Nuorena tyttönä (24v) lähdin miespuolisen kaverin kanssa jatkoille. Siis olin tuntenut häiskän tuolloin jo pari vuotta.
Hauskaa oli, naurettiin, laulettiin ja juotiin.
Kuinkas kävikään....
Raiskatuksi tulin.
Koskaan en tapahtuneesta ilmoitusta tehnyt. Itseäni ja tyhmyyttäni syytän täysin. Syvät arvet se jätti, enkä ole sen jälkeen pystynyt seksistä kauhean paljoa nauttimaan. Ajatus seksistä kiihottaa, mutta seksin aikana huomaan olevani jossain muualla, ja aviomiestä miellyttääkseni pidän teatteria yllä. Joten voinette arvata etten ole aloitteissa kovin aktiivinen. Haluaisin olla mutten vaan ole!
Joka kerta kun luen lehdistä raiskaustapaukista nousee viha ja karvat pystyyn! Päälle vielä yleinen mielipide siitä kuinka mitätön rikos kysessä on, tai se on oikein jollekkin omaa tyhmyyttään. Siitäkin huolimatta että edelleen itseäni syytän. Ristiriitaista, tiedän.
Omassa tuttavapiirissä on useampi raiskattu. Aika moni saman kaavan mukaan kun itselleni kävi...
Ainoastaan yksi sai vietyä asian eteenpäin. Ja mitä kävi... Kyseistä tyyppiä oli syytty samasta rikoksesta kolme kertaa aiemmin. Ja taaskin pääsi kun koira veräjästä, ei tarpeeksi näyttöä! Kahdessa tietämässäni tapauksessa tuli syyttämättäjättämispäätös, vaikka oli mustelmia yms yms.
Suomessa ei todellakaan kannata lähteä tekemään ilmoitusta raiskauksesta. Helpommalla pääsee kun yrittää saada itselleen apua ja hoitaa itsensä jollain tavalla kuntoon, mitä minä en tyhmänä tehnyt.
Ja jos tietäisin henk.koht varmasti naisen joka tekisi syyttä suotta ilmoituksen raiskauksesta, vetelisin kyllä niin turpaan ettei olis tosikaan.
Tuntuu vaan niin pahalta että täällä ei kuitenkaan selvästi seksuaalirikolliset saa koskaan mitään tuomioita, vaikka näyttöjäkin on ja syylliseksi todetaan. Itse ottaisin mielummin kunnolla turpaan kun koskaan enää tulisin raiskatuksi. Toivoisin että selvissä seksuaalirikostapauksissa rikoksentekoväline tuomitaan valtiolle, samalla tavalla kun muissakin väkivaltarikoksissa. Etekin pedofiilien kohdalla!
Hauskaa oli, naurettiin, laulettiin ja juotiin.
Kuinkas kävikään....
Raiskatuksi tulin.
Koskaan en tapahtuneesta ilmoitusta tehnyt. Itseäni ja tyhmyyttäni syytän täysin. Syvät arvet se jätti, enkä ole sen jälkeen pystynyt seksistä kauhean paljoa nauttimaan. Ajatus seksistä kiihottaa, mutta seksin aikana huomaan olevani jossain muualla, ja aviomiestä miellyttääkseni pidän teatteria yllä. Joten voinette arvata etten ole aloitteissa kovin aktiivinen. Haluaisin olla mutten vaan ole!
Joka kerta kun luen lehdistä raiskaustapaukista nousee viha ja karvat pystyyn! Päälle vielä yleinen mielipide siitä kuinka mitätön rikos kysessä on, tai se on oikein jollekkin omaa tyhmyyttään. Siitäkin huolimatta että edelleen itseäni syytän. Ristiriitaista, tiedän.
Omassa tuttavapiirissä on useampi raiskattu. Aika moni saman kaavan mukaan kun itselleni kävi...
Ainoastaan yksi sai vietyä asian eteenpäin. Ja mitä kävi... Kyseistä tyyppiä oli syytty samasta rikoksesta kolme kertaa aiemmin. Ja taaskin pääsi kun koira veräjästä, ei tarpeeksi näyttöä! Kahdessa tietämässäni tapauksessa tuli syyttämättäjättämispäätös, vaikka oli mustelmia yms yms.
Suomessa ei todellakaan kannata lähteä tekemään ilmoitusta raiskauksesta. Helpommalla pääsee kun yrittää saada itselleen apua ja hoitaa itsensä jollain tavalla kuntoon, mitä minä en tyhmänä tehnyt.
