Mietin tuossa kesällä kun miehen lapset olivat monta viikkoa meidän kanssamme, että millaistahan se olisi jos ne asuisi meillä koko ajan. Miehen nuorimmainen kun ilmoitti muutenkin halustaan muuttaa meille.
Aika yleinen uusperhehän lienee sellainen jossa naisen lapset asuvat perheessä ja miehen lapset asuvat äitinsä kanssa, ja käyvät säännöllisesti isällä.
Näin on siis myös meillä.
Minua kiinnostaisi kovasti kuulla sellaisista perheistä jotka poikkeavat tästä. Joko että lapset ovat koko ajan toisella vanhemmalla (joko toisen vanhemman kuoltua tai irrottauduttua muutoin lapsesta) tai jossa miehen lapsetkin asuvat pääsääntöisesti isän perheen luona.
Aika yleinen uusperhehän lienee sellainen jossa naisen lapset asuvat perheessä ja miehen lapset asuvat äitinsä kanssa, ja käyvät säännöllisesti isällä.
Näin on siis myös meillä.
Minua kiinnostaisi kovasti kuulla sellaisista perheistä jotka poikkeavat tästä. Joko että lapset ovat koko ajan toisella vanhemmalla (joko toisen vanhemman kuoltua tai irrottauduttua muutoin lapsesta) tai jossa miehen lapsetkin asuvat pääsääntöisesti isän perheen luona.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tai ainankin hankalin niistä yksi muuttaa nyt pois kotoa ostettua asunnon ja yksi helpompi asuu äidillään mutta on myös paljon meillä:D eipä se kait paljoo eroo tosta muuten paitsi oppii tenavan tuntemaan paremmin ja on niitä iloja ja suruja normi elämää vaikka ei ehkä tunne sidettä siten kuten omaan lapseen mutta kyllä lapsi joka on ja käy paljon on sitten kumminkin tutumpi ja "omamman tuntuinen" jos kaikki tajusi mitä meinaan.
yhdessä hoidetaan mieheni kanssa hänen ja yhteistä lasta ja myös minä esim annan rahaa hänen lapsilleen.
Meillä asuu myös mieheni lapsi omieni lisäksi, joka on kaiken kukkuraksi nyt vaikeassa murrosiässä. En tule toimeen, enkä halua olla edes samassa huoneessa jos ei ole pakko. En toki suoraan sano asiaa vaan yritän vältellä ja niellä ärtymyksen.
Toisen lasta ei voi rakastaa kuin omaansa. Riitatilanteissa mieheni kanssa tulee usein molemmilla "sun kakaras, mun kullannuppu" tilanteita.
Mua kanssa ärsyttää mieheni murkussa kaikki,vaikka kuinka yritän! :(
Aloitin tuon viestiketjun virtahepo olohuoneessa, siitä saat vähän esimerkkiä mitä se voi olla raskaimmillaan. Poika muutti meille ollessaan 7-vuotias ja sitten muutti äidilleen 13 vuotiaana. Poika on narsisti ja hänen kanssaan on kaikilla vaikeaa, ei pelkästään minulla. Aina riidan tullen uhkasi isäänsä, että muuttaa äidille. No sitten kun muutti, niin asiat vaan ovat menneet hullummaksi. Luuli että äidin luona aukenee taivas, mutta kun oli asunut vähän aikaa tajusi, että äidilläkin on hermot ja jonkinlaiset rajat.
Miehellä on toinenkin lapsi ja hänen kanssaan ei ole mitään ongelmia ja tulen erittäin hyvin toimeen, ei ärsytä minua millään tavalla.
Että pahimmillaan se voi olla yhtä helv....ä ja parhaimmillaan oikein mukavaa!
ihan haluammallasi tavalla, vaan haluaisin sinun kiinnittävän huomiota tiettyihin asioihin. Meillä nuorimmainen oli sanonut isällään halustaan muuttaa heille. No, hepäs ryhtyivät tuumasta toimeen ja alkoi järkyttävä häirintä minua ja perhettäni kohtaan. Alkoivat väittää ettei lapsella ole kaikki hyvin jne. ja että hänen pitäisi saada muuttaa isälleen. No, siinä sitten ravattiin kaikki instanssit läpi ja lasta käytettiin terapiassa ja käytiin vanhemmat keskustelemassa. Loppujen lopuksi oli vaan lapsi sanonut niin ikävänsä puuskassa ja "uutuuden" viehätyksessä, mutta kaikissa instansseissa loppupeleissä todettiin että lapsen on tosiaankin (meidän tapauksessamme) paras asua äidin luona ja isä saa tavata edelleen säännöllisesti. Lapsen elämässä oli tähän asti ollut niin paljon muuttuvia asioita, että todettiin olevan parasta, ettei lapsen asuinpaikkaa lähdetä muuttamaan.
