1. Kuinka paljon tuntiaktiivisuus vaikuttaa todistuksen numeroon 2.Otetaanko se ujoille ja aroilla oppilaille jotenkin huomioon
tuntiaktiivisuus
påp
194562
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Esim. jos saa kahden kokeen keskiarvoksi 8,5, niin tuntiaktiivisuudella saa kurssiarvosanaksi 9. Keskiarvolla 8,3 en nosta ysiin, ellei toinen koe ei ole selvästi mennyt alle oman tason (esim. kipeänä tms.)!
Eli puolikkaan arvosanan vaikuttaa. En tiedä onko oikein, mutta miten jaksaisi koota muuta faktaa arvosanan perustaksi, kun oppilaita n.20. Pidin ennen viikottaisia testejä, joilla sain aktiivisuuden korvattua, mutta niihin ei ole oikeasti aikaa.
Mielipiteitä?
Tuntiaktiivisuus ja aktiivisuus yleensä vaikuttaa. En tiedä, miten muut opettajat määrittelevät termit, mutta minulle tuntiaktiivisuus on muutakin kuin viittaamista. Se on sitä, että ollaan kiinnostuneita asiasta, kuunnellaan opettajaa ja muita, tehdään se, mitä ohjeistetaan, autetaan tarvittaessa muita, tehdään kotitehtävät kykyjen mukaan jne. Jotkut kutsunevat sitä osittain myös pärstäkertoimeksi. Ujot ja arat voivat siis osoittaa aktiivisuutensa ja tuntiaktiivisuutensa jotenkin muutoin, kuin olemalla paljon äänessä. Kyllä kuvaamani kaltaista opiskelua ja olemista haluan kannustaa myös numeroita antaessani.
Tärkeä pointti tuo hiljaisten huomaaminen. On viittaajia, jotka viittaavat koko ajan kysymättäkin vain saadakseen huomiota osakseen. Ei huomiontarpeessa mitään pahaa ole, mutta se ei ole sitä aktiivisuutta tai harrastuneisuutta, josta opetussuunnitelman arviointiosassa puhutaan. Etenkin vilkkaassa ryhmässä ujommilla on taipumusta piiloutua, joskus jopa pilkan tai muun kiusaamisen pelossa. Aktiivisuutta on kaikki asiallinen työskentely, oli se sitten kuuntelua, osallistumista tai annettujen tehtävien suorittamista.
Poikkeustapauksissa voin antaa aktiivisuuden perusteella koearvosanoihin nähden numeroa paremman arvosanan. En ylipäätäänkään halua tuijottaa mittareitteni keskiarvoja, mutta tietysti pitää ottaa huomioon oppilaan oikeusturva ja pystyä perustelemaan erittäin hyvin, mikäli todistusarvosana on koearvosanoja heikompi.
Pärstäkerroin on monille ruma sana, mutta kerron avoimesti oppilailleni, että sellainenkin vaikuttaa. Pärstäkerroin ei muodostu naaman, mielistelyn tai mukavuuden perusteella, vaan siihen kuuluu em. aktiivisuus, harrastuneisuus, kiinnostus aineeseen, kyky toimia ryhmässä, kyky olla tarvittaessa heikompien tukena.
Tietotekniikassa olen pitänyt kympin ehtona myös kykyä ohjata muita hitaampia, kun omat tehtävät on tehty. Tämä on oppilaiden tiedossa ja se on aina otettu hyvin vastaan. Aineessa, jossa toimitaan paljon ryhmässä kyky yhteistoimintaan on jopa tärkeämpää kuin kaiken teoriatiedon hallinta. Yhteistoimintaa (ei tarkoita sitä yhteistoiminnallista oppimista) harjoitellaan - se on yksi opittava asia.
Tuntiaktiivisuus ei ole siis mikään vakio, joka kaikissa aineissa ja ryhmissä tarkoittaisi aina samaa asiaa.
Kannattaa kuitenkin käydä säännöllisesti oppilaiden kanssa keskustellen läpi ne asiat, jotka vaikuttavat arvosanan määräytymiseen. Alemmalta asteelta monille on juurtunut se käsitys, että keskiarvo on määräävä.
Minulla "tuntiaktiivisuuteen" sisältyy myös läksyistä ja opiskelumateriaaleista huolehtiminen. Luonnollisesti otan huomioon sen, jos oppilas ei ole suuri suupaltti vaan hiljaisempi ihminen. Se ei alenna arvosanaa, kyllähän silti voi aina huolehtia tehtävänsä kunnolla ja olla tunneilla mukana.
