Oli myöhäinen iltapäivä. Mies ja nainen makasivat vuoteella. Nainen kyljellään, ranteissaan silkkiset huivit jotka mies
Oli irrottanut vasta sängyn päädystä. Nainen tunsi miehen lämpimän hengityksen vasten niskakuoppaansa. Huulet olivat herkästi kiinni ihossa ja hengityksen syvä tasaisuus kuulosti melkein siltä kun mies olisi nukkunut. Silti miehen kädet vaelsivat naisen kyljissä. Lämpiminä, kuin kosketuksellaan kertoen sitä miten kiitollinen ja onnellinen mies naisensa olemassaolosta oli.
Nainen ei kyennyt muistamaan oliko koskaan aiemmin kokenut yhtä suurta rauhaa, hyvänolontunnetta ja kiitollisuutta omasta naiseudestaan, kohtalostaan, kuin tuossa iltapäivän hämärässä, miehen vieressä koki.
Mies irrotteli varovaisesti steariininjäänteitä naisen ihosta. Iho tuntui herkältä ja steariinivannojen lämmittämät vanat hehkuivat jälkilämpöä muistuttaen juuri koetusta. Nainen venytteli kuin kissa ja kehräsi
onnenkujerruksensa ääneen miehen kuiskiessa rakkauden sanoja. Mies käski naista lepäämään vielä hetken, peitteli naisen, ojensi tälle lasillisen raikasta vettä ja kohta nainen kuuli miten vesi suihkussa kohisi.
Palatessaan suihkusta mies taputti naista hellästi pepulle, kehotti tekemään saman tempun ja naurua äänessään sanoi, ettei kannata armas katsahtaa peiliin, Nainen hymyili ja nousi takkuisena, saaneena, kuningattaresta onnelliseksi peikkotytöksi muuttuneena itsenään ja tallusteli suihkuun.
Naisen palatessa suihkusta mies odotteli puhtaalla vuoteella. Huoneen nurkkaan nostettu suuri päiväpeittomytty kertoi. Miten vuode on tarpeen tullen nopeimmin siistitty.
Mies taputti paikkaa vieressään ja nainen kipusi miehen viereen, siinähän hänen paikkansa olikin, tuntui kuin aina olisi ollut ja tulisi olemaan. Mies kehotti naista avaamaan pyyhkeensä jotta voisi tarkistaa millaista jälkeä naisen iholle oli
aiheuttanut. Ihoa kuumotti ja steariinin valumajäljet näkyivät vaaleassa ihossa punaisina juonteina. Tunne oli naisesta hyvin miellyttävä, mielessään hän tunsi ylpeyttäkin, jotain samankaltaista mitä miehet tuntevat taisteluarvistaan.
Mies puhalteili ihoa ja odotteli sen kuivumista.
”Minulla on voidetta joka lievittää punotusta ja rauhoittaa ihoa”, sanoi mies ja sen kummempia kyselemättä alkoi rasvata naisen ihoa. Voiteessa oli jotain joka viilensi ihoa, ehkä mentolia tai aloeveraa.
Naisen ajatukset näkyivät, miehen rasvatessa, hänen silmistään. ”Joskus haluaisin, joskus haluaisin vielä hieroa tätä samaa voidetta hehkuviin pakaroihisi, sinuun… silloin kun meillä on hamppunarujen aika,” mies kuiskasi ja ilmaan tiivistyi sama jännite, mikä miestä ja naista oli vetänyt puoleensa magneettina ensimmäisistä sanoista alkaen.
Tietoisuus siitä, että tämä iltaan taittunut päivä loppuisi, tuntui kummassakin. Tuon sanattoman haikeuden takana oli kuitenkin varmuus siitä, että kaikki oli vasta alkamassa. Nainen kurotti nilkkaansa, irrotti tiikerinsilmäketjunsa. Hän katsoi miestä silmiin sielu paljaana ja sanoi :”Jos haluat, kuuluu tämä sinulle nyt”. Mies otti ketjun puristi sen kouraansa ja katseli naista. Nainen oli hiljaa, vain kyyneleet valuivat hitaasti pitkin naisen paljaita rakastelun pöhöttämiä poskipäitä. ”Totta kai haluan”, mies kuiskasi ,”olethan olkinaiseni, palava naiseni”.
Mikä matka meillä onkaan edessämme.
