Hiljaisuus on harvinaista herkkua. En muista milloin viimeksi olisin saanut nauttia hiljaisuuden tuomasta ylellisyydestä. Ikuinen taustamöly on tullut osaksi elämään niin ettei enään ymmärrä, kuin vain kaipauksella, miten ennen saattoin nauttia vain luonnon luonnollisesta elon äänistä.
Mistä saa hiljaisuutta. Sitä tuskin on myytävänä kaupan tiskiltä.
Mistä saa hiljaisuutta. Sitä tuskin on myytävänä kaupan tiskiltä.
Vastaukset 42
Vanhimmat
minäkin nyt nautiskelen, ihan yksin! Mahtavaa!
Täällä missä olen on niin hiljaista että tiettarin hurinan taustalta kuulee kuinka kello raksuttaa. Tuulen suhina kuuluu avoimesta ovesta.
monet masentuneet heräävät aina öisin sudenhetkellä, silloin kaupungissakin on hiljaista (tai niin hiljaista kuin voi olla).
Johtuneeko kaipauksesi siitä että toteutit edellisen ketjun halusi? :))
Kyllä niistä pajan takovista äänistä päässä aikaa myöten eroon pääsee.
Luonnossakaan harvoin on hiljaisuutta, ehkä pitää mennä pyöreään pehmeeseen huoneeseen jos täydellistä hiljaisuutta kaipaa.
Tai sitten odottaa talvea ja mennä korpeen silloin siellä on täydellinen hiljaisuus ja melko täydellinen pimeyskin.
Se hiljaisuus voi sattua korviin jos sinne yhtäkkiä joutuu :))
Bongailin eilen illalla säätiedoituksia netistä ja päätin katsoa tämän "viimeisen" kesäviikonlopun selvin silmin. Se osoittautuikin oikeaksi ratkaisuksi, sillä eilinen nautinnollisuus oli vain hauras harha joka ei olisi voittanut tervein aistein suotua tämänpäiväista oivallusta.
on minulle varmaan tällä hetkellä harhaa.
On jotain mitä kaipaan tälläkin hetkellä, sitä vaan ei ole.
Jotain mihin joskus uskoin ja sen menetin.
Ehkä elämä menee lopuun asti näin kaivaten pelkkää harhaa.
Mutta usko perustuu tunteeseen. Vain harha omaa kyvyn petollisuuteen ja viettelykseen ja on siksi se haluttava hedelmä joka maistuu herkulliselta mutta myrkyttää mielen.
petollisuudesta, vaan jostain mihin joskus uskoin.
Nyt kuljen päivä päivältä eteen päin ehkä koko ajan kauemmas vaikka haluaisin lähemmäs.
Mietin mitä odotan elämältä, ja miksi ylipäänsä odottaa mitään?
Kauneutta, ihanuutta, ja kaikkea on elämässäni, vaan mistä tulee tuo mutta, aina se jostain putkahtaa. Kaikki OK mutta. Harhaako vain koko elämä?
Niin,ehkä elämä on huokoista harhaa. Kuka sen tietää. Mutta älä turhaan odota elämältä mitään etuoikeuksia itsellesi vaikka ehkä omasta mielestäsi ansaitsisit sen, sillä elämä antaa ja elämä ottaa ja kyllä elämä antaa sinulle ja jokaikiselle sitä mitä kukin on ansainnut.
Kiitos herätitpä ajatuksen mieleeni. Sitäkö se mutta olisikin, etuoikeuksien odotusta.
No tätäpä siirrynkin mietiskelemään.
Mitä tarkoitat kun sanot elämän antavan jokaiselle sen mitä on ansainnut.
Filosofinen kysymys ja kiinnostava miete jolle ei lie yksipuolista vastausta,mutta jonka todenperäisyys on tunnettu ja historiallisesti väitelty.
Rakasta itseäsi niin kuin rakastat lähimmäistäsi ! Vastavaikutus suo hedelmällisen alustan saada sitä vastavuoroisuutta mitä ihminen on teoillaan ansainnut. Karma. Jos tämäm ymmärrät niin ymmärrät myös sen mitä tarkoitin.
Mun mielest se viimeinen luku ja kansien mukaan teksti on pikkasen ristiriiras keskenään.
Karman lain mukaan elän ja siihen uskon,tulin mukaan kysymykseni kanssa lähinnä sairautta ajatellen.
Miten pieni lapsi joka sairastaa on karman mukaan voinut sairautensa ansaita?
tuohon kysymykseen minäkin haluan kuulla. Mitä lapsi on tehnyt, sen ansaitakseen?
En voi antaa mitään ymmärrettävää vastausta. Miten ja miksi viaton lapsi voi joutua kärsimyksen alaiseksi.
