Kokemuksia uroscavaliereista?

En halunnu alottaa uutta keskustelua joten ajattelin että kun kerran cavaliereista keskustellaan niin voin kai täälläkin kysyä että miten cavalieri sopii elämään kahden jättikanin kanssa? Olen kysellyt useista roduista ja tuntuu että silti cavalieri olis sheltin kanssa ykkös sijalla.. =)

Meillä poika ei ole oikeastaan narttujen perään ollut.. Kerran kyllä alkoi jo nylkyttämään yhtä naarasvillakoiraa (jolla oli alkamassa juoksu) mutta vahinkoa ei tullut, eli tarkkana saa olla (luonnollisesti poika koiranomistajana) esim. noissa koirapuistoissa, koska ei tiedä jos joku on tuonut naaraan jolla on tai on alkamassa juoksu. Muuta kokemusta ei ole mutta, ei karkaa naaraitten perään muuten.

Meillä poika oppi nopeastisisäsiistiksi, tosin murkkuiässä muutaman kerran nosteli jalkaa sisälläkin, mutta se saatiin kitkettyä pois > yritettiin saada kiinni itseteossa ja sitten tiukasti ärähdettiin 'ei'.

Koskaan kun meillei ole ollut naaraskoiraa niin en osaa sanoa tuosta onko helpompi kasvatettava, mutta luulisin ettei ole, koska meijän poitsu on ollut tosi helppo koulutettava, tosin sehän riippuu myös yksilöstä joten en ala yleistämään..

Muille koirille tämä alistuu, koska tällä on vähän vielä pentutraumoja, mutta kunhan sosiaalistaa koiran niin kyllä sillä luultavasti selviää. Mun siskoni (nyt vasta 6-vuotta) kanssa koira tulee hyvin toimeen, mutta joskus kun sisko halaa koiraa niin tämä vähäsen urahtaa, eli ei oikein tykkää pienempien lasten läheisestä kosketuskontaktista. (Yksilöstä taas kiinni..)

Mul oli uros ja aivan ihana koira oli.Ei ollut mitään vaikeuksia koskaan,paitsi et vähän varautuvainen oli pienille lapsille joskus kylläkin.Sisäsiistiksi oppi jo 2v jälkeen ku hain sen kennelistä 12v ikäsenä.Täytyy vain olla kovana aluksi et oppii et ei sisääle "pissailla"Nostin aina ulos syönnin ja leikkien välissä.Kun oikein innostu leikkiin nii sillon sattu joskus pikku "vahinko"lirautti" mut heti on jyrkkänä ja näyttää ettei noin saa tehdä.Ovat erittäin sosiaalisia ja kilttejä koiria muuten.Isoja koiria kohtaan oli kyl varautuvainen, mut muuten tuli toimeen muitten koirien kans erittäin hyvin :)Ei koskaan tehnyt pahoja,kun oli yksin kotona purru mitään rikki tai tuhonnu mitään. Suosittelen todella Cavalieria kaikille,on tosi ihana koirarotu :)Onnea vaan jos päädytte Cavalijeriin!!

Mekin olemme päättäneet hankkia cavalierin pennun mahdollisesti ensi keväänä. Vähän pelottaa nuo sydänsairaudet ym. ja olemme lukemamme perusteella ymmärtäneet että uroskoirilla on useammin perinnöllisiä sairauksia. Onko näin?

Minun ja avomieheni lapsuudenkodeissa on aina ollut ainoastaan narttukoiria joten kokemusta ei uroskoirista kunnolla ole eikä kyseinen rotukaan ole entuudestaan tuttu (olemme kyllä jo useamman kuukauden ajan tutustuneet cavoista löytyvään kirjallisuuteen) ja siksi uroscavan ottaminen hiukan arveluttaa.

Tuntuu kuitenkin että uroscavoja on enemmän tarjolla ja narttua saattaa olla vaikeampi saada jos ei ole kiinnostunut sijoituskoirista. Uskaltaako ensimmäiseksi omaksi koiraksi ottaa uroscavan jos sellainen ihanuus sattuu tulemaan vastaan? Onko uroskoiran hallitseminen vaikeampaa kuin narttukoiran? Ja ennen kaikkea ovatko uroscavalierit todella alttiimpia sairauksille kuin nartut???

Cavalieri on oman kokemukseni perusteella aivan täydellinen seuralainen ja oma kokemukseni on uroskoirasta. Tosin kivesvikaisena koiramme leikattiin jo pienenä, mutta eipä herran luonne siitä miksikään muuttunut, mitä nyt ruokahalu parani, kun pentuna nirsoili. Ukkomme tuli toimeen niin urosten kuin narttujenkin kanssa, muttei missään vaiheessa (ennen leikkausta eikä sen jälkeen) ollut häiritsevän kiinnostunut nartuista. Seksuaalisuus säilyi kuitenkin leikkauksesta huolimatta.

Oma cavalierimme tuli täydellisesti toimeen muiden koirien ja lasten kanssa. Ei ollut aggressiivinen eikä arka, mitä cavalierit eivät yleensä olekaan. Luonteeltaan koiramme oli iloinen, ystävällinen, rohkea ja leikkisä. Kasvatuksenkaan kanssa ei ollut ongelmia, sillä koiramme oli jo pienestä pitäen niin helppo tapaus, että asettui uomiinsa hyvin vähällä opetuksella. Sisäsiisti cavalierimme oli jo luovutusikäisenä eikä vahinkoja sillä osa-alueella sattunut kuin vatsataudin yllättäessä.

