Mitähän mieltä olette tästä? Mieheni maksoi 20 v. sitten sisarilleen osuudet maatilasta. Arviot tehtiin viimeisen päälle, tila oli velkainen ja lisäksi vanhemmat saivat elinikäisen asumisoikeuden syytingin valoineen ja lämpöineen. Tila oli ehkä ennen EU:ta elinkelpoinen, mutta kaikki rakennukset ja koneet vanhoja ja huonokuntoisia. Toinen sisar hyväksyi kaupan, toinen ei. Välit toiseen sisareen olivat poikki vuosikausia, mikä oli yhtenä syynä mieheni vakavaan masennukseen. Molemmilla sisarilla ja heidän miehillään on erittäin hyväpalkkaiset työpaikat kauempana kotiseudultaan.
Mieheni kuoli reilut neljä vuotta sitten ja minulle ja alaikäisille lapsilleni jäi edelleenkin velkainen tila, jonka toisessa rakennuksessa asumme, appeni asuu toisessa. Pellot sain vuokrattua, mutta edelleen maksan syytinkiä eli hoidan kaikki appeni asumiseen kuuluvat kulut. Olen suht. pienipalkkaisessa työssä, mutta jollain lailla tässä on kituutettu ja maksettu lainan lyhennykset ja korot. Katkeruus on pikku hiljaa hiipinyt, olen tilan kanssa täysin pallo jalassa, kun syytingin takia en oikein voi sitä myydäkään. Eikä toisaalta vuosisatoja suvulla olleesta tilasta niin helppoa ole luopuakaan, onhan se myös lasteni koti. Ilmeisesti myös sisarilla on katkeruutta, kun olen heidän kotitilansa "ilmaiseksi" saanut. Vaikka sisarilla on rahaa niin ettei "paskalle taivu", ei niistä pahemmin vähän dementoituneelle apelleni riitä, minähän omistan kiinteistön, joten kaiken myös maksan. Apellani on suht. hyvä eläke ja jonkin verran tilillä rahaa, jota luultavimmin kerätään sinne lisää perintöä varten.
Haluaisin vain sanoa kaikille, jotka ovat katkeria siitä, että ovat yhdelle sisarukselle "joutuneet" luovuttamaan kotitilan: Ei tämäkään välttämättä mitään herkkua ole!
Mieheni kuoli reilut neljä vuotta sitten ja minulle ja alaikäisille lapsilleni jäi edelleenkin velkainen tila, jonka toisessa rakennuksessa asumme, appeni asuu toisessa. Pellot sain vuokrattua, mutta edelleen maksan syytinkiä eli hoidan kaikki appeni asumiseen kuuluvat kulut. Olen suht. pienipalkkaisessa työssä, mutta jollain lailla tässä on kituutettu ja maksettu lainan lyhennykset ja korot. Katkeruus on pikku hiljaa hiipinyt, olen tilan kanssa täysin pallo jalassa, kun syytingin takia en oikein voi sitä myydäkään. Eikä toisaalta vuosisatoja suvulla olleesta tilasta niin helppoa ole luopuakaan, onhan se myös lasteni koti. Ilmeisesti myös sisarilla on katkeruutta, kun olen heidän kotitilansa "ilmaiseksi" saanut. Vaikka sisarilla on rahaa niin ettei "paskalle taivu", ei niistä pahemmin vähän dementoituneelle apelleni riitä, minähän omistan kiinteistön, joten kaiken myös maksan. Apellani on suht. hyvä eläke ja jonkin verran tilillä rahaa, jota luultavimmin kerätään sinne lisää perintöä varten.
Haluaisin vain sanoa kaikille, jotka ovat katkeria siitä, että ovat yhdelle sisarukselle "joutuneet" luovuttamaan kotitilan: Ei tämäkään välttämättä mitään herkkua ole!
Vastaukset 47
Vanhimmat
Tuopas oli kaikkein törkeintä mitä olen kuullut. Että harkitset kuolleen miehesi ja lapsiesi tilan myyntiä. Sinulla ei ole tilan kanssa mitään muuta tekemistä kuin se, että olet saanut siitä puolet miehesi perintönä. Ja sinun ainoa velvollisuutesi on pitää siitä huolta lapsiesi aikuistumiseen asti.
Siksi toiseksi et saisi lapsiesi holhoojalta mitenkään lupaa myydä tilaa. Onneksi laki on säädetty siten, että lasten omaisuutta ei saa hukata.
Olet täysin oikeassa, eipä minulla olekaan tilan kanssa muuta tekemistä. Mutta miten luulet, että voin pitää siitä huolta, kun velkaa on mieheni ottamana niin paljon, että esim. kunnostustöihin ei ole varaa? Lasteni omaisuutta en ole missään nimessä hukkaamassa, mutta entä jos se tässä taloudellisessa tilanteessa häviää ilman, että voin sille mitään. Esim. mieheni henkivakuutus meni kokonaisuudessaan lasteni perintöveron maksuun, mieheni kun ei ymmärtänyt kuolevansa niin nuorena, että olisi asiaa osannut ennakoida. Yritän kyllä parhaani mukaan pitää huolta tilasta lasten aikuistumiseen asti, mutta onko Sinulla neuvoja miten?
Talo kuuluu myös mustalle leskelle ja hän saa tehdä osuudellaan just mitä itse haluaa, kiusaa leskelle voidaan tehdä joka sullakin taka-ajatuksena tuntuu olevan.
Mustalle leskelle, myy tila pois miksi kidutat itseäsi, ei tuollaista elämää kenenkään tarvitse elää.
Tila on vain maata ja sen päällä olevia rakennuksia.
Kumpi on parempi myydä tila, päästä veloista ja suunnattomasta stressistä vai kituuttaa siinä niin kauan, että lapset ovat täys ikäisiä ja tila menee sen jälkeen pankille tai lapset myyvät sen pois.
laskujeni mukaan tällä lainanlyhennysohjelmalla, kun tila on velaton, jos mitään yllätyksiä ei tule. Toinen lapsi on täysi-ikäinen 3, toinen 7 vuoden kuluttua. Maistraatille teen siihen asti vuosi-ilmoituksen siitä, miten omaisuutta on hoidettu. Eli sitä en ainakaan pysty millään tavalla hukkaamaan.