" Ehkä ihminen on luonut karman vain pelastaakseen kyvyn selittää itselleen että tekojen summat johtavat syyn ja seurauksen lainalaisuuteen ja siihen mikä on nykyinen ja ansaittu elinolosi".
Kun en ole kirja uskovainen vaan sofisti niin en myöskään näe mitään syytä että yksikään lapsi olisi ansainnut inhimillistä kärsimystä kuvitellun karman johdosta.
Pienen pohdinnan jälkeen tuo sinun ajatuksesi etuoikeikeuksista kääntyikin tavallaan päälaelleen ja huomasin elämässäni olevat muutamat käyttämättömät resurssit.
Parasta ei voi saada jos jättää jotain vakan alle tai odottamaan jotain uutta jota kenties ei koskaan tulekaan.
Elämä on todella antanut minulta mutta kyllä se on ottanutkin että ja uskon että sekä antaa että ottaa edelleenkin, sitähän ihmisen elo on.
Itellä aika sama juttu. Onneksi nyt on erittäin hiljainen asunto. Musiikkia kyllä kuuntelen aina joskus ja harvakseen leffaa katellessa laitan äänet päälle. Mulla on hyvä äänentoistojärjestelmä, tehoja enenpi kuin kotitarpeeseen jne.
Mutta en pidä metelistä. Nytkin on telkkari päällä, oikein pienellä- silleen että kuulee dialogin jostain brittisarjasta kun ei viitsi laittaa silmälaseja päähän tekstien takia.
Tää on siis aika kohtuullista. Mamma vaan tahtoo olla niin puhelias, höpisee välillä kokoajan. Mä mietin paljon. Ajatukset ei pysy kasassa jos meteliä.
Kun aikanaan muutettiin tähän, suunnittelin vuoraavani asunnon sisältä tuplakyprokilla melun estämiseksi. Noh, sattui hyvä tuuri, hiljaiset naapurit, ei niistä ole haittaa. Tuo äänieristys muuten vaikea asia. Ok seiniin metri betonia, ei kuulu äänet. Mutta kun pitää olla ilmanvaihtokin ja vesihana ja viemäri.. Niitten äänieristys on jo pirun vaikeaa kun ei ole omakotitalo.
Aina haaveillut rakentavani talon. Ok, saunat jne toki mietitty. Mutta hiljainen kirjastohuone pitää olla.
Shit, just kun pääsin kehumasta. Seinänaapuri alkoi harvinaista kyllä, porailemaan iskuporalla jotain fakin hyllykköä asuntojen väliseinään....
=DW=
saa kaupan tiskiltä, usko pois. Itse vuosi sitten sitä ostin ja nyt on hyvä olla. Ei juuri muuta mölyä kuulu kuin omien työkalujen meteli sekä tinnutus. No kurjet vähän keväällä ja alkukesästä huutelivat. Ja mitä nyt tänään tuossa vieressä pellolla viljanpuimuri murisi.
Kaupungissa asuessa eniten häiritsi liikenteen melu ja sitähän ei täällä ole.
aikoinaan, kun muutti pääkaupungista maalle, ettei saa unta, kun on liian hiljaista.
huomannut moisia ongelmia kun olen nukkunut.
Tuo tinnitus lienee joka toisen iäkkään ihmisen ongelma.
eikä tinnutus. On mahdollisesti itse tullut edesautettua sen syntymistä kun joskus nuoruudessa tuli räiskittyä savikiekkoja, tyhmänä ilman kuulosuojaimia. Eikä ne kuuloelimet kovin hyvää tainneet tykätä liian kovaäänisestä musiikistakaan.
Tuntuisi, että stressitila vaikuttaisi tinnityksen voimakkuuteen. Yleensä näin viikonloppuisin on korvissa hiljaisempaa.
Meillä muuten menee päärata tossa melkein vieressä. Sitä ei kuule sisälle. Mutta kun menen mökille, herään joskus viidenaikaan, kun junaa ei yllättäen menkkään. leikkuupuimuri ois kiva, se on hiljanen. Mökillä jyrää potunnostokoneet. Ei nekään äänekkäitä ole nykyään. Mutta pottu vaatii enenpi kasvattelua, siis lannoitteita ja myrkkyjä kuin vilja. Rannassa putputteleva nuffield pumppaamassa kasteluvettä pellolle kuuluu melko kauas vettä pitkin.
Ja kun tulee takas stadiin, ei pääse aluksi nukkumaan, kun nuffin ääntä ei kuulukkaan-
=DW=
äänenvaimentimet. Pelkät rengasäänet jo yllättävän kovia.
