Elokuu kuuluu gallerioihin
kynsityille valkeille pinnoille
sanoihin joista ei otetta saa
kuin unen läpi tuntuva ratikoiden liike
ääni joka kätkeytyy sängyn alle
Tietyssä valossa sinä
täysin avoimena
puhua sinua hallitsematta
suudelmasi takaa alkaa syksy
ja yö korkein värein suljettu
kynsityille valkeille pinnoille
sanoihin joista ei otetta saa
kuin unen läpi tuntuva ratikoiden liike
ääni joka kätkeytyy sängyn alle
Tietyssä valossa sinä
täysin avoimena
puhua sinua hallitsematta
suudelmasi takaa alkaa syksy
ja yö korkein värein suljettu
Vastaukset 8
Vanhimmat
Syksyssä täytyy olla jotain tosi erityistä kun kaikki siitä puhuu : )
Tää runo kolahti muhun ihan täysiä!
Kiitos! :) Olen kyllä kesäihminen itse - ainakin koen olevani sellainen, vaikka se ei minulle välttämättä sopisikaan. Kesällä voi käsitellä sellaisia keveitä asioita, jotka syksyn valossa ovat jo vanhanaikaisia. Syksy vaatii raskaampaa otetta.
Joka tapauksessa yritin kai todeta runon kautta, että "Olen kesäihminen, mutta olen valmis antamaan syksyllesi mahdollisuuden".
olen ennenkin sanonut, Sinussa on tyyliä monen
miehen verran ja tekstisi lumoavat joka ainoa kerta.
Koska rakastan syksyä, runosi on kuin kaunein laulu
tai sinfonia korvilleni ja silmilleni.
Omanlaistaan taikaa ja salaperäisyyttä,
mahtavaa !
Joo, tässä olikin alkujaan tarkoituksena sellaisen puhtaan iloinen runo. Alkulähtökohta oli, että syksyllä on kivaa ajaa ratikoilla ja käydä taidenäyttelyissä. Lähdin sitten tyylittelemään, jotta runo tuntuisi omalta.
Halusin jättää sitä ratikan kolinaa, vaikka en ollut varma miten se runon kokonaisuuteen sopii. Innoitteena oli surrealismi-näyttelystä saatu idea yhdistellä erilaisia elementtejä. :)
Saanen antaa pienen suukkosen=)
(ystävänä)
Minäkin pidän syksystä, nyt siihen liitetään tämä runokin.
Pieni suukkonen sallittakoon puolin ja toisin :) *punastelee*
Ystävä... Runon eräs työnimi olikin "Ystävän kuva" (taidenäyttelyssä jokainen taulu tuntui ystävän kuvalta). Muita nimikokelaita olivat "Tennispalatsi" (liian tiettyyn paikkaan sidottu kuitenkin) ja "Avoin hattu" (tästä itse tykkäsin, saatu surrealistisopillisella vapaalla assosiaatiolla, olisi kuitenkin ehkä vienyt huomiota pois itse runosta).
Oli muutenkin vähän vapaampi runo alkuun. Tuntui paremmalta sitoa alkua tiiviimmin yhteen, koska en halunnut ideaa kokonaan häivyttää lukijoilta. Kolmannen säkeistön jätin vähän vapaammaksi, ikään kuin katsanto ei olisi niin tarkkaa tiiviin alun jälkeen, eikä ole yhtä merkitystä tuolla ohimennen puhutulla.
Värigallerioiden skaalassa
elokuulla oma eturivin
paikkansa
suudelmatkin ovat
pian ruskan makuisia
yön takaa usva
peittelee aamua...
Miekko, mahtava runo elokuulle, tätä voi lueskella moneen otteeseen ja aina löytää uusia sävyjä tulevasta syksystä.Tulkitsin tätä myös rakkausrunona siten että syksy voi tulla myös kahden ihmisen väliin ja muuttaa tunteiden luonnetta
joko radikaalisti tai vain väliaikaisesti...Tällaisin ajatuksin mie kylässä käväisin.
Elokuu kuuluu eturiviin
ja jonossa aina oikeus etuilla
elokuu
muiden kadehtima
monen vihaama
harvan rakastama
Pidin tuosta tulkinnasta. Syksy tulee väliin, puuttuu ihmisten asioihin. Tulkintakysymys toimiiko syksy välittäjänä kesän ja talven välillä vai onko se talven liittolainen.
Itsekin miellyin siihen, että on nimenomaan elokuun runo. Ajatus kertakäyttörunosta tiettyyn hetkeen ja paikkaan, jota EI lueskella moneen otteeseen uusia sävyjä löytäen, kiehtoi :)