Jouduin koulukiusaamisen uhriksi ensimmäisenä koulupäivänäni, ekaluokalle mentyäni.
Kiusaamista jatkui neljännelle luokalle asti. Silloin vain kertakaikkiaan räjähdin ja lopetin olemasta uhri. Annoin kunnon selkäsaunan minua kiusanneille pikkupiruille ja siihen loppui kiusaaminen, mutta myös uhrina olemiseni.
Asiat eivät tietenkään olleet ihan näin yksinkertaisia, mitä tässä kirjoitin. Niitä edelsi paljon unettomia öitä ja pelkoa kouluunmenosta. Eräässä vaiheessa olin kuitenkin tullut siihen tulokseen, että asia ei ainakaan pahenisi, jos antaisin takaisin. Olin oikeassa. Tätä ei kuitenkaan voi soveltaa suoraan kaikkiin muihin tapauksiin.
Koulumaailma voi olla todella raaka ja julma. Lapsi joka on ujo tai syrjäänvetäytyvä joutuu hyvin usein kiusaamisen kohteeksi. On aivan kuin koulun päällepäsmärit haistaisivat pelon tällaisissa oppilaissa. Siitä alkaa kiusaaminen, joka on aina julmaa ja hyvin henkilökohtaista. Toisen itsetunto juntataan niin pohjamutiin, että kestää kauan päästä sieltä takaisin. Joiltakin se ei onnistu koskaan.
Itse olen sitä perussisukasta ja itsepäistä sorttia, joka ei suostu koskaan antamaan periksi. Ilman tätä luonteeni piirrettä olisin taatusti paljon huonommassa asemassa elämässäni.
Joskus ammattiauttajan apu on ainoa vaihtoehto oman herkän psyykensä parantamiseksi. Joskus taas on ihan paikallaan antaa kiusaajilleen kunnolla turpaan. Silloin voi tapahtua sellainen outo juttu, että kiusaajasta ja kiusatusta tuleekin kavereita. Näin kävi minulle. En tiedä vieläkö se voisi olla mahdollista.
Kiusaamista jatkui neljännelle luokalle asti. Silloin vain kertakaikkiaan räjähdin ja lopetin olemasta uhri. Annoin kunnon selkäsaunan minua kiusanneille pikkupiruille ja siihen loppui kiusaaminen, mutta myös uhrina olemiseni.
Asiat eivät tietenkään olleet ihan näin yksinkertaisia, mitä tässä kirjoitin. Niitä edelsi paljon unettomia öitä ja pelkoa kouluunmenosta. Eräässä vaiheessa olin kuitenkin tullut siihen tulokseen, että asia ei ainakaan pahenisi, jos antaisin takaisin. Olin oikeassa. Tätä ei kuitenkaan voi soveltaa suoraan kaikkiin muihin tapauksiin.
Koulumaailma voi olla todella raaka ja julma. Lapsi joka on ujo tai syrjäänvetäytyvä joutuu hyvin usein kiusaamisen kohteeksi. On aivan kuin koulun päällepäsmärit haistaisivat pelon tällaisissa oppilaissa. Siitä alkaa kiusaaminen, joka on aina julmaa ja hyvin henkilökohtaista. Toisen itsetunto juntataan niin pohjamutiin, että kestää kauan päästä sieltä takaisin. Joiltakin se ei onnistu koskaan.
Itse olen sitä perussisukasta ja itsepäistä sorttia, joka ei suostu koskaan antamaan periksi. Ilman tätä luonteeni piirrettä olisin taatusti paljon huonommassa asemassa elämässäni.
Joskus ammattiauttajan apu on ainoa vaihtoehto oman herkän psyykensä parantamiseksi. Joskus taas on ihan paikallaan antaa kiusaajilleen kunnolla turpaan. Silloin voi tapahtua sellainen outo juttu, että kiusaajasta ja kiusatusta tuleekin kavereita. Näin kävi minulle. En tiedä vieläkö se voisi olla mahdollista.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En voisi koskaan olla kiusaajieni kaveri. En koskaan!
Siis en pystyisi. varsinkaan sellaisen joka kiusaisi nyt. En pystyisi katsomaan vierestä kuin toisen itsetunto ammutaan "pohjamutiin". Liian paha pala. Ehkä entisen kiusaajan kylläkin, jos hän olisi lopettanut ne ja kuitenkin tietäis mitä ois tehnyt ja katuisi.. Mutta joo..
Teit kyllä IHAN OIKEIN!!! hyvä sinä, kumpa tekis muutkin..
Olen kyllä saanut kiusaajia lopettamaan kiusaamisen antamalla selkä saunan. Mutta valitettavasti jotkut kiusaajat ovat minuun verrattuna Mike Tayson kokoa ja niille en mahda mitään ilman että heitän niitä pulpetilla kupoliin jolloin voin saada syytteen ja korvausvaatimukset pahoinpitelystä.
