Tuntuu olevan kovasti onnettomia ihmisiä niin
miehiä kun naisiakin täällä sivuilla. Kaikki
haluavat rakkautta ja nimenomaan "vierasta
sellaista kun kaikki on kotona kuollutta. No
toiset tääll'ä hyväksyvät asian toiset taas
kovasti moralisoivat asiaa. Itselläni on myös
asia ongelma, mutta kysessä on miehen sairaus,
lääkkeet aiheuttavat täydellisen kyvyttömyyden
niin henkisellä kun fyysiselläkin puolell. Onko
edes minun kohdallani asia "hyväksytty vai onko
törkeetä jos jätän oikeasti ihmisen joka on
sairas. Onko ketään jolla olisi sama ongelma,
siis että toinen puolisko on "sairas" mutta
elellään vaan , vaikka tuhotaan hiljaa toinen
toistamme. Olen asiasta aikaisemminkin kysellyt,
mutta vastaukset ovat olleet vähän niin noh,
elikkä tule mun "luo kahville niin keskustellaan
sun ongelmista, minun tapauksessani taidetaan
tarvita jo aila terapeuttista ihmistä. KUITENKIN
kaipaisin edes että saisin puhua normaalille
ihmiselle, miehelle, eikä sellaiselle joka on nyt
kotona. häntä ei vaivaa miten minä voin. Kiitos
ja tuokko tupakkia ovat puhutumpia lauseita
huushollissa. Kiitos kun jaksoit lukea, aina
auttaa kun edes kirjoittaa asian.
miehiä kun naisiakin täällä sivuilla. Kaikki
haluavat rakkautta ja nimenomaan "vierasta
sellaista kun kaikki on kotona kuollutta. No
toiset tääll'ä hyväksyvät asian toiset taas
kovasti moralisoivat asiaa. Itselläni on myös
asia ongelma, mutta kysessä on miehen sairaus,
lääkkeet aiheuttavat täydellisen kyvyttömyyden
niin henkisellä kun fyysiselläkin puolell. Onko
edes minun kohdallani asia "hyväksytty vai onko
törkeetä jos jätän oikeasti ihmisen joka on
sairas. Onko ketään jolla olisi sama ongelma,
siis että toinen puolisko on "sairas" mutta
elellään vaan , vaikka tuhotaan hiljaa toinen
toistamme. Olen asiasta aikaisemminkin kysellyt,
mutta vastaukset ovat olleet vähän niin noh,
elikkä tule mun "luo kahville niin keskustellaan
sun ongelmista, minun tapauksessani taidetaan
tarvita jo aila terapeuttista ihmistä. KUITENKIN
kaipaisin edes että saisin puhua normaalille
ihmiselle, miehelle, eikä sellaiselle joka on nyt
kotona. häntä ei vaivaa miten minä voin. Kiitos
ja tuokko tupakkia ovat puhutumpia lauseita
huushollissa. Kiitos kun jaksoit lukea, aina
auttaa kun edes kirjoittaa asian.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei
Kun luin viestisi aloin miettimään tätä elämää ja
miten se koettelee meitä erilailla.Yhdellä yhtä
toisella toista.
Onnettomia rakkaussuhteita,pettämistä eroja
jne.Mutta harvemmin sitä ajattelee terveenä
minkälaista olisi olla aviossa miehen kanssa joka
on vakavasti sairas ja vielä harvemmin ajattelee
onko oikein jos jättää sairaan ihmisen.
Jokainen meistä tekee omat ratkaisunsa ja päättää
mitä tekee.Olet kuitenkin epävarma ja haluat
puhua asiasta ehkä ammatti-ihmisen kanssa.Sekin
on hyvä asia että mietit kolikon kumpaakin puolta.
Mutta sanoisin näin - sinulla on vain tämä yksi
elämä ja siihen kuuluu niin onnea kuin epäonneakin
jos rakastat tätä ihmistä niin luultavammin olisit
hänen tukemaan ja unohtaisit omat tarpeesi.Eli
olisit epäitsekäs,melkeinpä madonna.Ja jos taas
jätät miehesi niin olet itsekäs,mutta omasta
elämästäsi huolta pitävä.Eli menestyjä.