Lapsista en tiedä, mitä he aikovat aikuisina tehdä, eivät varmaan tiedä sitä vielä itsekään. Minulle vanhempani - myös maanviljelijöitä - sanoivat aina, että opiskele sellaiseen ammattiin, joka ei ole ainakaan säistä kiinni. Tämä tila on sen verran pieni, ettei se pelkästään elätä. Sekään ei tunnu mukavalta, jos joutuu lapsille jättämään velkaisen tilan taakaksi, olkoonkin sukutila.
Olet itsekkin vielä nuori, kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu ....
Ota rauhallisesti, jos pysty hoitamaan velkojasi niin ei ehkä kannata hätiköidä, mieti ja keskustele lastesi kanssa, ei myynti ole ainoa vaihtoehto eikä myymättömyys ainoa tavoite.
Miten omat vanhempasi, onko sillä tilalla jatkaja ja onko sieltä mahdollista ottaa ennakkoperintöä, jolla hoidat tämän toisen tilan velattomaksi.
Odottele rauhassa, että surutyö miehestäsi on tullut tehtyä, aikanaan ajatukset selviää ....
jaettiin jo lähes 30 v. sitten maatilayhtymäksi, jonka jälkeen veljeni osti muiden sisarusten osuudet yksi kerrallaan. Siitä tilasta en aikoinaan suurta summaa saanut, jos osuuteni olisin vieraalle myynyt, olisi hinta ollut paljon huomattavampi. Mutta en halunnut asiasta riidellä, pääasia oli, että tila säilyi suvulla ja elinkelpoisena. Siksi en ymmärräkään mieheni toisen sisaren halua saada kotitilastaan kupattua kaikki mahdollinen, hän ei kuitenkaan koskaan osallistunut tilan töihin (mieheni hoiti ne kokonaan jo hyvin nuoresta). Rahaa hänellä on ainakin riittävästi hienoon taloon, ulkomaanmatkailuun ym. Lisäksi hänen lapsensa ovat jo aikuisia, myös kovapalkkaisissa töissä. Kuulostanko katkeralta? Olen silti kiitollinen, että lapseni saavat kasvaa rauhallisessa ympäristössä, he ovat ihme kyllä aika tasapainoisia ja fiksuja mukuloita.
Surutyötä teen edelleen, monessa asiassa haluaisin mieheni tukea. Hän oli kuitenkin sairaudestaan huolimatta meille peruskallio. Joskus kaikki tuntuu taistelulta tuulimyllyjä vastaan. Ahneus ja kateus on kyllä perisynti.
Olet selvästi aika uupunut tilanteessa, kannattaa ottaa rauhallisesti, ei se elämä tähän lopu ...
Vähän olen samoilla linjoilla edellisen kirjoittajan kanssa, mutta en niin töykeästi.
Oliko teillä ennen miehesi kuolemaa karja- vai vilja tila?
Minkä ihmeen takia olet vuokrannut pellot, etkä itse viljele niitä?
Itsestäni ja perheestäni voin kertoa sen verran, että mieheni osti tämän tilan -88 ja pellot metsät sekä kaikki rakennukset olivat todella surkeassa kunnossa. Sekä mieheni että minä monemmat olimme tilan ulkopuolella töissä ja kaikki mahdolliset rahat käytettiin lisämaiden hankkimiseen.
Yli kaksikymmentä vuotta asuimme sellaisessa víleenin tyylisessä rytökasassa jonne ei kehdannut päästää ketään ei edes lapsien kavereita kylään. Ja muutenkin talous keskus oli hirveässä kunnossa. Kaikki koneet kylläkin olivat viimeisen päälle.
No vuonna 2000 kun olimme saaneet tilamme tarpeeksi suureksi ja kannattavaksi, mieheni piti alkaa keskittymään rakennusten kunnostamiseen. Ensimmäisenä päivänä kun hän nousi talon katolle, katto petti ja hän putosi katon läpi vintille vanhan romun päälle, jonka seurauksena kuoli sairaalassa pariviikkoa myöhemmin.
Ja vaikka olimme kaikki surun murtamia, niin silloin heti päätimme, että minä vuokraan tilan lapsilta ja jatkan sitä kehitystä mikä oli mieheni elämäntyö. Ja niin sitten heti tehtiinkin. Vuokrasin tilan lapsiltani heti kun paperit oli saatu kuntoon. Kiire siinä meinäsi tulla, kun ei peltotöihin saanut lähteä ennenkuin paperit olivat kunnossa.
Minulle ei tullut edes mieleen, että pellot olisi vuokrattu pois. Mitähän sitten olisimme tehneet useamman sadantuhannen koneilla. Eipä siinä olisi oikein ollut järkeä myydä niitä, eikä se koneitten myyntikään lasten holhouksen takia olisi ollut helppoa.
Onneksi olimme alusta lähtien pitäneet vakuutukset kunnossa. Jäljellä olevissa lainoissa oli vakuutus kuoleman varalle ja lapsia varten hyvä henkivakuutus. Näin kaikki kuusi lastamme saivat kunnon pesämunan ja minä omalla osuudellani korjautin talouskeskuksen kaikki rakennukset. Nyt on lapsetkin vihdoin voinut antaa kavereittensa tulla kyläilemään.
Että tavallaan meillä kai kävi lopulta hyvin, vaikka rakkaani kuolikin.
Tilan jatkajasta ei ole vieläkään varmaa tietoa, koska neljä lapsista on edelleen alaikäisiä. Mutta sitten kun kaikki ovat täysi ikäisiä, niin tulee olemaan vaikeaa päättää kuka tilaa jatkaa. Mieheni teki testamentin, jossa määräsi, että tila on annettava kokonaisena yhdelle lapselle siten, että muitten on myytävä osuutensa verotus hinnalla tilan jatkajalle. Mutta siitä mitenkä valinta pitäisi tehdä hän ei sanonut mitään. Todella vaikea tulee päätös olemaan.
Ehkä ei kumminkaan kannata myydä, vaikka synkimpänä hetkinä tila tuntuisikin taakalta, myöhemmin lapset voivat sitten päättää mitä perinnöllään tekevät.
Toisaalta lasten kanssa kannattaisi jo hyvissä ajoin keskustella tilanteesta, mikäli talous alkaa painaa liikaa, ehkä tilasta voisi irrottaa pääomia jotenkin muuten, esim. myymällä metsää ja maksaa tuloilla niillä velkoja pois, niin tilanne helpottuisi.
Tuo syytinki mutkistaa tilanneta entisestään, siihen en osaa antaa neuvoja.
