kihlasormus osoittautui vanhaksi

ehkä hän on tuohtunut siitä, että se sama sormus oli hänen EXÄLLÄÄN! En minäkään kelpuuttaisi moista...

idioottttti kirjoitti:

ehkä hän on tuohtunut siitä, että se sama sormus oli hänen EXÄLLÄÄN! En minäkään kelpuuttaisi moista...

En minäkään exällä ollutta sormusta ottaisi. Ei ole yhtään idioottimaista mielestäni!

Muuten tietysti sukusormuksen kelpuuttaisin!

Hyi helvetti, että pistää vihaksi kun lukee näiden pinnallistakin pinnallisempien ämmien kaakatuksia satojen tai tuhansien eurojen sormuksista ja kalliista hääpuvuista.
Miettikää nyt helevatan kalkkunat "MIKSI OLET MENOSSA NAIMISIIN!!!!!??"
Jos OIKEASTI toisesta välittää niin paljon, että on valmis vannomaan olevansa KOKO ELÄMÄNSÄ tämän kanssa, niin mitä vtn väliä on jollain sormuksilla???!
Kukaan ei pakota, eikä missään ole määrätty, että sormus olisi joku ehdoton pakko jos naimisiin aikoo.
Homman voi tehdä myös paaaaaaaaaaaljon hienommalla ja romanttisemmalla tavalla, mutta sellaisesta ei kauniista ja rohkeista arvonsa imeneet puupäät voi edes haaveilla, kun heidän mielikuvituksensa ei riitä.

faaraotutankhamon kirjoitti:

Hyi helvetti, että pistää vihaksi kun lukee näiden pinnallistakin pinnallisempien ämmien kaakatuksia satojen tai tuhansien eurojen sormuksista ja kalliista hääpuvuista.
Miettikää nyt helevatan kalkkunat "MIKSI OLET MENOSSA NAIMISIIN!!!!!??"
Jos OIKEASTI toisesta välittää niin paljon, että on valmis vannomaan olevansa KOKO ELÄMÄNSÄ tämän kanssa, niin mitä vtn väliä on jollain sormuksilla???!
Kukaan ei pakota, eikä missään ole määrätty, että sormus olisi joku ehdoton pakko jos naimisiin aikoo.
Homman voi tehdä myös paaaaaaaaaaaljon hienommalla ja romanttisemmalla tavalla, mutta sellaisesta ei kauniista ja rohkeista arvonsa imeneet puupäät voi edes haaveilla, kun heidän mielikuvituksensa ei riitä.

Lue lisää

Ei ole kyse siitä että haluaisin kallista, edullinen käy. Mutta vanha ei koska se on ollut muilla naisilla. Minä olen sinkku vielä.

Äläkä nimittele naisia herjaten kiitos. Ei kukaan ole kalkkuna tai kaakattava...

Jaa, että jos sun morsiamelle ei kelpaa sun ex:llä ollut sormus niin saa lähteä? Jos nainen ei tanssi sun pillis mukaan niin lähteköön? Nainen ei saa vaatia, mutta mies saa? (eli sinä saat vaatia, että nainen laittaa entisen morsiamesi sormuksen sormeen)?

Pienestä sitä ero tulee! Just, eikö avioliitto ole kompromisseja?

Ja eikö se ois kiva, että kihla ja vihkisormus miellyttää itseäkin?

mies olet itsekin... kirjoitti:

Jaa, että jos sun morsiamelle ei kelpaa sun ex:llä ollut sormus niin saa lähteä? Jos nainen ei tanssi sun pillis mukaan niin lähteköön? Nainen ei saa vaatia, mutta mies saa? (eli sinä saat vaatia, että nainen laittaa entisen morsiamesi sormuksen sormeen)?

Pienestä sitä ero tulee! Just, eikö avioliitto ole kompromisseja?

Ja eikö se ois kiva, että kihla ja vihkisormus miellyttää itseäkin?

Lue lisää

Taitaa olla erimielisyyttä mikä onkaan "sukusormus".

Itse ainakin tarkoitan sukusormuksella sormusta, joka on kulkenut suvussa vähän enemmän kin kuin "exän entinen sormus". Jos exä on sormuksen ensimmäinen käyttäjä ei silloin ole kyse sukusormuksesta. Sukusormus sormuksesta tulee vasta kun se on ollut vähintään isoäidillä käytössä ja siitä sitten perintönä/lahjoituksena tullut nuoremman polven haltuun.

Jos sormusta on joku exä siinä välissä käyttänyt ei se sitä saastuta jos kyse on sukusormuksesta. Pointtina tässä oli nimenomaan tämä sukusormus ja jonkinlainen kunnioitus perinteisiin.

Exälle uutena hankittu sormus ei todellakaan ole sukusormus ja sen tarjoaminen uudelle morsiamelle on mielestäni kyllä loukkaavaa.