Ja jos tietäisin henk.koht varmasti naisen joka tekisi syyttä suotta ilmoituksen raiskauksesta, vetelisin kyllä niin turpaan ettei olis tosikaan.
Tuntuu vaan niin pahalta että täällä ei kuitenkaan selvästi seksuaalirikolliset saa koskaan mitään tuomioita, vaikka näyttöjäkin on ja syylliseksi todetaan. Itse ottaisin mielummin kunnolla turpaan kun koskaan enää tulisin raiskatuksi. Toivoisin että selvissä seksuaalirikostapauksissa rikoksentekoväline tuomitaan valtiolle, samalla tavalla kun muissakin väkivaltarikoksissa. Etekin pedofiilien kohdalla!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Luin kirjoitustasi hieman ristiriitaisin miettein. Toivot ankaria seuraamuksia jne. ja kuitenkin itse et ole tehnyt sitä ensimmäistäkään asiaa, jonka avulla syyllinen olisi voitu saada kiinni. Toisaalta toivot "vehkeitä valtiolle" ja toisaalta sanot, ettei kannata tehdä ilmoitusta. Ristiriita?
on se hyvä nyt vinkua kato mihin näppis työnnöt itke sitte
Raiskaus on vaikea rikos, koska yleensä todistajat puuttuvat. Epäilty aina väittää, että seksiin ryhdyttiin yhteisymmärryksessä, väitteet raiskauksesta tulivat seksin jälkeen.
Paras konsti naiselle on, - raapia. Esimerkiksi, raapimisjäljet raiskaajan kasvoissa ovat varma merkki siitä, ettei yhteisymmärrystä ole ollut, eikä mikään selitys enää uppoa.
Vaikka raiskauksen näyttö on vaikeaa, siitä ilmoittaminen kannattaa aina.
Tällä tavalla voidaan saada rikoksentekijä vastuuseen ja ehkäistä tulevia
rikoksia. Tärkeää raiskauksen näytössä on dokumentaation säilyttäminen, vaikka
sellainen ei varmasti mieleen tulekaan heti järkyttävän tapahtuman jälkeen.
SIIS: EI suihkuun raiskauksen jälkeen. Lääkärin tutkimus on todella tärkeää ja
rikosilmoituksen tekeminen poliisille. Mahdollisesta keskusteluavusta (Esim.
tukinainen netissä) tulee myös
huolehtia.
Jokaisella on oikeus pitää huolta omista oikeuksistaan.
Ei oo kun pari talvee sittä kun poliisi nappasi miehen joka oli raiskannut, hakannut ja yrittänyt murhata naisen, nainen jäi henkiin. Tää ukko sai pari vuotta ehdollista.
Vaikka itse mies olenkin, en todellakaan tajuu hemmoja jotka saa kiksit ylipäätään kenenkään raiskaamisesta.
Oon tuntenu tytön joka raiskattiin, se on nyt kävelevä ruumis.
Mun mielestä raiskaus on paljon pahempi kuin murha.
Esim. jos HelvetinPerkeleet ja Pandilootat ammuskelevat toisiansa hengiltä (motoristi -rikolliset), ei siinä paljon yhteiskunta menetä. Ukko vastaan ukko pohjanmaala puukkohippasilla, saunan Kossupullon jälkeen ja näin.
Parhaiten tiedät itse että mikä sinua auttaa. Sulla on avioliitto ja elämä. Älä ota ittees seuraavasta=>
Varaa aika yksityiselle psykologille ja puhua ihan kaikki negatiivinen kokemustasi koskien, ulos. Kirjoitit että et nauti enää seksistä, siitä kannatta jutella sellaisen henkilön kanssa joka on koulutettu vaitiolovelvollinen.
Varsinkin yksityisellä sektorilla psykologit ovat kuulleet ihan kaiken, he myöskin osaavat (vaikka ammatti -etiikka sen kieltääkin) "neuvoa" sinua oikeaan suuntaan.
Mä ja parikyt muuta tiedetään kuka mun naistutun raiskas kun tämä oli 19 -vuotias.
rikos on vanhentunut, mutta muistini ei.
Elikkäs kaikki Raiskaajat avo -osastolle linnaan, vähintään 20 vuotta prinsessana oloa siellä olisi oikea opetus sellaisille elukoille.....
jossa raiskatun naisen miespuolinen ystävä kävi vähän kouluttamassa raiskaajaa. Tuloksena raiskaaja turvonneena sairaalaan hakkaamisen jäljiltä. Raiskari ei paljastanut mukiloijaansa, koska muuten olisi paljastunut tehty raiskaus.
Kuinkahan paljon on tällaisia oman-käden-oikeus-tapauksia?