Minun mielestäni olisi paras jos kouluissa otettaisiin käytäntöön kunnolliset ja tuntuvat rangaistukset kiusaajille ja jos ensimmäinen rangaistus jotaa vaikka siihen että kiusaus jatkuu ja johtaa uhkailuun ja kiristykseen kun kiusattu paljasti kiusaajan ja vaati rangaistusta niin rangaistukseet uusiksi ja kovennetaan niitä ja rangaistaan niin kauan uudestaan kun menee jakeluun että ei kiusata muita.
opettajilta ja muilta aikuisilta pitäisi saada apua. Oppilaan pitäisi voida mennä turvallisesti kertomaan opelle ilman että tulisi mitään "vasikkaa" tai nössöä. Opettajien pitää puuttua näihin. Yleensä kiusaaminen ei näy ulospäin ja kiusattu ei puhu koska ei usko sen auttavan asiaa. Itse en koskaan puhunut kellekkään. En tiedä oliko se oikein. Ja tässäkin tapauksessa kiusaajat olivat isompia fyysisesti.
Jos menee kertomaan aikuisille ja aikuiset puuttuvat kiusaamiseen, niin varsinainen näkyvä kiusaaminen voi kyllä loppua, mutta siitä seuraa useimmiten että aletaan selän takana haukkumaan vasikaksi ja nössöksi. Kukaan ei halua olla enää kaveri ja jää yksin. Eristäminen on kiusaamisen pahin muoto. Eikä se auta, jos tunnilla tehdään ryhmätöitä yhdessä opettajan käskeminä, koska välitunnit, ruokatunnit ja koulumatkat pitää olla yksin. Eikä koulun jälkeenkään ole kavereita. Se on pahin kohtalo, mitä voi olla!
Monesti olen toivonut että nuo häiriintyneet paskiaiset laitettaisi jonnekin kusipäitten kouluun keskenään nahistelemaan, niin saisimme käydä rauhassa koulua me, jotka sentään haluamme käydä koulua. Miksi tuhlataan yhteiskunnan rahoja selllaisten tyyppien kouluttamiseen, jotka eivät halua opiskella mitään vaan haittaavat muitten opiskelua? Ja miksi meidän pitää sietää kiusaajia haittaamassa omaa koulunkäyntiämme? Eikö kiusaajia ja häiriköitä voisi vain yksinkertaisesti erottaa koulusta? Tehkööt sitten mitä lystäävät - ja jos he joskus kasvavat sen verran että haluavat käydä koulunsa loppuun niin menkööt johonkin aikuiskoulutukseen. Säästyneet rahat voisi käyttää vaikka kouluruuan parantamiseen.
Vanhemmalla iällä tarve kavereista pienee ja varmasti monet löytää sen oman pienen kaveripiirin.
Myöskin arvot ja ihanteet muuttuu, että ei tarvii olla se kovis että itsetunto on kunnossa.
Meillä koulussa Opettajat tarkkailee kokoajan ettei ketään kiusata ja siihen puututaan ilman, että kiusattu paljastaa itse mitää.
minun poikani on ja koulukiusattu.ala-asteella korialla. nyt 21.8 kun koulu oli vasta alullaan ,niin yksi harri antoi pojalleni turpiin. hammas lohkesi ,ja hyvä ettei nenä murtunut . tämä tapahtui elimäen yläasteella.
aikuisille. Itse en ajattele, että eristäminen olisi se pahempi vaihtoehto. Eristämiseen ei edes kunnon tyypit menisi mukaan, joten se joka menee, ei ole. Hyvä, kun pääsi eroon. Kyllä jotenkin silti uskoisin, että kun aikaa kuluu, niin saattaa joku livetä eristämisestä, kun tulee järkiinsä. Kyllä eristämisestäkin voi kertoa, jos se haittaa koulutyötä, ja myös näkymättömämmästä kiusaamisesta. Opettajan pitäisi pitää sellaisia tunteja, joilla lapsia kasvatettaisiin ihmistymään. Ehkä uskonnonopettajista löytyisi sellaisia.
eteenpäin? Se on koko koulullekin hyväksi, että oppilaat tietävät, että häiriköinnillä on seuraamuksia. Pitäisi muuten olla niin, että jos tuhoaa jotain, joutuu korjaamaan tai korvaamaan. Hommiin pitäisi joutua.
mikä koulu on kyseessä. Muut täällä voisivat pyytää omia opettajiaan ottamaan tuohon kouluun yhteyttä ja kysymään, miten he ovat onnistuneet saamaan homman toimimaan.
ei kuitenkaan ole Kiva koulu -projektia? Nostan hattua rehtorille ja opettajillenne, teillä on ollut onnea.
että kiusaamiseen taipuvaiset ja muutkin ovat syvällä sisimmässään tyytyväisiä siitä, että teidän koulussa välitetään, että opettajat ovat aktiivisia. Monen vanhemmista ei nykyään löydy sellaista jämäkkyyttä. Lapset kaipaavat ohjausta oikeaan suuntaan. Ihan selvästi huomaa, ettei ole viitsitty huomauttaa edes sitä ensimmäistä kertaa, kun lapsi on tehnyt väärin. Vain silloin, jos hän on jäänyt kiinni...