Tällä tarkennuksella olen edelleen sitä mieltä, että jos naiselle tarjotaan kihla/vihkisormukseksi jotain sormusta joka on muutaman naispolven suvussa kulkenut siinä samalla käyden exänkin sormessa ja nainen siitä loukkautuu, on tämän naisen arvot kuten tuon edelläkertomani blondin.

mies olet itsekin... kirjoitti:

Jaa, että jos sun morsiamelle ei kelpaa sun ex:llä ollut sormus niin saa lähteä? Jos nainen ei tanssi sun pillis mukaan niin lähteköön? Nainen ei saa vaatia, mutta mies saa? (eli sinä saat vaatia, että nainen laittaa entisen morsiamesi sormuksen sormeen)?

Pienestä sitä ero tulee! Just, eikö avioliitto ole kompromisseja?

Ja eikö se ois kiva, että kihla ja vihkisormus miellyttää itseäkin?

Lue lisää

kaikki?? Miksi pitää kertoa, että sormus oli jo exällä? Eikö voisi vaan olla ihan hiljaa ja tietämätön asiasta? Eikö riitä, että vihkisormus on uusi?

En minäkään ottaisi sormusta, jos saisin kuulla, että se oli jo eräällä toisella.
Se on kunnioitettavaa, että yksi sormus kulkee suvussa mutta se ei, että sitä koitetaan jokaisen ehkä-morsmaikun sormeen.

... kirjoitti:

Taitaa olla erimielisyyttä mikä onkaan "sukusormus".

Itse ainakin tarkoitan sukusormuksella sormusta, joka on kulkenut suvussa vähän enemmän kin kuin "exän entinen sormus". Jos exä on sormuksen ensimmäinen käyttäjä ei silloin ole kyse sukusormuksesta. Sukusormus sormuksesta tulee vasta kun se on ollut vähintään isoäidillä käytössä ja siitä sitten perintönä/lahjoituksena tullut nuoremman polven haltuun.

Jos sormusta on joku exä siinä välissä käyttänyt ei se sitä saastuta jos kyse on sukusormuksesta. Pointtina tässä oli nimenomaan tämä sukusormus ja jonkinlainen kunnioitus perinteisiin.

Exälle uutena hankittu sormus ei todellakaan ole sukusormus ja sen tarjoaminen uudelle morsiamelle on mielestäni kyllä loukkaavaa.

Tällä tarkennuksella olen edelleen sitä mieltä, että jos naiselle tarjotaan kihla/vihkisormukseksi jotain sormusta joka on muutaman naispolven suvussa kulkenut siinä samalla käyden exänkin sormessa ja nainen siitä loukkautuu, on tämän naisen arvot kuten tuon edelläkertomani blondin.

Lue lisää

Vaikka sormus olisi kiertänyt vuosikymmeniä suvussa ja ex ei olisi ensimmäinen käyttäjä, se ei muuta asiaa. Kyllä se vaan häiritsee, että sormus on ollut miehen entiselläkin morsiamella. Jos perinteitä kunnioittaa niin myös kihlaus otetaan vakavasti kuten ennen vanhaan. Lupaus on lupaus. Ja jos kihlauksen purkaa pitäisi toisen saada korvauksia jne. Ei ennen vanhaan oltu niin monia kertoja edes kihloissa kuin nykyään (eikä oltu avoliitossa ennen avioliittoa, sitäkin perinnettä voisi kunnioittaa). Helppohan se oli ennen sormus vastaan ottaa, kun se ei ollut exillä ollut. Mistä tiedät oisko joku 30 vuotta sittenkään sormusta ottanut, jos ois ollut toisella morsiamella...

On eri asia, jos sormus ei muuten kelpaa, kun se on vanha. Ja pitäisi saada uusi. tai kalliimpi tms.

Onneksi me olemme mieheni kanssa molemmat blondeja ja olemme tästä asiasta samaa mieltä. Suvulla ei ole kyllä sukusormusta, mutta keskustelimme asiasta.
Mutta jos se on jollekin niin suuri asia niin kannattas varmaan kertoa tämä jo heti suhteen alussa niin ei hukata kummankaan aikaa.

Sormus täytyy valita naisen mukaan. Jos et osaa valita naisen tyylin mukaista, et tunne naistasi tarpeeksi hyvin, että voisit mennä hänen kanssaan naimisiin.

Jos nainen joutuu joka päivä pitämään itselleen sopimatonta sormusta kädessään, niin onhan se tyylivirhe, jonka muutkin huomaavat. Mieshän siinä nolaa itsensä ja naista kohtaan tunnetaan sääliä, kun mies ei tunne naistaan ja antaa hänelle lahjaksi sopimattoman sormuksen.

Kannattaa kysellä etukäteen naiseltaan, minkälaisesta sormuksesta hän pitää, niin ei tule noloja tilanteita.

Erityisen noloa on kierrättää samaa sormusta useilla naisilla.

.......... kirjoitti:

Sormus täytyy valita naisen mukaan. Jos et osaa valita naisen tyylin mukaista, et tunne naistasi tarpeeksi hyvin, että voisit mennä hänen kanssaan naimisiin.

Jos nainen joutuu joka päivä pitämään itselleen sopimatonta sormusta kädessään, niin onhan se tyylivirhe, jonka muutkin huomaavat. Mieshän siinä nolaa itsensä ja naista kohtaan tunnetaan sääliä, kun mies ei tunne naistaan ja antaa hänelle lahjaksi sopimattoman sormuksen.