Mukavaa että isä oli valmis lapsen ottamaan, mutta tapa jolla hän asiaa alkoi hoitaa oli järkyttävää lapselle ja meidän koko perheellemme.
ehkä ymmärsit kirjoituksestani, me emme ole alkaneet asiaa viemään määrätietoisesti eteenpäin, vaan lähinnä kaivelemme syytä siihen että lapsi meille haluaa. Tosin nyt on kyllä aika päteviä syitäkin löytynyt, mutta asiaa pyritään hoitamaan lapsen äidin kanssa, muutto ei välttämättä kaikkine muutoksineen ole paras vaihtoehto.
Silti tuo kaikki on herättänyt minut miettimään että mitä jos. Miehen lapsi on
kyllä todella mukava ja meidän välit on kunnossa, joten sikäli en usko
että mahdollinen muutto järkyttäisi meidän kotiin jäävien maailmaa, mutta
olisihan se varmasti ainakin aluksi outoa, ettei lapsi lähtisikään määräaikaan
mennessä pois, vaan jäisi.
Samanlainen tilanne aikaisemman kirjoittajan kanssa. Meillä kanssa lapsi oli jotain sanonut isälleen. Nyt isä vauhkoo joka paikkaan ja yrittää saada lapsen itselleen. Tilanne on aivan painajaismainen. Isä valehtelee mitä uskomattomampia tarinoita ja mustamaalaa minua ja uutta miestäni tutuille, sukulaisilleni, lastensuojeluun ym. On vieläkin tosi katkeroitunut erostamme ja sai nyt lapsesta hyvän aseen kostaa minulle, kun en jaksanut enää kanssaan.
Oikeasti meillä on lapsella paras olla ja tasapainoinen perhe, toisin kuin isällä alkoholiongelmaa ym, mutta kun on niin hyvä puhumaan, että oikein hirvittää, että kuka uskoo ketäkin ja kuinka pitkään tätä vielä jatkuu.
Että olepa tarkkana, ettet sotke lapsen asioita.
joko minä ilmaisen itseäni epäselväksi tais sitten haluat ymmärtää minua väärin.
Kuten kirjoitin: " me emme ole alkaneet asiaa viemään määrätietoisesti eteenpäin, vaan lähinnä kaivelemme syytä siihen että lapsi meille haluaa. mutta asiaa pyritään hoitamaan lapsen äidin kanssa, muutto ei välttämättä kaikkine muutoksineen ole paras vaihtoehto."
Joten kyllä, meillä asiaa hoidetaan ajatuksella, mikä on lapselle parasta.
Ja itseasiassa minä en tee yhtään mitään muuta kun olen mieheni ja lapsen tukena, päävastuu lapsen hyvinvoinnin varmistamisesta kun on vanhemmilla.
Ensimmäisenä tulee mieleen että kun lapsi käy teillä teettekö hänen kanssaan paljon erilaisia asioita mitä ette ehkä normaalina arkena tekisi. Monesti vaan tilanne on niin että kun etävanhempi tapaa lastaan tulee tehtyä vain ns. kivoja asioita ja sitten siellä kotona (jossa asuu virallisesti) eletään tietysti normaali arkea iloineen ja suruineen. Meillä ei muuttosuunnitelmiin kenenkään taholta törmätty kun kaikki lapset asuvat meillä ja käyvät etävanhemmillaan, mutta kyllä juttuja kuulee kuinka siellä on tehty sitä ja tätä ja miksi meillä ei ns. koskaan jne.. (toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitin)
Meiltä ei lapsi lähde kouluun tai tule väsyneenä koulustea meille.
Sen sijaan esim. kesällä lapsi on meillä 4-6viikkoa putkeen, joten normaalia arkea kyllä eletään. Meillä olo ei siis ole yhtä juhlaa, mutta ei myöskään sitä kaikista harmainta arkea.