Hei,
mieheni lapsi on nyt teini-iässä ja on äitinsä (mieheni ex) kertomuksen varassa näiden erosta ja siihen johtaneista syistä. Ne eivät kaikin osin aivan vastaa todellisuutta, ja tämän vuoksi suhde isään ei ole niin syvä kuin tämä toivoisi.
Olemme ajatelleet, ettemme ala sekoittaa lapsen päätä toisella kertomuksella tapahtuneesta (joka kenties saattaisi äidin toiseen valoon) ja toivomme, että lapsi aikuistuttuaan alkaa ymmärtää asioita omastakin näkövinkkelistään ja kenties huomaa, että kaikki ei mennytkään aivan siten kun hänelle on kerrottu.
Onko palstalla uusperheellisiä, jotka ovat saaneet uuden kontaktin/lähestymisen lapseen sitten kun hän on aikuistunut ja ymmärtää vanhempiensa menneisyyttä?
mieheni lapsi on nyt teini-iässä ja on äitinsä (mieheni ex) kertomuksen varassa näiden erosta ja siihen johtaneista syistä. Ne eivät kaikin osin aivan vastaa todellisuutta, ja tämän vuoksi suhde isään ei ole niin syvä kuin tämä toivoisi.
Olemme ajatelleet, ettemme ala sekoittaa lapsen päätä toisella kertomuksella tapahtuneesta (joka kenties saattaisi äidin toiseen valoon) ja toivomme, että lapsi aikuistuttuaan alkaa ymmärtää asioita omastakin näkövinkkelistään ja kenties huomaa, että kaikki ei mennytkään aivan siten kun hänelle on kerrottu.
Onko palstalla uusperheellisiä, jotka ovat saaneet uuden kontaktin/lähestymisen lapseen sitten kun hän on aikuistunut ja ymmärtää vanhempiensa menneisyyttä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
on annettu sille lapselle ihan oikeasta vinkkelistä. Se vaan nyt sattuu olemaan niin, että sulle on syötetty pajunköyttä eikä lapselle. Siis sun miehes itse. Tässä ei ole mitään muuta ongelmaa kuin sinä ja se että yrität saada itsees parempaan valoon, eikös niin?
Kukaan normaali vanhempi ei erotilanteessa mene syyttäsuotta mustamaalaan toista vanhempaa. Se on vissi se. Tosiasiat pitää kertoa, valehtelu on paljon pahempaa, vaikkakin ero johtus pettämisestä, se on aviorikos eikä mikään muu. Sellaisen esimerkinkö haluatte lapsillenne antaa, että se on avioliitossa ok, oli rakkaus loppunut tai ei.?
tippaakaan, mitä yrität sanoa. Et ilmeisesti itsekään?
Selvennän. Aviorikoksesta ei ole kyse. Ex-vaimo ei aikanaan olisi halunnut eroa, repi paperit ynnä muuta (ne vietiin sitten ilman hänen allekirjoitustaan). Tämän jälkeen hän vain yksinkertaisesti on ollut hankala, mutta antaa isän kuitenkin tavata lastaan.
Hän kuitenkin mustamaalaa lapsen isää, joten ei ole normaali vanhempi, kuten sanot. Kysyin, mahtaako tällainen tilanne korjaantua, kun lapselle tulee itselleen elämänkokemusta ja ymmärrystä?
"Kukaan normaali vanhempi ei erotilanteessa mene syyttäsuotta mustamaalaan toista vanhempaa."
Tää nyt on täyttä shittiä. Minä en tiedä yhtään eronnutta paria jotka eivät olisi toisesta puhuneet pahaa eron jälkeen, myös lapsille.
ja sitten sitä schaissea alkaa lentää tosissaan kun toinen löytää uuden rakkauden.
mikä ei ole totta, eli valehdellaan. Itse olen eronnut, enkä todellakaan ollut exäni kanssa eronnut ystävänä, silti en kertonut lapsille mitään sellaista mikä ei olisi pitänyt paikkaansa. Lapsen Ikätasoon sopivaa kerrottavaa kuitenkin.
on oikeasti syytä. Kuka yksin ja syyttä tappelee....
Minusta kun tämä lapsi on aikuinen hänen on oikeus kuulla myös toinen näkökulma asiallisesti. Lapselle tulee hirveän ristiriitaisia oloja jos toinen haukkuu toista kokoajan.
Mutta siis minusta tällä aikuisella lapsella on oikus kuulla toinenkin näkövinkkeli asiaan. Se voi olla selventävää sillä se voi auttaa häntä omassa elämässään.
osaa kyllä kysyä ihan itsekkin isältään jos on jotain mikä on jäänyt epäselväksi. Isä joka vuodesta toiseen on hiljaa eron syystä,jos tuntee että on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti niin osaa ja haluaa kyllä oikaista asin lapselle jo ennen aikuisuutta. Tässä aloittajan tilanteessa on siis syytä todellakin epäillä että isällä ei ole puhtaat jauhot pussissa. Eikä varsinkaan jos uusikko haluaa puuttua soppaan. Sitä saa mitä tilaa.
