Nyt sen ymmärsin, sinä pelasit erän shakkia joka tosin kesti kauan. Jäljelle ei jäänyt kuin tyhjä lauta ilman pelinappuloita ja ikävä.
Erilaisia selityksiä ja ohjeita annetaan joka taholta, mutta rakkaus nostaa päätään vaikka asfaltin välistä. Mikään ideologiakaan ei näemmä pysty sitä tappamaan, se elää kuin syksyn lehdet tuulessa.
Kuka keksisi sen eliminoivan lääkkeen?
Elämä on lyhyt kuin shakkierä, älkää leikkikö tunteilla!
Erilaisia selityksiä ja ohjeita annetaan joka taholta, mutta rakkaus nostaa päätään vaikka asfaltin välistä. Mikään ideologiakaan ei näemmä pysty sitä tappamaan, se elää kuin syksyn lehdet tuulessa.
Kuka keksisi sen eliminoivan lääkkeen?
Elämä on lyhyt kuin shakkierä, älkää leikkikö tunteilla!
Vastaukset 8
Vanhimmat
vasta kun siihen vastataan.
lauta on kerta tyhjä?
se häviää kenellä ei ole enää millä pelata ?
tai vastapelaajan hallussa?
Yksin on shakkia vähän vaikea pelata.
Syksy kyllä korjaa satonsa ja lehdet maantuvat sen tuulissa. Uusia lehtiä kasvaa ajallaan ja uudet tuulet voivat jälleen viedä niitä mukanaan.
Rakkaus tuskin on shakki-peliä. Shakissahan pyritään voittoon, eikö rakkaus vaatisi kuitenkin jonkinlaista tasa-arvoisempaa kanssakäymistä ? Älä astu ollenkaan pelilaudalle, jos et hyväksy kohdallesi mitään muuta, kuin toisen kukistamisen.
Elämä on paljon monimutkaisempaa, kuin jännittävinkin shakkierä. Ja, kuten sanotaan;
"ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön"
ja hukuin kahdesti, ensimmäisellä kerralla pelastauduin laudallesi: olin pakotettu tekemään sinun valitsemiasi siirtoja. Säännöt muuttuivat lukuisia kertoja pelin kuluessa, lopulta minun oli pakko vain paeta, vaikka tiesin olevani keskellä valtamerta.
Voimat eivät vain riittäneet, ja kun sinä tarjosit mahdollisuutta levähtää pelilaudallasi, oli minun pakko osallistua toiseen erään. Se oli kuitenkin lyhyempi, mutta huomattavasti raadollisempi. Sen jälkeen vain sukelsin, upposin ja tunteiden aallot huuhtoivat minut jonkun autiosaaren rantaan.
Nyt olen levännyt ja rakentanut kanootin, tullakseni sinua tapaamaan. Mutta sinäpä olet rakentanut padon - valtamereen? Ja vain sinä voit kuvittella, että rakentamasi pato voisi pysäyttää läikkyvää tunteiden valtamerta. Vain sinä kykenet luomaan tällaisen kuvitelman.
Heti kun sinä lähdet autiolta saareltasi, jonne olet piiloutunut, olet kuitenkin sen saman tunteiden valtameren armoilla. Shakkilaudallasi jo ihan kokonaan toinen vastapelaaja sätkyttelemässä säännöilläsi.
Joku päivä minä ihan vahingossa saatan melon pelilautasi viereen... joku päivä.. tai autiosaaresi rantaan.
Mitä sinä silloin teet? Mikä on pelisiirtosi? Älä unohda, että minulla on se kanootti. Ensimmäisellä kerralla olin ihan pelilautasi armoilla..
Sepä hyvä. Nyt kun vielä vedät yllesi sen pelastusliivin, niin eiköhän kaikki ole vihdoinkin hyvin.
Ei ihme, että suhteet ovat noin vaikeita, kun asioista ei voi keskustella niiden oikeilla nimillä.
Pato, shakkipeli, valtameri, kanootti. voi p**ka.
mutta vastassa on tosiaan pato - täydellinen sulkeutuminen.
pelastusliivini on, että alan jo tuntea tämän henkilön...