Kysyisin teiltä jotka olette parisuhteessa naisen kanssa, onko yleistä että suhteeessa on paljon mustasukkaisuutta. Koetteko mustasukkaisuutta naisen ystäviin, sukulaisiin ja kaikkeen mikä liikkuu ja ajattelee.
Tämä oli tietenkin hieman kärjistettyä mutta haluisin tietää miten te olette selvittäneet asiat .
Minulla on puolen vuoden kestänyt suhde jossa hän se toinen tekee elämästäni todella vaikeata. Hän sallii itsellensä ystäviä kohtuudella mutta minulle ei ollenkaan. Jos lähden ystävien luokse alkaa kauhea show joka muuttuu ilkeydeksi. Olen yrittänyt puhua hänelle ja hän kommentoi että ei voi tunteille mitään. Kaiken huipuksi kävi taannoin ilmi että hän on ystäville uskotellut että olemme onnellisia, niinkuin olemmekin muuten jaoli myös siihen tyyliin kertonut että minä olen mustis.
En halua että tämä suhde kaatuu tällaiseen asiaan joten antkaa rakentavia neuvoja, kiitos.
Tämä oli tietenkin hieman kärjistettyä mutta haluisin tietää miten te olette selvittäneet asiat .
Minulla on puolen vuoden kestänyt suhde jossa hän se toinen tekee elämästäni todella vaikeata. Hän sallii itsellensä ystäviä kohtuudella mutta minulle ei ollenkaan. Jos lähden ystävien luokse alkaa kauhea show joka muuttuu ilkeydeksi. Olen yrittänyt puhua hänelle ja hän kommentoi että ei voi tunteille mitään. Kaiken huipuksi kävi taannoin ilmi että hän on ystäville uskotellut että olemme onnellisia, niinkuin olemmekin muuten jaoli myös siihen tyyliin kertonut että minä olen mustis.
En halua että tämä suhde kaatuu tällaiseen asiaan joten antkaa rakentavia neuvoja, kiitos.
Vastaukset 39
Vanhimmat
..nyt ihan kauheasti kai ole rakentavia neuvoja tarjolla kun riippuu niin tapauksesta. Naiset on yleisesti ottaen tunteellisempia olentoja kuin miehet, joten kun on menneisyydessä käynyt köpelösti ( ja kelläppä ei olis ?! ) niin se sitte tuppaa tyrkkäämään mustasukkasuutta seuraavaan suhteeseen.. Tietenkin nyt sitte on tapauksesta kiinni ja vähän siitäkin että onko sitä aihetta vai ei..! Mä voisin melkein sanoa että jos toinen on mustasukkanen, niin ainakin vähän on jotain aiheen tynkääkin siihen..!
Parisuhteessa kuitenkin se luottamus ja luottamuksen arvoisena pysyminen on melkeinpä elintärkeetä, joten koittakaa nyt saada puhuttua kunnolla asiat ja koittakaa ymmärtää toisianne ja toistenne käyttäytymistä. Ehkä se siitä..? Tai sitte ei.
"Naiset ovat yleisesti ottaen tunteellisempia kuin miehet" Mitä hämmästyttävää paskaa voi joku kirjoittaa.
Kaikki suuri romanttisuus , tunteellisuus ja hellyyden ihannointi on lähtenyt miehistä, ikävä kyllä!!
Naisena ja historiantuntijana voin ilmaista asian näin. Naisten elämään on aina kuulunut realismi, lapset ja miehet on pidettävä hengissä mahdollisimman pitkään, joten turhalle tunteellisuudelle ei ole ollut aikaa ja mahdollisuuksia, paitsi nykyään.
Naisena ja lesbona en sitä haluaisi myöntää, mut pakkohan se on. Toivottavasti kaikilla on nykyään mahdollista olla tunteellinen ja rakastava, sukupuolesta viis.
