Lukiessani Joseph Murphyn klassikkoa Alitajuntasi voima,
oli paljon ajatuksia mielessäni. Nyt ne ovat jo sulautuneet omaan kokemukseeni tuosta valtavasta lähteestä, joka on meillä ihmisillä.
Miten paljon se voi antaa iloa, uskoa ja positiivisia tunteita, joita ilman ei ihminen voi olla onnellinen.
Siinä kirjassa tähdentää tekijä, kuinka itse on tuo tie löydettävä, itsekasvatuksen myötä. Ei ole niin, että nuo ominaisuudet jakaantuvat vain harvoille ja valituille.
Itse on tehtävä työtä oman kasvunsa ja voimavarojensa etsimiseen. Olettehan varmaan nauttineet tunteesta, joka syntyy, kun tuntee olevansa omassa elementissään, ja elämä hymyilee. Silloin olette löytäneet tuon lähteen.
Lähteen luovuuteen ja elämän myönteisyyteen:D
oli paljon ajatuksia mielessäni. Nyt ne ovat jo sulautuneet omaan kokemukseeni tuosta valtavasta lähteestä, joka on meillä ihmisillä.
Miten paljon se voi antaa iloa, uskoa ja positiivisia tunteita, joita ilman ei ihminen voi olla onnellinen.
Siinä kirjassa tähdentää tekijä, kuinka itse on tuo tie löydettävä, itsekasvatuksen myötä. Ei ole niin, että nuo ominaisuudet jakaantuvat vain harvoille ja valituille.
Itse on tehtävä työtä oman kasvunsa ja voimavarojensa etsimiseen. Olettehan varmaan nauttineet tunteesta, joka syntyy, kun tuntee olevansa omassa elementissään, ja elämä hymyilee. Silloin olette löytäneet tuon lähteen.
Lähteen luovuuteen ja elämän myönteisyyteen:D
Vastaukset 15
Vanhimmat
Lisäpotkua luovuuteen antaa Julia Cameronin kirjassaan "Tie luovuuteen".
Kirjassa ohjataan korvaamaan "EIn -EHKÄllä", jo tämä pieni muutos avaa oven uusien mahdollisuuksien maailmaan. Ehkä- sanasta, se muutos alkaa myönteisen ajattelun maailmaan, alamme löytää valonpilkahduksia ikävistäkin asioista.
Ei ole suotavaa, aina ensiksi sanoa tai ajatella asioita sanalla EI. Sitä aivankuin avaisi uuden oven uuteen maailmaan sanalla EHKÄ, jonka takana avautuu monia uusia mahdollisuuksia, joista valita omaan tilanteeseen sopiva paras mahdollinen vaihtoehto.
kun sanoo itselleen " minähän osaan" se aukaisee tien. Sanomalla ei tuo ei ole minua varten, en osaa silloin ei osaakaan.
Ihanan yksinkertaista mallintamista opettajalta. On muuten toiminut.
Mekö teemme rajat itse, olemalla ennakkoluuloisia.Mutta on eroja kasvatettavissakin.
Joitakin ei saa millään mukaan.Onnistumisesta nauttii, kun huomaa häirikön edes kuuntelevan.
palataan taas availemaan kaappien ovet ihmemaahan. §(*-*)§
§ §
Polkuja uusien avaamiseen on monia kun omaksuu tiedostamattoman psyykenalueen plastisuuden, muokkautumismahdollisuuden.
Nämä ovat vuosia ja vuosikymmeniä kestäviä kasvuprosesseja. Käytännössä kaikki entinen 'nollautuu', aletaan puhtaalta pöydältä.
Omakohtainen havaintoni on että nämä menetelmät ovat käytännössä tuskallisen hitaita. Harvalla ihmisellä riittää motivaatiota moiseen 'etanan vauhtiin'.
Jos lyhyiden askelten tie näyttäytyy ainoana mahdollisuutena, siihen tarrautuu kuin hukkuva oljenkorteen.
lähtenyt käyntiin jo varhemmin, etsikkoaikansa kaikessa. Kasvattajilla on suuri osuus
tukahduttaako he lapsen luovuuden vai saako se kehittyä. Kaikilla on kuitenkin oma vahvuutensa. Steinerkoulu onkin hyvä esimerkki, lapsen mahdollisuuksien löytymiseen ja kehittymiseen.
Flow-tilassa ihminen uppoutuu tekemiseensä niin, että hän on yhtä tekemisensä kanssa. Ulkomaailma menettää merkityksensä ja tekemisestä syntyy ikään kuin virta, jonka vietäväksi tekijä antautuu.
Tällaisen ajan, paikan ja fyysisten tarpeiden katoamisen useimmat yhdistävät luoviin ihmisiin kuten säveltäjiin, kuvataiteilijoihin ja tutkijoihin. Lapset ovat usein leikeissään tässä tilassa. Samaan voi päästä aikuinenkin, antautumalla elämän virran pyörteisiin, mielikuvituksen vietäväksi.
V.A. Koskenniemi puhuu lapsen kyvystä haltioitua runossa "Entiselle itselleni".
Muistan sun, entinen itseni, tunnen sun, ah, hyvin vielä,
kentillä lapsuutein poikasna käyvän sun nään,
kulkevan koulun tiellä tai miettien istuvan illoin
ikkunass' yksikses tähtiä seuraellen,
kuinka ne syksyn pitkinä puhteina verkkahan syttyi.
----
Luonnon hengityksen tunsit sa kasvoillas.
