Varon metsää
ja kaatuvaa puuta
ilmettä varjojen takaa,
löydämme erimielisyyden yhdellä suulla
tai karkotamme pikkulinnut oksaltaan
muihin välimuotoihin en enää usko.
Ajatuksesi kiertävät kylänraittia
annat armottomuuden käydä oikeudesta
vaitonaisena lienet vaarallisin,
olet aidannut alueesi
hiuksesi hyökkäävät ohimolle
levottomuus hiipii yli hallaöisen maan.
ja kaatuvaa puuta
ilmettä varjojen takaa,
löydämme erimielisyyden yhdellä suulla
tai karkotamme pikkulinnut oksaltaan
muihin välimuotoihin en enää usko.
Ajatuksesi kiertävät kylänraittia
annat armottomuuden käydä oikeudesta
vaitonaisena lienet vaarallisin,
olet aidannut alueesi
hiuksesi hyökkäävät ohimolle
levottomuus hiipii yli hallaöisen maan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
onpas täällä nyt hiljaista?:)
Metsä on aina kaunis,
joten ei sitä tarvitse varoa,
vain niitä kaatuvia puita, ehkä.
Jotain tässä runossa
kuitenkin on ja kytee,
rakastavaisten riitako, ehkä?
No.. jottei metsä aivan tyhjenis,
niin toivottavasti löydätte sen,
siis sen erimielisyytenne avaimen.
Niin se vaan on, että kun mies sanoo sanansa niin metsä tyhjenee, kanat tippuvat orrelta ja jauhot menevät väärään kurkkuun. Kaiken ylle jää vain kunnioitusta huokuva hiljaisuus.
Metsässä viihdyn itsekin, niitä harvoja paikkoja joissa koen olevani arvoisessani seurassa. Eikä erimielisyys ole välttämättä aina nin huono asia, kukapa mielistelevää naista kestäisikään.
kuohuu. Erityisesti pidin jälkimmäisestä osasta vaikka salaa paheksunkin sellaista, itsessäni. Erinomainen kuvaus tunnetilasta.
Minä ihailen sellaista naisessa, itsessäni myöskin varmaankin paheksuisin. Huojentavaa kuulla että pidit onnistuneena, epäonnistuminenkin kun on mahdollista, kuten viimeksi vuonna 1995.
Nyt sitten sukellettiin metsään,
ajettiin käytöksellämme pikkulinnutkin pois -
mihin me vielä pystymmekään ?
Vaikka taistelisin kuinka vastaan,
pakoilisin Sinua, löydät aina aiheen ja
syyn palata takaisin.
Kierrän hiukseni nutturalle, ettei ne valahda
kasvoillesi. Pysyn vaiti ja Sinun on löydettävä
avain, jolla saat minut ja sanaisen arkkuni auki.
Et tiedä, mitä kannan sisälläni. Ehkä onkin parempi
niin, sillä se kaikki voisi olla Sinulle liiankin vaikeaa
ymmärtää - mies on mies, toista maata kuin nainen.
Ymmärsitköhän sanaakaan ?
Naisen sanat ovat kieltämättä vaikeita. Yleensä kuuntelen sanoista vain joka toisen ja siitäkin ainoastaan vokaalit. Kun yleensä tulkitsen naista kuitenkin niin, että suudelmaa hän on vailla.
Pystymme kaikkeen, taistelu on turhaa, jokainen pakoyrityksemme johtaa vain toistemme syliin. Aina on syy palata jos odottamassa on nainen ja vastaleivottua pullaa.
Naisella on tuhat ja yksi tapaa solmia hiuksensa, joista jokainen on viehättävä. Tykkään nutturasta, huonosta maineestaan huolimatta. Oikeastaan vain yksi tapa naisella pitää hiuksiaan, joka ei minun silmääni miellytä, mutta jätän sen tässä sanomatta etten ketään loukkaisi. Se tapa kun on aika yleinen.
Pidän siitä, että naisessa on särmää. Silmänisku ja strategisesti tarkkaan valittuihin kohteisiin ripoteltuja hymynkareita sinne.
ehei, ei naisen sanat ole sen vaikeampia kuin miehenkään.
