minä olin se kiusattu

helmi1962 kirjoitti:

kävin kouluni 70-luvulla, aleksis kiven, ja kallion kansa-, kansalaiskoulussa.
ja mulla oli puhevika, eli änkytin...enkä ollut mikään nopea oppimaan, olin arka lapsi, ja lukihäiriö kiusasi oppimista, sekä alkava likinäkö..miten siinä sitten opit...ja siihen aikaan ei tukiopetusta saanut..tyyli oli, että itket ja opit, tai olet tyhmä.
Se riitti siihen, että olin koulukiusattu..

oli inhottavaa joutua lukemaan koulussa ääneen, koska aina joku sana takertui, eikä tullut ulos.. Koko luokka rajähti nauramaan, ja pilkanteolla ei ollut loppua. kaikkein pahimmat jankuttajat olivat juuri ne, jotka olivat ns. luokan koviksia.
Minua tönittiin, syljettin selkään, ja kerrottiin perättömiä juttuja ja sensellaista.
Siihen aikaan ei niin puutututtu kiusaamiseen. Opettajat saattoivat olla mukana kiusaajien joukossa, ja nolasivatkin, koko luokan edessä. Muistan kaksi tapausta: Ensimmäinen kansakouluajalta; oli tulossa joulujuhlat, ja luokkamme oli valittu esittämään Mariaa ja Joosefia, ja enkeleitä valittiin laulamaan taustalle..opettaja sanoi mulle heti ekana; sinua änkyttäjää ei sitten oteta, pilaat koko esityksen.. Minulle tuli tietty pahamieli.
Samainen ope sitten myöhemmin, kun mulla alkoi ekan kerran kuukautiset, kesken koulupäivän tietenkin. Pöksyt oli aiiivan veressä, ja hävetti. pyysin mennä vessaan kesken tunnin, mutta ope sensijaan riuhtaisi minut verhon taa, veti housut alas, ja tunki pöksyihini paperipyyhkeitä!!
Koko luokka tietenkin nauraa hörötti, viikkoja sen jälkeen.

Kansalaiskoulussa oli meninki toinen.. tappelin kun hyeena kiusajiaani vastaan.. Ei mihinkään saanut mennä, ettei ne olleet jäkättämässä. Milloin oli tukka rumasti, vääränvärinen paita, vääränmerkkiset farkut, finni nenässä, liian iso ruoka-annos..ja jäkäjäkäjäkä..

Jäkätykset sitten vähenivät, kun aloin todenteolla tapella, raavin, potkin ja revin..
Sitten tietty leimattiin hulluksi.. hmmhhh

Kun aikaa kului, ja pääsimme koulusta pois, ja nämä tyttelit tulivat vastaan kaupungilla...laihasti moikasivat, naama punasena "moi"--mitä sulle kuuluu??

No, ehkäpä en vastannut mitään..

huvitti paaaljon myöhemmin, kun mulla oli jo tuleva ex-aviomies, vauva mahassa, niin sattumalta bongasin kaikkein pahimman kiusaajani kaupungilla. liikennevaloissa,...sillä oli edelleen sama tukkamalli, sama takki, ja sama tympeä, alistunut ilme naamallaan... hahaha eipä ollut eukko paremmille apajille päässyt, kuten lie kuvitteli.. missä lie nyt.. varmaan työpaikkakiusaajana jossain, joku raukka hampaissaan..

Muutamaa koulukaveriani olen tavanut nyt isona, ja yhden kanssa ystävinä yhä, aikaa on vierähtänyt 35 vuotta..

Opet varmaan suurin osa vanhainkodissa tai mullan alla..

ainahan koulukiusaaminen jättää jälkensä, mutta ei ainakaan mulle mitää traumoja

Olen iloinen siitä, että kumpikaan lapsistani ei ole joutunut kiusattavien joukkoon, eikä tietääkseni hekään ole koskaan ketään kiusanneet...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä