Olen parhaassa iässä oleva nainen(43v.)Avioliitto
on ok ja työasiat tosi hyvin.Lapset aikuisia ja
välit läheiset.Ainoa ongelma on hyvän seksin
puute,mieheni on tosi puritaaninen seksin
suhteen.Olen yrittänyt puhua asiasta,mutta mihin
ihminen muuttaa perusluonnettaan ja tapojaan.Itse
haluaisin ilotella ja nauttia,koska olen nyt
parhaassa iässä nauttiakseni seksistä ja myöskin
mielikuvitus tässä iässä on
lennokkaimillaan.Työstäni johtuen tapaan
paljonkin kiinnostuneita miehiä(enimmäkseen
nuorempia)mutta,mutta...pieni paikkakunta ja
työni "julkisuus",mahdoton yhtälö.Mitä siis
tehdä,kiikkustuoliin kutomaan sukkaa ja
odottamaan että 20.vuoden päästä helpottaa vai
odottaa ihmettä,siis miestä joka pystyy
ehdoillani aloittamaan suhteen?Yhdenillan
juttuihin minusta ei ole,tahdon tuntea ihmisen
jotta voin luottaa häneen täysin.Uskoisin että
meitä aikuisia naisia on aika paljon tämän saman
ongelman kanssa?
on ok ja työasiat tosi hyvin.Lapset aikuisia ja
välit läheiset.Ainoa ongelma on hyvän seksin
puute,mieheni on tosi puritaaninen seksin
suhteen.Olen yrittänyt puhua asiasta,mutta mihin
ihminen muuttaa perusluonnettaan ja tapojaan.Itse
haluaisin ilotella ja nauttia,koska olen nyt
parhaassa iässä nauttiakseni seksistä ja myöskin
mielikuvitus tässä iässä on
lennokkaimillaan.Työstäni johtuen tapaan
paljonkin kiinnostuneita miehiä(enimmäkseen
nuorempia)mutta,mutta...pieni paikkakunta ja
työni "julkisuus",mahdoton yhtälö.Mitä siis
tehdä,kiikkustuoliin kutomaan sukkaa ja
odottamaan että 20.vuoden päästä helpottaa vai
odottaa ihmettä,siis miestä joka pystyy
ehdoillani aloittamaan suhteen?Yhdenillan
juttuihin minusta ei ole,tahdon tuntea ihmisen
jotta voin luottaa häneen täysin.Uskoisin että
meitä aikuisia naisia on aika paljon tämän saman
ongelman kanssa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
viesti aiheuttaa vähän kaksijakoisia tunteita.
Toisaalta ymmärrän, toisaalta halveksin. Kyllä
kai naisen pitää rehellisesti asia ilmoittaa
suhteen alussa jo. Siis että seksi on hänelle
tärkeintä elämässä. Onko tosiaan niin että naiset
nykyisin näin pahasti kärsivät tilanteesta?
elämässä,vaan"sokeroi"elämän.Luitkohan nyt
ajatuksella viestini.Jos aloitan seksisuhteen
jonkun kanssa,kerron myös heti että kyse on seksi-
ja kaveruussuhteesta.Se on toiminut kerran
aikaisemmin ja uskon että löytyy fiksuja miehiä
jotka ymmärtävät sen!
kerrot miehellesi vai tälle toiselle miehelle?
Tarkoitatko että nainen ei petä miestään, vaan
hänellä on oikeutus suhteeseen jos ei saa
haluamaansa määrää seksiä omalta mieheltään?
Toivottavasti tosiaan en ymmärrä mitä tarkoitat.
Kysymys taisi olla myös laadusta eikä vain
määrästä. Naisen seksuaalisuus saattaa olla
neljänkympin päällä voimakkaimmillaan, ja kyllähän
se kyrsii jos vastapuoli ei mihinkään edisty.
Näitä elämiä on ymmärtääkseni vain yksi, ja
jotenkin tuntuu mukavammalta tuo salainen
rakastaja -ajatus kuin se että nainen vain ottaisi
eron päästäkseen toteuttamaan itseään. Immeisten
liiton idea on myös partnerin tarpeiden
tyydyttäminen! Ja voihan olla miehen kannalta
mukavampaakin kun nainen ei ole seksinpuutteen
takia jatkuvasti kireä. Itte hermostun tietyssä
ajassa jos ei karvahanuri ota naukuakseen, eikä se
aika ole kovin pitkä... tiedänpä senkin, että myös
naiseni hermostuu jos housuni eivät ajoittain
pingottele etumuksestaan.
omalle miehelle,joka ei ymmärrä seksistä
mitään,eikä varsinkaan ihmissuhteista?`Parempi
ettei hän tiedä muuta kuin"koti-asiat"Toiselle
miehelle sen sijaan voisin kertoa kaiken
rehellisesti,yllättyisit jos tietäisit miten
paljon on"suhteita".Riittää kun kuuntelee
työssään ihmisiä.Oletko ollut naimisissa kuinka
monta vuotta?Vaikka olisikin suhde,ei se tarkoita
ettei kunnioita kumppaniaan,jotain vain
puutuu.Entä jos sinun kumppanisi olisi täysin
kylmä ja itselläsi"hormoonit"hyrräisivät?
tässä ketään ollut tuomitsemassa. Huvittaa vain
tuo naisten kaksinaismoralistinen suhtautuminen
pettämiseen. Mutta ei se minua niin häiritse,
opin läksyni jo kauan sitten. Sehän on nuo
tilastotkin aikanaan vääristänyt, naisten
mielestähän vain miehet pettävät. He itse
vain "hakevat jotain puuttuvaa". Mutta taaplatkaa
tyylillänne. Minulle ei yksiavioinen suhde
välttämättä sovi. En siis missään tapauksessa
kenenkään antaisi niin ymmärtää. Minäkin
kaipaisin toisinaan suhdetta mutta en voisi
koskaan loukata ketään. Eikä sitä oikein voi enää
kenellekään avointa suhdetta ehdottaa.
Kuulostaakin jo lapselliselta. Mutta hyvää jatkoa
teille.
meinaan Jampalla.Kumma kyllä,naiset alkavat
nauttia seksistä kun miehet väsähtää elämän
paineisiin.Jos elämä on siedettävämpää,kun on
syrjähyppy,kuka sen tuomitsee.Ja ehkä kysymys ei
ole määrästä,vaan laadusta.Tosimies ei ole se
joka jyystää tuntikausia vaan se joka saa naisen
itkemään ja voihkimaan!
Itse olen samaa ikäluokkaa, elämä mukavasti, vaimo
ja lapset. Kokonaisuus pyörii rutiinilla. Mutta
sitä kaipaa jotakin, varsinkin sänkyhommissa halu-
aisi uudistusta ja lisää eloa, ei aina sitä samaa.
Kerran sitä vain eletään. Vai onko se sitä, että
nälkä kasvaa syödessä.
Jep, sanoisin, että kyllä sinulla taitaa ongelma
olla. Ei ole helppoa ajatella pettämistä, elämän
perusarvojen rikkomista. Kuitenkin ymmärrän hyvin
kun kaipaisit hellyydessä sitä mikä tekisi täyt-
tymyksen ja se jää useinmiten vaaksan päähän. Et
saa sitä mitä haluat vaan jäät paitsi -
puutteeseen. Puutteessa elävät ihmisethän yleensä
kyllä huomatataan, kamalaa on huomata itse
olevansa sellainen. (En tarkoita ettenkö saisi,
se ei vain ole sitä mitä haluan.)
Moralisointi on tietty hyvästä, mutta tilanne on
kaksijakoinen. Hyvää, turvallista ja luotettavaa
kaveria kun saa hakea. Toivon sinulle onnea etsin-
nöissä. Ehkäpä ratkaisu löytyy lähempää kuin
uskotkaan.
Olen "seurustellut" yhdeksän kuukautta miehen
kanssa, viihdyn hänen kanssaan, hän saa minut
nauramaan, auttaa painavien tavaroiden
kantamisessa ja tekee hyvää ruokaa!! Mutta ei
anna. olen ottanut asian puheeksi usein, eri
tavoin, saanut omituisia ja vältteleviä
vastauksia. Homotiedusteluista (hienovaraisista)
hän suorastaan raivostui.
