Aikuinen lapseni joutui yllättäen tehohoitoon ja tietooni tulleiden selvitysten mukaan kävi kuoleman rajalla.
Hänen puolisonsa ei ilmoittanut muille omaisille asiasta mitään. Asia tuli tietoon vasta kun potilas itse soitti kotiin päästyään kahden viikon päästä sisarelleen ja pyysi soittamaan omille vanhemmilleen puolestaan koska ei itse jaksanut puhua ja selvittää tilannetta monen henkilön kanssa. Kyse oli vakavasta sairaudesta. Hän elää alustavan diagnoosin järkytysshokissa vieläkin. Onko vanhemmilla ja sisaruksilla oikeuksia saada tietoon edes lähiomaisensa kuolemasta, vaan annetaanko tieto todella vain esim. puolisolle ja onko puolisolla todella oikeus pitää asia salassa ja estää esim. läheisten potilaskäynnit ym. Kysienen henkilö ei ole sairastanut aiemmin mitään vakavaa ja potilastiedoissa on vain puolison nimi.
Hänen puolisonsa ei ilmoittanut muille omaisille asiasta mitään. Asia tuli tietoon vasta kun potilas itse soitti kotiin päästyään kahden viikon päästä sisarelleen ja pyysi soittamaan omille vanhemmilleen puolestaan koska ei itse jaksanut puhua ja selvittää tilannetta monen henkilön kanssa. Kyse oli vakavasta sairaudesta. Hän elää alustavan diagnoosin järkytysshokissa vieläkin. Onko vanhemmilla ja sisaruksilla oikeuksia saada tietoon edes lähiomaisensa kuolemasta, vaan annetaanko tieto todella vain esim. puolisolle ja onko puolisolla todella oikeus pitää asia salassa ja estää esim. läheisten potilaskäynnit ym. Kysienen henkilö ei ole sairastanut aiemmin mitään vakavaa ja potilastiedoissa on vain puolison nimi.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ei sairaaloilla ole mahdollisuutta alkaa selvittää potilaan kaikkia omaisia ja soitella niitä läpi.
Sairaala siis ilmoittaa sovitut asiat potilaan kertomalle lähiomaiselle (ja kuolemantapauksessa sitten viranomaisille). On aivan tuon lähiomaisen asia kenelle hän mitäkin kertoo.
Jos ja kun potilas on tajuissaan , hänen asioitaan ja potilastietojaan ei saa kertoa kenellääkään, ei yhdellekkään lähiomaisellekkaan, ja kuka yleensä on lähiomainen tai lähin omainen , puolisoita saattaa elämän aikana olla useita enemmän tai vähemmän luotettavia ja rakkaita,
mutta omat vanhemmat ja lapset ovat aina lähiomaisia. Usein potilaan äidillä tai isällä on tietoa sellaista tietoa potilaan sairaushistoriasta ja suvun sairauksista, joita tarvittaisiin parhaan hoitosuunnitelman löytämiseksi.
karmeimmillaan Löytyy myös näitä "puolisoita", jotka kertovat kännykkään puolisonsa vanhemmille että kaikki hyvin vaikka puoliso on tapettuna kylpyammeessa tai säilytyksessä parvekkeella.
On onneksi myös puolisoita, jotka hädissään ilman muuta soittavat puolisonsa vanhemmille heti ja yhdessä itkevät tilannetta. Minulta ainakin on kysytty usemmankin lähiomaisen tietoja sairaalapotilaana ollessani, jotta voidaan tiedottaa varmuudella jollekkulle tavoitetulle tarvittaessa. Omalla äidilläni oli sekä lasteni tiedot sairaalassa, että omani. Minua ei heti tavoitettu, mutta toinen lapssitani tavoitettiin ja minä lähdin keskellä yötä sairaalaan, kun äitini oli leikattu ja kriittisessä tilassa. Ei sairaalan todellakaan tarvitse käydä lävitse omaisia, tosin joskus muutamia vuosia sitten jopa radiossa kuulutettiin , että esim. äitinne vakavasti sairaana jne. ( maailma on kai muuttumassa kylmemmäksi ja tunteettomammaksi).
