Tässätätä

Tapaus on harvinaisen selvä. Omistaja vastaa koiransa koulutuksesta ja tekemisistä, aina. Koira on eläin eikä siten syyllinen puremiseen. Sitäpaitsi koira harvemmin puree ilman, että eläin tuntee itsensä alistetuksi tai uhatuksi. Silloinkin terve koira jättää purematta, useimmiten. Tietysti voi olla, että poliisikoiralla sattui olemaan vikaa päänupissa, jolloin elukka pitää lopettaa vaarallisena.

Koirasta noin yleensä kannattaa pitää mielessä, että koira on pohjimmiltaan susi, jota ihminen on muokannut tarpeidensa mukaan. Poliisikoira on enemmän tai vähemmän nimenomaisesti susi, koska eläimen pedon vietti on herätetty koulutuksessa ja valjastettu poliisikäyttöön. Periaattessa ihminen on poliisikoiran näkökulmasta yksinkertaisesti saalis, jota koira ei tosin syö koska saa palkinnon onnistuneesta kiinniotosta. Sama pätee muihinkin koiriin, joilla metsästysvaisto on otettu jälleen käyttöön. Paimenkoirakin itse asiassa söisi mielellään lampaat joita se ajaa, mutta koira pitelee tappamisviettiään aisoissa. Laumassa juttu onkin jo ihan eri.

Ylipäätään koiran käyttäminen aseena ihmistä vastaan on sairasta. Ei väkivaltaa sisältävä koulutus ole koiran vika vaan ihmisen. Koiran tehtävä on totella ihmistä eikä purra ja raadella. Siksipä koiralle pitää oikeasti osoittaa se paikkansa kunnolla. Koira joka edes koettaa hypätä puremaan ansaitsee kunnolla turpaansa, sittenpähän ei koetakaan purra uudelleen. Rakin täytyy oppia kunnioittamaan ihmisen päätösvaltaa ja oppia että ihminen ei ole purulelu.

Kerran kaverin kimppuun kävi koulumatkalla jonkun irti laskema koira. Rakki kävi murisemaan ja käyttäytyi uhkaavasti, jolloin kaverini kenkäisi koiraa kaikin voimin leukaperiin. Potku riitti lennättämään koiran kauemmas jonka jälkeen peto lähti ulisten menemään. Taatusti muisti saamansa selkäsaunan lopun elämänsä. Itse asiassa turpakeikka olisi kuulunut kyseisen koiran omistajalle. Se on mulkku joka laskee koiransa vapaaksi kaupungissa. Koira kun tekee lopulta ihan mitä se lystää.