Leikkuupuimureiden, potunnostokoneiden sun muiden äänet ei häiritse, koska ovat vain tilapäisiä.
Kaupungissa joutuu aina ulkona ollessaan sietämään liikenteen melua. En tiedä miten muut kokevat mutta itselleni se oli hyvin stressaavaa.
Tänään metelöi reilun tunnin ajan ruohonleikkuri, omai.
Ei kuule, se kuuluu asiaan.
Aikoinaan diisselivetureitten aikaan sisko asui radan varressa. Astiakaapit helisivät ja huonekalut tärisivät aina kun juna meni- Mä en saanut nukutuksi, sisko meinasi, että jos juna ei jostaan syystä men tiettyyn aikaan, hän herää tyyliin "Mikä se oli?".
Äänettömyys on ylellisyyttä. Etenkin nykyaikana. Mutta maallakaan ei ole juuri koskaan täydellisen hiljaista. Pari tuntia yössä kun linnut linnut eivät rääkkäse. Yleensä ainakin haavat pitävät pientä ääntä jos tuulee vähänkään. Äänekäs puu.
Melun kanssa joutuu elämään, harvoin se pahasti haittaa, sen kanssa on vaan elettävä.
Pyöreä äänieristetty huone kai olisi ideaali sijoituspaikka meikäläisen kaltaiselle erakolle. Ainniin, siellä pitäisi vielä olla pimaää. Mutta kun ihan vielä ei ole kypsynyt siihen vaiheeseen, pitääpi elellä tässä näin.
=DW=
ei täälläkään juuri koskaan ole täydellisen hiljaista. Linnut ja haavan lehdet, tai maatalouskoneiden äänet, nehän ovat kuin musiikkia korville kaupunkimelun rinnalla.
Ja pimiäähän täällä on, jo tähän aikaan vuodesta ja vuorokaudesta. Pyöreää äänieristettyä huonetta ei tarvita, ainakaan vielä.
Ehdin kilkuttelemaan kokemukseni samasta aiheesta tuonne alemmaksi.
En muuttanut sinne katakombiin melusta vaan normaalilta, rauhalliselta ok-alueelta.
Silti!!!
En lukenut ketjua, mutta omalta osaltani kerron, et just tulin rantasaunalta, olin siellä aivan yksin, mikä nautinto, katsella järvelle ja nauttia saunasta sekä laskevasta auringosta, ei radio pauhaamassa, olet omien ajatusten kanssa luonnon ihanassa seurassa, miten kaunista, jossain kohtaa jää omat ajatuksetkin ajattelemaatta, keskityt täysin siihen lumoavaan näkyyn, minkä vain luonto voi näyttää ja siihen hiljaisuuteen, kun linnutkin ovat osin hiljentyneet:))
ole mahtavaa, ihanan rentouttavaa. Kaukana korvista kaupungin melusaasteet. Tyyni järven pinta, hiljaisuuden rikkoo kuikan huuto. Tuo huuto, hetken kestävä, on kuin musiikkia korville, nautinnollisen hiljaisuuden keskellä.
Ei silti, voi luonto olla meluisakin. Vaikka kosken pauhu voi vetää vertoja kaupungin melulle, mutta olla silti miellyttävän rentouttavaa verrattuna liikenteen pauhuun.
ei "melua" olekkaan:)) Joutsen pariskuntakin ui lahdella ja töräyttelivät omiaan, ei tuntunut melulta sekään, vaikka ei ihaninta kuunneltavaa olekkaan, silmät nauttivat linnuista sitäkin enemmän:))
melua on vain ihmisen "suurenmoisilla" keksinnöillään aiheuttamat äänet. Täällä taas ovat kurjet kesäaamuina huudelleet. Mukavaa kuunneltavaa muuten hiljaisina aamuina.
järveltä leijuu hiljalleen epätodellisen tuntuinen usva... Aivan hiljaista, järvi peili tyynenä.. Aurinko hiipii aamuun:)) Keittelet kahvit ja nautit näkemästäsi, etkä kuule mitään:))
vaikken ole järveä lähelläkään, sen verran on kuitenkin tullut kesäöitä järven rannallakin vietettyä.
Aivan hiljaista on kuitenkin, joskin auringon nousuun menee jokunen tunti. Se taitaa jäädä kokematta, sen verran myöhä jo on.
Minä onnekas, saan nauttia näistä iloista vuodenakaan katsomatta;)
Kaipaan kuitenkin aika ajoin sitä kaupunkiakin, sen meteliä ja muuta hektistä menoa. Olenhan syntyisin kaupunkilainen:))
hyviä öitä vaan;))
maita tarkoituksenani kuunnella yön lintuja. Karaoke- ja iskelmähumppa kaikui kilometrien päästä, jossakin pariskunta humalassa huusi toisilleen ja mätki siinä välissä toisiaan turpaan.
