Odottajaa odottaa pitkä odotus, siltä se vaikuttaa, kun putoaa hevosen selästä pitäis vaan nousta uuteen satulaan taas, silloin voi huomata uuden viehätyksen, jos jää pohtimaan ja aikailemaan huomaa, että maailmassa voi vaeltaa yksinkin näennäisen menestykseekkästi, tällä ikää on kuitenkin jo oivaltanut taipaleen pituuden rajallisuuden, järjen ääni ja läheisyyden kaipuu siis on ristiriidassa.
Kannattaako siis odottaa ehkä olematonta oikeaa?
Kannattaako siis odottaa ehkä olematonta oikeaa?
Vastaukset 26
Vanhimmat
...kohdallaan, mikä olisi se järkevin toiminto.
Voi siinä odotellessa tehdä itselleen kysymyksiä ja vastailla niihin sitten, kun aika antaa periksi.
Ensinnäkin, mimmosta on olla epäsopivan parin kanssa yhdessä. Asua ja elää. Vastaus on vastattu jo tuossa kysymyksessä.
Parempi hyvin yksin, kuin huonosti kaksin.
En ajattele, että kun putoaa satulasta, niin heti olis noustava uudestaan satulaan. Jos putoaa satulasta, niin olis pareet fundeerata, että katsiiko mun hypätä satulaan, jos taas putoan. Noh, toki voi tarkkailla, mimmosen hevoosen selekään sen satulan tällää.
Mun kohdalla on niin, että jos en löydä juuri oikeaa hevoosta satulan kaa tai ilman, niin oon hevooseton koko ikäni. Se on hyvä niin, miksikö? no siksi, kun elämäni on nytkin aivan MAHTAVAN hyvää. Olen tyytyväinen. TyytyväiSEMPI olisin, jos löytäisin sen oikean, mutta tässä tyytyväisyydessänikään ei ole mitään vikaa.
Juuri tästä olikin kyse, mitä kauemmin aikailee sitä varovaisemmaksi käy, kun suhteen arvet ehtii arpeutua kuten mullakin on käynyt, ajattelee että suhde ei ole itsetarkoitus jos sillä ei ole tarkoitusta.
Sitä tykästyy siihen ettei tarvitse jatkuvasti tehdä kompromisseja, vaan asiat luistaa ihan omaan tahtiinsa, miksihän "se oikea" mielikuva silti ajoittain askarruttaa. Olen jo taipuvainen uskomaan ettei sellaista olekkaan, on vaan sarja lähes oikeita, jotka yhdessä saattaisivat olla oikea.
Mutta joo, miksi pariutua sosiaalisen painostuksen takia, tiedän että kun olen ollut jo useamman vuoden paritellen mutta pariutumatta, monet ehkä epäilee jo seksuaalista poikkeavuutta (se sosiaalinen paine)
Se on sinänsä kumma juttu että yksin elävä nainen on ikuinen vanhapiika tai sitten miehiin pettynyt uusio vanhapiika mut sinänsä ok, sen sijaan yksin elävä ja pärjäävä mies on huolestuneiden satunnaisten naapureiden mielestä ilmi selvästi homo?
Itse en ole antanut aihetta moiseen, mutta tutulta naiselta kuulin että tällaista oli jo aprikoitu lähi marketissa, ja noiden puheiden taipumus on supatettuna alkaa elämään ihan omaa elämäänsä.
on kyllä huono jos se pitää järjestää vain naapurien hiljentämiseksi.
Kanttia vaan. Mulle ainakin on sama jos naapurit luulevat homoksi, en minä heistä sillä lailla kiinnostunut ole. Pääasia että miehet luulevat heteroksi.
Mua ei hetkauta vähääkään moiset pulinat, ei edes äijien, kunhan tiedän itse mikä olen, ehkä paikallisen pulinan seurauksena, tiettävästi toisin suuntautuneet äijät ovat tulleet karaoke kuppilassa juttelemaan, ja mylly on jauhanut entistä kiivammin, ne on olleet kyllä ihan fiksuja kavereita, ei ne ole yrittäneet tupata liian liki kun on asian tehnyt selväksi, että puheet on pelkkää potaskaa.
kalliolla. Kumpi on kumpi?
..tietää, poksahtelee omaan tahtiinsa paitsi sähkösytytyksellä.
parempaa olotilaa? Odotukseen mahtuu kaikki mahdollinen, tosi, ja kuvitelma.
Odotus, herkkä ensivaikutelma, toinen ehkä suudelmä, tai vain herkkä henkäys talvisäällä.
Voiko entisen rakkaan kokemuksen korvata uudella, tuttavuudella. Minun mielestäni ei voi. Jos sydän on mukana, ei pikkusormi saa uutta varmuutta, palloillaikseen, ja ollakseen paremmalla jäällä.
Odottaa, kannattaa, ja kokeilla ahtojäissä vapaa, muttei ottaa, kaikkea, mitä tunnelma suo.