Pidän aika paljon pikkutestejä ja pistareita. Niistähän se näkyy suoraan arvosanana, onko hommat hoidettu niin kuin pitää. Silloin ei kellään ole nokan koputtamista todistusarvosanastaan, vaan kaikki on näytettävissä ihan oikeina numeroina.
Pikkutestien huonona puolena on paitsi ainainen korjaaminen ja se, että ne syövät tuntiaikaa myös se, että jotkut oppilaat jännittävät koetilannetta ja silloin arvosana saattaa jäädä todellisten kykyjen alle. Useat pikkutestit kyllä useimmiten totuttavat oppilaat siihen, ettei se nyt niin kamalaa olekaan, vaikka joutuukin kirjoittamaan tietonsa paperinpalaselle.
Mielestäni tuntiaktiivisuuden ei pitäisi vaikuttaa arvosanaan.
Annetun arvosanan pitää kertoa oppijan osaamistasosta verrattuna opetussuunnitelman vaatimuksiin. Jos arvosanan määrityksessä otetaan huomioon muita kuin aineen osaamisesta kertovia tekijiöitä, arvosanojen vertailtavuus heikkenee. Tällöin oppilaiden hakiessa myöhempiin opintoihin ei tuleva oppilaitos voi tietää, millaisia osaajia he saavat.
Osaamistasoa voidaan (ja pitääkin) mitata eri tavoin: kirjallisella tai suullisella kokeella, oppilastöillä, läksynkuulusteluilla, vihkotyön tarkistamisella, jne. Oppilas, joka aktiivisesti näyttää osaamisensa, saa plussaa osaamisestaan, ei sen näyttämisestä. Oppilas, joka aktiivisesti viittaa vastaten useimmiten väärin, ei saa saada plussaa pelkästä aktiivisuudestaan. Myöskään syrjäänvetäytyvä oppilas ei saa saada miinusta aktiivisuuden puutteestaan. Jotenkin hänen on kuitenkin osaamisensa osoitettava.
Tähänastisen keskustelun mukaan näytän olevan vähemmistössä mielipiteineni.
Kyllä minä ainakin ymmärrän hyvin näkökulmasi ja voisin oikeastaan olla aika lailla samaa mieltäkin - sopii varmasti hyvin varsinkin matemaattisiin aineisiin. Mutta entäpä äidinkieli jota itsekin opetan? Meillä opetussuunnitelmassa arviointiperusteissa kiitettävällä tasolla vaaditaan aktiivista osallistumista ja vuorovaikutusta. Aineemme piiriinhän kuuluu puheviestintääkin. Eli kyllä se riippuu aineestakin, miten tuntiaktiivisuuteen pitäisi suhtautua. Monissa aineissa käydään opetuskeskustelua johon aktiivisesti osallistumalla tuo oman panoksensa keskusteluun ja se on arvo sinänsä. Matemaattisissa aineissa ei tällainen kai niin paljon korostu? Entäpä tekniset työt / tekstiilityöt / kotitalous? Ei kai näissä tuntiaktiivisuutena voi ajatella kapeasti sitä että joku viittaa ja vastaa? Eli aktiivisuus on sovellettava käsite. Tuosta olen kyllä tuosta ujon ja hiljaisen aktiivisuudesta samoilla linjoilla kuin muutkin että voi sen aktiivisuutensa osoittaa muutenkin kuin höpöttämällä niin sanotusti, kyllä jokaisen persoona pitää kuitenkin jollain tavalla huomioida eikä ajatella kaikkia puusilmäisesti samanlaisina.
"Meillä [äidinkielen] opetussuunnitelmassa arviointiperusteissa kiitettävällä tasolla vaaditaan aktiivista osallistumista ja vuorovaikutusta."
Tästä seuraa, että hiljainen, luonteeltaan enemmän tarkkaileva kuin osallistuva oppilas joutuu todella ylittämään itsensä täyttääkseen tämän kiitettävän kriteerin. Mutta ehkä yhteiskuntamme nyt vain on tätä nykyä sellainen, että haluamme kasvattaa aktiivisia viestijöitä. Tässä valossa tuo OPS:n ehto on aivan ymmärrettävä.
On varmaankin syytä aika ajoin muistuttaa oppilaille, että viestintään osallistumisen aktiivisuutta tarkkaillaan myös.
"Monissa aineissa käydään opetuskeskustelua johon aktiivisesti osallistumalla tuo oman panoksensa keskusteluun ja se on arvo sinänsä."