Luonto on järjestänyt asiat minusta oivallisesti.
Siellä heikot ja sairaat joutuvat ravintoketjuun
ja kukaan ei tule sanomaan että se olisi itsekästä
tai luonnotonta.Se on luonnon laki.
Nyky-yhteiskunta on kehittynyttä,sairaita
hoidetaan jopa epäinhimillisen pitkään ja elämää
pidetään kaiken a&o:na.Tietenkin on hyvä kun
sairas saa apua - kyse ei olekaan siitä vaan se
miten sinä aiot elää eläämääsi eteenpäin.Onko hän
niin heikko ettei ymmärrä sinun parastasi ja anna
sinulle vapauttasi?Se että pyytää tuomaan
tupakkia mukanaan viittaa enemmänkin astelmaan
pomo - alainen.Toinen käskyttää ja toinen tottelee
mukisematta.
Mieti kuinka uskollinen olet työnantajallesi.Ketä
ajattelet jos tehtävä on mahdoton.
Esimerkkejä voisi antaa vaikka kuinka,mutta
tärkeinpänä pidän sitä että osaat puhua asiasta
ja ottaa selvää mitä sinä haluat elämältäsi.
Nämä ovat vain minun ajatuksiani ja itsekin olen
joutunut ottamaan selvää mitä minä haluan.Kannan
itse vastuun niistä päätöksistä joita olen tehnyt.
Ja kuten itsekin olet huomannut - toiset hyväksyy
ja toiset tuomitsevat.
Hyvää jatkoa sinulle
Kiitos, erittäin asiallisista vastauksista joita
sain.kiitos. Tulen varmaan punnitsemaan
valintojani, koska asia on erittäin vaikea. Saan
mennä vapaasti mailmalla, hän ei rajoita menojani
mutta meillä on myös 14v lapsi, jota en halua
jättää pitkiksi ajoiksi isänsä kanssa, koska isä
vain nukkuu ja nukkuu, ei kukaan jaksa sellasta
katsoa ainakaan yksin. YHDESSÄ matkustelemme ja
teemme kaikkea kivaa, olen varsinainen
hyberaktiivi nen äiti kuulemma.
Varmaan valmista ja selvää vastausta ja ratkaisua
ei ole olemassa.
Tai on, se on se ratkaisu jonka SINÄ teet. Onko
se oikea tai väärä, vain sinä itse tiedät ja
vastaat siitä.
Hae kirjastosta Raisa Lardotìn kirjoja jotka
kertovat häne omasta elämästään vammautuneen
miehensä hoitajana.
Minä kyllä ymmärrän myös miestäsi, se että hän
kuitenkin kiittää sinua,kertoo siitä että hän
arvostaa sitä mitä teet hänen hyväkseen, kyllä ei
helppoa ole hälläkään.
Mieti voitko jakaa lapsien tai muiden, esim.
terv.keskuksen tai jos olet hakenut omaishoidon
tukea saat pari päivää kuussa vapaata jolloin
saat hoidon miehellesi, ja silloin lähdet
risteilylle tai pienelle matkalle, keräät voimia
ja nautit naisena olosta, ihan niinkuin haluat ja
piste...
Minulla on ystävä jolla on vaikea hoitoinen mies,
mutta se jättäminen ei ole ratkaisu.Hän saa
miehensä laitokseen hoitoon viikoksi tai
vähemmäksi aikaa ja silloin hän reissuaa isompia
tai pienempiä matkoja, Jaksaa sitten taas loman
jälkeen hoitaa miestään odottaen seuraavaa kertaa.
Koska kyllähän meidän kulttuurissa katsotaan
velvollisuudeksi toisesta huolehtiminen, vaikka
se onkin raskasta.
Mieti ihan rauhassa vaihtoehtoja, sinä olet itse
vastuussa päätöksistä jotka nyt kuitenkin koskee
myös miehesi tulevaisuutta.
