Kaiholla koen kesäkyläni hiljentyneen.Terassilla jo pimeässä istuessani, ihaillen iltataivaan pastelliväristä suloa, missä pilvet loistivat aavistuksen vaaleanpunaista, pysähtyi sentään hyvä naapuri vaihtamaan muutaman sanan.
Viikonlopuksihan on kuitenkin tiedossa lämmintä ja aurinkoista, mutta vääjäämättä on edessä kotoa käsin tänne tulo.
Vielä teettää syksy monta puuhaa, ennenkuin voi huoletta sulkea ikkunaluukut ja hyvästellä mökkielämän.
Toki väljemmät tilat ja sauna ja lämmin vesi ovat ihanaa ylellisyyttä.
Täällä ei ole vesi ja viemäröintiä.
Ensimmäinen kesä, jolloin olen ollut leski. Hyvin se on kuitenkin mennyt, mutta seurallinen en ole ollut naapureihin nähden.
Pikemminkin olen halunut olla itsekseni, käydä läpi tämä ensimmäinen vuosi yksin.
Tiedän tukeutuneeni muutamaan palstaystävääni, enemmän kuin luvallista varmaan. Kiitollinen siitä olen kyllä.On kuin olisin projisoinut sen, mikä jäi elämästäni taakseni, uusiin kontakteihin.
Olen todella pahoillani, jos olen tiedostamattani toiminut niin.
Osittain ovat silmäni auenneet.
Paljon olen saanutkin, ilman tätä yhteisöä en tiedä miten olisin muuten saanut kontakia muihin ihmisiin.
Nyt on kuitenkin edessä syksyn aktiviteetit. En kovin osaa vielä
odottaa mitään mullistavaa, kodin ihminen kun olen, ja mielelläni elänyt omaa sisäistä elämääni.
Ilmeisesti se tulee olemaan se pohja mille tulevaisuutenikin rakennan. Kiitos. Hyvän yön toivotuksin pilvi*
Viikonlopuksihan on kuitenkin tiedossa lämmintä ja aurinkoista, mutta vääjäämättä on edessä kotoa käsin tänne tulo.
Vielä teettää syksy monta puuhaa, ennenkuin voi huoletta sulkea ikkunaluukut ja hyvästellä mökkielämän.
Toki väljemmät tilat ja sauna ja lämmin vesi ovat ihanaa ylellisyyttä.
Täällä ei ole vesi ja viemäröintiä.
Ensimmäinen kesä, jolloin olen ollut leski. Hyvin se on kuitenkin mennyt, mutta seurallinen en ole ollut naapureihin nähden.
Pikemminkin olen halunut olla itsekseni, käydä läpi tämä ensimmäinen vuosi yksin.
Tiedän tukeutuneeni muutamaan palstaystävääni, enemmän kuin luvallista varmaan. Kiitollinen siitä olen kyllä.On kuin olisin projisoinut sen, mikä jäi elämästäni taakseni, uusiin kontakteihin.
Olen todella pahoillani, jos olen tiedostamattani toiminut niin.
Osittain ovat silmäni auenneet.
Paljon olen saanutkin, ilman tätä yhteisöä en tiedä miten olisin muuten saanut kontakia muihin ihmisiin.
Nyt on kuitenkin edessä syksyn aktiviteetit. En kovin osaa vielä
odottaa mitään mullistavaa, kodin ihminen kun olen, ja mielelläni elänyt omaa sisäistä elämääni.
Ilmeisesti se tulee olemaan se pohja mille tulevaisuutenikin rakennan. Kiitos. Hyvän yön toivotuksin pilvi*
Vastaukset 5
Vanhimmat
muutama sana. Kyllä täällä palstalla on löytynyt rakastamisen arvoisia asioita ihmisissä.
Siitä kannattaa pitää kiinni. Toivonkin, että ne mielestäni arvokkaat ominaisuudet jaksavat niiden palstalaisten viljeleminä kukoistaa. Heippa taas :)
Ulkona ollessani näin jälleen tuon rakkaan iltatähden Ja aamutäden. Sehän siirtyy maapallon pyöriessä taas auringon nousun suunnalle. Se muistuttaa minua aina ilmestyskirjan viimeisistä säkeistä: Johanneksen mukaan, joka sen koki Pathmos-saarella." Minä olen se kirkas aamutähti " Se on elämässäni merkinnyt syvintä tajuamista ikuisista totuuksista.
Se on minulle näyttäytynyt kuvan muodossa, muulla lailla ei henki voi puhutella ihmistä.
Minulle se riitti, niin suuri rakkaus ihmiskuntaa kohtaan siitä oli luettavissa. Oli minulla puhdas sydän silloin, etsivä tarvitseva. Ja koskaan en voi kieltää sitä mitä koin.
Tuntuu ihan hyvältä kertoa tämäkin.