Cavalierin ainut huono puoli ovat tosiaan nuo sairaudet (tai siis lähinnä perinnöllinen sydämen vajaatoiminta), muttei niistäkään kannata olla liian huolissaan. Omalla koirallamme todettiin sydänvika noin 7-vuotiaana ja 8-vuotiaana alkoi lääkitys, jolla koiramme tuli täydellisesti toimeen. Sydän ei vaivannut lainkaan, vaan koiramme pysyi reippaana, vilkkaana ja leikkisänä kuolemaansa saakka. Kunhan cavalierin pitää normaalipainoisena, pärjää sydänviankin kanssa yleensä hyvin, kun lääkitys vain on kohdallaan. Koiramme kuoli 11,5-vuotiaana, mutta sydän toimi silloin edelleen hyvin eikä sillä ollut kuolemaan osaa eikä arpaa. Sydämen puolesta pikkumiehemme olisi pärjännyt vielä vuosikausia.

Sydänvian lisäksi koirallamme todettiin jo pentuiässä useita allergioita, mutta niiden kanssa ei myöskään ollut ongelmia, kun ruokavalio muutettiin allergeenittömäksi. Oma kokemukseni siis on, että cavalieri on hälyttävän yleisestä perinnöllisestä sydänviastaan huolimatta perusterve koira. Omallamme ei ollut elämää vaikeuttavia ongelmia sairauksiensa takia. Korvat ja silmät olivat terveet, muutama silmätulehdus elämän aikana oli, kosteilla syyskeleillä, mutta nekin paranivat nopeasti. Koiramme sai elää täyttä koiran elämää.

Cavalierin aion hankkia jatkossakin, mutta toki yritän olla tarkkana pennun sukupuun suhteen, että sydänvian riski olisi mahdollisimman pieni. Oman koirani sukusiitosprosentti oli pyöreä nolla, mutta silti perinnöllinen sydänvika tuli, joten valitettavasti tarkkana oleminenkaan ei aina auta. Onneksi sydän ei meidän tapauksessamme haitannut koiramme elämää ja seniori-ikäisenäkin koiramme sai nauttia elämästään.

Meillä on 1 vuotias cavalier uros. Ollut vilkas pikku menijä, sittemmin rauhottunut mutta nyt alkaa teini-ikä tulla =) Meillä on kaksi lasta ja koiran tullessa taloon oli myös kaksi vanhaa kissaa. Tämä callu ihastutti meidät kaikki--- kissat mukaan lukien. Cavalier on ihana rotu, sen voi kouluttaa omia tarpeitaan ja halujaan silmällä pitäen. Cavat tarvitsevat huomiota ja virikkeitä, en suosittele perheeseen jossa ollaan päivät poissa. Ps. nyt meillä on myös kissanpentu....cava ja kissanpentu ovat ylimmät ystävykset =)

mietin että me ottaisimme kaksi cavalieri urosta haluaisin tietää pariasiaa
1.pissiikö uros hirveän paljon2.tulee ko kaksi urosta toimeen keskenään3. tulee ko ne toimeen pienien lapsien kanssa olisi kiva jos vastaisitte KIITOS!

Onko ollut jatkuvasti hinkua narttujen perään?
Eipä oikeastaan, ellei ole se aika vuodesta.

Onko "vaikeampia" kasvatettavia, kuin nartut?
Ei ainakaan omien kokemuksieni perusteella

Tuleeko hyvin toimeen muiden koirien kanssa?
Kyllä

Tuleeko toimeen lasten kanssa?
Oikein ihmis- ja lapsirakas. :)

Oppiiko helposti sisäsiistiksi?
Meillä tuli vielä 6 kk iässä lattialle, edelleen saattaa tulla jos on pitkiä aikoja yksin, ei vain kykene pidättämään.

Onko ollut jatkuvasti hinkua narttujen perään?
Ei ainakaan vielä 4 kk ikäisenä.

Onko "vaikeampia" kasvatettavia, kuin nartut?
En usko. Itsekin mietin tätä ottaessani Cavaa ja kyselin tätä kasvattajalta, niin hänkin oli sitä mieltä että ei ole eroa nartun ja uroksen välillä, koska Cava on niin pehmeäluonteinen. Myöskään murrosikäisen Cavan kanssa tuskin tulee ongelmia.

Tuleeko hyvin toimeen muiden koirien kanssa?
Kyllä! Rakastaa kaikkia ja on aina innolla valmis tutustumaan uusiin koirakavereihin rodusta riippumatta!

Tuleeko toimeen lasten kanssa?
Ehdottomasti, rakastaa lapsia! Eniten niiden perään hinkuukin :) Ja lapset rakastaa Cavaa!

Oppiiko helposti sisäsiistiksi?
Meillä ollut sisäsiisteyden kanssa ongelmia, mutta en tiedä onko sillä mitään yhteyttä sukupuoleen. Tosin meidän Cavan sisko oli oppinut kuulemma sisäsiistiksi jo melkein 2 kk ikäsenä, kun taas meidän 4 kk ei ole vielä oppinut.