Ei ole tarkoitus korvata mitään eikä ketään, mennyt on historiaa, se oli totta silloin eikä koskaan palaa, jos takertuu menneeseen on hukassa pahemmin kuin yksin taivaltaessa.
Vaikka jäämeren tuuli kuinka kohmettais, niin sijaisen, korvikkeen ja varamiehen tehtävät jätän suosiolla jollekkin muulle.
mennäänkö asiaan, en tiedä.
Hei siellä kalliolla. Minäkin olen siellä, istun ja katsen, kuuntelen tuulta, tunnen sen,
elän ja jaksan taas
Istutaan vaan ja kuunnellaan tuulten huminaa ja annetaan sen kevyen henkäyksen tunteen iholla tuoda iloa, kun ottaa etäisyyttä voi nähdä ja ymmärtää enemmän.
Aina kannattaa yrittää, vaikka epäonnistuu niin voimat kasvaa.
Oma huone, mikä se on?
Siitä on ilmeisesti seurannut kaipuu omaan rauhaan.
Yksin eikä kuitenkaan yksin. Ihan vaan olla omien kuolemattomien ajatustensa kanssa.....
... huone 105.
Yksin ei tarkoita eristäytymistä, olen yksin yhdessä, onnettomampaa olisi olla yhdessä yksin.
ps. Niinpä, väsäsin yön pimeinä hetkinä profiilin tänne.
olen usein yksin, joidenkin ihmisten kanssa kahden olen joskus yksin.
Porukassa kaikki puhuu yhteen ääneen ja asioista joihon ei minulla ole juuri sanottavaa koska elän yksin. Kahden jonkun kanssa käy usein niin että kuuntelen ja ihmettelen mitä tuo ihminen höpöttää koska useat eivät ole kiinnostuneita samoista asioista kun minä, ja minä en viitsi paljon puhua koska se ihminen ei kuuntelisi minua.
Yksin on hyvä olla ja luonnossa missä olen paljon en ole yksin..
Yksin en ole yksin koska minulla ovat ajatukset jotka kiinnostavat minua.
On kyllä sitten ihan muutama ihminen joka ymmärtää minua, koska heitä kiinnostaa jne.
juttukaveriksin jos haluat
Ainiin. Pitäisi varmaakin kirjautua....
tarvitse avata yhtään mitään.
Sorry, avaisitko:
se huone 105, vai mikä se oli , niin mitä se tarkoittaa?
sitten meneekin, ootellessa.
ihan oikeasti kysyi niin siinä se sitten menee odotellessa, ihan kiva
:(
.............järjen ääni ja läheisyyden kaipuu siis on ristiriidassa.-----------
Niin joskus vaan on, mieli laukkaa iloisesti vaikka järki heittää ankkuria, siinähän sitä sitten seilataan sekavassa mielentilassa.
Rajallisuudesta huolimatta :( Kyllä tuon kaipuun saa tukahdutettua järjen äänellä ja mitä nopeammin sen tekee niin sitä vähemmän on "kärsimystä". Joskus läheisyyden kaipuu lyö läpi ja kyllä olo on yksinäinen ja ankee. Ei siis kun tekemään kaikkea fyysisesti raskasta heti kun tuntuu että alkaa niitä näitä ajattelemaan; ei tässä iässä enää :( Tuo Ruotsi on ihme maa kun suomalaiset siellä porskuttaa ja sitten taas syntymämaan kamaralle tulevat tekemään ohjelmia. Katsoin nääs Levergoodin (?) haastatteluja ja ihan huippu oli Juha Miedon juttelu. Hän kertoi että kun menetti vaimonsa niin hankki takan, joka lämmittää kun "viluttaa". Kun tuli tunteita että olisi naista ikävä niin jo kaikkosi kun Juha meni puita pilkkomaan ja sinne oli ikävä kadonnut hetkessä. Takkapuita on hänellä riittänyt (ja paljon); hyvin kuvaavaa minusta. Olen siis ruvennut katselemaan vuolukivitakkojen hintoja josko hankkisin. Lämmittää pyyteettömästi ja on pitkäikäinen.
Täytyy myöntää että skeptikon ja realistin vikaa on ja kuvittelen osavani painaa jarrua jos siltä tuntuu, joskus vaan abs valo palaa ja liiraa, vielä luisu on ollut lähes hallittua =D
Miedon Jussiin en käy edes vertailemaan sen verran kulmikas kolossi se on.
Joko ehtii junaan tai myöhästyy siitä. Ikinä en ole kuullut, että joku on osittain junassa matkalla jonnekkin, jonkin osan ollessa edelleen laiturilla.
Mikä "oikea"? Oletko jokin vanhapiika, joka odottaa jotain satukirjojen rinssiä valkoisella ratsulla? Juna kuule meni jo, ota resiina.
=DW=
mitään odottaa, olen odottanut koko elämäni, huomenna tulee, huomenna tapahtuu, kaikki kävi miten kävi, nytkin en mitään odota, elän tällä hetkellä ja nautin tästä päivästä.
on odottaa ja tavoitella, siis paremmin on elää ilman kiirettä ja odotuksia: ))