Kun asioista keskustelee avoimesti, vaikka vain omien lasten kanssa, niin siinä tavallaan sitten selkiää omatkin ajatukset ja ehkä saa lapsilta jonkin kommentinkin, miten kannattaisi toimia, ei ne aina niin tyhmiä ole.
Ymmärtävät sitten syitä ja seurauksia paremmin kun itse vanhenevat.
että on ihmisiä, jotka pärjäävät edelleenkin maanviljelyllä. Meillä on viljatila, jonka mieheni hoiti yksin. Minä en varsinaisiin tilan töihin puuttunut, olin ja olen edelleen töissä muualla, kotona ollessa keskityin lapsiin ja "naisten töihin". Siksi siis pellotkin on nyt vuokrattu, kyvyt ja resurssit eivät muuhun riitä.
Viimeiset vuodet sairastaessaan mieheni keskittyi lähinnä kasvattamaan velkaa, konekanta oli iankaikkisen vanhaa, pari traktoria 60- ja 70-luvulta ja puimuri yhtä vanha. Eli satojentuhansien koneita ei todellakaan ole. Metsät on lähinnä hakattu, nyt olen melkein maksupuolella niistäkin, kun on tehty ensiharvennuksia.
En varmaankaan aio silti tilaa myydä, kunhan uhkailen. Lapset saavat sitten sen taakakseen, tekevät aikanaan mitä haluavat. Tämä aloituskirjoitukseni johtui siitä, että alkoi taas ketuttaa mieheni sisarusten tempaukset, he kun kuvittelevat, että tämän tilan arvo vain nousee, vaikka rakennukset hajoavat käsiin ja minä maksan velkaa itseni kipeäksi. Ja siinä sivussa hoidan heidän isänsä. Kyllä maalla on mukavaa... Musta leski menee nyt nukkumaan, aamulla on taas aikainen herätys.
Mitenkäs sitä velkaa voi sitten olla niin paljon, jos kerran koneet on vanhoja, eikä lisämaita ole osteskeltu?
Ja jos vielä metsätkin on hakattu?
Me ainakin saimme talon hinnan helposti tukin huippu hinnoilla maksetuksi kuten monet muutkin sukupolvenvaihdoksen tehneet tuttummekin. Siinä onkin suurin syy, että täällä meillä päin, että ei pysty laajentamaan. Hyvään aikaan metsäkaupat tehneillä ei ole minkäänlaista pakottavaa rahan tarvetta.
Ratkesiko se miehesi ryyppäämään, vai minkä takia miehesi otti lainaa ilman kannattavia hankintoja?
Mikset muka pystyisi viljelemään viljaa? Viljan viljely ei mitään ihmeellisiä lahjoja vaadi ja varmasti olisi paremmat tulot kuin vuokraisäntänä.
>>>Mikset muka pystyisi viljelemään viljaa? Viljan viljely ei mitään ihmeellisiä >>>lahjoja vaadi ja varmasti olisi paremmat tulot kuin vuokraisäntänä.
Ei näillä viljan hinnoilla.
Katos kun siinä viljelyssä on menojakin, siemen, lannoite, kuivaus yms.
Vuokralle kun laittaa about 200-500€/ha niin varmasti parempi tulos
Vuokratulo on varma tulo, johon ei kohdistu kuluja.
Tämä pitää muistaa jos on velkaa jota joutuu hoitamaan.
Velkaa oli jo valmiiksi tila lunastettaessa ja sisarosuudet maksettiin viimeisen päälle. Viimeiset vuodet mieheni sairasti vakavaa masennusta ja todellakin, yritti hoitaa sitä viinalla. Lisäksi hän yritti aloitella sivubisnestä, johon otti velkaa, mutta siitä ei tietenkään mitään tullut, kun suurin osa ajasta kului makoillessa sohvalla. Saat olla tyytyväinen, että olet saanut talosi hinnan maksettua, meillä se ei onnistunut.
Vaikkei viljan viljely ihmeellisiä lahjoja vaatisikaan, vaatisi se kuitenkin meillä aikamoisia lisäinvestointeja. Siihen en uskalla ryhtyä. Vuokratulo on sentään varmaa. Tila on nykykäsityksen mukaan myös liian pieni, jotta se tuottaisi kunnolla.
tehokkaatkin suomalaiset tilat tekevät tällä hetkellä tappiota jokaisesta tuottamastaan viljakilosta, joten p.skaa puhut. Vuokrat taas ovat huipussaan, tästä ne eivät luultavasti enää nouse. Pellon hinta taas voi vielä hyvinkin nousta, ainakin parhaimmilla viljelyalueilla joilla kysyntää riittää.
Eli vuokraus 10 vuoden sopparilla tällä hetkellä mitä parahin pellonkäyttömuoto! Ja huomattavasti tuottoisampi kuin viljanviljely.
Niin karulta kuin kuulostaakin, ainakin itse toivon, että viljan hinta pysyisi pitkään mahdollisimman alhaisena. Tällöin saataisiin suomen tilarakenteeseen kaivattua muutosta kun laskutaidottomat ja velkaisimmat joutuisivat lopettamaan kannattamattoman viljelyn. Se pitkällä aikavälillä nostaisi viljan hintatasoakin, kun bulkkia tuottavat putoaisivat pelistä pois. Näin jäljelle jäisivät ammattilaiset (ennenkuin joku alkaa mölistä: ammattilaisia on niin pienillä kuin suurillakin tiloilla!)
vuokrasoppareita! Nyt max. 2 vuotisia. Joka vuosi voi vielä nostattaa vuokraa 15% - 20% hehtaarilta ja maksajia löytyy.
Oletkos ihan terve! Pellot luomuun ja sopiva määrä lampaita, niin johan voittaa vuokratulot kirkkaasti. Hehtaari tuet lisätoimenpiteistä ja tilatuen arvosta rippuen vähän erilaisia. Meillä Hehtaari tuet on 940€/ha.
Eipä maksa lannotteet mitään ja siemenetkin on omasta sadosta. Lampaitten ainoa kulu on kivennäiset. Sikstoiseks kun on eläintila, niin luomussakaan ei tarvi olla viljalla yhtään, eipä tuu siis kuivauskulujakaan. Minäkin olen monena vuonna antanut karjatilallisten tehdä rehut pelloiltani, niin eipä ole tullut itselle edes niitto kustannuksia. Ainoastaan lampaitten heinät on tullu itte tehtyä. Aikasempina vuosina ollu sillon tällön ruista. Sillon tiätysti tullu kuluja puimurin ja kuivurin polttoaineista ja vastaavasta. Mutta vastaavasti 2t/ha sadolla ja rukiin 340€/t hinnalla korvaustakin on tullut.