Puoliso voi olla myös niin järkyttynytm että ei kykene toimimaan mihinkään päin esim. vakavan sairauskohtauksen yllättäessä, puolisot voivat yhdessä joutua onnettomuuteen, joten hyvä olisi olla muitakin yhteystietoja kuin puolisoiden keskinäisiä.
Onko todella niin, että meillä vieläkin esim. mies on lähin päättävä omainen naisen terveyden tilanteesta ym. Outoa että juridisesti tarkasteltuna puolisot eivät esim. peri toisiaan, vaan ainoastaan oman omaisuutensa. Lapsettomilla pariskunnilla siis lähiomaiset perivät ylenevässä ja alenevassa polvessa ja kun liitossa on lapsia lapset perivät, mutta ei puoliso. Puolisot saavat tasinkoa kyllä toisen omaisuudesta, niin erotessa kuin kuoleman sattuessa, ellei toisin ole sovittu Tilanne on jotenkin ristiriitainen. Tavallaan ensisijainen henkilö raha-asioissa on toinen kuin terveyteen liittyvissä. Harva naimisissa oleva ilmoittaa jonkun muun kuin puolison lähiomaiseksi, mutta useimmiten potilaan edun mukaista olisi , riippuen tietysti omaisista, näiden rehellisyysasteesta ja lääketieteellisestä ymmärryksestä, että lähiomaisia yhteystietojen osalta olisi useampikin.
"Onko todella niin, että meillä vieläkin esim. mies on lähin päättävä omainen naisen terveyden tilanteesta"
Jokaiselta meiltä on joskus kysytty, että kuka on lähiomainen. Tuohon saa sitten kuin kertoa mitä haluaa, eli ei siihen tarvits epuolison nimeä antaa mutta voi antaa vaikka naapurin nimen.
Ei minulta ainakaan vuosikymmeniin. Lasteni osoitetiedotkin ovat vanhentuneet ja
sukunimet vaihtuneet. Jos tajuttomana joudun sairaalaan tai heikossa tilassa, yhteyttä on vaikea saada edes lähiomaisiin. Jos olisin uudelleen avioitunut , ei sairaalassa olisi uuden puolison nimeäkään välttämättä tiedossa. Pitäisi olla järjestelmä, esim. pankkitunnuksilla ilmoittamismahdollisuus, omien lähiomaisten yhteystietojen kohdalla. Yllä kuvatussa perimyslaissa on virhe. Nykyisin lapsettoman puolison perii puoliso ensin ja vasta tämän kuoleman jälkeen toissijaiset perilliset, kuten kuolleen puolison vanhemmat ja sisarukset. Lapsettoman puolison puoliso on todella jo liian vahvassa asemassa ja lähisukulaiset jäävät sivustakatsojan roliin. Erotilanteessa jako toimii toisin.
Kuitenkin usein nykyaikaisessa liitossa avioliiton aikana puolisoilla on kummallakin oma omaisuutensa ja oma elämä.
Vaikka tämä ei aloittajan kysymykseen liitykään, niin turha silti luulotella noin vääriä:
"Lapsettomilla pariskunnilla siis lähiomaiset perivät ylenevässä ja alenevassa polvessa"
Lapsettoman perii aina hänen aviopuolisonsa, ellei perittävä ole sitten tehnyt testamenttia jonkun muun hyväksi. Muut lähiomaiset perivät vain sellaisen lapsettoman, joka ei kuollessaan ole ollut avioliitossa eikä jättänyt testamenttia. Tältä osin voit siis huoleti ajatella, että jos lapsettoman puoliso onkin lähiomainen sairaustapauksessa, hän on myös perillinen, jos toisesta aika jättää.
Jos perittävällä on lapsia, nämä toki perivät sen, mikä mahdollisen avio-oikeuteen perustuvan tasingon jälkeen jää.