Maalasin tuosta näystä taulun,jonka osti nuori mies kiinnostunut ilmeisesti sähköalasta, en tiedä, mutta heillä se on. Muistoa ei vie kukaan--- koskaan.
Joskus on hiukan vaikeaa tiedostaa, elävänsä luopumisen aikaa. Luopuminen jostakin hyvin tavanomaisesta asiasta on yhtäkkiä totta. voimatta vaikuttaa asiaan millään tavalla.
Toinen iän mukana tuoma luopuminen on vanhasta luopumista. Ei enää mahdollisesti jaksakaan hoitaa kaikkia asioita jotka ennen olivat itsestään selvyys kumppanin ollessa rinnalla.
Olen seurannut bestikseni luopumisvimmaa. Yksinkertaisesti ei enää jaksa hoitaa omakotitaloa ja ränsistyvää kesämökkiä joka tarvitsee kohennusta monessa kohtaa. Omakotitalo myyntiin ja kesämökin lunasti eräs lapsista. Kodin irtaimistoa hän saneerasi kovalla kädellä. Uusi asunto valmistuu ja nyt asuu vuokralla. Järkevänä hän totesi, aikani on rajallinen ja luopumisen aika on tullut, kun yhden oven sulkee toinen avautuu elämässä.
Kun täyttää 70v on vuorenvarmaa, voimat ja energisyys vähenee se on luonnon laki. Ihmisen mieliala muuttuu seesteiseksi, ei enää tarvitse kaikkea mitä elämän varrella on tullut hankituksi, riittää tarpeellinen. Uuden kodin voi sisustaa uusin huonekaluin varoen tumppaamasta kotia liian täyteen. Uusi vaihe elämässä on alkanut.
Tämä vaihe, luopuminen tavanomaisesta on varsin yleistä ikääntyessä. uutta tulee tilalle uusista harrastuksista, ystävistä, kerhoista. On vain muistettava mennä ulko ovesta ulos riittävän usein päivän aikana, ei ole hyvä jäädä seinien sisäpuolelle mökkiytymään.Elämän koulun luopumisen olen käynyt jo vuosia sitten, nyt totean uusi vaihe on meneillään, tämäkin on rikasta aikaa elämässä.
Korostan, on vain uskallettava mennä mukaan uuteen elämänvaiheeseen avoimin mielin. Otettava vastaan uudet elämän haasteet, muuten jää surulliseksi sivusta katsojaksi ajan rattaan pyöriessä eteenpäin. Aika mennyt ei koskaa enää palaa.
Sitähän tämä on luopumisen aikaa, mikä ei ole vierasta minullekaan jo aikaisemmassa vaiheessa elämässäni. Olen täysin tietoinen tulevista muutoksista, kesämökin myynnistä ect.
Asunnon myynnistä en vielä kanna huolta, vaikkakaan en ole paikkakunta sidonnainen.
Nuo haasteet tuntuvat hauskoilta, siinä mielessä ettei mökkeily sido minua ahertamiseen, toisin sanoen pakolliseen.
Asuinseutuni Espoossa on rauhallinen,minusta vähän liiankin,olen aina viihtynyt vilkkaassa elinympäristössä, missä ihmiset kulkevat ja toimivat.
Tuo kaikki on edessäpäin olevia asioita, joihin suhtaudun optimistisesti. Oikeassa olet ettei pidä jäädä kotiin pelkästään, jonkinlainen uus-sopeutuminen on jo alkanut.
Tässä vaiheessa on ajankohtaista pitäytyä päivittäisiin askareihin, eilenkin läksin kauppakeskus Jumboon asioimaan, sunnuntaina lähden Sipooseen kyläilemään.
Löytyy vielä sisältöä elämään. Ja iloa!
Ystävättäreni asuu Espoossa, ja hän kertoi, että siellä on 70v täyttäneille ilmainen kuntosali ja uimahallipalvelu.
Ajattelin elämän sisällöstä, että erittäin sopeutuvaisia me ihmiset kuitenkin olemme.
Itsekin koen löytäväni elämääni sisältöä , olosuhteista riippumatta.
Vielä moneen viikkoon en pääse kävelemään kunnolla, mutta kumma kyllä, en ole koskaan ikävystynyt...hivenen melankoolinen joskus, myönnettäköön.
Näissä rajallisissa elinympyröissäni luen paljon, jopa katselen telkkaria, mitä viimeksimainittua en ole koskaan liiemmin harrastanut.
Ystävät ovat tulleet tärkeimmiksi kuin ennen jalkani loukkaantumista.
Huomaan kuinka upeaa on kun välitetään.
Eilen sain kaksi ämpärillistä mustikoita, jotka pystyin itse, ne siivottuani pakastamaan.
Löytyy todellakin sisältöä elämään!