Keneltäkäs vuokraviljelijältä sais paremmat rahat? Kerro ihmeessä, niin varmasti vuokraan.
Mulla kun ainakin on tarkoitus saada maksimaalinen tuotto minimaalisilla kuluilla, niin en todellakaan ole lähtenyt tohon mainitsemaasi tehoviljelyyn. Sehän on aivan järjetöntä maksaa panoksista enemmän kun sadosta saa rahaa.
Itse ollaan luomussa ja eläin määrä on just se pienin mahdollinen että saadaan kaikki eläintilantuet. Eläimet on lampaita ja nimenomaan suomenlampaita että saadaan alkuperäisttuet. Kuluja ei tule oikeestaan mistään muusta kuin kivennäisistä. Ja se on 100% varmaa ettei näin hyvää tuottoa saa mitenkään vuokraamalla.
Se on siis ihan omasta itsestään kiinni, mitenkä saa tilan tuottamaan. Minä ainakin pidän itseäni ammattilaisena tässä hommassa ja pidän tavanomaista viljelyä harjoittavia suorastaan tyhminä. Mun mielestäni kun ainoastaan sillä tuotolla on merkitystä.
Minä maksan 60 € hehtaarilta vuokraa, ympäristotukikelpoisista lohkoista.
Se on täällä oikeassa suhteessa, kun ajattelee pellon pääoma-arvoa ja sille laskettavaa korkoa.
Täällä päin sinut naurettaisiin pihalle tuolla tarjouksella joka talosta. Muutama aika sitten sai laittaa nollan perään jos halusi päästä edes vakavasti otettavaksi tarjoajaksi. Nyt lienee taso hiukan pudonnut mutta ei puhettakaan että millään alle satasella vuokrata saisi. Itse lasken itseni onnekkaaksi kun olen onnistunut vuokraamaan jopa ihan OK lohkoja vähän alle 300 euroa/ha.
Luomu ei ole muuta kuin tukien optimointia, sopii jollekin sivubisneksenä.
mopo ei ole vielä karannut käsistä. Itse maksan max 50 €/ha ympäristötukikelpoisista pelloista. Vasta vuokrasin kymmenisen hehtaaria eläkkeelle jäävältä viljelijältä, joka varmasti tukien määrät tietää. Piti itse kohtuullisena korvauksena, TIETÄEN, paljonko niiden kunnossapito maksaa. Itse summaa ehdotti. Ei se ole tyhmä, joka pyytää, vaan tyhmä, joka maksaa. Vanhan kansan ihmisillä kun on se ajatusmaailma, että jos hintaa tarpeeksi ylös huudattaa, niitä ei kukaan vuokraa ja jokainen viljelijä tietää, mitä se tarkoittaa. Vuokra kohtuulliseksi, kaikki tienaa.
Kuka vuokraa peltonsa kymmenenvuoden vuokrasopimusella. Sehän on sulaa hulluutta.
Minä olen vuokrannut peltojani noin 15vuotta ja koskaan ei ole edes mieleen tullut tehdä vuotta pidempää vuokrasopimusta. Kun tekee vuodeksi kerrallaan, niin joka vuosi voi vaikka vaihtaa vuokralaisen jos tulee ongelmia. Ja vuokria pystyy kilpailuttamaan jatkuvasti.
Ei se maitten vuokralle antaminen mitään hyväntekeväisyyttä ole. Minä ainakin haluan niistä mahdollisimman korkean vuokran. Ja jos en saa sitä vuokraa mitä pyydän, niin sitten saa olla vaikka vuoden viljelemättä. Vuoden viljelemättömyydestä kun ei vielä menetä tukioikeuksia.
Viljelen 127ha luomutilaa päätoimisena. Ja olen aivan varma siitä, että nettotuloni ovat huomattavasti korkeammat kuin jonkun joka viljelee 300ha tavanomaisesti.
Itse en usko viljanhinnan nousuun ihan lähi vuosina. Mutta jos tavanomaisestikin viljellyn viljan hinta nousee, niin vielä enemmän nousee luomuviljelty. Ja silloin voisi viljaa pistää viljelyyn enemmänkin. Näin kotieläintilallisena se on mukavaa, kun voi pitää kaikki nurmella jos haluaa. Koska kuten edellä sanoin, niin minun toimiani ohjaa ainoastaan raha. Minä viljelen tai jätän viljelemättä. Se riippuu aina siitä mistä on eniten nettotuloja saatavissa.
Ja jos jossain vaiheessa alkaa näyttää siltä, että tavanomainen viljely on kannattavanpaa, niin siirryn sitten tietenkin takaisin tavanomaiseen.
No eikö lähtökohdaksi pidä ottaa pellon hinta myytäessä, eli pääoma arvo, eikä tukitulo, jota te ilmeisesti käytätte vuokran määrittelemisessä.
Mikäli ajatellaan 60 euroa ja kahden prosentin sijoitustuottoa, niin pellon pitäisi olla 3000 euron hehtaarihintaista, niin se olisi kohdallaan.
kaksi prosenttia on aika vähän, mutta nämä pellot ei ole noin arvokkaita, sanoisin että puolet tuosta niin ne saisi myytyä.
Jaa 3.000 euroa? Kyllä täällä pakkaa olemaan vähintään 7.000 euroa, paikoin 10.000 euroa ja tuollainen 2% tuotto ei riitä edes inflaatioon, saman tuoton saa pankkitililtä. Vähintään 5-7% tuottoa pitää saada ja tällä sitten vuokra olisi 350-700 euroa eli kyllä täällä vuokrat ovat ihan linjassa pellon hinnan kanssa, ei siinä sillä tukitulolla lasketa. Kokonaan toinen juttu onkin sitten se, onko pellon hinta oikea...
kyllä kuulostaa hyvälle, sillä itsekkin siirryin luomuun ihan rahan takia.ei järkee viljellä jos kaikki tulot viljanmyynnistä pitää kauppaan kantaa.
Jos LFA ja ymppiä ei haeta vuosittain, menee tukikelpoisuus niiden osalta siihen asti että ne saa uudelleen haetua tuen piiriin. Ja se LFA ja ymppi onkin suurempi kakku kuin tilatuki.