Hetkittäin oli todella sellaisiakin paikkoja että vain luonnon äänet kuuluivat. Kunnes tuuli yltyi ja alkoi sataa.
Täällä kaupungissa mekkala on nyt sama kuin ennenkin. Juottolat alkavat tyhjentyä...
halutaan päästä eroon ja niinpä onkin jo keksitty viikon-kahden matkoja hiljaisiin luostareihin joissa ei edes saa puhua, saatikka käyttää puhelinta taikka tietokonetta.
mie lähden, siellä on munkkeja kahvin kera:)
vahingossa donitsiluostariin....
Ei sekään ole mukavaa.
Parin vuoden ajan oli asuntoni likimain äänettömässä paikassa.
Pikkukaupungin laitamilla.
Karrostalon alimmassa kerroksessa takapihan puoleinen yksiö.
Tuloaulasta oli pistokäytävä ovelleni joten edes rappukäytävän äänet eivät kuuluneet.
Takapihan puolella, alle 10:n metrin päässä oli korkea kallioleikkaus joten sieltä ei kuulunut edes tuulen suhinaa eikä lintujen ääniä.
Muut asukkaat olivat täysin hiljaisia eläkeläisiä.
Sijainnista johtuen ei kuulunut vähäisntäkään liikenteen ääntä.
Kammottavaa äänettömyyttä!
Kyllä nukkuvakin ihminen tarvitsee jotain änntä.
Parasta mitä tiedän on mökkiolosuhteissa luonnosta aina tulevat, vaimeatkin ärsykkeet joihin ei yleensä edes kiinnitä humiota.
...oli minullakin, tässä hetki sitten. Kun kaikki tuntui kaaokselta, elämä.
Olin totaalisesti menettänyt kyvyn nauttia luonnon antamasta ilosta.
Sitten ymmärsin, miten tärkeää se oli ja saadakseni sen "tunteen" takaisin, oli tehtävä suuria muutoksia elämässä. Pakata kimpsut ja kampsut, heitettävä rohkeasti reppu selkään ja polvet tutisten lähdettävä, taakseen katsomatta. Hyvä niin.
Nyt nautin taas luonnon hiljaisuudesta. Hiljaisuus ei saa olla täydellistä hiljaisuutta, vaan pieniä luonnon antamia "ilmoituksiaan olemassaolostaan".
Saaressa kuuntelen laineitten liplatusta, tuulen syleilyjä puissa, lintujen seurailemista.
Nautin, että nautin ja, että on, mistä nauttia.
Tykkään valtavasti Juice Leskisen runoista. Monista asioista on kirjoittanut ja jotka tunnen omikseni.
Kuten seuraavat runot:
Aallot
Eivät aallot kaadu rantaan,
ne käyvät kääntymässä
ja lähtevät taas
jotta näkisimme ne kaikki
Puut, kaikki heidän
Kun puusta neuvotellaan,
on unohdettava Paperiliitto,
kierrettävä kaukaa
teollisuus, työnantajat, metsähallitus ja maanomistajat
ja keskusteltava metsän kanssa.
Luonnosta
Pääskyä tuskin erottaa sinestä,
hyvä se on lennellä
kun on siivet.
Pääsky siihen:
istuisin sitä minäkin
jos olisi aikaa
tai edes perse.
lähdettiin sit vielä eilen Keihäskilpailun jälkeen ja ton kisan jälkeen sit (idis mun) rantsuun, venekerhon mökille...Oli se mahtavaa;) laittaa vielä ulos grilliin tulet, keitellä siinä pannukahvit ja kundille tietysti se makkara, kundin täytyy aina grillattuu makkaraa saada, lapsi meillä vielä tässä;))...no, lähikaupasta vielä kun klo 21.00 asti auki, sai sit sitruunamunffinsseja...
Siinäkö ne laiturin kahdeksan lamppu hiljaa sytty, ja loi siihen merenpintaan sellaisen jotenkin vähän surullisen ja melankoolisen tunnelmman....mieleen tuli tää biisi..Kodin kynttilät illalla syttyy.... ja meri ihan plägä...aurinko punaisi upeesti taivaanrannan...niin...oli tosi hyvä olla..Ainut haitta, että tuo silta aika lähellä siinä myöhään vielä liikennettä ja se metro;)) Nooh, sit ajattelin et just täähän on jokaisen kaupunkilaisen unelma...mökille meren ääreen 15minuutissa...ja metro siinä vieressä....;)
tsau; Pimu
Mun Täytyy taas mennä...