Juu, näin on. Tällöin ei minusta kuitenkaan saisi ajatella antavansa plussaa keskusteluun osallistumisesta vaan siitä, että oppilas osoittaa osaavansa tai ymmärtävänsä käsiteltävää aihepiiriä. Paitsi sitten tietty annetaan plussa nimenomaan aktiivisesta osallistumisesta, jos OPS niin määrää.
Tämä kaikki on kyllä loppujen lopuksi todella vaistonvaraista hommaa. Vaatii opettajalta aika paljon analysoida oppilaiden kommentteja näin syvällisesti kesken opetustuokion. Mutta arvioinnin teoriaa on silti kiva pohtia.
"Entäpä tekniset työt / tekstiilityöt / kotitalous? Ei kai näissä tuntiaktiivisuutena voi ajatella kapeasti sitä että joku viittaa ja vastaa?"
Ei toki. Mutta näissäkin aineissa arvosana annetaan osaamisesta. Munakasta tai tulitikkulaatikkotelinettä mitataan, eikä sitä, miten aktiivisesti sen parissa työskenneltiin. Sillä, joka ei ollut aktiivinen, ei ole munakasta arvosteltavana, mutta minusta kärähtäneen suolasillin makuisen munakkaan valmistanut ei saa yhtään enempää pisteitä kuin tämä flegmaatikko.
Minä olen aina ottanut tuntiosaamisen huomioon lisäarvona, vaikka ei siitäkään mitään tule, että vain yksi viittaa ja vastaa vaikka muutkin osaavat. Jos huomaan aktiivista pois jäämistä tuntikeskusteluista ja huomaan oppilaan olevan vähemmän ujon muulloin, niin ehkä silloin numero jää nousematta.
Tuntiosaamisen merkitys on siinä, että silloin saadaan erilaisia mielipiteitä nousemaan esille ja keskusteltaviksi ja siksi sillä on vaikutusta numeroon. Tavallaan tuntityöskentelyyn osallistumaton oppilas ratsastaa muiden siivellä ja ehkä myös pelkää vastaavcansa väärin, mutta siltikin tunnin kulkuun on osallistuutava.
Mielestäni saa vaikuttaa nostavasti, esim. kokeiden keskiarvo 8,4, ja aktiivinen oppilas -> arvosana 9. Tietenkään ei saa alkaa liioittelemaan, eli 8 ei nouse ysiksi kuin erittäin poikkeuksellisissa olosuhteissa... Vähäinen aktiivisuus ei saisi tiputtaa arvosanaa lainkaan. Myöskään entisaikaan paljon vallalla ollut arvosanan tiputus käyttäytymisen perusteella ei ole oikein, käytöksestä kun annetaan oma numero. Itselläni aikoinaan rasavillinä poikana oli matematiikan, biologia ja maantiedon kokeet jatkuvasti kymppiä, mutta todistusarvosanat kasia, koska häiriköin tunnilla. Onneksi yläasteella ei käytös enää vaikuttanut arvosanoihin (tosin käytöskin oli tuolloin parempaa) ja ala-asteen 6lk:n keskiarvo 7,5 nousi päästötodistuksen 9,4:än.
Hei
Itse en antaisi 8.4 keskiarvolla ysiä, vaikka välillä harmittaakin oppilaan puolesta, että parista kokeesta olisi pitänyt saada vain himpun verran parempi. Ysi on kuitenkin kiitettävä ja kasi hyvä. En anna silloin ysiä vaikka oppilas olisi tosi aktiivinen ollutkin.
Jos keskiarvo on 8.5 tai 7.5 pyöristän sen ylöspäin jos oppilas on huolehtinut yleensä hyvin läksyistä ja tehnyt pyydetyt asiat reippasti ja seurannut hyvin opetusta. Ei tarvi olla ollut suupaltti...
Mutta jos oppilas saa keskiarvoksi esim. 6.4 mutta on huolehtinut yleensä hyvin läksyt ja todella tehnyt parhaansa ja ollut tunnilla ahkera, annan 7. Mielestäni ahkeruudesta pitää palkita myös. Opetan kieliä ja joillekin sanat eivät vaan jää päähän ei sitten millään vaikka kuinka paljon töitä tekisi.
Sitten on joskus ollut oppilas joka on saanut kyllä hyvät koetulokset mutta joka ei ole tehnyt läksyjä ja tunnilla on vain tahallaan häiriköinyt kerta toisensa jälkeen. En vissinä anna tällöin ysiä vaikka keskiarvo sitä lähellä olisikin. Tuntityöskentely, läksyjen tekeminen ja huolellisuushan vaikuttavat myös arvosanaan...