Onko kaikilla jotka elää suhteessa niin tuollaisa ongelmia kuuden kuukauden seurustelun jälkeen? Te olette niin väärillä raiteilla ja mitä säkin oikeen arvot että onko se kaikissa naisissa tää vika? Jos sun tarvii kysyä pitääkö sun sietää moista käytöstä niin ei mene hyvin. Se on varman siksi mustasukkainen koska sä et osaa ilmaista mitä sä haluat, sä olet ihan ympäriinsä. Mietitään nyt sitten miten me saadaan kahden kypsymättmän suhde toimimaan, ootas kun mietin.
"Kaiken huipuksi kävi taannoin ilmi että hän on ystäville uskotellut että olemme onnellisia, niinkuin olemmekin muuten jaoli myös siihen tyyliin kertonut että minä olen mustis."
Miten niin uskotellut, että olette onnellisia, jos kerran olette?
Kun saan tähän vastauksen, jatkan viestiä.
Ollaan onnellisia jes! Tarkoitin tuota että hän kertoilee muille et minä olen hieman mustis. Hän on siis vääristellyt asioita muille. Toisaalta sillä ei ole väliä mut hieman outoa sanoisin.
Tilanne: Lähden ystävän luokse viettämään iltaa. Hän laittaa 20-50 kpl viestiä ja niissä hän uhkailee suhteen loppumisella ja syyllistää mua,niin ettei vaihtoehtoja ole kun lopettaa visiitti lyhyeen. Jos esim sanon että ystävä on pyytänyt kyläään tms. hän kyselee minulta että mahdanko enään häntä rakastaa.
Olen ollut puolen vuoden aikana kolme kertaa kotoa poissa (yötä poissa) joten ei voi mitenkään sanoa että provosoin häntä tms. Kaiken lisäksi nämä ovat niin kuin jo kerroin loppuneet lyhyeen..
Rakastan häntä, enkä ole tällaista yhteenkuuluvuutta kokenut ikinä! haluaisin jotenkin että meidän rakkkaus säiluyisi, mutta että saisin myös pitää minun lapuuden ystävät. Ymmärrättekö??!
Onko se ikinä kutsuttu sun kavereille? Jos se uhkailee niin älä vastaa, laitat että et ala tappelemaan puhelmien välityksellä. Sano sille että susta tuntuu paskalle ja asioiden on muututtava. Lopeta hyssyttely. Älä anna sille periksi ja juokse sen mielihalujen mukaan, pidä puolesi. Jos te ette löydä yhteistä säveltä älä jää roikkumaan uskoen että rakkaus muuttaa joskus kaiken, se ei ole ihmeainetta, se on vain se tunne kun kaksi ihmistä kohtaa asioita samoin. Se ei muuta jos ihminen ei halua muuttua.
Teidän ongelmat on jo alkaneet vaikka ootte ollu vasta 6kk yhdssä, sen pitäisi kertoa sulle jotain.
Tarkensin aloituksesi syystä, että siinä oli pieni asiavirhe. Näitä samanmoisia pikku virheellisyyksiä tulee puheeseen kumppaninkin kanssa ja niistä soppa syntyy. Näin siis yleensä, yleisellä tasolla ajateltuna.
Se, että kumppanisi kertoo sinun olevan mustis, voi johtua siitä että ihminen projisoi toiseen sen miten itse tuntee. Toisaalta joskus olet saattanut ollakin mustis jossain tilanteessa ja se on jäänyt hänelle syvästi mieleen.
Puolen vuoden aikana 3 yöpoissaoloa on mielestäni paljon, jos ne liittyvät kaveritapaamisiin samalla paikkakunnalla. Mitä kaveritapaaminen koskee, normaalia illanistujaista kahvikupin äärellä, jotain urheilullista toimintaa vai kenties kaljalasin äärellä aamuneljään? Olen sitä mieltä, että menoissa on valtavasti eroja. Myös tärkeä pointti on miettiä, miten kumppanisi tulee toimeen sinun kavereittesi kanssa. Jos välit ovat hyvät, menot on helppo sulattaa.
Voi käydä niinkin, että menot sattuvat toiselle erittäin kiperään tilanteeseen. Esim. juuri jonkin kiistanne jälkeen tms. Tällöin mustasukkaisuus nostaa päätään ja tekstareita naputellaan kovaan tahtiin.
