Mun elämä on niin surkeeta, oon aina yksin siis ihan koko ajan kukaan ei koskaan soita mulle eikä edes mesessäkään kirjoita mulle eikä mua koskaan kysytä mihinkään koska ei oo ollu minkäänlaista sosiaalista elämää 4 vuoteen eikä ole edes mitään harrastuksiakaan, jos joskus käyn ulkona mikä on harvinaista niin muiden nuorten näkeminen heidän kaveriensa kanssa saa mut voimaan pahoin ja mietin että miks ei mulla voi olla kavereita tai mitä oon tehny väärin ja se saa minut todella masentuneeksi oon henkisesti ja fyysisesti aivan kuollut oon ollu niin kauan yksin että en yksinkertaisesti osaa enään olla ikäisteni kanssa tai edes yrittää hankkia kavereita sillä en tiedä miten sen tekisin ja en usko että tulen koskaan saamaan kavereita tai elämää joka olisi elämisen arvoista, joka päivä mietin samoja asioita ees takasin että mikä mussa on vikana, sen takia ku oon aina yksin niin on koko ajan sekä henkisesti että fyysisesti huono/väsynyt olo ja en jaksa yhtään mitään eikä mikään kiinnosta ja kaikki mitä muut ikäiseni tekevät kuten opiskelu tuntuvat turhalta sillä miksi opiskelisin jos olen aina yksin niin ihan sama mitä teen, tällä hetkellä ei ole pienintäkään toivoa paremmasta elämästä, muistan ku olin vielä ala asteella niin oli kavereita ja olin onnellinen mut nykyään kaikki menee päin helvettiä.
Haluaisin opiskella kyllä mutta en vaan jaksa sillä yläastelta jäi huonot kokemukset sen takia kun olin aina yksin koulussa ja muun vittuilun takia, että en halua samaa uudelleen joten sekin mahdollisuus että saisin edes jonkinlaista sosiaalista elämää joudutaan sulkemaan pois, ja tyttöystäväkään en tule koskaan saamaan sillä olen homoseksuaali jonka takia vihaan elämääni entistäkin enemmän sillä tämän takia en luultavasti tule koskaan saamaan minkäänlaista parisuhdetta tai mitään eli ei mitään toivoa tulevasta, tuntuu että sekoan kohta ja toivon että kuolisin mutta silti 1% mussa haluaa kummiskin yrittää vaikka ei mikään koskaan onnistu sillä kukaan ei anna mulle mahdollisuutta koskaan sillä oon aina se hiljanen outo tyyppi jolle kaikki vaan nauraa.
Päivät menee siihen että mietin millasta ois jos ois kavereita tai mitä tein väärin että menetin kaikki kaverit ja iltaisin melkein itken itseni uneen ajatusten takia.
Että sellasta t'llä kertaa.. ei varmaan tästä huonommaksi enään voi ees mennä mut ilmeisesti mennään :
Haluaisin opiskella kyllä mutta en vaan jaksa sillä yläastelta jäi huonot kokemukset sen takia kun olin aina yksin koulussa ja muun vittuilun takia, että en halua samaa uudelleen joten sekin mahdollisuus että saisin edes jonkinlaista sosiaalista elämää joudutaan sulkemaan pois, ja tyttöystäväkään en tule koskaan saamaan sillä olen homoseksuaali jonka takia vihaan elämääni entistäkin enemmän sillä tämän takia en luultavasti tule koskaan saamaan minkäänlaista parisuhdetta tai mitään eli ei mitään toivoa tulevasta, tuntuu että sekoan kohta ja toivon että kuolisin mutta silti 1% mussa haluaa kummiskin yrittää vaikka ei mikään koskaan onnistu sillä kukaan ei anna mulle mahdollisuutta koskaan sillä oon aina se hiljanen outo tyyppi jolle kaikki vaan nauraa.
Päivät menee siihen että mietin millasta ois jos ois kavereita tai mitä tein väärin että menetin kaikki kaverit ja iltaisin melkein itken itseni uneen ajatusten takia.
Että sellasta t'llä kertaa.. ei varmaan tästä huonommaksi enään voi ees mennä mut ilmeisesti mennään :
Vastaukset 4
Vanhimmat
En tiedä, onko mulla huonommin kuin sulla, ihan sama.
Mä yritän, yritän ihan hitosti ja voisin kirjoittaa pitkän listan kaikesta siitä mitä oon kavereiden saamisen eteen tehnyt, mutta silti mulla menee yhtä loistavasti kuin sulla. Kuinkakohan mones vuosi jo...
Mitä ihmettä.
menin tapahtumiin.
Menin seurakunnan nuorten Raamattu piiriin.
Siellä tutustui.
Nyt on kavereita.
Vaikka olisi kuinka huono fyysinen tai psyykkinen kunto niin ei se kerro yhtään minkälainen tulevaisuus tulee olemaan.
Vaikka sulla ei olis ikinä ollu mitään kontaktii muihin niin ei se kerro minkälainen sun tulevaisuus on.
Puhu vanhemmilles.
Puhu tunteistas, se auttaa.
Lukiossa muuten gootit, emot, kovat urheilijat, luokan älyköt jne on samssa porukassa.
Ei pidä olla edes kaveriporukan samanlainen kun todellisessa elämässä hyvin erilaiset ihmiset on kavereita.
Kaikki pystyy olee kavereita vaikka kuinka erois toisistaan.
Samassa jamassa oon muuten mut mun itse tunto on TÄYDELLINEN. Oikeestaan liianki hyvä. Noh kummiskin.
Jos sä tod et uskalla tehä mitään, jos sä tod oot aina yksin jos tod "muiden nuorten näkeminen heidän kaveriensa kanssa saa sut voimaan pahoin" niin antaa paukkua vaa :P En mä tiiä onko tästä mitää apua tai muutenkaa (koska mulla on niin hyvä itsetunto, oon aina yksin, en ikin käy missää, kukaan ei ikin soita/tekstaa/kirjota/puhu mulle mutta so what? Mä ajattelen vaan että vitut noista, jos noi todellaki on noin kusipäitä nii antaa olla, noi ei oo mun arvosia, mä löydän kavereita jostain vähän tasokkaammasta mestasta, saa noi apinat nähä muutaman vuoden päästä että kukaa nauraa viimeseks kun mä seison kukkulan huipulla ja ne muut makaa mutasessa ojassa) niin elikkä mihis mä jäinkään? Ai niin. Että nyt sun pitää vaan uskaltaa. Jos 99% susta ei haluu elää nii onko epäonnistumisilla, tai häpeällä enää merkitystä? Jos kaikki menee päin helvettiä niin eiköhä toi yksinäinen prosentti äkkii hyppää joukon puolelle. Niin jokatapauksessa, jos millään ei enää oo mitään väliä, niin TEE SE KAIKKI MIHIN SÄ IKINÄ ENNEN ET OO USKALTAUTUNU. Älä tietenkää tee mitään väärää, mitään mikä sun mielestä on väärää vaan kaikki asiat mihin et oo uskaltanu mennä, kenelle et oo uskaltanu puhua jne. Elä päivä kerrallaan aina niinkuin se päivä todellakin olis sun viimenen päivä
hahaha aika pitkä lause :d:D:D näkeekö joku jossain pistettä tossa :D