Ikävä!

on tuo laulu, kuten monesti olen kertonutkin.

Kaukainen maa, ikävöidään silloin, kun on ikävä!

http://www.youtube.com/watch?v=ePGQso8md70

..Ikäviäkin päiviä tarvitaan, ne ovat osa elämää. Silloin, kun ne ikävät päivät ovat kohdalla, niin ne tuntuvat tosi raskailta ja kurjilta. Jälkeenpäin kuitenkin huomaa ja ymmärtää niiden merkityksen.

Kävin lainaamassa kirjoja täs vähän aikaa sitten ja otin myös Maaria Leinosen runokirjan mukaani. Tähän runoilijaan en ollut aikaisemmin tutustunut. Illalla otin hänen kirjansa käteen ja aloin lukemaan.
Sitten eteeni tuli eräs runo ja se vaikutti minuun Niin suuresti, että purskahdin itkuun. Suorastaan olin vihainen itselleni, kun tällä tavalla reagoin. Menin ulos istumaan sen kirjan kanssa ja luin yhä uudelleen ja uudelleen tätä runoa. Kuin jotenkin tahtoen lisätä huonoa oloani. Se oli minulle vaikuttava runo.
Kirjoitan sen tähän.


Monet pitkät vuodet
surin särkynyttä unelmaa,
jonka veit mukanasi
lopulliseen pimeään.
Kunnes tajusin:
ei unelma kuollut kanssasi.
Se on ollut mukanani koko ajan.

Unelma, jota emme saaneet
elää todeksi,
joka karkasi käsistämme.
Ja nyt vasta ymmärrän:
se on kantanut minua
kaikki nämä vuodet.
Tukenut. Rohkaissut.
Pitänyt sinua lähelläni.


(Nyt tuli mullekin ikävä päivä, sinun puolestasi ja nyt, kun taas tämän runon luin. Pidän pienen paussin, meen tonne ulos ja odottelen, että olo menisi ohi)

Näitä tällaisia päiviä vaan välillä on, ja niin pitääkin, jaksaa sit taas iloita muista iloista ja mukavista asioista:))
Tää kappale kolahti minuunki jo silloin joskus nuorena kun sen ensimmäisen kerran kuulin.

aina välillä ja tuo mukanaan muistoja ja halua jähmettyä, sitoutumisen pelkoa, koska tietää ettää silloin voi myös menettää, ehkä liikaa.

Laitan tähen yhden miun nuoruusajan lempparilaulajan laulun. Laulu on hengellinen ja kuvitus on kyllä otuksista joita minä ihan oikeasti pelkään. Mutta laulun melodia ja äänen käyttö myös instrumenttina on minusta tällä laulajalla ihkusti kiehtova:

http://www.youtube.com/watch?v=y2CG8E0iBwA

..tähän pistää sulle yhen linkin. Vaan ei se nyt onnistu.
Merta olisin laittanut sulle ja mulle ja muille katseltavaksi ja taustalle soimaan:
Pink Martinin La Soledad

Ei ole oikein järkevää.
Pitäisi iloita siitä mitä he ovat antaneet.
Minä en ikävöi kuolleita, en vanhempianikaan. He ja muut sukulaiset ja tutut antoivat eläessään niin paljon onnea ja iloa.
Lähitulevaisuus antaa 50 porukalle kaksi vaihtoehtoa, heihin nähden: Jonkinlainen jälleennäkeminen tai täydellinen unhola.

Elävien pitäis ikävöidä elämää ja elämäänsä liittyviä, eläviä asioita.
Tämän laulelman olen laittanut palstalle useasti.
Se liittyy varhaisnuoren ensimmäisiin "rakkauksiin", lapsellinen nyt, mutta aikanaan kuolemanvakavaa, niin vakavaa että kaipauksia jäi, paljonkin.
Jos joskus kuulen tämän niin se saa aikaan, vaikka en itkekään, "sateen lävitse paistavan auringon"-fiiliksen.

http://www.youtube.com/watch?v=Qux0spFH4Po

tulla tänne joten laitan sen tännekin, jotain sekoilua multa taas, onneks ihan tuttua:

kaikkia yhteisviestissä:
Paapu: sydän on lapissa vieläkin, pitää joskus hakea pois :))
*
Heikku ja Paapu: Ihana merikappale, äitini kohdussa opin merta rakastamaan ja veljeni sitä rakkautta ja ihmettelyä opettivat lisää. Siskolle ja isälle ei ollut koskaan meri niin läheinen, heiltä sain muuta.
*
Heikku: Runo meni arkistoon koska ei ole takeita että se täällä pysyy: kiitos.
*
Sasus: Nyt on sunnuntai ja sopi ikävän pitoon, kun vielä on vapaa. Kiitos päivänsäteestä.
*
Kivellä istuja: ihana laulu mietin vain, että varo siellä kivellä niitä voi ötököitä tulla yhtäkkiä jostain kolosta.
*
HTZA: Ikävä ei ole looginen tai ymmärrettävä tunne ja minusta kuolleitten ikävöiminen on mielekkäämpää kun elävien, heihin ei saa kännyllä yhteyttä niin kuin saa eläviin.
Eikä se poista kiitollisuutta, pikemminkin lisää sitä. Miksi muuten jätä lapsillesi runoja ja muuta itsestäsi. Varmasti salaa toivot että he ikävöisivät sinua
Ja mietin elämän ikävöimistä, minä haluan elää elämäni en ikävöidä sitä.
Kun oma lähtöni tulee haluan ottaa sen vastaan tietäen että olen elänyt, en ikävöinyt. Ja elänyt totta vieköön olenkin, onneksi nyt on rauhallisempaa, mutta yhtäkaikki elämää tämäkin.
*
Pimu: Tiedän että tiedät, kiitos.
*
Ja lopuksi elämä tuli kesken ikävöinnin ovesta, naapurin emäntä toi sekamehupullon. Mustaviinimarjasta ja punaviinimarjasta tehtyä. On muuten hyvää.
Hänellä on joskus ennenkin ollut mielenkiintoisia tilanteita jolloin tullut katkaisemaan ajatukseni, vaikka ei toisinaan nähdä edes viikkoon toisiamme.
Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille.

Tätäpä minä soittelen aina kun tulee ikävä kotiin.

http://www.youtube.com/watch?v=6ryqHgG1gGg&feature=related

onko ikävä sama kuin ikävää.
http://www.youtube.com/watch?v=f3UC6q_MGGk&feature=related

Mitä sun on ikävä? Kenen luo sun on ikävä? Minäkin kaipaan joitain poisnukkuneita, kuten anoppiani.. ja isääni.. Niin monta asiaa jäi puhumatta silloin kun he elivät..

On sanonta myös.. ihmisen ikävä toisen luo.. lisätietoja ao. asiasta oheisen linkin takaa.. http://evl.fi/evlfi.nsf/Documents/ACDE8C63BC7BFC37C225704500213499?openDocument&lang=FI

aina kun kuulen biisin, on iso ikävä isää. Siihen kiteytyy kaikki, mikä hänelle oli lopulta tärkeää.

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=92&t=&a=4532