Myös suhtautumisesi kavereihisi merkitsee paljon. Onko siinä flirttiä ja kaikenmaailman huumorisysteemia mukana, joka voi loukata kumppaniasi.
Näitä kaikkia miettimällä, saattaa asiasta valaistua sinullekin jotain, joka on uutta.
Jos toinen on mustis, hän on harvoin sitä ilman syytä.
Keskustelkaa rehellisesti ja syyttämättä toisianne!
minun ystävät ovat alusta asti olleet postiivisin mielin ja hänet on aina kutsuttu mukaan. yhden kerran hän tuli ja lähti ovet paukkuen...
asiahan on niin että ollaan usein puhuttu asioista,jotain pientä muutosta olemassa tai ei...
Miksi kumppanisi lähti ilmeisen kimpaantuneen?
Sairaalloista mustasukkaisuutta, mistä ap:n tyttöystävä selkeästi kärsii, on olemassa. Ja siihen ei mitään syytä tarvita.
Kolme poissaoloa puolessa vuodessa..mikä vankila se suhde on? Poissaoloa mistä? Toisen kontrolloinnista? Sinun mielestäsi 50 viestiä, kun toinen menee tapaamaan ystäviään, on tervettä? Varmasti on kiistaa ja kiperiä tilanteita, kun ap lähtee johonkin. Mustasukkainen järjestää ne kiistat ja tilanteet, että voi syyllistää toista ja viestiä maanisena perään.
Ja ap, lähde helvettiin tuollaisen kontrollifriikin ja vanginvartijan otteesta vielä kun pääset. Tuossa ei ole mitään tervettä tai normaalia.
Emmehän me voi tietää, mikä aloittajan tilanne on oikeasti. Mun mielestä on aina hyvä ensin selvittää, onko mustasukkaisuus sittenkin jotenkin aiheellista. Sitä ei vaan tule huomioitua omaa käytöstään, vaan on niin helppo syyllistää, että toinen on mustasukkainen. Voimallinen ja yksisuuntainen syyllistäminen jättää oman poteron puhdistamismahdollisuuden kokonaan ja kas kummaa, taas seuraavassakin suhteessa se toinen on niiiiin mustasukkainen.
En kiellä, etteikö sairaalloista mustasukkaisuutta ole olemassa, mutta omalle kohdalleni niitä on ilmaantunut tasan YKSI kappale ja prosentuaalisesti se on ihan hirvittävän vähän. :)
Mikä syy on muuten yöpoissaoloon, jos kaverit asuvat samassa kaupungissa?
Vaikka en olisi öitä kumppanin luota poissa, en kokisi yhteiselämää vankilaksi.
Miten selvität sen, että mustasukkaisuuteen ei ole aihetta? Se kun on aika vaikeaa näyttää toteen, jos mustasukkainen ihminen näkee kaikessa (tai lähes kaikessa) aihetta mustasukkaisuuteen.
Voin myöskin sanoa, että omalle kohdalle on sattunut myös yksi mustasukkainen tapaus ja vaikka näitä suhteita ei hirvittävästi takana ole (eikä varmasti myöskään edessä =)), niin silti mustasukkaisuus on todella suhdetta kuluttavaa ja siitä pitäisi päästä jollain tavalla eroon. Enkä tarkoita eroamista....
Näillä viesteilläni tarkoitan sitä, että mustasukkaisuutta pitää perinpohjin miettiä, myös hänen pitää miettiä omaa käytöstään, josta ollaan mustasukkaisia. "Sä olet vaan mustasukkainen" on niin väärinkäytetty sanonta, aivan kuin se selvittäisi kaikki tilanteet ja toinen pääsisi vastuusta oman käytöksensä suhteen.
Edelleen toistan, että vain aniharvoin mustasukkaisuus on täysin aiheetonta, mutta sitä pitää uskaltaa tutkia ja pohdiskella ihan pohjamutia myöten. Mustasukkaisuus lähtee epävarmuudesta toisen käytöstä kohtaan ja se on erittäin pienestä kiinni.
