Tässä pieni tarina nöffinpennustani Rasmuksesta:
Olin juuri saanut Rasmuksen. Se oli pieni, pörröinen musta möykky, joka nuoli nenän ihan punaiseksi ja matki aina kissaamme vaikka portaankaiteelle saakka.
No, eräänä päivänä kun Rasmus oli jo oppinut (ainakin mielestämme) olemaan aivan kunnolla pihassamme vapaana, niin Miisu-kisumme lähti käppäilemään häntä ylhäällä kotitiemme toiselle puolelle. Rasmus hyppeli tietenkin perään kauheasti haukkuen. Se hyppi ja hyppi ja hyppi kissan perään, ja vasemmalta lähestyi kovaa vauhtia kuormuri.
Sitten kuului pieni räsäys, ja kuormuri lähti vähääkään hiljentämättä tiehensä.
Hetkeä myöhemmin kun juoksimme katsomaan, keskellä tietä makasi punaisessa läntissä musta pörrökasa...
Se oli Rasmus, joka oli lähtenyt pelastamaan kissaamme.
Hautasimme Rasmuksen pienen kirsikkapuun alle kauneimmalle paikalle pihallamme ja veimme haudalle paljon kukkasia. Rasmus syntyi 22.5.2009. ja kuoli 21.8.2009.
Kiitos kaikille jotka lukivat tarinani!
Kellä on samanlaisia kokemuksia nöffin tapaturmallisesta kuolemasta?
Olin juuri saanut Rasmuksen. Se oli pieni, pörröinen musta möykky, joka nuoli nenän ihan punaiseksi ja matki aina kissaamme vaikka portaankaiteelle saakka.
No, eräänä päivänä kun Rasmus oli jo oppinut (ainakin mielestämme) olemaan aivan kunnolla pihassamme vapaana, niin Miisu-kisumme lähti käppäilemään häntä ylhäällä kotitiemme toiselle puolelle. Rasmus hyppeli tietenkin perään kauheasti haukkuen. Se hyppi ja hyppi ja hyppi kissan perään, ja vasemmalta lähestyi kovaa vauhtia kuormuri.
Sitten kuului pieni räsäys, ja kuormuri lähti vähääkään hiljentämättä tiehensä.
Hetkeä myöhemmin kun juoksimme katsomaan, keskellä tietä makasi punaisessa läntissä musta pörrökasa...
Se oli Rasmus, joka oli lähtenyt pelastamaan kissaamme.
Hautasimme Rasmuksen pienen kirsikkapuun alle kauneimmalle paikalle pihallamme ja veimme haudalle paljon kukkasia. Rasmus syntyi 22.5.2009. ja kuoli 21.8.2009.
Kiitos kaikille jotka lukivat tarinani!
Kellä on samanlaisia kokemuksia nöffin tapaturmallisesta kuolemasta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulta kuoli 8-vuotias nöffi vanhuuteen. Se oli ensimmäinen koirani ja minulle ÄÄRETTÖMÄN rakas! Siksi itkin useita kuukausia sen kuoleman jälkeen. Ja mikä parasta, se nukkui pois pää minun sylissäni =)
Vasta nyt huomasin että "tapaturmallinen" kuolema. No, nykyisen koirani, 6-vuotiaan Iitan pentu kuoli kolmivuotiaana karattuaan kotoa. Tiiti-parka löytyi vasta kahden päivän päästä metsästä.
En ole kylläkään varma lasketaanko tuotakaan tapaturmalliseksi
Voih, osaanottoni.
Surullinen tarina, itselleni ei ole käynyt vastaavaa koirien kanssa, mutta sitäkin enemmän kissojen.
Oli se sitte kissa tai koira, yhtä kauhealta se tuntuu joka tapauksessa...