>>Lapsettomilla pariskunnilla siis lähiomaiset perivät...>Puolisot saavat tasinkoa kyllä toisen omaisuudesta...>Tilanne on jotenkin ristiriitainen
Kyllä lakikirjan mukaan perii vanhemmat tai jos eivät elossa sisarukset toisenkin puolison kuoleman jälkeen tämän aiemmin kuolleen osuuden, netissä on myös ko. laki. Perimys silti toissijainen kysymys. Jos kyse on normaali-ikäisistä, tuskin ensin kuolleen vanhemmat enää ovat elossa toisen kuoltua, paitsi vakavan sairauden tai tapaturman kohdatessa.
Ennenhän oli päin vastoin, lapsettomat peri muut sukulaiset ja puolisot saivat vain oman puoliskonsa.
Etenkin jos puolisoiden välit eivät ole enää edes hyvät. Esim. äidilleja isälle jää vaan suremisen oikeus ja sisaruksille, joiden edellä mainittujen läheisyyttä ei pysty kiistämään. Avioon voidaan mennä puhtaasta rahastakin, etenkin näin voidaan ajatella homoparien kohdalla. Tai eri ikäisten avioliitosta. Tällä läheisemmällä omaisella voi olla vaihteva määrä "avopuolisoita", joukossa paljon rakkaampiakin kuin puoliso.
Ehkä haluat osoittaa laista sen kohdan, jossa sanotaan, että lapsettoman avioliitossa eläneen perivät hänen vanhempansa? Vinkiksi voin kuitenkin kertoa, ettei sieltä sellaista löydy, ettei aikasi kulu hukkaan. Ja jotta en olisi inhottava, totean, että viittaat ilmeisesti perintökaaren 2. lukuun. Sinulta on kuitenkin jäänyt lukematta 3. luvun 1. § 1. mom.
Katsopa tätä lausetta tarkemmin:
"Kyllä lakikirjan mukaan perii vanhemmat tai jos eivät elossa sisarukset toisenkin puolison kuoleman jälkeen tämän aiemmin kuolleen osuuden, netissä on myös ko. laki. Perimys silti toissijainen kysymys."
Eihän siinä sanota että "lapsettoman avioliitossa eläneen perivät hänen vanhempansa", vaan että he ja sisarukset perivät tämän henkilön TOISENKIN PUOLISON KUOLEMAN JÄLKEEN. Ja tämä on täysin oikein; selviää perintökaaresta sekin.
Huomaan, että luin tuon kohdan huolimattomasti. Johtuen siitä, että "Itsenäinen nainen" vastasi aloittajalle, että "Lapsettomilla pariskunnilla siis lähiomaiset perivät ... mutta ei puoliso.". Minä taas kommentoin tätä lausetta ekassa viestissäni. Koska "Aloittaja itse" kommentoi minun viestiäni "Kyllä lakikirjan mukaan perii vanhemmat ...", niin olin liikaa kiinni siinä Itsenäisen naisen väitteessä, jonka mukaan puoliso ei peri, enkä huomioinut tuota lisäystä "toisenkin puolison kuoleman jälkeen".
Joten Aloittaja itse on oikeassa, että mikäli viimeksielävä puoliso on perinyt lapsettomana kuolleen puolisonsa ilman testamenttia, jolla leskelle jäisi kaikki oikeudet saamaansa perintöön, myös testamenttausoikeus, siinä tapauksessa lesken jälkeen ensiksikuolleen toissijaiset perilliset pääsevät toki jaolle. Mutta lapsetonta avioliitossa kuollutta eivät peri muut sukulaiset, vaan puoliso, toisin kuin Itsenäinen nainen väitti. Tämä oli minun ekan viestini pointti, ja sitä luulin Aloittaja itsenkin kommentoineen.
Perintökaaren sisältö
Suomen lakiin sisältyvä Perintökaari (1965/40) määrittelee kenelle omaisuutesi kuolemasi jälkeen menee. Voit myös itse ilmaista oman tahtosi tekemällä testamentin.
Mikäli et ole tehnyt testamenttia, perimysjärjestyksen perustan muodostavat kolme perillisryhmää, sekä leskelle annettu erityisasema.