Kannattaa kysellä etukäteen naiseltaan, minkälaisesta sormuksesta hän pitää, niin ei tule noloja tilanteita.

Erityisen noloa on kierrättää samaa sormusta useilla naisilla.

Lue lisää

Sormushan ei ole tärkein asia kihlauksessa. Mutta sormus on koru siinä missä mikä tahansa muu sormus tai koru. Ja korujen pitäisi olla kantajalle mieleisiä. Siinä mielessä olen samaa mieltä. Mutta kyllä pitäisi olla pahasti ristiriidassa kantajan persoona ja sormuksen tyyli, että sen ulkopuolisena huomaisin. Mutta heheh, en nyt sentään sääliä tuntisi. Ehkä hetken ihmettelisin miksi on valinnut tuollaisen sormuksen, että ei sovi tyyliin.

sukusormus kirjoitti:

Vaikka sormus olisi kiertänyt vuosikymmeniä suvussa ja ex ei olisi ensimmäinen käyttäjä, se ei muuta asiaa. Kyllä se vaan häiritsee, että sormus on ollut miehen entiselläkin morsiamella. Jos perinteitä kunnioittaa niin myös kihlaus otetaan vakavasti kuten ennen vanhaan. Lupaus on lupaus. Ja jos kihlauksen purkaa pitäisi toisen saada korvauksia jne. Ei ennen vanhaan oltu niin monia kertoja edes kihloissa kuin nykyään (eikä oltu avoliitossa ennen avioliittoa, sitäkin perinnettä voisi kunnioittaa). Helppohan se oli ennen sormus vastaan ottaa, kun se ei ollut exillä ollut. Mistä tiedät oisko joku 30 vuotta sittenkään sormusta ottanut, jos ois ollut toisella morsiamella...

On eri asia, jos sormus ei muuten kelpaa, kun se on vanha. Ja pitäisi saada uusi. tai kalliimpi tms.

Onneksi me olemme mieheni kanssa molemmat blondeja ja olemme tästä asiasta samaa mieltä. Suvulla ei ole kyllä sukusormusta, mutta keskustelimme asiasta.
Mutta jos se on jollekin niin suuri asia niin kannattas varmaan kertoa tämä jo heti suhteen alussa niin ei hukata kummankaan aikaa.

Lue lisää

Niin sitten vain kuolema teidätkin erottaa. Muista se.

Mun exäni sanoi antavansa mun entiset (hänen lahjaksi ostamansa) korvakorut seuraavalle tyttöystävälleen. Palautin korut hänelle, kun lähdimme eri teille. Sanoin, että hän voi vaikka sulatuttaa kullan ja tehdä niistä jotain muuta, vaikka korun itselleen. Ei, mitä vielä, hän sanoi minulle suoraan antavansa ne korut sellaisenaan seuraavalle. Yök että oksetti. Siinä ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, oliko ero oikea päätös vai ei, sillä ihan oikea päätös se oli.

aina kertoa kirjoitti:

kaikki?? Miksi pitää kertoa, että sormus oli jo exällä? Eikö voisi vaan olla ihan hiljaa ja tietämätön asiasta? Eikö riitä, että vihkisormus on uusi?

En minäkään ottaisi sormusta, jos saisin kuulla, että se oli jo eräällä toisella.
Se on kunnioitettavaa, että yksi sormus kulkee suvussa mutta se ei, että sitä koitetaan jokaisen ehkä-morsmaikun sormeen.

Lue lisää

Vaikeneminen ei auta, kun joku tunnistaa sormuksen ja möläyttää varmasti asian. Näin kävi tutulleni. Yhtäkkiä jossain ristiäisissä joku ihasteli sormusta ja sitten tokaisikin, että mutta sentään tuohan on ihan samanlainen tai jopa sama, joka oli "Päivillä" vielä kaksi vuotta sitten, ei kai se "Pertti" sentään, voi herrajumala... (nimet vaihdettu)

Kyllähän siinä hötkässä miehen salaisuus paljastui, että samanlainen sormus olikin itseasiassa ihan sama sormus... ja paljastui samalla, ettei ollut ollut edes mummon sormus vaan mummon sormus olikin siskon suvulla.

ihan onnellinen suhde, kunhan mies vaan aina tekee, niinkuin pikkumorsian käskee. Tietenkin pikkumorsio kyllästyy vässykkämieheensä parissa vuodessa, mutta sit onkin ihan kiva, ettei se ole sukusormus, joka lentää kaaressa järveen.

Jos oikeasti on kyseessä sukusormus, niin tuo kirjoittaja on tyhmä kuin saapas, jos tuollainen sormus kelpaa, niin vetäköön itsenäsä vaikka koukkuun.

Mäkin saisin äärimmäisen hepulin jos jotain exällä ollutta sormusta tarjottaisiin. Naimisiin voi mennä vaikka melkeen kauppareissulla maistraatissa ja sormus saa olla vaikka 100 vuotta vanha ja suvussa kiertäny (se ois jopa hienoo) mut perhana exien sormissa se jos on käyny niin ei kiitos.