Poiss' olet, entinen itseni, poiss' olet, toiset on tieni,
mutta mun sielussain viel' osa itseäs on,
viel' usein varjoni lankee yhteen varjosi kanssa,
viel' usein vierellä oot, kussa ma kulkenenkin.
Entinen itseni, olkoon aina sun tiesi mun tieni!
Niin liki luontoa kuin ihminen kulkea voi,
niin liki maata ja kukkia, lintuja, tähtien sarjaa
kuin sinä kulkenut oot, kulkea tahdon ma myös.
-----
lapsen kaipuusta ja etsinnästä! Juuri tuo haltioituminen asioista on vaarassa meillä aikuisilla kadota! Kun kuuntelee ihmisiä, keskusteltaessa jonkin asian mahdollisuukssista toteutua, on hyvin tavallista saada kuulla " ei tuo on aika lapsellista"
ta" en usko sen onnistuvan"
Luovalle yksilölle tuo negaatio sammuttaa halun toteuttaa itseään. Olette varmaan nähneet lapsen juoksevan luoksenne, silmät loistaen kokemastaan/näkemästään. Puhe ja kertominen suorastaan pulppuavat innosta, saada mummille tai vaarille kertoa!
Siihen on niin helppo yhtyä, yhdessä kokeminen lisää tuon asian ihanuutta!
Itselleni on ollut syvää iloa tuottavaa,kokea lastenlasten kanssa innoittavia hetkiä, jolloin on jakanut pienistä/suurista asioista syntyvää haltioitumista.
Musiikkihetket yhdessä heidän laulaessaan ,ja silmiemme kohdatessa, saa nähdä sen
yhdistävän sillan kauneuden kokemisessa.
Ne hetket ovat tähtihetkiä elämässä.
Sävelet musiikissa tuo soiva saavuttaa tunnerekisterimme niin suoraan. Mikään muu, paitsi värit ei tavoita herkkyyttämme samalla tavoin.
Jo kanssaihmistemme puheäänessä kykenee tuo tunneaistimme erottamaan sävyt, jotka kertovat meille jotakin ihmisestä! Me vaan tiedämme aistiemme avulla toisen
ihmisen tunnetilan, mahdollisen viileyden tai lämmön.Se ei jää näihin kahteen pääväriin äänessä, vaan lukemattomia variaatioita löytyy,innosta liikuttumiseen.
Musiikki johtaa meitä hienoimpiin kokemuksiin sisäisesti. Se valtaa koko ihmisen, joskus päiväkausiksi, jopa loppuelämäksi. Maailma tulvii musiikkia,jokainen sitä rakastava, löytää itseään ravitsevaa, rohkaisevaa ja innoittavaa säveltäjää, jotka itse
nuo tunteet ovat kokeneet, ja meidät musiikissaan tavoittaen.
Viulun "ääni" soi kuin puhdas sininen taivas, oboin taas kuin lämpimän keltainen. Tässä tullaankin jo kuvataiteen puolelle, jossa värit ovat se silta meidän sisimpäämme.
Tuon teille nyt mielikuvituksessa tapahtuvan väriaistinnan. Otetaapa vaikka musta kiiltävä kaakeli. Katsellaan sitä kiiltoa ja mustaa väriä.
Sitten liitetään siihen kaksi oranssin väristä palloa.toinen pienempi. Nyt ne ovat siellä
lasituksen alla. Jotakin puuttuu eikö?
Minkä värisen pallon haluaisit seuraavaksi?
Tuo psykologian alaan liittyvä psyykkinen tila on arvatenkin ennestään tuttu mystikoille. He puhuvat alfa, beta tai theta aivojen taajuustiloista.
Google kertoo unkarilaissyntyisen psykologi Mihalyi Csikszentmihalyin antaneen ilmiölle Flow-ilmiö nimen.
sinisen joka reunoja kohti tummenee. Täytyy täydentää tuo, jää muuten vajaaksi eikös kukaan nähnyt sitä? Pienen pieniä mustia pilkkuja sinsessä sitoo sen taustaan.
Muutama vähän räikeä vihreä pikkupallo täydentää värisinfonian! Moikka t pilvi
P.S. Oranssiin vielä pieneen palloon aavistus keltaista keskelle varovasti. Minä sen näen sieluni silmillä, varmaan säveltäjätkään ei tarvitse kuin ajattelemalla luoda musiikkia, josta pidän vielä enemmän kuin väriiloittelusta!
josta kirjoitit:) Kiitollisia saamme olla lahjoista jotka itse elämä on meille antanut.
Kaikki me täydennämme toisiamme!
joka antaa mahdollisuuden ylittää rämesuo ja mutalammet puhtaimpiin svääreihin, mssä ihmisyys, saa jälleen kukoistaa, ja aurinko kirkkaana saa valaista sielun pohjaa myöten.
kastelemassa ystäväni kukkia. Keitin kahvit itselleni ja menin nurmikolle, patjan päälle aurinkoon.
Oikaisin patjalle ja katselin taivaan sineä, valkoisten pilvien purjehtiessa. Olin nukahtanut ja uni, jonka näin liittyi tuohon siltaan, josta edellinen kertoo.
Ihmeellinen uni,,,,,kuljin siltaa, ei kaiteita vain tie allani. Ilma raikas hengittää, allani sinistä, yläpuolella samoin. Valkoinen lokki seurasi minua, kaarteli kuin leikkien kanssani.
Muuta tapahtumaa ei unessa ollut, heräsin virkistäytyneenä. Tuntuu kuin lokki olisi vieläkin seurassani.