Minulla on terve mies mutta koskaan en saa kuulla
kiitos sanaa hänen suustaan vaikka odotan sitä
joka päivä. Meillä kaikilla on omat ristimme
täällä elämässä, mutta kun ne osaa laittaa omalle
paikalleen niin elämä voi silloin olla hieman
helpompaa. Mieti mitä tosissaan tarvitset ja
toimi sen mukaan, ystävyydellä nainen kohta
viisikymmentä..
Tämän palstan haikailijat ovat yleensä
hyvin toimeen tulevia ihmisiä.
Jotka eivät tiedä mitä on nälkä
vilu ja yksinäisyys on.
Vielä vähemmän nämä ihmiset ymmärtää
ihmistä joka joutuu elämään sairaan ihmisen
kanssa.
Sillä ihminen pitäisi joutua elämään
myös sairaiden ihmisten kanssa jolloin he
voisisivat ymärtää ihmistä joka elää tai joutuu
katselemaan sairasta ihmistä joka vain elää.
Minä tiedä mitä on elää sairaan ihmisen kanssa
se on todella tuskastuttavaa ja joskus käy niin
hermoille että ajateele poistuvansa tästä
elämästä.
Eikä sinua siittä rankasta jos käytäisit niin
sanotusti vierasta sillä sinullakin on varmaan
vielä tunteet.
Mutta kaikki on itsestäsi kiinni sillä kukaan
muu ei voi sinua siinä asiassa autaa.
Mutta jos katsot että haluat elää elämääsi niin
ja riutua päivä päivältä niin tuskimpa sinun
kannattaa siitä puhua kenellekään sillä kukaan
ei sitä ymmärrä.
Kerronpa sinulle, miten minun kävi, kun rakastin
ja hoivasin ja unohdin itseni ...
... mieheni sairastui vakavasti -96. Samaan
aikaan jouduin itse tekemään elämän kokoisia
ratkaisuja työssäni ... 30 vuotta työssä, joka
muutti toiselle paikkakunnalle ... en voinut
mennä työn mukana, vaan annoin sanoa itseni irti,
koska mieheni makasi sairaalassa eikä millään
tuntunut oleva silloin niin suurta merkitystä
kuin sillä, että hän paranee ja sitten taas
pärjäämme ... opiskelin kaiken hänen
sairaudestaan ... valvoin jopa sairaalassa hänen
ruokavaliotaan (koska yksi virhe siellä meinasi
viedä hengen häneltä kaksikin kertaa).. ja hän
parani ... elimme onnellisina tiukemmalla
budjetilla tosin, koska työni ja ansioni
muuttuivat satunnaisiksi ... sairaus antoi
varoituksia, mutta pärjäiltiin ... rakastin häntä
kuin teinityttö ensirakkauttaan, vaikka olin jo
viisikymppinen. Sitten hän alkoi käyttäytyä
oudosti, kulki kotona kuin unessa, joi kaljaa ja
kiukutteli puoli vuotta ... syntymäpäivälahjaksi
hän antoi tiedon, että on rakastunut 25-
vuotiaaseen työkaveriinsa eikä voi elää enää
kanssani ..."tunnen sinua kohtaan enää vain
sääliä" hän sanoi ... kaikki romahti ... suuri
hätä ja tuska .. ja sitä on kestänyt siitä asti
... en ole lakannut rakastamasta ..en saa häntä
pois sydämestäni ... pelkään, että hän sairastuu
ja se tyttö hylkää hänet ... mihin hän sitten
menee? Huhtikuussa hän muutti lopullisesti pois
ja nyt odotan lopullisen eron voimaan astumista
... olen yksin ja onneton ... kuka minusta enää
huolii ja välittää.. kuka pyyhkii kyyneleeni ..
kuka silittää päätäni kuka hoitaa, kun sairastun,
kuka vanhenee kanssani ...ei kukaan ... onneksi
minulla on pääoma korvien välissä ... ja kaikki
muuhan on vain maallista ... EN PYYTÄNYT
KIITOSTA, RAKKAUTTA VAIN ... MINUT HYLÄTTIIN, KUN
OLIN TEHTÄVÄNI TEHNYT ...