Jos kuuntelet vain joka toisen ja valikoiden niistäkin vain
vokaalit, mitä jää jäljelle ? Pelkkää öööööööööööööö-täkö,
uuuuuuuuuuuuu-linaa vaiko (n) aukumista :O
Hiukseni on niin lyhyet, ettei niistä nutturalle. Mutta kuvainol-
lisesti ne kietaisin takaraivoon myttyräksi.
Minussa ei ainakaan ole särmää, mutta * räps * sen kyllä taidan.
Valikoin muuten ihan itse, mihin kareesi laskeutuivat - tosin jätän
sen Sinulle kiusallakin salaisuudeksi.
kuljin metsää
kiersin käteni vankan koivun kylkeen
painoin valkoiseen runkoon posken
kuuntelin sen hiljaista hengitystä
lehdet koristivat hopeisen kruununi
kosketin niiden keltaista pintaa
ne kertoivat
kesä on menossa pois
jäin haikein mielin katsomaan
kuinka ne yksi kerrallaan varisivat maahan
ja minun tuli ikävä kotiin
ikävä lämpimään syliin ja suudelmiin
Suonet anteeksi vuodatukseni * hymy *
Naisen puheessa on mielestäni jotain samaa kuin riekon ääntelyssä. Kaikella hyvällä, tykkään riekoista. Ja jokaiselta naiselta tuleisi löytyä varastostaan kuvaannollinen, henkinen nuttura. Sille on taatusti käyttöä tietyissä tilanteissa.
Ihmissuhteet ovat hankalia, vakavan suhteen päättyminen varsinkin, siitä toipuminen voi kestää kokonaisen aamupäivänkin. Silmäkulmaan saattaa ilmestyä jopa kyynel kun miettii toisen kamalaa kohtaloa, että minut menetti ja minua ilman joutuu elämäänsä jatkamaan. Mutta eteenpäin on mentävä. Uskottava tosirakkauteen. Että jossakin on minulle Se Oikea.. ja hänen jälkeensä seuraava ja taas sitä seuraava... Varsinkin näin vanhemmiten sitä sydämessään kaipaa kumppania, jotain pimatsua jota kunnioittaa. Huoh.
Jotkut ihmiset muistaa
loppuelämänsä ajan.
Joistakin asioista ei toivu.
Minäkin kuuntelen puun puhetta
kosketan halkeilevaa kaarnaa
silloin kun muut eivät huomaa.
Kesä on mennyt.
Mutta tulee seuraavia kesiä.
Ja aurinko on uskollinen
se ei lähde iäksi.
et' hienon runon olet tuohon väsännyt!
Älä nyt ylisanoihin tukehdu. Olen "väsännyt" hienon runon? Niinpä. Shakespeare hutaisi ohimennen sonetteja, Lönnrot tuhersi Kalevalan ja minä väsäsin tällaisen runon tähän.
Utuisen metsän sumuissa
varjot kokoontuvat yhteen.
Kelottuneet puut horjahtelevat
toisiinsa kaatuen, katketen.
Tuuli kuiskii salaisuuksia
pyörteitä nostattaen,
puput puikkivat pakoon
ketunpoikia härnäillen.
Totuus on armottomin kaikista
se seuloo, raakkaa, siivoa,
pesee, puunaa, valikoi,
roskiin, säilöön, suojaaan itämään,
kaikkialla sekamelska saa kyytiä
ja sotkuilijat verhojensa takana
häpeillen kurkkivat: huomasikohan
hän, arvasiko hän, mitä ajattelee hän,
...................... rakastaakohan hän, tälläistä ;-(
................................................................................ ????
Kaikki kääntyy oikaistuen ... usko pois.
Kiitos pähkinästäsi ;-)
Säikyn varjoa, kavahdan kaihdinteni takaa
ulkona liikkuu jotakin naista muistuttavaa
piiloutuu pensaaseen, naamioituu puuksi
pitkät kynnet paljastuvat rungon takaa.