Lapsi on nyt murrosiässä, ja pystyy vastaanottamaan sen toisen näkökulman asiallisesti kerrottuna.
ja pitämässä lapsen etua tärkeimpänä. Ei nimittäin ole reilua lasta kohtaa aiheuttaa lapselle äitisuhteeseen ongelmia, mikäli hän joutuu edelleen asumaan äitinsä kanssa. Teini-ikäinen lapsi tarvitsee kuitenkin sen suht vakaan vanhemman, jota vastaan taistella ja josta irrottautua tuntien kuitenkin olonsa turvalliseksi hänen luonaan asuessaan, johtui se vakaus sitten valheesta tai ei.
Jokaisella lapsella tulee aikuistuessaan vaihe, jolloin alkaa kyseenalaistaa omaa lapsuuttaan, suhdetta vanhempiinsa ja vanhempien arvoja ja näkemystä, yleensä viimeistään sen jälkeen, kun lapsuudenkodista on irtauduttu omaan kotiin ja kaikille tuntemuksille on tilaa ja tarvetta. Varmaan paras tapa edistää isä-lapsisuhdetta olisi aloittaa säännöllinen yhteydenpito vanhemman puolelta, jossa ollaan aidosti kiinnostuneita lapsen asioista ja tuetaan ja kannustetaan lasta hänen valinnoissaan ja pohdinnoissaan. Kun suhde on saatu arkipäiväistettyä, voidaan sopivana hetkenä kertoa, että jos lapsi haluaa joskus kuulla isän tarinaa erosta ja sen jälkeisestä ajasta, niin isä on valmis kertomaan. Ja jättää sitten lapsen päätettäväksi sopiva keskusteluhetki.
Tämä toimi meillä, olen siis itse tarinan lapsi. Suhde molempiin vanhempiin on tällä hetkellä lämmin ja hyvä.
Olipa mukava saada tämä vastaus. Kiitos sinulle. Näin olemme itsekin asian järkeilleet, ei ole hyväksi murentaa kuvaa omasta äidistä. Sitä paitsi kummallakin osapuolella on oma tulokulmansa asiaan.
Luotetaan siis lapsen omaan älykkyyteen ja empatiakykyyn.
Hohhoijakkaa. Ketä kohtaan lapsen pitäisi tuntea empatiaa?...Herää taas kysymys että kerjääkö isä todella näin paljon säälipisteitä, vai sinäkö?
Sulla nyt nousee karvat pystyyn siitä, että isällä on joku. Siis pelkkä olemassa olo riittää.
Lapsi voi tuntea empatiaa molempia vanhempia kohtaan. Erossa on ollut kaksi osapuolta. Molempien toimintaa ja niihin johtaneita syitä lapsi voi aikuistuessaan ymmärtää. Isä voi kertoa omasta toiminnastaan ja tunteistaan. Jos isä alkaa kybällä haukkua äitiä, homma menee huonompaan suuntaan. Lapsella on kaksi rakastavaa vanhempaa, isän/äidin haukkuminen ja "tosiasioiden" toisto esim. viikoittain haavoittaa lasta. P
että kaikki lauseeni saavat sinun karvasi "pystöön".
Mitä luulet sen kertovan sinusta?
Kiitos jälleen, kun jaksat vastailla järkevästi.
Lapsi itse ei muista isän koskaan äidin kanssa hengailleenkaan, erosivat hyvin aikaisessa vaiheessa. Isän monivuotista sinkkuaikaa ei muista ollenkaan, minä kuulun jo niihin varhaisiin muistikuviin.
Lapsi todellakin on lojaali kummallekin vanhemmalleen ja tärkeille aikuisilleen. Joskus hän kertoilee joitakin äidin kommentteja, joihin tekisi mieli kommentoida. Mutta purraan huulta ja jätetään väliin. Joka tapauksessa omia näkemyksiä ja omaa maailmankatsomusta voi onneksi ilmaista yleisemmälläkin tasolla eikä käydä henkilökohtaiseksi.
Olisipa mukavaa, jos kaikki osapuolet kykenisivät siihen.
(eellä alkavan) ymmärsit, mutta jos saisit jostain sitä äällä alkavaa, voisit ehkä ymmärtää näitä viestejä paremmin...
kiinnostaa onko aloittajan exällä uus tai mun exällä....siinäpä taas luullaan "katkeraksi". Metsään meni.
alkavan....no.- Ehkäpä se lapsi on jo ihan tarpeeksi älykäs olla kuuntelematta muutenkaan isänsä ja uusikkonsa asioita, just niitä äitiä vastaan olevia....toivotaan.
pystÖÖn. se rakentaa.
tärkee ero. Muut keskustelee lapsesta, sinä eksästä.