Tässä on tekstiä, niille jotka kiusaavat. Miettimistä on myös niille jotka ovat joutuneet kiusatuiksi.
Minua kiusattiin koulussa. Se alkoi yläasteella ja jatkui läpi ammattikoulun. Syynä oli kai se, että olin pienikoisin poika. Aloin kunnolla kasvamaan ammattikoulun viimeisellä luokalla, nyt olen ihan normaalipituinen, 184cm, olen 22-vuotias.
Mitä kiusaaminen teki minulle? Se antoi minulle sosiaalisten tilanteiden pelon.
Vieläkin tuntuu vaikealta kävellä kaupungilla, mennä yöllä huoltoasemalle, jossa on paljon nuoria, mennä baariin ym. Vieläkin, vaikkei kukaan enää päätä olekkaan aukomassa. Ja mikesei ole? Koska enää en ole se pienin poika.
Kun ammattikoulu loppui, päätin ettei minua enää koskaan kiusattaisi.
Muutin lähes toiselle puolelle Suomea.
Aloin syödä hyvin, käydä punttiksella. Jossain vaiheessa tuli mukaan judo, sitten karate. Kasvoin ja vahvistuin.
Nyt on tilanne se ettei minun tarvitse pelätä fyysisen koskemattomuuden puolesta. Olen todistanut itselleni että pärjään kuuden hyökkääjän jengiä vastaan. Kukaan ei enää kiusaa minua!
En ole väkivaltainen luonne. En lyö koskaan ensiksi. Silti pakotan itseni joskus menemään alueiden läpi, alueiden joiden tiedän olevan vaarallisia ja joista tiedän, että siellä tulee ongelmia. Se on minun vahvistaja. Moni huomaa liian myöhään että ryhtyi tappeluun väärän miehen kanssa.
En ole nähnyt kouluaikaisia kiusaajiani enää koulun jälkeen. Onneksi. Onneksi siksi, että näin pystyn pitämään edelleen periaatteni etten lyö ketään ensinnä. Se on niiden kiusaajien onni.
Kuitenkin, jos näen heitä vielä joskus, esim. baarissa, ja sama rata meinaa jatkua niin... no sitten he kokevat yllätyksen. Mä en oo enää mikään saatanan potkusäkki, enkä sellaiseksi tule.
Miksi mä tämän kirjoitan tänne. Koska mä haluan että tämän lukee mahdollisimman moni joka kuuluu kiusaajiin!
Tiedän pari muuta jätkää, joita kans kiusattiin, eri koulussa tosin kuin minua. He valitsivat saman tien kuin minä. He jäivät kuitenkin pakkakunnalle. Molemmilla on tilillään useita pahoinpitelyjä, törkeitäkin. Uhreina ovat ne entiset kiusaajat. Se on heille aivan oikein. Sitä saa mitä tilaa.
Sinä joka kiusaat, mieti kannattaako toimia niin. Koska lupaan sen että minkä sä nyt kylvät, sen sä tulevaisuudessa niität. Kiusattu ei anna koskaan anteeksi.
Minua kiusattiin koulussa. Se alkoi yläasteella ja jatkui läpi ammattikoulun. Syynä oli kai se, että olin pienikoisin poika. Aloin kunnolla kasvamaan ammattikoulun viimeisellä luokalla, nyt olen ihan normaalipituinen, 184cm, olen 22-vuotias.
Mitä kiusaaminen teki minulle? Se antoi minulle sosiaalisten tilanteiden pelon.
Vieläkin tuntuu vaikealta kävellä kaupungilla, mennä yöllä huoltoasemalle, jossa on paljon nuoria, mennä baariin ym. Vieläkin, vaikkei kukaan enää päätä olekkaan aukomassa. Ja mikesei ole? Koska enää en ole se pienin poika.
Kun ammattikoulu loppui, päätin ettei minua enää koskaan kiusattaisi.
Muutin lähes toiselle puolelle Suomea.
Aloin syödä hyvin, käydä punttiksella. Jossain vaiheessa tuli mukaan judo, sitten karate. Kasvoin ja vahvistuin.
Nyt on tilanne se ettei minun tarvitse pelätä fyysisen koskemattomuuden puolesta. Olen todistanut itselleni että pärjään kuuden hyökkääjän jengiä vastaan. Kukaan ei enää kiusaa minua!
En ole väkivaltainen luonne. En lyö koskaan ensiksi. Silti pakotan itseni joskus menemään alueiden läpi, alueiden joiden tiedän olevan vaarallisia ja joista tiedän, että siellä tulee ongelmia. Se on minun vahvistaja. Moni huomaa liian myöhään että ryhtyi tappeluun väärän miehen kanssa.
En ole nähnyt kouluaikaisia kiusaajiani enää koulun jälkeen. Onneksi. Onneksi siksi, että näin pystyn pitämään edelleen periaatteni etten lyö ketään ensinnä. Se on niiden kiusaajien onni.
Kuitenkin, jos näen heitä vielä joskus, esim. baarissa, ja sama rata meinaa jatkua niin... no sitten he kokevat yllätyksen. Mä en oo enää mikään saatanan potkusäkki, enkä sellaiseksi tule.
Miksi mä tämän kirjoitan tänne. Koska mä haluan että tämän lukee mahdollisimman moni joka kuuluu kiusaajiin!
Tiedän pari muuta jätkää, joita kans kiusattiin, eri koulussa tosin kuin minua. He valitsivat saman tien kuin minä. He jäivät kuitenkin pakkakunnalle. Molemmilla on tilillään useita pahoinpitelyjä, törkeitäkin. Uhreina ovat ne entiset kiusaajat. Se on heille aivan oikein. Sitä saa mitä tilaa.
Sinä joka kiusaat, mieti kannattaako toimia niin. Koska lupaan sen että minkä sä nyt kylvät, sen sä tulevaisuudessa niität. Kiusattu ei anna koskaan anteeksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.