Oli irrottanut vasta sängyn päädystä. Nainen tunsi miehen lämpimän hengityksen vasten niskakuoppaansa. Huulet olivat herkästi kiinni ihossa ja hengityksen syvä tasaisuus kuulosti melkein siltä kun mies olisi nukkunut. Silti miehen kädet vaelsivat naisen kyljissä. Lämpiminä, kuin kosketuksellaan kertoen sitä miten kiitollinen ja onnellinen mies naisensa olemassaolosta oli.
Nainen ei kyennyt muistamaan oliko koskaan aiemmin kokenut yhtä suurta rauhaa, hyvänolontunnetta ja kiitollisuutta omasta naiseudestaan, kohtalostaan, kuin tuossa iltapäivän hämärässä, miehen vieressä koki.
Mies irrotteli varovaisesti steariininjäänteitä naisen ihosta. Iho tuntui herkältä ja steariinivannojen lämmittämät vanat hehkuivat jälkilämpöä muistuttaen juuri koetusta. Nainen venytteli kuin kissa ja kehräsi
onnenkujerruksensa ääneen miehen kuiskiessa rakkauden sanoja. Mies käski naista lepäämään vielä hetken, peitteli naisen, ojensi tälle lasillisen raikasta vettä ja kohta nainen kuuli miten vesi suihkussa kohisi.
Palatessaan suihkusta mies taputti naista hellästi pepulle, kehotti tekemään saman tempun ja naurua äänessään sanoi, ettei kannata armas katsahtaa peiliin, Nainen hymyili ja nousi takkuisena, saaneena, kuningattaresta onnelliseksi peikkotytöksi muuttuneena itsenään ja tallusteli suihkuun.
Naisen palatessa suihkusta mies odotteli puhtaalla vuoteella. Huoneen nurkkaan nostettu suuri päiväpeittomytty kertoi. Miten vuode on tarpeen tullen nopeimmin siistitty.
Mies taputti paikkaa vieressään ja nainen kipusi miehen viereen, siinähän hänen paikkansa olikin, tuntui kuin aina olisi ollut ja tulisi olemaan. Mies kehotti naista avaamaan pyyhkeensä jotta voisi tarkistaa millaista jälkeä naisen iholle oli
aiheuttanut. Ihoa kuumotti ja steariinin valumajäljet näkyivät vaaleassa ihossa punaisina juonteina. Tunne oli naisesta hyvin miellyttävä, mielessään hän tunsi ylpeyttäkin, jotain samankaltaista mitä miehet tuntevat taisteluarvistaan.
Mies puhalteili ihoa ja odotteli sen kuivumista.
”Minulla on voidetta joka lievittää punotusta ja rauhoittaa ihoa”, sanoi mies ja sen kummempia kyselemättä alkoi rasvata naisen ihoa. Voiteessa oli jotain joka viilensi ihoa, ehkä mentolia tai aloeveraa.
Naisen ajatukset näkyivät, miehen rasvatessa, hänen silmistään. ”Joskus haluaisin, joskus haluaisin vielä hieroa tätä samaa voidetta hehkuviin pakaroihisi, sinuun… silloin kun meillä on hamppunarujen aika,” mies kuiskasi ja ilmaan tiivistyi sama jännite, mikä miestä ja naista oli vetänyt puoleensa magneettina ensimmäisistä sanoista alkaen.
Tietoisuus siitä, että tämä iltaan taittunut päivä loppuisi, tuntui kummassakin. Tuon sanattoman haikeuden takana oli kuitenkin varmuus siitä, että kaikki oli vasta alkamassa. Nainen kurotti nilkkaansa, irrotti tiikerinsilmäketjunsa. Hän katsoi miestä silmiin sielu paljaana ja sanoi :”Jos haluat, kuuluu tämä sinulle nyt”. Mies otti ketjun puristi sen kouraansa ja katseli naista. Nainen oli hiljaa, vain kyyneleet valuivat hitaasti pitkin naisen paljaita rakastelun pöhöttämiä poskipäitä. ”Totta kai haluan”, mies kuiskasi ,”olethan olkinaiseni, palava naiseni”.
Mikä matka meillä onkaan edessämme.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Todella kaunista. Osaat jännitteen luomisen taidon.
Ihan kuin olisin kokenut pienen osan tuosta, nähnyt naisen nilkkakorunkin... ;-) Nautittavaa kerrontaa, ihailen.