Pitkistä sopimuksista. Katsos, jos olettaa hintatason nousevat kannattaa tehdä lyhyempiä sopimuksia. Jos taas odottaa hintatason laskevan, kannattaa vuokrata mahdollisimman pitkäksi aikaa! Minä olen alkanut odottelemaan hehtaarivuokrien laskua, ainakaan ne eivät enää nouse. Ja nos nyt vuokraisin, niin vuokraisin pitkällä sopimuksella! Niin tekee nyt pelimies, ja pelimieshän on tunnetusti erimies!
Mutta, jokainenhan toimii tyylillään.
Edellis vuonna osa pelloistani oli viljelemättä, kun en uusinut edellisen vuokralaisen vuokrasopimusta. Syynä uusimatta jättämiseeni oli se, että vuokralainen alkoi esittämään että menee luomuun ja vaati että teen viiden vuoden vuokrasopimuksen ja samassa yhteydessä esitti, että vuokraa pitäisi alentaa koska luomussa sadot pienenevät. En suostunut vaan vaadin vuokran korotusta.
Eikä tuo tukioikeuksien menetys pidä paikkaansa. Minä ilmoitin pellot tilapäisesti viljelemättömiksi ja tukioikeus pysyi siitä huolimatta. Jos tukioikeudet on hakematta kahtena vuonna peräkkäin, niin silloin ne siirretään varantoon.
On muuten nuo kyseiset pellot vuokralla samalla kaverilla kuin aikaisemminkin oli. Ei ollut saanut muualta peltoja vuokralle ja maitotila kun on, niin pakko oli kaverin maksaa se korkeampi vuokra ja se vuokra oli vielä vähän kovempi kuin edellis vuonna olisi ollut. Ja pienenä sanktiona otin tilatukioikeuden vuokrastakin oman hintansa. Mitäs alkoi poika uhittelemaan.
No ensi vuonna vaihdan kyseisille pelloille vuokralaista. Uusi vuokralainen sitoutuu uusimaan salaojat ja yhdistämään lohkoja. Muuta siitä huolimatta en tee vuotta pitempää vuokrasopimusta.
Ja väittäisin olevani vähän enemmän pelimies kuin sinä.
Tuo höpötyksesi on sitä vuokralaisten iän ikuista tappio höpinää, millä yritetään saada vuokranantajan sympatiat puolelleen ja sillä konstin yritetään saada halvenpi vuokra. Mitenkä selität sen, että tätä samaa mantraa hokevat viljelijät kuitenkin kilvan tekevät tarjouksia pelloistani ja joka vuosi ne vaan kohoavat.
Ja tätä samaa höpötystä on jatkunut koko sen reilun 15vuoden ajan jonka olen peltoja vuokrannut.
Ja tämäkin vuokralainen joka ensi vuonna alkaa viljelemään kyseisiä peltojani teki siltikin korkeamman tarjouksen vuokrasta vaikka uusii salaojia ja yhdistelee lohkoja. No ehkä se on minulla vähän eri asia kuin maajussi vuokranantajilla koska teen tätä puoli ammattilaisena ja peltoni ovat pääsääntöisesti erittäin hyvä kuntoisia ja lohko koko on huomattavasti normaalia suurempi. Pienin lohko koko on 14,72ha ja suurin on 36,18ha. Ja vuokralaisia on keskimäärin 7.
Pikkuisen on naurattanut näin jälkeen päin, kun kaikkein pahimman laman aikana sanoin suunnittelevani peltojen ostamista vuokraus tarkoituksessa. Silloin kaikki sanoivat että ei tule mitään, vuokraaminen ei kannata. Mutta aika on osoittanut toisin käyneen.
Itse uskon että suomessakin tämä maan omistus keskittyy entistä enemmän ja viljely muuttuu entistä enemmän vuokrapohjaiseksi.
Joku tuttavapiiristäni taannoin totesi että kehitys on mennyt siinä mielessä hassuksi että peltoa kannattaa omistaa mutta ei viljellä. Esimerkiksi tänä vuonna tuotantopanosten kuten lannoitteiden ja tuotteen eli viljasadon hinta on sellainen että pahimmillaan jokainen hehtaari tuottaa tappiota eli sadon arvo ei peitä muuttuvia kustannuksia. Jos on vielä korkea vuokra niin se on siinä. Tukirahoja pitää laittaa matkaan mukaan että saa sadon kaupalle "myytyä".
tahallasi tai tietämättömyyttäsi tilatuen, ympin ja lfa:n. Niissä tyystin eri vaatimukset viljelyn ja tukien hakemisen suhteen.
Ympin ja lfan maksatusta haettava jonkun joka vuosi ja ilmoitettava tukihakemuslomakkeellaan, muutoin tipahtaa pois tukien piiristä ja saa vasta mukaan seuraaviin sitoumuksiin. Jos jää pois tukien piiristä voi edellinen viljelijä joutua maksamaan tukia jopa takaisinpäin, ja tällöin voi tulla sinullekin korvausvelvollisuus hänen tukimenetyksistään, jos vuokrasopimuksessa siitä maininta.
Tässä vaiheessa en kyllä enää ilkamoisi jatkuvalla hehtaarivuokrien nousulla, se kun ei enää voi jatkua. Ei voi maksaa enempää kuin mitä saa, katsos massi tyhjenee joskus. Maan arvo kyllä vielä voi nousta ja varmasti nouseekin. Ne joilla rahaa vielä on ostavat ja lakkaavat vuokraamasta, koska vuokraviljelystä ei mitään käteen jää. Näin on jo tapahtunut tietyillä alueilla. Samalla vuokrat lakkaavat nousemasta ja alkavat taittua laskuun, kun kysyntä vähenee...
Itsekin omistan vielä hieman peltomaata suomineidon kupeesta, ja se kaikki on pois vuokrattua, koska oli liian etäällä muista viljelymaista. Jatkan kuitenkin lisämaan ostamista, jos rajanaapurit sitä myyvät. Jos nyt sattuu joskus kertymään vaikka 100 hehtaarin verran, voihan sitä joku lapsista alkaa viljellä, mutta toistaiseksi ne on edelleen vuokrattu.
