Olen tässä seuraillut mm. näillä kanavilla
käytyjä keskusteluita ja chattaillutkin muutamien
ihmisten kanssa. Tuntuu siltä, että aika monella
(itsellä myös)kaikki asiat ovat paremmin kuin
hyvin - on perhe, terveys, koulutusta,
mielenkiintoinen työ, ulkonäkökin ok...ja silti
jotakin on hakusessa. Parisuhteessa väljähtyminen
on tapahtunut kuin huomaamatta.
Syrjähyppy, rinnakkaissuhde...uusi
mielenkiintoinen tuttavuus, joka taas toisi
jännitystä ja säpinää elämään. Ja mitä tällainen
suhde olisi parhaimmillaan ? Pahimmillaan ? Miten
asia pitäisi hoitaa, ettei siitä olisi harmia
kenellekään muulle ?
käytyjä keskusteluita ja chattaillutkin muutamien
ihmisten kanssa. Tuntuu siltä, että aika monella
(itsellä myös)kaikki asiat ovat paremmin kuin
hyvin - on perhe, terveys, koulutusta,
mielenkiintoinen työ, ulkonäkökin ok...ja silti
jotakin on hakusessa. Parisuhteessa väljähtyminen
on tapahtunut kuin huomaamatta.
Syrjähyppy, rinnakkaissuhde...uusi
mielenkiintoinen tuttavuus, joka taas toisi
jännitystä ja säpinää elämään. Ja mitä tällainen
suhde olisi parhaimmillaan ? Pahimmillaan ? Miten
asia pitäisi hoitaa, ettei siitä olisi harmia
kenellekään muulle ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei !
Olen 46-vuotias mies. Kuvaat juuri saman
tilanteen missä itse olen. Itse kyllä hyppään
heti, kun törmään sytyttävään naiseen, joka
ripustautumisen sijasta hakee jännitystä omaankin
elämäänsä.
keski-iän kriisiä. AIKA PARANTAA!
Älä sekoile ja pilaa kaikkea sitä hyvää
mitä sinulla on! Yritä miettiä miten saisit sen
parisuhteenkin taas toimimaan, älä usko
kemiahömpötykseen, vaan TAHDO nykyisen suhteen
toimivuutta ja TOIMI sen aikaansaamiseksi kaikin
voimin.
Homma alko väljähtyyn 12 v yhdessäolon
seurauksena. Hommat vaan rullas omalla painollaan
eikä kumpikaan tehnyt suhteen eteen paljoakaan
vaikka muuton meni OK!. Onneks tajuttiin mihin
olimme ajautumassa, vaikka yritimme ekas vain
uskotella, että tämä on nyt sitä ERILLEEN
kasvamista.
Aloimme molemmat kuitenkin taas tekeen "töitä"
avioliiton ja toisen eteen. Alettiin käydä taas
kahdestaan ulkona jne. Sitä mukaa muukin homma
alko rullaamaan aivan eri tasolla (you know).
En kadu etten hypännyt "toiseen junaan" silloin
kun asiat olivat huonommin.
Ei se mitään auta jos hyppää vieraissa!! Itse
tein sitä edellisessä suhteessa kun mies ei
välittänyt lapsista eikä minusta!! Erosin
loppujen lopuks vaikka mies ei edes tienny että
olin käyny vieraissa, mut en jaksanu olla, kun
itse olin aina vain se joka hoiti suhdetta!!
Nyt uuden miehen kanssa jota rakastan ylikaiken
ei tulisi mieleenkään käydä vieraissa, mut silti
ajattelen päivittäin et mikä mättää kun kaikki
pitäs olla hyvin, tunnen silti olevani yksin,
kaipaan enemmän rakkautta ja hellyyden osoituksi,
seksiä on siitä ei ole kysymys, mut kaikki muu
yhdessä olo on jääny jonnekin taakse! Meillä on
jo yks yhteinen lapsi ja toinen tulossa, mut
silti tuntuu että ei tää elämä vain tätä voi
olla!!
Minäkin olen huomannut, että jokaiseen ihmiseen,
johon olen tutustunut, olen kyllästyn henkisellä
puolella ennenpitkää ja kaivannut toisenlaista
kumppania. Siihen tyhjyyteen ei ole auttanut
seksi. Seksi on eri asia.