Kertokaa, mistä mustasukkaisuus tulee.
samanikäisiä heteronaisia mustasukkaisempia, juopompia tai mielenterveysongelmaisempia. Lepakot kuitenkin kerää mille tahansa satunnaiselle poikkevalle käyttäytymiselle enemmän huomiota kuin vastaavaa käyttäytymistä harrastava heteropariskunta.
Ystäviä pitää kaikilla olla, sekä omia että yhteisiä, mutta ystävyyden rajat täytyy tehdä kaikille osapuolille selväksi. Hyvä ohjenuora on että ystävien kesken ei suudella, harrasteta seksiä eikä vietetä kohtuuttömasti aikaa. Eksät olisi hyvä ottaa yhteisiksi kavereiksi tai unohtaa kokonaan ettei tule turhaa kränää.
Huhupuheisiin ei pidä uskoa, eikä ainakaan asettaa siipan puheiden edelle, edellyttäen että rehellisyyttä ja luottamusta on.
Tuntuisi että teidän on syytä puhua enemmän toistenne kanssa!
Mitäs mieltä olette kun tämä minun rakas tervehtii kaveri miestä suutelemalla suulle?
Entäs jos istuu ystävän luona juomassa viiniä muutamana iltana viikossa? tulee kyllä aina kotiin mutta mutta.. Hänen ystävälle kyllä sanoin kerran että omituisen paljon vietätte aikaa keskenänne.
Minuun toi sattuu,mutta en ole vielä kyennyt asiasta puhumaan hänelle..
se on viina. Kaksi iltaa viikossa istut kaveriesi kanssa viinilasin ääressä? Jos se on susta normaalia seurustelussa niin sunkin kandee tarkastaa mitä sä haluat ja mitä et.
sulla?
ei kai meillä vaan ole sama tyttöystävä :)
oman elämänkokemukseni perusteella kyllä joudun olemaan sitä mieltä, että lepakot ovat samanikäisiä heteronaisia mustasukkaisempia, juopompi ja mielenterveysongelmaisempia. mistä se sitten johtuu, on eri juttu. kurjista kokemuksista, joita esim. syrjintä, paheksunta tms on aiheuttanut? tai jostain muusta.
mustasukkaisuutta. Tosin ei välttämättä suhteessa vaan sen ympärillä.
Exät, kaverit, "ystävät"....... kaikki rakkaat ihmiset nousevat haudoistaan.
Exät huomaavat sillä siunaaman hetkellä kun pari alkaa seukata että Hän oli kuin olikin se oikea ja aletaan järjestää keskustelutilaisuuksia muinoin telakalle laitetusta suhteesta, meilit sinkoilevat, puhelin piippaa punaisena ja törmäillään sattumalta uudessa parisuhteessa olevan harrastuksissa, työpaikalla, kaupoissa joissa hänen tiedetään käyvän. Vaaditaan yhdessä hankittuja ostoksia palautettavaksi, tarjotaan omiin nurkkiin luvalla jätettyjä esineitä oikeammalle omistajalle, lainaillaan. Yhteispäätöksellä hankittuja eläviä olentoja, kissoja, koiria ja kilpikonnia hiissataan paikasta toiseen. Lapsista puhumattakaan! Hei haloo! Kaikki vain siksi että halutaan pysyä ajan tasalla ja vaanitaan tilaisuutta "auttaa ystävää".
Kaverit ovat mustasukkaisia ajankäytöstä. On törkeetä, jos ihmisellä on elämäntapainen siinä kolmekymppisenä. Enää ei jouda tarjoilemaan sitä toisille, järjestämään elämää kavereiden tyhjiöolemiseen bilettämällä, kuuntelemalla loppumattomia ihmissuhdeselvityksiä, erojen vatkaamista vuosikausia, kännäämään, harrastamaan ajan kuluksi.
Ystävät eivät enää kuule parisuhteessa elävän pohdintoja ja elämän tapahtumia ensimmäisenä. Hänelle on syntynyt uusi yhsityisyys oman rakkaan ihmisen kanssa, uusia yksityisyyden tasoja, joista ei hiiskuta ystäville, jos haluaa olla lojaali ja kunnioittava rakasta kohtaan.
