Hei!
Olen 20 vuotias ja mulla on kauhee vauvakuume. Valmistun parin kk päästä lähihoitajaksi. Haluasin jo oman vauvan. En tiedä kannaattaako minun/meidän tehdä nyt vauva ja jäädä töihin(välivuodelle)
vai
jatkaa opiskelua heti perään amk(3½ kestää) ja tehdä vasta sitten vauva.. mutta kun ei jaksaisi odottaa niin kauan. olisin silloin 24-25 vuotias. Tiedän kyllä tarkalleen mitä vauvan hoito on, työn kautta ja minulla on 3 vuotias pikku-siskokin.
Miten kannattaisi tehdä? Kommentteja kiitos. Kauan pitää olla töissä, että saa hyvät äitiyspäivärahat? Onko muilla samanlaisia "ongelmia"?
Ihanaa kevään jatkoa! :)
Olen 20 vuotias ja mulla on kauhee vauvakuume. Valmistun parin kk päästä lähihoitajaksi. Haluasin jo oman vauvan. En tiedä kannaattaako minun/meidän tehdä nyt vauva ja jäädä töihin(välivuodelle)
vai
jatkaa opiskelua heti perään amk(3½ kestää) ja tehdä vasta sitten vauva.. mutta kun ei jaksaisi odottaa niin kauan. olisin silloin 24-25 vuotias. Tiedän kyllä tarkalleen mitä vauvan hoito on, työn kautta ja minulla on 3 vuotias pikku-siskokin.
Miten kannattaisi tehdä? Kommentteja kiitos. Kauan pitää olla töissä, että saa hyvät äitiyspäivärahat? Onko muilla samanlaisia "ongelmia"?
Ihanaa kevään jatkoa! :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitä mieltä miehesi on asiasta?
Hänelle käy lapsen teko jo nytkin, mutta myös myöhemminkin. Hän haluaa minun päättävän pääosin, koska kuulemma minähän sen lapsen kannan ja silloin minun kuluu tärkemmin päättää minulle sopivasta ajankohdasta. Hän on minua vanhempi.
sehän ei oo sanottua että jos sä tänään rupeet lasta tekemään,että milloin se sulla on.Kerkeet mahdollisesti tehdä myös töitä ihan pitkänkin tovin,niin jos haluat keskeyttää ne opiskelut.Töitä olis hyvä tehdä ainakin se vuosi ennen äitiyslomalle jäämistä se kerrytäs kunnolla sen rahan...Sitä en osaa sanoa missä järjestyksessä sun ois hyvä tehdä,ehkä kuitenkin opiskelisit loppuun...Niin toisaalta se vauvakin on ihana...
Jos puolen vuoden tulot on 20% paremmat kuin edellisen vahvistetun verovuoden (täällä hetkellä v. 2002) tulot, lasketaan äitiyspäiväraha edellisen puolen vuoden tulon perusteella.
Hei!
Olen myös 20-vuotias, AMK:ssa lukemassa ensimmäistä vuotta sairaanhoitajaksi (ja minulla on 3-vuotias veli!). Itsellänikin tekisi mieli viettää välivuosi vauvan merkeissä. MUTTA! Löytyykö opiskelu motivaatiota enää?? Olen ylioppilas pohjalta joten ammattia ei vielä ole..
Rahasta se ei ole kiinni, sillä miehelläni on hyvätuloinen vakituinen työpaikka. Hän kyllä haluaisi jo nyt lapsen, mutta itse mietin vielä. Asumme isossa ok-talossa, jossa olisi kyllä isommallekkin katraalle tilaa.
Saapa nähdä =)
Heippa!
Olen itse 30 vuotta ja pienen keskosvauvan onnellinen äiti. Hän on esikoisemme. Meidän taipaleemme oli erittäin rankka, enkä suoraan sanottuna olisi 20- vuotiaana jaksanut moista rumpaa. Elin itsekkin pitkään vauvakuumeisena ja ruusunpunaisissa kuvitelmissa. Kannattaa kysyä itseltään mielummin onko valmis lapseen eikä vauvaan. Kaikki nimittäin ei aina mene kuin elokuvissa, lapsia ei ensinnäkään tehdä, on ihmisiä jotka ovat olleet rankoissa lapsettomuushoidoissa kymmenen vuottakin tuloksetta tai raskaus meneekin sairaalassa maatessa. Taloudellinen tilanne kannattaa hoitaa ensin, koska lapsi todellakin maksaa. 50 euroa viikossa on aika pieni summa. Perusäitiysrahalla ainakin omassa tilanteessa olisi ollut mahdotonta maksaa sairaalalaskuja, ostaa ruokaa, vaunut, vaippoja, erikoisravinteita, lisiä, käydä kalliiissa keskoshoidoissa yms. On varmempaa jos on vakituinen työpaikka ensin ja todella itse elännyt ja kokennut elämää siis muutakin kuin kotielää ennenkuin haluaa lapsen. Itse kävin koulut ja sain vakituisen työpaikan ja olin neljä vuotta töissä. Tietenkin teet itse omat päätöksesi, mutta sinun täytyy olla todella kypsä ja hyvässä parisuhteessa jos haluat lapsen jo nyt! Voin sanoa että kolmekymppisenä sitä osaa jo nauttia äitiydestä varmaankin toisella tapaa kun on perusturvallisuus hankittu taloudellisesti ja hieman elämää nähneenä!
