En saa rauhaa siltä muistolta kun kävimme sairaalassa katsomassa vammautunutta ystäväämme,hän oli juuri aiemmin saanut kuulla lääkäriltä nuo sanat"olette vyötäröstä alaspäin halvaantunut ja ette ehkä koskaan kävelisi"Hän oli hysteerinen ja itki kun ulkona oli kaunis kesäkeli ja hänen elämä olisi piloilla,ei pääsisi nauttimaan ainakaan tästä kesästä.Se oli ikävää katsella urheilullista ystävää siinä makaamassa avuttomana.
Me oltiin silloin suunniteltu kesäksi kaikkea yhteistä kivaa ja nyt hän olisi ulkoa siitä kaikesta.Se oli yksi viikonloppuajelu kun hänen elämä muuttui auto vain suistui oikealle ojaan josta kierähti ympäri pari kertaa.Kun rytinä loppui yksi oli poissa,edessä istunut ystävä oli lentänyt ulos pyörimisen aikana.Me muut neljä olimme autossa ja kaikki vaikuttivat olevan ihan kunnossa kiitos turvavöiden jotka olivat kiinni.Ystävälleni oli liikaa jääminen ulos porukasta ja kaikesta kivasta vaikka yritimme häntä lohduttaa hän teki ratkaisunsa oman käden kautta.Paljon surua ja murhetta hän aiheutti meille muillekin saati omalle perheelle,joten ottakaa opiksi ei se turvavyö ole oma asia,ajatelkaa läheisiä.
Me oltiin silloin suunniteltu kesäksi kaikkea yhteistä kivaa ja nyt hän olisi ulkoa siitä kaikesta.Se oli yksi viikonloppuajelu kun hänen elämä muuttui auto vain suistui oikealle ojaan josta kierähti ympäri pari kertaa.Kun rytinä loppui yksi oli poissa,edessä istunut ystävä oli lentänyt ulos pyörimisen aikana.Me muut neljä olimme autossa ja kaikki vaikuttivat olevan ihan kunnossa kiitos turvavöiden jotka olivat kiinni.Ystävälleni oli liikaa jääminen ulos porukasta ja kaikesta kivasta vaikka yritimme häntä lohduttaa hän teki ratkaisunsa oman käden kautta.Paljon surua ja murhetta hän aiheutti meille muillekin saati omalle perheelle,joten ottakaa opiksi ei se turvavyö ole oma asia,ajatelkaa läheisiä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...älä syyllistä ystävääsi ( entistä ) ! Hänestä tuntui siltä, että teki oikean teon. Ja niin täytyy tehdä, miltä tuntuu!!!
tekemään "miltä tuntuu"! On paljon elossa olevia ihmisiä, jotka ovat yrittäneet itsemurhaa ja epäonnistuneet.
Jälkeenpäin he ovat olleet iloisia, ja tajunneet edes hiukan siitä, että elämä itsessään on arvokas lahja, jota ei pidä heittää pois.
Ihmisillä on huonoja ja hyviä hetkiä. Ehkäpä meidän pitäisi kasvaa ihmisenä niiden huonojen hetkien koettelemina.
Edellinen viesti nuoresta, joka halvaantui: Ehkäpä hän jo piankin olisi saanut iloita siitä, että jalat saavat tunnon takaisin ja että käveleminen onnistuu vähitellen. Minä olen yksi sellaisista.
Nykyään tulee kaiken aikaa uusia tietoja, miten on mahdollista saada terveys takaisin kantasolusiirroilla ym., joita ei ollut ennen. Kiitos niille tutkijoille, jotka rehellisesti yrittävät löytää uusia ratkaisuja terveydellisiin ongelmiin, jotka ennen olivat parantumattomia.