1. Ensimmäinen perillisryhmä:
rintaperilliset ja heidän jälkeläisensä
Ensimmäiseen perillisryhmään kuuluvat rintaperilliset, mikä tarkoittaa vainajan lapsia. Lapset voivat olla syntyneitä joko avioliitossa, sen ulkopuolella tai olla ottolapsia. Periäkseen isänsä avioliiton ulkopuolella syntyneiden lapsien tulee kuitenkin olla isänsä tunnustamia, tai isyyden tulee olla vahvistettu tuomioistuimen päätöksellä.
Ottolapsi ei peri biologisia vanhempiaan. Toisaalta ottolapsen biologiset vanhemmat eivät myöskään peri lastaan. Sen sijaan ottolapsi on ottovanhempiinsa nähden täysin verrattavissa ottovanhempien mahdollisiin biologisiin lapsiin. Tässä kohden on kuitenkin syytä huomata, että ennen 1.1.1980 adoptoidut lapset saattavat periä sekä ottovanhempansa, että biologiset vanhempansa.
Rintaperilliset ovat aina ensisijaisia perijöitä. Perintö jaetaan heidän kesken pääsääntöisesti tasan. Mahdollinen ennakkoperintö on kuitenkin huomioitava sen saaneen perillisen jako-osuudessa.
Poikkeustapauksen muodostaa tilanne jossa jäämistöön kuuluu maatila, jonka pitämistä yksi perillisistä olisi jatkamassa. Tällöin noudatetaan omia erityissäännöksiä.
Mikäli yksi tai useampi rintaperillisistä on kuollut, hänen sijaansa tulevat hänen perillisensä, eli ensisijaisesti hänen lapsensa. Sijaantulo-oikeus on rajaton. Perimysoikeus etenee sukuhaarassa siten, että kuolleen perillisen sijalle tulevat hänen lapsensa.
Jos sukuhaarassa ei kuitenkaan ole perillisiä, jaetaan osuus tasan muiden perillisten kesken.
2. Lesken asema
Rintaperilliset, eli lapset ohittavat lesken perimysjärjestyksessä. Leskellä on kuitenkin oikeus hallita jäämistöä jakamattomana. Tällöin pesänjako tehdään vasta lesken kuoltua.
Rintaperilliset voivat kuitenkin vaatia pesän jakoa heti. Tällöin lesken hallintaan on kuitenkin jätettävä puolisoiden yhteinen koti tai muu jäämistöön kuuluva lesken asunnoksi soveltuva asunto, ellei sellaista jo sisälly lesken henkilökohtaiseen varallisuuteen. Lesken hallintaan on myös jätettävä tavanomainen koti-irtaimisto.
Mikäli rintaperillisiä ei ole, perii leski yksin kuolleen puolison. Näin siitä riippumatta onko puolisoiden välillä ollut avioehtoa vai ei.
Lesken kuoltua hänen jäämistönsä jaetaan tasan ensiksi kuolleen puolison ns. toissijaisten perillisten sekä lesken omien perillisten kesken. Leski ei voi testamentata puolisoltaan perimää osuutta siten, että ensiksi kuolleen puolison ns. toissijaiset perilliset menettäisivät perimysoikeutensa lesken kuoltua. Sen sijaan leski voi elinaikanaan vapaasti määrä omaisuudesta; myydä, vaihtaa tai lahjoittaa sitä.
Mikäli leskeltä ei ole jäänyt perillisiä, perivät ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset myös lesken. Vastaavasti jos lesken kuollessa ei ole olemassa ensin kuolleen puolison toissijaisia perillisiä, saavat lesken perilliset koko jäämistön.
Säädökset lesken perimysoikeudesta koskevat aviopuolisoita, sekä henkilöitä, joiden parisuhde on virallistettu syyskuussa 2001 eduskunnassa hyväksytyn parisuhteiden virallistamista koskevan lain perusteella. Avopuolisot eivät peri toisiaan, eikä heitä koske lesken oikeus hallita jäämistöä. Avopuolisoiden keskinäinen perintö on erikseen turvattava testamentilla.