Osa kavereista ja ystävistä ei edes tunnusta samansukupuolisten parisuhteita, koska pitää niitä perversseinä kieroutumina, jotka ovat vain tilapäisiä sekoiluja tai viihdettä "todellisuudessa kunnon heteroystävälle". Siksi he ehkä yrittävät niin aktiivisesti mitätöidä toisten ihmissuhteen, tehdä tyhjäksi ja olla noteeraamatta sitä miksikään. Sama pätee joihinkin patavanhoillisiin ja umpimielisiin sukulaisiin. Kun ei sanallakaan mainitse, ei katso kohti, ei noteeraa, niin pakko heidän suhteensa on täysi nolla olla.
"Exät huomaavat sillä siunaaman hetkellä kun pari alkaa seukata että Hän oli kuin olikin se oikea ja aletaan järjestää keskustelutilaisuuksia muinoin telakalle laitetusta suhteesta, meilit sinkoilevat, puhelin piippaa punaisena ja törmäillään sattumalta uudessa parisuhteessa olevan harrastuksissa, työpaikalla, kaupoissa joissa hänen tiedetään käyvän"
Tämä on niin totta. Exien ei tarvitse edes suhteesta välttämättä tietää ja silti ne ovat aina tuntuneet vaistoavan seurustelun alkamisen ja alkavat pitämään yhteyttä.
Siinä on vaikea olla olematta mustasukkainen. Varsinkin, jos on tullut petetyksi ja jätetyksi exän vuoksi aikaisemmin.
halusin vastata keskusteluun, sillä luulen että voin hyvin kuvitella miltä tyttöystävästäsi tuntuu kun hän kokee suunnatonta mustasukkaisuutta.
niinkun useampaan kertaan on sanottu, harvoin epäillään ilman syytä. onko ehkä joskus ollut jokin tapahtuma mikä on saanut epäilykset heräämään? sillä jos luottamuksen sillä saralla menettää, sitä on vaikea saada takaisin.
itse olin edellisessä suhteessa hyvinkin mustis, mutta siinä olinkin oikeilla jäljillä sillä minulla todella oli syytä. exäni sanoi että jutussa ei ole mitään syytä huoleen, mutta silti salaiset yhteydenpidot jatkuivat ja en olisi koskaan saanut kysellä että miten jokin reissu meni. noh, jatkuva kierre siis oli valmis, koska hän ei halunnut edes kertoa mitä oli koskaan missään tehnyt.
suhde kaatui osaltaan siihen. ja vahingosta viisastuneena voin kertoa, että kovan työn saa itsensä kanssa tehdä, että pystyy pitämään mustat sukat poissa. yhdeksi syyksi osaltaan voi olla se, että jos tyttikselläsi on vähemmän ystäviä/hän viettää vähemmän aikaa heidän kanssa, se saattaa tuntua oudolta jos toinen menee kokoajan kavereiden kanssa.
tällä hetkellä olen suhteessa, jossa en kovinkaan paljon ole mustasukkaisuutta kokenut, sillä käymme hyvin avoimia keksusteluja tekemisistämme, vapaaehtoisesti. koskaan ei tarvitse kysellä eikä "kuulustella". ja myös käsitteestä mustasukkaisuus on keskusteltu ja mitä se kummallekkin merkitsee. se helpottaa kummasti kun tietää millä linjalla on itse ja millä toinen.
kannattaa oikeasti puhua asiasta ja kertoa että se tuntuu sinusta kurjalta ja pahalta. kukaan ei voi muuttaa toista ihmistä, mutta voi saada aikaan sen että toinen alkaa miettimään asiaa ihan tosissaan...
meillä on ystäviä. Ero on vaan siinä että minä pidän ystävät ystävinä kun hän jostain syystä joutuu riitoihin. Minä olen luonteeltani avoin ja iloinen ja hän enempi kovis(ulkokuori).
Minulla on menneisyys ja olen ollut siitä rehellinen hänelle. hän tietenkin kertonut omastansa. Hänellä on ollut paljon pahoja kokemuksia ja tapahtumia elämän varrella ja myös kertonut että on huono itsetunto monessa asiassa. Siitä se kai sit johtuu..