Minusta pelkästään keskiarvoon perustuva arviointi on kyseenalaista eikä anna välttämättä tarkkaa tietoa oppilaan osaamisesta. Sen sijaan keskiarvo kertoo melko luotettavasti sen tason, jolla oppilas toimii. Tasot tarkoittavat arvosanoja ja niitä sitten voi tarkentaa muilla arviointimenetelmillä. Näin minä menettelen matemaattisisaa aineissa. Kun lisäksi tehtäviä on riittävä määrä eikä kokeessa edellytetäkään täysiä pisteitä siihen kymppiin, niin yhdessä tehtävässä epäonnistuminen ei vesitä koko suoritusta. Näinhän se on yo-kirjoituksissakin. Miksi sitten teen näin? Siksi, että missään ei ole sanottu enkä itsekään takaa absoluuttista totuutta laatimaani kokeeseen. Silloin jos näen aiheelliseksi voi saada 8,4 keskiarvolla 9. Virhemarginaali kokeen luotettavuuteen on - 1 numero.
Kaikki kuulijat ovat aktiivisia ammattitaitoisen kouluttajan tunneilla. Täällä sellaisia ei ole ainuttakaan kirjoituksien sisällön tasosta päätellen.
1. Kuinka paljon tuntiaktiivisuus vaikuttaa todistuksen numeroon
- Minulla on linja: 2 numeroa alaspäin, 1 numero ylöspäin. Sanon jo kurssin alettua, mitkä ovat säännöt ja miten kurssiarvosana määräytyy - eli on turha kuvitella, että vitosen saanut opiskelija pääsisi läpi, jos tuntiaktiivisuus ja käyttäyminen on pyöreä nolla. Vastaavasti 10 oppilaan turha on odottaa 10 arvoasanakseen, jos tuntiaktiivisuus on pyöreä nolla.
Sen sijaan vaikka 5 oppilas voi saada arvosanakseen 6, jos osoittaa kiinnostuksen ja yrittää tunnilla, vaikka ei kokeessa pärjäisikään.
2.Otetaanko se ujoille ja aroilla oppilaille jotenkin huomioon
- Kyllä. Ensimmäisillä tunnilla käydään läpi arvostelun perusteet. Tietysti pitää huomioida sekin, että jos oppilas on oikeasti kamalan arka niin jollain tapaa sitä pitää kompensoida. Ketäänhän ei voi pakottaa vastaamiseen, mutta koulun yksi tavoite on sosiaalistaminen kuitenkin. Eri asia on jos oppilasta muut kiusaavat esim. vähättelemällä oppilaan sanomisia ja naureskelevat oppilaan vastauksille tai kysymyksille. Itse olen kuitenkin ottanut tiukan linjan: kysymyksille ja vastauksille ei naureta, vaan kannustetaan kyselyyn.
Homma toimii varsin oikeudenmukaisesti. Siinä missä 6 oppilas voi saada nelosen tai seiskan, samalla panoksella ysin oppilas voi saada kympin tai seiskan. Olisi väärin, jos heikommin menestyjiä rankaistaisiin ja palkittaisiin samalla suoriutumisella enemmän/vähemmän kuin paremmin kokeissa pärjäinneitä. Mitäs demokratiaa se tällainen on?
Ihmettelinkin näitä vastauksia siitä, ettei 8,4 oppilas voi saada ysiä... Tekisi mieli kysyä, "mitä vittua!?" Miksi se 8,4 oppilas saa eri kohtelun kuin 6,4 oppilas? Opiskelijan oikeusturva? Oppilaiden oikeus samanlaiseen arvosteluun?
Eli arvostelusi perustuu omiin kuvitelmiisi ja mielivaltaan.
"Minulla on linja: 2 numeroa alaspäin, 1 numero ylöspäin..."
Arvosanan pitäisi kai kuvata mahdollisimman hyvin SITÄ, mitä oppilas osaa. Sinun systeemilläsihän lähes kaiken osaava, pari huolimattomuusvirhettä kokeessa tehnyt oppilas (eli koearvosana 9 ), joka on tuppisuuna tunneillasi, ja saattaa irvistää sinulle, kun kysyt jotain, ansaitsee seiskan, eli tyydyttävän. Oppilas, joka käytännössä osaa kaiken, onkin siis tyydyttävän oppilas. Hänen kaverinsa saa samasta kokeesta 6- (kokeessa onnistunut pari tehtävää arvaamaan oikein, todellinen taso ehkä 5), mutta on hyvätapainen, ja todella aktiivinen, saa myös seiskan.