Nyt vietän aikaani hänen kanssaan ja käyn
naitavana muualla. En ole tyytyväinen
asiaintilaan, mutta......
Ymmärrän sinua, sillä tilanteeni onsamanlainen tai
päinvastainen, ihan kuinka vaan. Avioliittoni
toimii hyvin ja lapset ovat ihania, mutta seksi on
vähissä. Vaimoni ei innostu asiasta niinkuin
kymmenen vuotta sitten. Voihan vika olla
minussakin, mutta mielestäni huomioin häntä,
haluan hyväillä ja kiihottaa, eikä oma kaluni ole
se tärkein. On asiasta puhuttukin, ilman tulosta,
hän ei vain halua. Ajatus rakastajattaren
"ottamisesta" kasvaa, mutta paikkakunnan pienuus
ja kiinnijäämisen riski jarruttaa. Avioliittoni
haluan pitää, mutta halujakin on....
samassa tilanteessa kuin minä.Ei ole helppoa olla
pikkukaupungissa,aina täytyy ajatella,liikaa
tuttuja.Haluaisin edes hetken olla vieraassa
kaupungissa,käyttäytyä kuten
haluan,irrotella.Toki olen sitä tehnyt
yksin,mutta olisi mukava tehdä sitä henkilön
kanssa,joka on samalla aaltopituudella juuri
sillä hetkellä!
pääseehän sitä välillä yksinkin tuulettumaan,
mutta kotikaupungissa on omat riskinsä, ja miksei
myös muualla. Aina ei tiedä toisesta, hetken hurma
voikin olla pidempi "riesa". Jos olisi toinen
samoilla ajatuksilla liikkeellä, asiat olisi
mutkattomampia. Tapaaminen silloin kuin molemmille
sopii ja sovituilla ehdoilla, toinen huomioon
ottaen. Saadulla nautinnon hetkellä olisi varmasti
myös piristävä vaikutus muuhun elämään ja varmasti
myöskin vakioparisuhteeseen.
toiseen suuntaan? Eli onkohan paljonkin ihmisiä
jotka mieluummin suovat itselleen tämän nautinnon
vieraissa? Olisiko ymmärrys yhtä suurta kun saisi
tietää oman kumppanin seikkailuista? Ja minä en
tuomitse kun itsekin on vieraissa käynyt. Ei se
minua piristänyt, eikä suhdetta. Enemmänkin
hävetti kun vaimo niin touhukkaasti taas
sunnitteli kaikkea yhteistä tekemistä. Mutta
sellasta se on.
sähköpostiosoitteeni tuolta alempaa,kirjoittele?
Ymmärrän tilanteesi täysin. Elän miehenä aivan
samanlaisessa suhteesssa ja elämäntilanteessa
muutenkin. Olisi mukava vaihtaa ajatuksia
aiheesta enemmänkin..voitaisiinko vaihtaa
sähköpostiosoitteita ?
osoitteeni on [email protected] mukava
vaihtaa ajatuksia kaikkien kanssa jota tämä asia
askarruttaa.Ehkä voimme yhdessä keksiä ratkaisuja
elämän pieniin ongelmiin?
Minun seksinpuutteeni lyö yli varmaan kaikki ennätykset, jo noin 15-vuotta. Olen siis sen yhden ja ainoan kanssa ollut naimisissa jo yli kolmekymmentä vuotta, ihan onnellisesti, jos nyt ei oteta lukuun tätä "puutetta". Viagraa ei mieheni suostu kokeilemaan, pelkää kuolemaa. Olemme muuten läheisiä, kuin "paita ja perse", kuten sanotaan, mutta joskus tuntuu kuin olisin elävältä kuollut.Hänellä on diabetes, jonka sanoo syyksi, kai se onkin. En kai voi kun katsella elämää kuin sivustakatsoja, olen ollut ihastunut, mutta pettänyt en koskaan "sillai".
Olisiko minun syytä ehkä tehdä jotain???