Haluasin vauvan ja tietenkin hän kasvaisi lapseksi.. :) Molemmat ikäkaudet ovat yhtä tervetulleita. ja molemmissa omat hyvät ja huonot puolet. Olen nähnyt paljon n. 20- 42 ikäisiä synnyttäjiä synnytysosastolla harjoittelussa olessani. eikä loppujen lopuksi iällä ole tuon aikavälin sisällä isoa eroa, kaikki ovat kasvavia ja oppivia äitejä. Molemmissa aika päissä hyvät ja huonot puolet. :)
Mikään, ei sitten mikään ole rasittavampaa kuin lukea kuinka joku on ollut niin naivi ja ruusunpunainen 20-vuotiaana, jolloin hedelmällisyys on parhaimmillaan, ja kuinka 30-vuotiaana, kun hedelmällisimmästä iästä on jo kymmenen vuotta aikaa... ollaan vihdoin henkisesti valmiita ja taloudellisesti vakaita. Surullista. kirjoittaja myös kertoo kuinka lasta ei noin vain tehdä, vaan se vaatii hoitoja ja rahaa... niin. miksi se vaatii hoitoja? itse odotan nyt esikoista 25-vuotiaana ja tiedän pystyväni hankkimaan lapselleni myös sisaruksia vaikka kaksi jos niikseen tulee,todennäköisesti siitäkin syystä että olen vielä nuori. lisäksi ruumiini tulee toipumaan synnytyksestä paremmin ja lapseni ei todennäiköisesti synny keskosena. riskit kasvavat iänmyötä. Taloudellinen prijorisointi lienee myös tarpeen.
Minä haluaisin nimenomaan lapsen...vauva-aika on todella raskasta... sain esikoisieni sinun ikäisenäsi, opiskelijana. Talous oli todella tiukkaa ja vei iloa pois, väsymystä, epätoivoa, asiat tuntuvat univelkaisena vielä kurjemmilta...
Nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin asiat olisivat siltä osin paljon paremmassa kunnossa, ei tarvitsisi laskea jokaista penniä kassalla, itkeä kasaantuvia laskuja. On oma asunto ja työpaikka. Mies vaan ei halua lasta.
Heippa!
Minulla oli aluksi saman tyylinen ongelma, mutta se ratkesi sitten pitkän ajan pähkäilyn ja keskustelujen aikana :) Elikkäs, valmistun myös nyt keväällä lähihoitajaksi. Vauvakuumetta ollut jo pidemmän aikaa, mutta kasvoi entuudestaan, kun olin harjoittelussa vastasyntyneiden osastolla. :)
Minulla ei ollut ongelmana opiskelut vaan mieheni armeija (me molemmat olemme 18v.). Hän siis lähtee tammikuussa armeijaan.
Mietimme kauan miten päin tekisimme. Minusta ei ollut enää odottamaan sitä, kunnes mieheni olisi suorittanut asevelvollisuutensa, joten päätimme yrittää lasta jo nyt. Kaikesta huolimatta. :)
Yritettiin 2kk ja nyt alkaa tuntua siltä, että tärppäsi, raskaustesti tehdään viikonloppuna yhdessä. Jännityksellä odotellen! :)
Noista hyvistä äitiyspäivärahoista, työpaikoista sun muista sitten niin...
Mun mielipide on aina ollut se, että raha on kyllä tärkettä, mutta ei TÄRKEINTÄ !! Rakkautta se lapsi pääosin tarvitsee, ei rahaa. Minä en ainakaan jää odottamaan, että saisi vakituisen työpaikan, omakotitalon, auton jne... Ja opiskella ehtii koska vaan. Kun ikää tulee lisää niin lapsen saaminen tulee aina vaan vaikeemmaksi. Lapsia kun ei tehdä, niitä SAADAAN.
Mutta painotan, että tämä olin vain minun mielipiteeni. Teeppä sinä omasi ! Hyvät jatkot =)