tuottavia uusia elämyksiä.
Minua harmittaa. Täällä olisi vielä kaikenmoista opittavaa ja iloa tuottavia uusia elämyksiä.
Harmittaako Sinua
utelias'
14234
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Haluan elää ikuisesti! tai ainakin 100 vuotiaaksi.
harmittaa kun joku on rekisteröinyt nimimerkkini, joten Palmu on nyt kakkospalmu
Vääjäämätön tosi asia joka ajaa meitä kaikkia takaa. Olit sitten rikas tai köyhä
Kaunis, komea tai rohkea. Tärkeä maan kulmakivi tai tavallinen tallaaja.
Tasavertaisuus lohduttaa.
Luonto on julma mutta oikeuden mukainen.
Tuo sanavalintasi "harmittaa" pisti hymyn huulilleni.
ja harmittaisi vielä enemmän, jos tietäisin joutuvani elämään ikuisesti. - Luulenpa hyvinkin, että jossain vaiheessa saattaa tulla aika, jolloin lähtemisen ajatus ei enää harmittaisi tai pelottaisi, vaan sitä alkaisi suorastaan odottaa. Enää kuoleman ajatus ei pelota, koska kaikki tärkeät asiat tuntuvat tulleen jo tehdyksi, eikä rakkaimpien läheisten elämä siitä loppujen lopuksi kovin merkittävästi muuttuisi.
Loppuelämä on luultavasti huolettomampaa, kun velvollisuudet ja vastuut vähenevät. Vaan mielelläänhän sitä voisi varmaan pitkäänkin vielä elellä ja katsoa josko sitä jossain vaiheessa kasvaisi vähemmän keskeneräiseksi. Iloitsen siitä, että olen saanut elää näinkin pitkään ja omasta mielestäni ihan mielenkiintoisen elämän hyvine ja huonoine puolineen.
Luin aloituksesi uudelleen ja pysähdyin miettimään: tiedätkö sinä pian kuolevasi?
Jos tiedät, uusia kysymyksiä nousee mieleen: Voitko keskustella läheistesi kanssa asiasta ja valmistautua yhdessä tulevaan? Mikä sinua harmittaa ja mikä pelottaa? Mitä haluaisit vielä ehtiä tehdä?
Niin tai näin, toivotan sinulle ja kaikille muillekin hyviä hetkiä tähän päivään. Eletään tässä ja nyt. Huomisesta ei kuitenkaan kukaan voi varmuudella tietää.
tietäisin nyt huomenna kuolevani, mutta onneksi yleensä emme sitä hetkeä tiedä.
Olen jo elänyt keskimäärin pitkän elämän, kaikki mitä tulevaisuus tuo on jo extraa..
"Ei elämästä selviä hengissä..jne" :)
en olisi vielä valmis lähtemään
tulin vasta isomummiksi ja
haluaisin vielä nähdä hänen varttuvan.
olisi muutenkin lasten ja lastenlasten
elämän kulkua kiva katsella.rakkailleen toivoo kaikkea
hyvää elämässään.
en tarkoita maallista mammonaa.
itsellänikin olisi vielä kaikenlaista suunnitelmissa,mutta
luoja yksin tietää milloin meidän on päivät
täydet ja aika lähteä.
hyvää päivän jatkoa.
t.olivia
kuolla pitkään aikaan. Elämä on niin mielenkiintoista, etten haluaisi jäädä mistään paitsi. Sitten on eri asia, jos tulee joku vakava sairaus, mutta näin haluaisin lenkuttaa vielä pitkään. Omaksi iloksi ja muitten harmiksi.
mitä elämä voi tarjota, luoja kulkee kanssani joka hetki, elämä on ihanaa, mutta elämästä poistuminen yhtä ihanaa.
Kuolema ei pelota, kuolema antaa levon väsyneelle.
Enhän mitenkään voi tietää koska päiväni on täysi. Toivoisin etten joutuisi kenenkään käänneltäväksi "vihanneksi", eli dementiaa ajattelen lievällä pelonomaisella tunteella.