Aika merkillinen yhtälö, sillä usein kovis on se, josta joutuu olemaan mustis. Oletko nyt ihan varma ettet itsekin ole hänen tekemisistään mustis? Esim tuo suulle suutelu juttu ei kuulosta siltä, että sitä kovinkaan moni rakkaaltaan hyväksyisi olematta mustis ja samaa linjaa on viikkottainen kännääminen miesseurassa.
olen tästä pussailusta suulle mustasukkainen,koska se ei ole kaverillista. Onko edes olemassa sellaista maankolkkaa missä suulle pussailu on ystävällistä kaveruutta??
Tältä tuntuu. Ero tulee ja varmaan tosi nopeesti ei jaksa enää tällaista.
aikoinaan neukkujen bresnev ja ddr:n honecher,poijat suuteloitsi niin pitkään että se ehdittin oikein valokuvata.
et on ihan samantekevää onko rakkautesi kohde nainen , mies tai mitä siltä väliltä hyvänsä , jos on mustasukkainen niin sitten on. Toki on ihan tervettä ja kertoo siitä, että välittää siitä toisesta osapuolesta jos on vähän mustis. EI kuten viestissäsi kuvailit kumppanisi suhtautumista sinun normaaliin sosiaaliseen elämääsi. Vaikuttaa siltä, että kumppanisi luulee omistavansa sinut , kuten vaikka jonkin esineen. Itselläni on ollut samanlainen tilanne aikoinani ja voin kokemuksesta kertoa että pahalta näyttää, sillä sairaalloisen mustasukkaiset ihmiset tarvitsevat hoitoa omiin ongelmiinsa(vikaa päässä). Ainakin omassa suhteessani tilanne vain paheni jatkuvasti ajan myötä, show muuttui henkiseksi väkivallaksi ja myöhemmin jopa fyysiseksi sellaiseksi. Viimein ymmärsin viheltää pelin poikki ja vaadin kumppaniani hakemaan apua itsetunto ongelmiinsa , koska hän ei tuntenut tarvetta siihen päätin erota.
Koska meillä on vain tamä yksi ainut elämä elettävänä on sitä oikeesti turha tuhlata sellaisessa suhteessa , jossa luottamus ei toimi , koska kaikki kuitenkin suhteessa rakennetaan keskinäisen luottamuksen varaan.
Kehotankin sinua todellakin miettimään sitä oletko onnellinen suhteessasi, suostutko alistumaan kumppanisi määräysvallan alle, vai hyväksytkö hänet virheineen .
Täällä on useampaan kertaan mainittu, että jos toinen on mustasukkainen, siihen on yleensä myös aihetta. Ei se aina niin ole, on myös ihmisiä, jotka ovat mustasukkaisia, vaikka ei toinen osapuoli antaisi mitään aihetta. Olen itse seurustellut tällaisen ihmisen kanssa. Aina alkoi se syyllistäminen, jos menin jonnekin ilman häntä, muutenkin yritti kovasti määräillä ja kontrolloida. Joten tiedän, miten ikävältä liika mustasukkaisuus voi tuntua. Olin silloin nuori ja naiivi ja olin siinä suhteessa ihan liian kauan. Enää en niin tekisi ja toivon että seurustelumielessä osaan loppuelämäni kiertää ylimustasukkaiset ihmiset kaukaa.
Minun mielipiteeni on, että jos kumppania painostetaan hylkäämään vanhat ystävät tuollaisella "valitse minut tai ystävät" mentaliteetilla, se ei ole rakkautta vaan jotain ihan muuta.