Siinä miettimistä sinullekin ... mitä se toinen
tekisi sinun asemassasi ??? kysyn vain ...
jos tietäisi, että kun vanhenee ja tulee
raihnaiseksi, niin kaveri ottaa ja lähtee
kokonaan tai sitten poikkeaa noin muuten vain
sivussa saamassa "rakkautta".
Jos tuon tietäisi etukäteen, tulisi varmaan
hulluksi tai ainakin hyppisi seinille. Kyllä
tuntuu pahalta, jos asioiden laita olisi noin.
Ja monien syvällistenkään keskustelujen jälkeen
syyt eivät ole selvinneet ... joku väitti että
kuolemanpelko .. kypsymätön mies ei hyväksy
vanhenemista ja etsii nuoresta kuolemattomuutta
... höpinää .. se on hormoonihäiriö, joka tuntuu
niin ihanalta, että siihen ei halua etsiä
lääkettää .. ja sitten kun on myöhäistä, paluuta
entiseen ei enää ole ... surullista ... itkuni ei
lakkaa varmaan koskaan ... ellei sitten joku
pyyhi kyyneleitäni ja ota syliin ... ja pidä
siinä ... olisi minusta vielä iloa jollekin
kylähullulle.
Vaimoni lupasi minulle vihkitilaisuudessa, että
tukisimme toisiamme myös huonoina hetkinä. Minä
olin ajatellut niin vaimolleni tekevän, jos hän
sairastuisi tai muuten hänelle kävisi huonosti.
Mutta kävikin niin, että minä sairastuin
(masennukseen), ja vaimo alkoi valittaa ja lähti!
Mitä merkitsee avioliittolupaus? Avoliitto ei kai
ole yhtä sitova.
Syrjähypyn tekeminen ei mielestäni ole petos
verrattuna sanansa syömiseen.
Asian voit päättää vain sinä yksin.
Alku on:
Tuntuu olevan kovasti onnettomia ihmisiä niin
miehiä kun naisiakin täällä sivuilla.
Pitäisi olla:
Tuntuu olevan kovasti onnettomia ihmisiä niin
miehiä kun naisiakin tällä planeetalla.
Masennus on nimenomaan nyös mieheni sairaus.
Hänellä oli muutama tosi hullu psykoosi, oli
välillä jeesus ja välillä elokuvaohjaaja, tosi
kuttumainen sairaus.Sairaushan on yleensä
helpompi ymmärtää kun näkee fyysisen vamman,mutta
tämä masennus, ihminen on normaalin näköinen( ei
meillä, kun ei huolehdi hygienastaan.)ei onnu
eikä ole sokea , invalidi ymm. TIEDÄ valinna
teen minä, mutta kiitos kuiteski teille sympit
immeiset.
Mielestäni mielisairaus on ihan eri asia kuin
masennus. Ja mielisairaus riittää kyllä hyvin
syyksi jättää puoliso.
Mielisairaus, krooninen, on kuin kuolema. Siellä
sisällä ei ole enää sitä ihmistä, jonka kanssa
menit yhteen.
Masentunut on se sama jonka tunsit, ymmärtävä,
mutta vain sairas. Kuin hukkumassa oleva. Voitko
soutaa pois hukkuvan viereltä?
Sanoit aivan naulan kantaan ... kun mieheni oli
kertonut, että hänellä on suhde nuoreen naiseen,
masennuin ja itkin ja itkin, mutta ponnistelin
hymyä kasvoilleni, hemmottelin ja "heilutin
häntää" kuin koira .. nuolin kättä, joka oli
(kuvannollisesti) "lyönyt", että saisi silityksiä
... eikä jättäisi ... olin kuin hukkuva hengen
hädässä ... mutta silti hän lähti .. välittämättä
siitä, miten minun käy ... "etsi uusi". hän
sanoi, mutta kesti puoli vuotta ..vasta nyt ns.
etsin uutta ..eikä se ole helppoa ... onneksi
masennus oli vain järkytyksen aiheuttama ja
tilapäinen ... ilo kumpuaa taas huulille vaikka
sieluun sattuukin vielä .