Tämä metsä ei aralle pupulle sovellu
nainen on nyt ottanut täällä vallan
pöllö vain katselee, yö kun hämärtyy
lehdet kahahtavat, aistillinen liike on nopea
saaliin huuto täyttää täysikuisen taivaan
,,,
Kivellä Istuja, jaetaan pähkinät tasan.
että isotkissat eivät malta
pitää kynsiään kurissa
kaihtimiensa takana
piiloitellen (hih...hih)
kun puunrunko houkuttelee
rapsuttaamaan, aijai :-)
Pähkinänkuorista saisi jo nuotion, eikö vain?
Kissojen
niin isojen kuin pientenkin
on vaikeaa pitää kynsiään kurissa
kujeitaan piilossa
kun mieli palaa rapsuttamaan
kisaamaan ja mittelöimään
peuhaamaan sydänten halusta
Pähkinänkuoria kertynyt jo kasa.
Puheet jatkuvat iltanuotion äärellä.
On oikein varoa metsää
varsinkin pimeällä
koska Minä lentelen siellä
kaadan puut
ilmeeni ovat kahmineet varjot
sanani ovat saaneet
erimielisyyden suut
Vaitonaisena olen
kieltämättä
miettinyt sinua
Sinulla on siis ollut
ikävä?
Hyvä
Kun se kestää kauemmin
kuin vain yksi aamupäivä
ja on enemmän kuin
kipinä ala-aivojen päässä
Minä olen Sinun
Kaksikymmentä suudelmaa
poltinraudalla
ilman välimuotoja
Olen kyllä yrittänyt pitää rivivälit niin tiheinä, ettei niiden läpi pääsisi tihkumaan mitään.
Vai tuhat ja yksi asiaa pitäisi kertoa.. kertoisinko ikävästä vai siitä miten kasvosi piirtvät veden pintaan. Siitä miten sydämeni on tehnyt tuhansia voltteja vuoksesi; kärsinyt epätoivon hetkissä, pilkahtanut iloa toivonhippusten ilmaantuessa taivaanrantaan. Rakkaudesta jos lurittelisin, niin tuohtunutko silti olisit.. Kanssasi ei toden totta pääse helpolla.
kahdeskymmeneskolmas
huulten kohtaaminen
ja avaan toisen silmän
ennakoidakseni
mille tuulelle käännyt
sekunnin kuluttua
Minä en tule viemään sinua
taivaaseen
en edes porteille
paratiisien
rakennettakoon siis omaa
helvettiä
kauneinta sellaista
siellä ei katsota
Salattuja elämiä
eikä harrasteta
rutiineja tylsiä
Tule kanssani kanoottiretkille
hulluille puropaikoille
ota vapa käteesi
väsytä taimen tahtoosi
Kesytä tuuli kanssani
anna lumen huuhtoa
paljaita varpaitasi
ja kun hulluyö saapuu
sulje syliisi
näytä että olen iäti
ainoasi
veden pinnan väreilevä peilikuva
rakastavasta sielustasi
On kuitenkin yksi asia
johon edes Sinä et voi
vaikuttaa
kukaan ei voi tukahduttaa
sisälläni ajoittaisen kyynisenä
vellovaa ukkosmyrskyä
......
Kahdeskymmenesneljäs Smack
tulee suoraan silmistäni
Sinun auki olevaan silmääsi ;)
Kaunis helvetti kuulostaa hyvältä
kuin keskiajan runoelmalta
siellä siis eläkäämme
jossa Salattuja elämiä ei kaivata
eikä muutakaan maallista
mitä nyt silloin tällöin livahdan
katsomaan Urheiluruutua
Kanootti löytää suuntansa
tahdon löytää villeimmät kuohut
taimen taipuu tahtooni
arvatenkin sinua helpommin
Tuuli on aina suotuisa
keskellä kylmintä talvea
savusaunasta voi pulahtaa avantoon
kuin symbolina eläväisestä suhteesta
Sinun ei tarvitse ukkosmyrskyjä pelätä
minun taholtani
paitsi jos olen mustasukkainen
tai käyt liian nenäkkääksi
silloin varo vähän, voi tulla asiaa
Sinun kyyninen ukkosmyrskysi voi hautautua
lempeän tuuloseni alle
tai sitten ei
en oikeastaan välitä
kunhan olet omanlaisesi ja onnellinen
...
kahdeskymmenesviides suutelo
nautin tyvenestä niin kauan kuin voin