Saan niistä muuten ihan kivaa vuokraa, vaikka en yritä vuokralaista loppuun lypsää enkä muutenkaan kiristä! Pidän huolta ojituksesta, piiriojista ja maan kunnosta. Esim kalkitutan pellot 5 vuoden välein ja kustannan kaikki muutkin peruskunnostustoimenpiteet, kuten pinnan muotoilut ja peltotiet. Vastaavasti vuokralainen on sidottu tiettyihin työtapoihin, kasvinsuojelullisiin toimenpiteisiin ja viljelykiertoon. Vuokra on aika korkea, mutta toimivasta yhteistyöstä johtuen ko aktiivinen karjatilallinen on ollut erittäin tyytyväinen menettelyymme. Näin molemmat hyötyvät ja maa säilyttää tuottonsa, hänelle edullisina rehuyksikköinä, minulle pääoman korkotuottona.
Suuresti muuten ihmettelen, miten peltojen vuokraajat olettavat peltojen peruskunnostuksen kuuluvan vuokraajalle? Eihän asunnon vuokraava vuokralainenkaan vastaa koko kiinteistön peruskorjauksesta! Hän vaan maksaa vuokran, ja pitää huoneiston siinä kunnossa missä se on ollutkin NORMAALIA KULUMISTA lukuunottamatta! Sama pätee kyllä mielestäni viljelysmaahankin.
Mutta onneksi ahneella on tunnetusti paskanen loppu!
Olet sinä melkoinen pölvästi!
Mitenkähän sitten kuvittelet että esimerkiksi isommat salaojitukset hoidetaan. Joskus näet salaojituksen seurauksena ei pysty viljelemään koko kesänä. Ja sinun mielestäsi sen takia sitten pitäisi menettää tuet.
Etkö ymmärrä, että tilapäinen viljelemättömyys ilmoitus on järjestelmässä juuri sen takia, että tuki oikeuksia ei menetä, vaikka pelto on yhtenä vuonna viljelemättä.
Tuossa viikon verran sitten olin ajelemassa kohti itää ja sillä matkalla näin useammassa paikassa peltolohkoja auki kaivettuna viemäreiden, vesijohtojen, tietoliikenne- ja sähkökaapeleiden vuoksi. Nämä samat lohkot oli kaivettu auki jo kesäkuun alussa, kun viimeksi siellä ajelin. Sinun mielestäsi hekin siis menettävät tuki oikeudet kun eivät viljele tänä kesänä.
Ja tietenkin olen aikoinani tarkastanut tämän asian te-keskuksen tarkastajilta, että ihan turha sinun väitellä tästä asiasta.
Ja myökin nämä peltolohkot jotka edellisvuonna ilmoitin tilapäisesti viljelemättömäksi, saivat viime vuonnakin tilatuen, lfa lisät ja ympin lisät. Ihan kuten aina ennenkin.
Ja edelleenkin yrität hokea tuota vuokrien laskun mantraa.
Minä en vähäisimmässäkään määrin usko siihen. Se voi ehkä hidastua hetkeksi, mutta ei pysähdy.
Minä ainakin peilaan vuokrahintani viljelijöiden saamiin tukiin ja pääsääntöisesti pyrinkin vuokraamaan eläintilallisille, koska he saavat muutaman satasen verran enemmän hehtaari tukia ja maksavatkin helposti sen tuen erotuksen verran enemmän vuokraakin.
Ja jos tulee jossain vaiheessa se eteen, että vuokraus alkaisi vähenemään ja sitä kautta vuokrat pienenisivät(mitä ei varmasti tule tapahtumaan), niin pellot on helppo myydä. Maan arvo ei ikinä laske. Vaikka sitäkin mantraa on hoettu viime 1900-luvun alku puolelta lähtien ja erityisesti eu:n alku ajoista lähtien.
Kyllä minun mielestäni ojitukset ja muukin kaikkinainen pellon kunnossa pito kuuluu juuri sille, joka niitä peltoja viljelee. Ja näin tulee tekemään ensivuonnakin aloittava vuokralainen. Ja tekee sen ihan oma-aloitteisesti, omasta ehdotuksestaan. Tosin hän haaveilee, että saa sitten pellot pitkäaikaiseen viljelyynsä. Kun sitä kysyi, niin sanoin että vuokra suhteesta voi tulla pitkäkin, mutta vuotta pitenpää sopimusta en suostu tekemään.
Tuo viljelijän loppuun lypsäminen kuulostaa korvissani aika oudolta. Pölvästi hei! Tämä peltojen vuokraaminen, niin kuin ei mikään muukaan vuokraustoiminta ole mitään hyväntekeväisyyttä, vaan liiketoimintaa.
Katsos kun viljelijäthän ovat yrittäjiä, ja nämä yrittäjät harjoittavat omaa yritystoimintaansa minun omistamillani mailla. Niin tottakai minä olen oikeutettu saamaan rojaltit minun maitteni kautta saatavista tuloista. Ja heidän yritystoimintansa luonteen vuoksi kulu puoli ei kuulu minulle vähimmässäkään määrin.
Mutta henkilökohtaisesti kuitenkin edelleen uskon siihen, että maanomistus keskittyy ja vuokraviljely jopa kokonaan ilman omia peltoja lisääntyy huomattavasti.
et siis halua ymmärtää että jos lohkot eivät ole jonkun tukea (lfa ja ymp) hakevan kasvu/peruslohkolomakkeella ilmoitettuina jokaisena sitoumusvuotena, menee tukikelpoisuus (huomaa oikeat termit, tukikelpoisuus lfa/ymp, tukioikeus, ainoastaan tilatuki) ko lohkoilta kunnes ne voidaan taas seuraavan kerran hakea tukikelpoisiksi! Jos lohkoillasi on tukikelpoisuus säilynyt kun ne ovat olleet tilapäisesti viljelemättöminä, tarkoittaa se sitä, että joku, siis ilmeisesti itse, olet jättänyt keväällä tukihakemuksen, jossa ko lohkot ovat olleet ilmoitettuna tilapäisesti viljelemättöminä. Se, että jonkun kaikki pellot ovat ilmoitettu tilapäisesti viljelemättömiksi, kasvavat rikkaruohoa ja ovat heitteillä, ilman perusteltavaa syytä (käsittääkseni vuokran kiskominen ylöspäin tai muu vastaava "henkisestä vitutuksesta johtuva syy" ei ole perusteltava syy tässä tapauksessa). Joten sulla on käynyt melkoinen flaksi, jos tukikelpoisuudet ovat säilyneet. Kannattaisi olla hiljaa eikä huudella asiasta, sillä takautuvia takaisinperintöjä on tässäkin maassa tehty.... Ja jos niitä peritään ed. vuokralaiselta, on käräjät odotettavissa melkoisen varmasti. Te-keskuksen tarkastajiltakin saa yhtä monta vastausta kun on vastaajia. Joku tietysti on aina välillä oikeassakin.
