Helvetinmoista on todeta, mihin kuoppaan on itsensä laittanut. Ja sinne jäänyt rypemään. Loputtomaan suohon. Kamala todeta ettei arvosta itseään sen vertaa, että nostaisi itsensä pois. Noloa huomata millaiseksi ihmiseksi on tullut vastoinkäymisten myötä. Niin saattaa ihminen, minä, olla riippuvainen toisen ihmisen huomiosta..että kun sitä ei saa (kerjäämään en sentään ala!), tuntuu ettei missään ole mieltä. Enpä olisi uskonut, että tällaisesta tilanteesta itseni löydän. Vaan tässä olen. Itsesääliin hukkumaisillani..minä..aikuinen nainen. En tunne enää itseäni. Onnetar auttaa niitä, jotka auttavat itseään..tai.. saunan takanahan on aina tilaa vielä yhdelle :).
sääli on sairautta...
thegate
5233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kateus! Ryhdistäydy ja ota itseys haltuusi.Lakkaa kadehtimasta muita ja huomaat että sinäkin olet saava osapuoli.
Sanoisin, että tässä on lähinnä kyseessä kelpaamattomuuden tunteesta..tiedätkö, kun tuntee, että ei kelpaa. Tuskin mitään tekemistä suomalaisen kansantaudin, kateuden kanssa. Näin minä ainakin tuon tulkitsen. Ja huomenna on päivä uusi.
tai soista sitä on tosiaan itsensä elämänsä aikana löytänyt.. Ja lähtenyt kapuamaan ylöspäin! Jälkiä ne putoamiset jättää, mutta tilanteen tajuaminen on aina se ensimmäinen askel, parempaan..
Tsemppiä!
rakkauden kohteen menettämisen jälkeen elämältä katoaa tarkoitus. Hetkeksi. Se tarkoitus palaa kyllä, ja senkin kanssa - että on menettänyt jonkun itselleen tärkeän - voi oppia elämään, ja sitten vähitellen elämänilo vain löytyy jostain. Itse löysin sen menemällä ihan uusiin paikkoihin ja muuttamalla arjen kuvioita, siis pakottamalla itseni muuttumaan. Kyllä vähitellen elämänilokin palasi.
Tsemppiä nyt! Ja kun itsekin tunnistat, ettet ole "oma itsesi", sekin on jo paljon... tämä on nyt vain vaihe jonka kautta sinun näköjään täytyy käydä tämä asia läpi. Sen jälkeen ei olekaan kuin "nousua vaan"
sitä kohtaa tosi ihanan naisen. Upean sisältä ja vielä ulkoakin. Siitä toipuminen on aika työn takana. Joskus tuntuu, että toinen on liiankin täydellinen toiselle. Se jopa pelottaa hiukan. Voiko sellaista edes olla? Kyllä voi. Mutta..niin..syystä tai kolmannesta se rakkaus saa mennä. Tai joutuu menemään. Rakkaus on täysi vasta kun siihen vastataan. Helppo tämä ihmisen osa maailmassa..elämä..aika h..vetin vaikea laji.