Lapsettoman avioliitossa kuolleen henkilön perii ensin puolis, mutta puolisonkin kuoltua aikaisemmin kuolleen puolison toissijaiset perilliset, eli vanhemmat ja sisarukset.
3 LUKU
Puolison perintöoikeudesta ja oikeudesta hallita jäämistöä (25.2.1983/209)
1 §
Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle.
Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille.
Jos viimeksi kuolleelta puolisolta ei jäänyt perillistä, saavat hänen osuutensa ensiksi kuolleen puolison 2 momentissa tarkoitetut perilliset. (25.2.1983/209)
Olen todella aikuisen lapseni puolesta hädissäni oleva äiti. Soitin sairaalaan ja pyysin heidän ottamaan yhteystietoni tulevaisuuden varalle, koska lapseni on vielä kotonaankin kriittisesä tilassa, verensiirrosta komplikaatioita ja pistoksien varassa, eikä juuri kotiin päässeenä kestä keskusteluja asian ympäriltä.
Ennusteetkaan eivät ainakaan vielä vaikuta hyvältä. Sairaala ei huolinut yhteystietojani, minulle ilmoitettiin , että potilas itse ilmoittaa ne, vaikka ihmettelin että "tajuttomanako". ( potilas oli hänen paperitietojensa mukaan voimissan).Lapseni on ollut aikuiselämänsä aikana hyvin vähän sairaana, ainakin mittataessa työstä poissaoloja. Hänellä ei ole ollut tarvetta ilmoittaa enempää lähiomaisia. Hänellä on taipumusta myös säästää lähiomaisiaan.
Olen itsen opiskellut lääketiedttä ja tunnen sukuni ja lapseni tautihistorian, tietoni olisivat hoitosuunnitelussa todennäköisesti tarpeellisia ja ainakin hyödyllisiä, oli ollut jo aikaisemmin ja estänyt näin vakavat seuraukset. (sukuanamneesi kykllä opetetaan lääketieteellisessä tiedekunnassa mutta käytäntö on toinen). Ironisesti ja juridiseti tarkasteltuna minut ja potilaan sisar on ainakin kutsuttava perunkirjoitustilaisuuteen
Nyt en ymmärrä, mitä vielä vänkäät. Mielestäni sanoin asian niin kuinka se menee. Selvennätkö sitä, mikä mielestäsi oli edellisessä viestissäni väärin?
Vänkkääminen on tilanteeseen nähden väärä ilmaisu. Lakipykäliä tuilkitaan miten tulkitaan ja lakia muutettiin kun lesken asemaa haluttiin parantaa. Nyt pitäisi parantaa muiden läheisten asemaa, lapsettomat ja lapsettomien lähisukulaiset ovat perillisiä omaaviin nähden jotenkin huonommassa asemassa. Toisaalta rintaperillisetkin saattavat saada vain maksuja , eikä perintöä koskaan isän tai äidin naidessa lapsiaan nuoremman puolison. Itse en tavoitellut perimyskaaren selvennystä se toimi vain vertailukohteena. Olen huolisissani puolison suvereeniteetistä kaikkien aioiden suhteen. Onhan puoliso aina läheinen, ainakin liitton mentäessä ja rakkauden kukoistaessa ja vanhuksien kohdalla jotka ovat taivaltaneet yhdessä jo noin 50 vuotta. Vanhempien huoli saattaa kuitenkin ylittää puolison huolen ja vanhemmat saattavat tietää terveyteen liittyvistä asioista puolisoa enemmän, tuntien lapsensa ja sukunsa terveyshistorian.
Koko lakiteksti lisäyksineen on pitkä:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040
Jaaha. No minä en tavoitellut erityisesti mitään enkä edes ollut huolissani erityisesti mistään. Jäin vain viimeisimmässä viestissäni ihmettelemään, mikä sitä edeltävässä viestissäni mielestäsi oli väärin. En saanut vastausta, mutta omalta osaltani minulla ei siitä huolimatta ole tarvetta asian enempään käsittelyyn, koska minusta se on mennyt vänkäämiseksi.
