mun elämä on tälläistä?mä oon ex-kiusaaja,tunnustan..kun kiusasin yhtä tyttöä,koska se oli musta ihan nörtti ja kaveritki sanos et se on..mut se kävi niin vakavaksi,että tyttö muuttus ihan täysillä...se rupesi lintsaamaan koulusta, ja juomaan ja joka kerta ku se näki mut se rupes tärisemään...ensin se oli hauskaa,mut sit mä huomasin miten surkealta se näytti ja...rupesin säälimään sitä.kerran ku mä lähin koulust himaan,mä näin sen seisomassa tien varrella ja parkumassa..mä tajusin vihdoinki mitä oon tehny ja juoksin sen luo pyytäkseni anteeksi,mut se näki mut ja huusi"mene vittuun" ja juoksi mua pakoon tielle.hän ei kattonu ympärilleen ja juuri sillo auto...ajoi sen päälle...mä näin sen kaiken,ja tiesin että se on mun vika.mä oon syyllinen siihen.eikä paluuta enää oo.nykyään hän on sairaalassa ja pahalta näyttää...mä olen kamala.mun sietäisi kuolla.
Miksi...
TAPPAJA
3383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hyvä opetus kaikille kiusaajille
et sä voi ittees tosta syyttää!!! siis kiusaaminen on tyhmää ja tolleen mut ei tosta voi silti sua syyttää! sä olit menos pyytää anteeks ja se lähti juoksee!! sun pitää vakuuttaa itelles ettei se ollu sun syys!! mä toivotan sulle onnee ja sä sentään tajusit sen olevan tyhmää, kaikki ei sitäkään tajuu!!! onnee sulle ja koita pärjätä!!
...mielestäni olet ansainnut syyllisyydentuntosi,jos olet todella ajanut toisen ihmisen em.tilanteeseen.Anteeksipyyntö ei korvaa eikä paranna tehtyä vahinkoa,vaikka psykologit niin väittäisivätkin.itse yrittänyt ja yritän edelleen antaa kiusaajilleni anteeksi (oman mielen rauhani vuoksi,en siksi että se olisi eettisesti oikein..),joista peräti yksi on myöntänyt katuvansa tekojaan.luultavasti en kuitenkaan osaa koskaan antaa anteeksiantoani heille.Enkä todellakaan unohda mitä heidän huvistaan aiheutui:paniikkihäiriö,mielenterveydellisiä tutkimuksia joissa minua pidettiin hulluna tai tyhmänä kun en uskaltanut mennä kouluun,painajaisia,stressin aiheuttamaa "nokkosihottumaa",enkä halua myöskään olla huomion kohteena paikassa jossa on ihmisiä enemmän kuin viisi tuntematonta henkilöä,uhkaavissa tilanteissa reaktioiden "ylipursuaminen" josta johtuen mursin erään kiusaajan käden ja kaksi sormea, jne,jne...onneksi olen oppinut elämään tapahtuneen kanssa noin suurinpiirtein normaalisti,mutta on tilanteita jotka tuovat tapahtumat kirkkaina mieleen ja saatan surukseni huomata sydämen hakkaavan,kuin olisin juossut kaupungin halki.vielä kiusaajille yleisesti voin sanoa että teidän pieni vapaa-ajan huvinne voi muuttua uhkaavaksi teidän kannalta kun kiusattu joutuu raivon valtaan,yrittäessään päästä eroon teistä ja kiusaamiseksi tulemisen tunteesta.