Et siis arvioi osaamista, vaan ihmisen temperamenttia ja käytöstä. Toivottavasti kaltaisiasi opettajia ei ole nykyaikana enää kovin paljoa olemassa...
Piti vielä lisätä edelliseen, että käytöstä arvioidaan omalla numerolla. Temperamenttia ei puolestaan pidä arvioida mitenkään, vaan se tulee ottaa huomioon opetusmenetelmiä suunnitellessa...
Temperamentti, tuntiaktiivisuus ja käyttäytyminen tunnilla ovat kolme eri asiaa.
Oppilas, joka on aktiivinen, osallistuu opetukseen ja yrittää, tekee parhaansa (näen sen selvästi) saa kokeesta vitosen. Voin hyvillä mielin antaa oppilaalle kutosen, koska tiedän hänen yrittäneen parhaansa.
Oppilas, joka ei tee tunnilla mitään, ei osallistu opetukseen, ehkä häiritseekin, pelaa puhelimilla, juttelee naapurin kanssa... Saa kokeesta seiskan. Voin antaa hänelle arvosanaksi kuutosen tai jopa vitosen. Hyvillä mielin.
Teen kurssin alussa selväksi arvosteluperusteet.
Kyllä oppilaan pitää osata käyttäytyä tunnilla vaikka olisi millainen temperamentti. Ei tässä olla kasvattamassa oppilaita, jotka eivät kykene työelämään, koska "heidän temperamenttinsa..."
Mielestäni on tärkeintä tuntea oppilas ja osata se huomioon ottaen arvostella oppilasta. En näe mitään syytä rangaista ujoudesta. Jokainen on synnynnäisiltä ominaisuuksiltaan erilainen. Jos joku on perusluonteeltaan ujo, hiljainen, introvertti, hän on sellainen. Luultavasti on koko ikänsä. Kaikki opettajat eivät tätä halua ymmärtää. Tiedän, että toiset rankaisevat ujoudesta laskemalla parikin numeroa todistukseen.
Mielestäni koulun pitää tukea jokaista sellaisena kuin on. Ei kenestäkään pakottamalla saada jotain muuta. Usein liika pakottaminen voi kääntyä jopa näyryyttämiseksi, vaikka opettaja itse ei sitä tajuaisikaan. Oppilas alkaa pelätä koulua ja oppitunteja. Se taas voi johtaa syrjäytymiseen, lintsailuun, masennukseen (joka on pahimmillaan hengenvaarallinen), entistä pahempaan sulkeutumiseen jne. Ei koulu saa olla mikään rangiastuslaitos, jossa pitää pelätä.
Sitä paitsi eikö sitä opeteta työyhteisöjäkin palautteen antoon ja vastaanottamiseen siten, että arvioit asiaa, et ihmistä. Ja että voit kiistetellä mielipiteistä, et mielipiteen esittäjästä. Samalla tavalla koulussakin pitää arvioisa oppilaan osaamista, ei temperamenttia. Ehkäpä kaikki eivät valitettavasti ymmärrä ihmistä ja heidän erilaisuuttaan.
Minusta tunneilla ei ole tärkeintä, että oppilas tulee sinne ja oppii jotain. Minusta ensisijaisen tärkeää on, että jokainen voi tulla oppitunnille ja kouluun turvallisin mielin eikä pelkää tunneilla mitään.
Ja kannattaa muistaa, että ujous ei ole epäsosiaalisuuttata. Ujous ei tarkoita sitä, että ei halua olla ihmisten kanssa tai että ei ymmärrä ihmisiä tai että ei kykene yhteistyöhön. Itse asiassa ujo voi olla jopa parempi ihmistuntija kuin suulaampi toverinsa. Ujot kun ovat ehkä herkempiä tarkkailemaan ympäristöään ja aistimaan toisten tunnetiloja. Ujo voi olla hyvin empaattinen. Ujo toimii ryhmässä omalla hiljaisella ja rauhallisella tavallaan ja voi olla ryhmätyössä parempi kuin puhelias. Ujo on varmasti hyvä kuuntelija ja antaa tilaa muillekin. Kaikki nämä ovat ihania piirteitä. Miksi ihmeessä siitä pitäisi rangaista?! En ymmärrä.