Eikä edes ole kyse mielipideasiasta. Aiheeton mustasukkaisuus on fakta. Se on sen mustasukkaisen omaan persoonaan ja historiaan liittyvä ongelma.
tyttöystäväsi mustasukkaisuus kuulostaa aika epänormaalilta etkä oman kuvauksesi mukaan kyllä todellakaan ole antanut siihen mitään aihetta. pieni mustasukkaisuus voisi selittyä persoonalla tai tunteen syvyydellä alkuhuumassa, mutta tuo 20-50 kertaa viestittely ja muu kuulostaa jo sairaalloiselta mustasukkaisuudelta. tyttöystävälläsi on selvä ongelma, joka johtuu ehkä hänen omista epävarmuuksistaan, joihin sinä et ole syypää ja joille et voi tehdä mitään.
yritä puhua ja tehdä selväksi oikeutesi. suhde on aika heikossa tilassa, jos estetään toista tapaamasta ystäviä/perhettä. jos nainen ei tajua puhetta ja jatkaa vaanimistaan ja uhkailua, lähde suhteesta.
Olen samantapaisessa tilanteessa kanssasi. Olemme seurustelleet 4 vuotta joista vuoden verran asuneet yhdessä. Suhteemme toimi paremmin kun asuimme eri osoitteissa. Nyt tuntuu että koko suhde on menossa kohti loppua. Teemme molemmat vuorotyötä joten yhteiset illat ja varsinkin viikonloput jolloin olemme molemmat vapaalla on harvassa. Ennen suunnittelimme yhdessä oloa tai olimme vaan. Yhteinen aikamme oli laatuaikaa, yhdessäoloa, yhdessä tekemistä tai kavereiden luona käymistä. Nykyisin kumppaniani ei kiinnosta mikään, yhdessäoloa on se kun kaupasta haetaan pari lieventävää ja ollaan. Mulle se ei riitä ja sitten jos meen sitten esim jonkun kaverin luo niin tulee viestejä puhelimeen tai viimeistään kotona odottaa kiukkuinen kumppani. Itseäni ei haittaa jos kumppanini menee ulos tai kylään kavereidensa kanssa. Mielestän on hyväkin olla välillä kavereiden kanssa mutta nykyään tiedän jo etukäteen jos ilmoitan meneväni jonnekin niin kauhea riita siitä tulee.
En ole riidanhaluinen tyyppi, rakastan kumppaniani, kaipaan yhteistä aikaa jota meillä joskus oli. En ymmärrä missä olemme menneet pieleen. Olemme jutelleet asiasta mutta aina yhä useammin on sama lopputulos. Surullista ja erittäin raskasta.
...paljon.
Itse olen pitkään kestäneessä suhteessa, jossa varsinkin suhteen alkuaikoina kumppanini oli minusta erittäin mustasukkainen. Ja aiheetta. Riitti, jos erehdyin katsomaan tai hymyilemään väärään suuntaan, niin johan alkoi syytökset, ett flirttailen ja ettei minuun voi luottaa yms yms. Se tuntuu tosi pahalta, kun kuitenkin itse tietää ettei ole tehnyt mitään sellaista mistä toisen pitäisi olla mustasukkainen.
Olenkin joutunut omaa käytöstäni muuttamaan, jottei mitään hirvittäviä mustasukkaisuusriitoja tulisi eli joudun varomaan hymyilemistä, juttelemista ja yleensäkin muiden ihmisten kanssa olemista. Sehän tietysti rajoittaa omaa elämää ja näin ei mielestäni pitäisi tehdä, mutta kun olen halunnut kumppanini kanssa yhdessä jatkaa, niin olen tällaiseen ratkaisuun päätynyt.
Itse olen huomannut, ett ainakin meillä toimii sellainen, ett yhdessä lähdetään ulos tai kavereiden luo, niin silloin näitä epäilyksiä ei niin paljon tule. Jotkut on tietenkin sitä mieltä että liikaakaan ei saa viettää aikaa yhdessä, vaan on oltava omiakin kavereita ja omia menoja, mutta jos yhdessä ulos lähtemisellä vältetään hirvittävät riidat, niin hyvähän se vaan on.
Eli jos haluat tyttöystävästäsi kiinni pitää, niin koettakaa keskustella ja älkää vielä luovuttako. Mustasukkaisuuskin kyllä hieman hellittää, kun suhde kestää pidempään.