Lyhyesti tällä kohdalla perimysjärjestys on se, että leski saa ensin kaikki, ellei vainajalla ole rintaperillisiä, mutta pesänselvitys on tehtävä site, että
kun toinenkin puoliso kuolee, pesän jäämistö on selvillä ja sen osan perii ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perijät kuten kuolleen vanhemmat ja jos näkin ovat kuolleet sisarukset perivät ensiksi kuolleen osuuden. En minä "vänkää" mikä on tässä yhteydessä outo sana, vaan selvitän niille lukijoille, joille asia ei ehkä selvinnyt. Itse muistelin ensin vanhaa lakia, jonka mukaan lapsettoman puolison toissijaiset perilliset perivät heti tämän osuuden. Olen itse liian huolissani miettiäkseni mitä sinä ensin tarkoitit ja mitä sitten korjasit. Yllä oleva on lyhyt ilmaisu tämän hetken perimyskaaren toteuttamisesta. Väärinkäsityksiä syntyy monille, jotka uskovat, että puoliso perii ilman muuta kaiken nykyisin ellei kuolleella ole rintaperillisiä ja ellei testamentillä toisin määrätä. Testamentilla voidaan suoraankin heti toteutettavaksi määrätä laista poiketen ko. tilanteessa.
Minulle sinun "vänkäämiseti" taas on vaan itsetunnon pönkittämistä, en ole väittänyt sanomiasi vääriksi enkä oikeiksi ainoastaan selventänyt voimassa olevaa lakia.
"Väärinkäsityksiä syntyy monille, jotka uskovat, että puoliso perii ilman muuta kaiken nykyisin ellei kuolleella ole rintaperillisiä ja ellei testamentillä toisin määrätä."
Nämä väärinkäsitykset johtuvat varmaankin siitä, että puoliso saa käyttää koko tuota perimäänsä omaisuutta aivan miten haluaa, ja vaikka tuhlata sen kokonaan, ilman mitään selittämistä tai vastuuta.
Eli käytännössä puoliso todellakin "perii ilman muuta kaiken". Tuon puolison kannaltahan on aivan sama mitä hänen kuollessaan sitten tapahtuu; eläessään hän kuitenkin saa käyttää omaisuutta aivan miten haluaa.
Se, mitä hän ei tietenkään saa tehdä, on testamentata tuota aiemmin kuolleen puolison osaa jollekin muulle. Mutta tuhlata saa vapaasti.
Kyllä mutta joitakin lisäpykäliä siihenkin liittyy:
4 §
Jos pesän arvo eloonjääneen puolison kuollessa on suurempi kuin ensiksi kuolleen puolison kuollessa, on pesän vaurastuminen luettava eloonjääneen puolison perillisten hyväksi, mikäli selvitetään, että eloonjäänyt on perintönä, testamentilla tai lahjana saanut vastaavan omaisuuden tai että vaurastuminen johtuu ansiotoiminnasta, jota eloonjäänyt puoliso on harjoittanut ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen.
Milloin omaisuus on ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen 3 §:ssä mainituin tavoin vähentynyt, on tämä otettava huomioon, kun eloonjääneen puolison perillinen 1 momentin nojalla vaatii osuuteensa lisäystä.
5 §
Viimeksi kuolleen puolison pesää jaettaessa on ensiksi kuolleen puolison perillisillä oikeus saada osalleen mitä haluavat siitä omaisuudesta, joka avioliiton aikana on kuulunut tälle puolisolle. Vastaava oikeus, myös sen omaisuuden osalta, mikä on saatu ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen, on viimeksi kuolleen puolison perillisillä. Kiinteistö saadaan ottaa pesästä, vaikka sen arvo ylittäisi osuuden arvon, jos annetaan rahaa toisen puolen osuuden täytteeksi.
Muutoin on jakotoimituksesta soveltuvin osin voimassa, mitä osituksesta on säädetty.
5 a § (25.2.1983/209)