Vuokrakehityksestä meillä on siis erilainen näkemys, se on hyvä, sillä jos kaikilla olisi sama näkemys ja visiot, rahan tekeminen olisi mahdotonta. Omasta mielestäni tukitasoilla ja vuokrahinnoilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Itse olen päättänyt, paljonko pitää sijoitetun euron tuottaa jotta sijoittaminen on kannattavaa. Miten siihen tuottoon päästään ei minua liikuta. Parempi on tietysti saada haluamansa ja pysyä reilun miehen maineessa. Se avaa aina uusia sijoitusmahdollisuuksia mikä tietää lisää tuottoja. Koska yleinen vuokrataso on ollut mahdollistanut pääomien tuotot yli tavoitteeni, olen mieluusti huolehtinut peruskunnostuksista. Se kun on taas lisännyt halukkaita vuokraajia kilpailemaan lohkoistani. Jos olisin nyhtänyt niistä 500 euron hehtaarivuokria kunnossapidosta huolehtimatta tulisi joskus väistämättä eteen kireä markkinatilanne jossa lohkot jäisivät käsiini. Nyt ne kelpaa aina, ja pitkän aikavälin tuotto on silti hyvä!
Lueppa pikkaisen tuota historiaa. Sukuni on vuosisatojen ajan asuttanut suomea ja viljellyt maata. Tilat ovat vaihtaneet omistajia, samoin maat. Aina maita on otettu pois jos niitä on liikaa keskittynyt yksille, ja se on vienyt toisilta mahdollisuuden viljellä omia maitaan. Esim torpparikapinat, lampuotien ostamat tilat ym. Nyt joku parjaa heti minua sosialismista, mutta historia on opettanut. Itsekin olen hankkinut huomattavan määrän maaomaisuutta työurani aikana, ja nyt se on siirrettynä pääosin jälkipolville. Pari sukupolvea kun vielä hankkii sitä lisää ja omistus keskittyy liiaksi, niin sitten taas maita jaetaan uudelleen!
Se on päättymätön oravanpyörä, ja siihen ei tule loppua. Toisaalta se on hyvä, sillä jolla on valta maahan on valta ruokaan ja sitä kautta ihmisiin. Ja kun jollekin sadistille kertyy liiaksi valtaa ei siitä hyvä seuraa...
Ei hyvänen aika polvästi. Tietenkin minä olen silloin täyttänyt tuki hekemukset kun en ole uusinut jonkun vuokrasopimusta.
Mistä sinulla oli käsitys etten olisi täyttänyt tuki hakemuksia? Minähän nimen omaan kerroin, että OLEN ILMOITTANUT PELLOT TILAPÄISESTI VILJELEMÄTTÖMÄKSI. Mitenkähän pellot voisi ilmoittaa tilapäisesti viljelemättömäksi muuten kuin tuki hakemuksella?
Niin kuten tuolla aikaisemmin kerroin, niin minulla on keskimäärin seitsemän vuokralaista. Myöskin esimerkiksi viranomainen kohtelee maita kuin ne olisivat yhden tilan maita, jossa vain on useammalle viljelijälle vuokrattuja peltoja. Vaikkakin minulla on peltoja viiden kunnan alueella ja pinta-alaa on useampia satoja hehtaareja, niin siinä ei ole viranomaisellakaan ollut mitään sanomista, vaikka yhdet 80ha on ilmoitettu tilapäisesti viljelemättömäksi.
Sillä ei ole mitään merkitystä onko reilun miehen maineessa vai missä. Aina riittää lapsen tavoin innostuneita nuoria viljelijöitä jotka maksavat melkein mitä vain, että pääsevät viljelemään isoa pinta-alaa. Tällaiset viljelijät tunnistaa helposti ja he ovat sellaisia joilleka ei tarvitse kuin soittaa ja sanoa, että joku muu tarjosi vuokraa 600€/ha niin sieltä tulee heti 650€/ha. Että en todellakaan vieläkään usko vuokrien romahtamiseen. Nämä innokkaat nuoret viljelijät ovat maaseudun ehtymätön luonnonvara.
Ja ymmärrät kai senkin, että on pikkuisen eri asia vuokrata jollekin esimerkiksi 20ha kuin 120ha. Myöskin varmaan ymmärrät senkin, että mitä enemmän sinulla on peltoa tarjolla, niin sitä korkeamman hehtaari vuokran saat. Mutta peltoa myydessä se yksikkö hinta taas jää suhteessa pienemmäksi.
Historian kirjat on luettu ja Suomen kansallisarkistossa olen vieraillut useammankin kerran tutkimassa tilojen virallista historiaa. On se kumma kuinka ihmisten suussa asiat muuttuvat.
Minä omistan sukutilan, joka on ollut virallisten dokumenttien mukaan sukuni hallussa yhtäjaksoisesti vuodesta 1497. Joten meidän kohdalla tuo omistaja suku ei ole niin kauhean taajaan vaihtunut.
Sukutilani pellot vuokrasin 1986 jolloin lähdin vuosiksi arabimaihin töihin. Ja juuri tästä sukutilan peltojen vuokraamisesta lähti liikkeelle peltojen hankinta vuorausta varten.
Monilla tiloilla nuo mainitsemasi omistajan vaihdokset ja maiden uudelleen järjesteleminen eli pakko-otto pitävät paikkansa. Minunkin sukutilallani oli vielä 1921 peltoa 536ha ja metsää 3212ha. Torppari laki, asutus laki sekä siirtotilat verottivat sukutilanikin maista suuren osan. Kaikiaan noissa pakko otoissa peltoja vietiin noin 380ha ja metsää noin 2600ha. Isoisäni sekä isäni, niitä jo aikoinaan jokin verran saivat hankittua takaisin, peltoa noin 50ha ja metsää muutamia satoja hehtaareja. Mutta loput on ollut todella kovassa. Itse olen saanut hankittua peltoa parisenkymmentä ja metsää kuutisenkymmentä hehtaaria takaisin.
Ensi sijainen tavoite minullakin oli, että saan ostettua OMIA maita takaisin. Mutta monet ajattelevat edelleen, että eivät myy mistään hinnasta maita takaisin sille rikkaalle kartanon herralle. Mieluummin myyvät vaikka puoleen hintaan jollekin muulle. Täytyy odotella että seuraava sukupolvi tulee tiloille, niin ehkä asiat sitten muutuvat. Siihen asti täytyy hankkia lisää maita ympäri etelä-suomea.