Uskon et meille jokaiselle on annettu tulo- ja lähtöpäivä, kai jos vakavan sairauden nyt yllättäen kuulisin itselläni olevan, vetäisi se varmasti tunteet äärimmäisyydestä toiseen. Ei kai kukaan voi eeltäkäsin tietää miten suhtautuisi?
Ei, en halua tuumailla tuollaisia kohdaltani.
Oli mukava saada elämä takaisin, vaikkakin aika rankasti vaurioituneena. Jos kuoleman kooma olisi päätynyt loppuun saakka, lähtö olisi ollut minulle mitä ihanteellisin, kivuttomin. En tiennyt siinä koomassa mitään maallisista kivuista ja tuskista vaikka ne olivatkin koomaan vaipuessani hirvittävät.
Mutta mukava oli saada elämä takaisinkin. Ja vaikka näin vaurioituneenakin, jos saisi edes tässä kunonnossa elää vaikka 100 vuotiaaksi, olisinpa tosi onnenpekka.
Rakastan elämää sen kaikkine sivujuonteineen ja myös negatiivisuuksineen. Nyt olen juuri kotona käymässä, pian pitää lähteä takaisin sairaalaan puolen tunnin sisällä.
Nyt harmittaisi, jos tietäsi, että edessä oleva elämä on lyhyt. Mutta jonkin takiahan sitä elämää minulle vielä suotiin.
En minä kuolemaa pelkää kipua minä pelkään. Sitä helvetellistä kipua jota ympäri vrk jouduin kärsimään,vuodesta toiseen - kitumista se oli. Silleen en haluaisi lähteä kivun ja toisten armoilla ollen. Senkin olen kokenut, kun oma tahto viedään...
Paljon on tehty ja paljon jää tekemättä. Silti Spiritualistina tiedän suunnilleen mikä minua odottaa siellä ja mikä täällä. Kun kuollaan me kuitenkin.
Minun kaikki tutut, ystävät, sukulaiset, perhe ja ne rakkaat henkilöt on jo siellä.
Sitten kun siirryn sinne toivon olevani sujut kaikkien tänne jäävien kanssa.
Minulle on järjestetty tupaantuliaiset ja saan vihdoinkin tavata perheeni josta minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa.
Joten olen valmis hyvästelemään, ne jotka jäävät jälkeeni tänne
Myöskin pyydän jos tiedän lähtöni hetken, lapseni ja parit tutut läksiäisiin.
Lapsille olen jo kertonut että pitävät hauskat hautajaiset. Mikään ei saa loppua kesken, eikä mustissa olla. Olen käskenyt pukea päälleni 60-luvun pitkän hippimekkoni. Kun minut poltetaan.
Ai niin ainuttakaan ns sukulaista ei kutsuta.
Mehän elämme täällä kuitenkin vain hetken... Maailmahan ei valmistu vaikka meille suotaisi "lisäaikaa" rajattomasti... Kun aikani tulee toivon vaan että nuo "Eliaan vaunut" ajavat vauhdilla siepaten minut mukaansa eivätkä jää "kytikseen" sairaalan nurkan päähän... Olenhan kuitenkin saanut elää ihanan elämän, joka jatkuu ja jatkuu ties kuinka kauan...
Mutta, mutta... Enhän minä koskan kuole... Olen antanut elämän lapsilleni ja edelleen lapsenlapsilleni jne... Minun geenini jatkavat niin kauan kun elämää on eli olen osaltani "kuolematon"... Näistä asioista juteltiin paljon edesmenneen kumppanini kanssa ennen hänen "poistumistaan... Siksipä minuakaan ei huoleta tuo viimeinen päiväni... Minä elän kaikesta huolimatta!!!
Kuulun kirkkoon mutta mieleltäni olen hiukan ateisti... Maksampa kirkolle nuo pakolliset "kymmenykset" jotta kylämme pappi tervehtii tavatessamme... :)
asia, olen sen hyväksynyt. Toiveena on nopea kuolema, mutta sitähän ei voi itse päättää tai en halua. Kiitollinen olen jo eletystä elämän pätkästä.