Mä olin ainakin omasta mielestäni näin jälkikäteen ajateltuna kovin ikävässä tilanteessa. Olin aloittanut seurustelun naisen kanssa jonka kanssa meillä oli oikeasti kivaa, rentoa ja kaikkea mahdollista. No, hetken seurustelun jälkeen huomasin, että seurustelukumppanini on erittäin hyvissä väleissä exänsä kanssa. (Heidän seurustelunsa oli päättynyt vain muutamaa kuukautta-puoli vuotta aiemmin kuin meidän alkoi.) He tekivät päiväreissuja/näkivät/soittelivat viikottain tai välillä päivittäinkin. Usein iltaisin mun ollessa paikalla he puhuivat puhelimessa pitkiä, henkeviä keskusteluja, jollaisia tyttöystäväni ei olis ikipäivänä puhunut mun kanssa. Mä kyllä pari kertaa tapasin tämän exän mutta muuten mua ei otettu millään lailla mukaan, eikä mulle oikeastaan edes esitelty tätä exää. Tosin ei kyllä salailtukaan mitään yhdessä vietettyä aikaa tms. Sen tiedän, ettei heillä enää ollut mitään sänkytouhuja mutta jotenkin tuo kuvio kuitenkin häiritsi. Varsinkin kun tää tyttöystäväni oli kerran mustis exästään.
Siinä vaiheessa mä aloin kyselemään, että mikä tää juttu oikein on ja että ymmärrän kyllä kaveruuden exän kanssa mutta tämä vaan on jotenkin vähän liikaa.. Silloin tyttöystäväni raivostui minulle aivan silmittömästi ja syytti mua sairaan mustasukkaiseksi ja että mä rajoitan hänen elämäänsä yms. Mä kun olisin vaan halunnut keskustella asiallisesti aiheesta. Tuo aika elämästäni oli niin ahdistavaa, että toivon, etten enää ikinä koe moista..
Onko tänne keskustelupalstalle kirjoittelu sellainen asia mistä voi olla mustasukkainen?
Tai siis sehän tietysti riippuu keskustelujen laadusta... Ehkä?
Mun täytyy tunnustaa, ett kirjoitan tänne kumppanini tietämättä ja olen lähes satavarma, että jos hän tietäisi, niin hän epäilisi minun etsivän uutta tyttöystävää, vaikka tarkoitukseni on vain osallistua keskusteluihin.
Eli teenkö nyt niin, että aiheutan käyttäytymiselläni itse mustasukkaisuutta? Vai johtuuko käyttäytymiseni siitä, että tyttöystäväni on mustasukkainen ja en uskalla hänelle suoraan kertoa, että tänne kirjoitan. Tietysti avoimmuus olisi tärkeää, mutta kun tietää ettei se välttämättä tässä tapauksessa toimi...
....kääk...
tunsin mustasukkaisuutta tyttöystävälleni siitä,että hän kirjoitti tänne meidän suhteesta asioita ja imartelevasti exästään.Myös samassa keskustelussa selvästi "flirttaili" toisen kirjoittajan kanssa.
Ite päätät mitä teet,mutta katso ettei tyttöystäväs tunnista sua!
mun pitäis pelätä sitä, että hän saisi tietää mun tänne kirjoittavan, kun kyse on mielipiteiden vaihdosta? Tarkoituksena ei todellakaan ole flirttailla kenellekkään, koska olen kuitenkin tyytyväinen omaan parisuhteeseeni ja kumppaniini.
Ja toisaalta tiedän hänen kirjoittavan jollain keskustelukanavalla, ja itse en ole ollut siitä koskaan hänelle mustasukkainen.
kokee sut kaikinpuolin epäluotettavaksi ihmiseksi,joka tekee sen seläntakana asioita!?
Jos käy ahkeraan keskustelupalstalla kirjoittelemassa, se voi herättää toisessa epäluuloisuutta, että mistä toinen kirjoittaa ja miksi. Moittiiko mahdollisesti häntä vai etsiikö seuraa vai mitä.
Kaikkein parasta, että suhteen asiat käsitellään suhteen sisällä. (Ymmärrän, että aina niin ei voi olla, jos toinen ei suostu puhumaan, mutta ideaali tilanne se olisi.)