unelma

Runo on kuin tosielämästä, ei mitään käyttöä. Pelkkä taulu, ja ovet eivät käy. Tarkoitin että runo on hyvä, pidin siitä:)

Vaikka syksy koettaa huutaa korvaani
omia hämäryyden ääniään ja kantaa
minut kehtoonsa. Sen viileys ja värien
hehku viettelee minua, silti Sinä
olet suurin tarinani sisälläni.

Kuiskatkoon syksyn väriä leimuavat
lehdet minulle hellyyden sanoja, hyväilköön
puiden kosteat rungot ajatusteni pintaa,
Sinä ole minussa polku ja kohta jossa
minussa lämpö herää elämään.

Kuihtukoon kesä, niin se joka vuoden
vuoden kierto tapahtuu, niin katoavat
viettelyksen lehvistötkin ja on vain ruskea
airut, Sinä olet mittaamattomuudessa aina
tuore ja pukeudut minussa uusiin väreihin.

Ja siksi tämä tarina on minussa iäisyyden
hyväily, ajattomuuden kosketus, kun sydän
pumppaa verta toisen liki ja Rakkaus tuntuu
kuumana, kun kesä olisi jäänyt koruksi
yhteyteemme, kauneimmaksi tarinaksi.

Kuin satua, joka on todentunut käsiemme
välille, sydäntemme vieritse ikuisuudeksi.

http://www.youtube.com/watch?v=ITswHbJPHhQ

Kiitos Runostasi.

Joskus ihminen on onneton ja
sulkeutunut, passivoitunut, tunteet
katkeruudella lukittuna.

Ei tarvita kuin yksi jousi, sävel,
kosketus vain hipaisuna jonnekkin
ihmisen sisälle.

Kahleet tippuvat maahan, kalterit sulava
ja Rakkauden valo vapautuu.

Ei, ei se ole Rakkaustarina, mutta
sille ensi sointu.

Onko kauniimpaa.

Rakkaurunosi on niin kaunistelematonta
ja aitoa, että se hämmentää.

Tästä on poissa kaikki korusanat ja vain ydin jäljellä,
niin koskettavan kauniissa muodossa.

Jos on sydän, tämä Runosi koskettaa
ja koettaa.

Erittäin hieno Runosi.

Jos tähdet elävät päivällä, ne hymyilköön
sinulle koko tämän päivän.