Ei ihme, jos EU:ssakin katsotaan kieroon maamme tilatukisekoilua. Onneksi sentään tämän otoksen perusteella 50 % ammattimaisista landlordeista sentään toimii kohtuullisen vastuullisesti.
Maistraatin luvalla voitte myydä vaikka koko tilan jos lainoista ei muuten selviä. Syytingin ehdot on kuitenkin täytettävä myös tilan myynnin jälkeen. Ehkä järkevintä on myydä osa tilasta jos se riittää lainojen maksuun. Missään tapauksessa ei kannata omaa tai läheisten terveyttä uhrata tilan kokonaisena säilymisen puolesta. Ihmiset on tärkeämpiä kuin maatilat.
Minusta pitäisi ensin selvittää onko nykyinen vuokralainen pitänyt pellot kunnossa, onko niiden arvo esim ojien vesakoitumisen takia laskenut. Jos ei..ojat kuntoon ja sen jälkeen uudelleen JULKINEN vuokrakilpailutus, ja väittäisin että yli 400 € /ha menee valtaosassa suomea, kemi-tuupovaara linjan eteläpuolella
ja menee, mutta maatilat ja maa pysyy.....
Aikonaan en minä sille enää mitään voi
Sain käsityksen että lapsesi peri kokonaan isänsä. Eli eikös ne asumis oikeudet ja syytingit periytynyt lapsillesiperintönä, eli se ois heidän siis maksettavissa. Elikkäälä omia rahojasi käytänoihin maksuihin, vaan tillaa mehtää myyntiin, peltoa, puuta mitä tahansa. Ja onhan yksi vaihto ehto myydä suku tila appivanhempineen jos löytyy ostaja, ja ehkäjoku miehesi sisaruksistavarmaan sitten ostaisi tilan tai sitten ei, kun ilmeisesti ovat aika ahnetta sorttia.
Sepä se moni on kateellinen tilan jatkoon jääneelle sisarukselle vaikka tämä on saattanut kaipoissa ottaa vanhukset hoitoonsa, että ei noita tiloja ilmaseksi saada. Itse olen sitä mieltä että ennemmen tila kannattaa jättää ostamasta kuin otaa syytinkiin asumaan porukkaa.
on, minulle kuuluu oma osani. Kaikki tilaan kuuluvat menot syytinkeineen maksan tietty vuokratuloista, mutta aina ne eivät riitä ja silloin joudun käyttämään omia varojani, lapsilla kun ei kauheasti vielä ole tuloja, lukuunottamatta eläkettä ja lapsilisää. Olenkin ajatellut, että tilan myisin joskus mieheni sisaruksille - jos vain ostavat - näkisivät sitten käytännössä, millainen kultakaivos meillä tässä on...
Tilanne on monisärmäinen, on punnittava lasten etu koko loppuelämää ajatellen. Sukutila ei todellakaan ole vain rakennuksia ja maata, vaan siinä siirtyy sukupolvien perintö, mikä ei aina todellakaan ole valtava kasa rahaa, vaan henkistä pääomaa. Tilalle jäävän jatkajan osa ei ole kadehdittava paitsi ehkä muualla asuvien sisarusten mielestä. He ovat muuttaneet jo nuorina pois opiskelemaan tai perustaneet perheen muualle ja idyllinen näkemys rikkaasta maalaiselämästä on kirkkaana mielessä lapsuusmuistojen muodossa. Näennäisesti isot tulonjatkeet eli tuet aiheuttavat kateutta myös aivan ulkopuolisissa ihmisissä, todennäköisesti myös sukulaisissa.
Ongelmien ratkaiseminen lienee vuosien prosessi, koska lapset ovat vielä niin nuoria. Toivottavasti elämä tarjoaa myös parempia hetkiä, jaksamista teille!
Sukutilat on todellakin vain maata ja rakennuksia, ei sen kummempaa. Kiintymys johonkin tilaan ei ole henkistä perintöä vaan sairaan kasvatuksen tulos. Näin silloin jos tilan säilymisen tai omistamisen vuoksi ihmiset joutuu kärsimään tai riitelemään vuosien, jopa vuosikymmenten ajan.
Kaltaisesi viherpiipertäjä hintti maanpetturi pitäisi välitömästi karkottaa ulkomaille ilman kotiin paluun mahdollisuutta.
Kulleppas nyt. Kaikki sodat on käyty nimenomaan maan omistamisesta, millään muulla ei ole merkitystä kuin maan omistuksella.
Suvussa kulkeva maanomistus on kaikkein tärkein asia. Ihmiset ovat toisarvoisia maan rinnalla. Kyllä edelleenkin pitää olla ihmisellä vain kolme tärkeää asiaa. Koti, uskonto ja isänmaa. Joka muunlailla ajattele joutaa leivättömän pöydän ääreen.
löytänyt kasoittain hyväuskoisia vuokralaisia, jotka vieläpä salaojittavat vuokranantajan pellot, ja tää vain hymyilee, että hölmöyksissään suostuvat. Hyvähän se kieltämättä vuokranantajalle on, että löytyy noin höveleitä vuokralaisia. Mutta turha on väittää, että salaojitus kuuluisi vuokralaiselle. Itsekin sanoo kuitenkin, että vuokralaisia löytyy, koska pellot on niin hyvässä kunnossa. Eli vuokranantajahan siitä hyötyy.
Mutta sen verran täältä kuitenkin pääsee nauramaan, että kun tuo vuokranantaja sadattelee, että ihmiset eivät halua myydä hänelle peltoja, niin turha siitä on menneitä historioita syyttää. Kyllä ihmiset sen tajuaa, että kuka käyttää toisia hyväkseen. Ja sellaisille vaan ei haluta myydä. Eli kaikkea ei voi saada. Vuokraisäntänä ei voi käyttää vuokralaisia hyväkseen ja samaan aikaan olettaa, että ihmiset haluaisivat myydä sellaiselle peltoa. Niin makaa kuin petaa.
Ei kai siinä mitään riitaa ole, jos kerran omistaa talon niin omistaa talon, ei siinä kuolleen miehen siskojen mielipiteet paljon paina ....
Lapset sen aikanaan sitten saa ja tekevät mitä haluaa.