(24 08)
katsoin peiliin ja
ymmärsin
että olen vain yössä harhaileva tähti
rappukäytävässä etääntyvien askelten kaiku
ja sanojesi muisto
että olen jotain tärkeää
että olen arvokas, ainutlaatuinen ja rakas
korvissani
minä ymmärsin että olen vain yössä harhaileva tähti
keskellä pimeää avaruutta
ja niin, niinpä tietysti, rakkaani
jokainen tähti
on ainutlaatuinen ja arvokas
omalla paikallaan
jokainen tähti on äärettömän rakas
mutta jostain syystä
ja vain Luoja tietää miksi
minusta nyt tuntuu niin kovin
arvottomalta
kuullessani sisälläni
sanasi
että olen tärkeä, arvokas, ainutlaatuinen
ja kovin rakas
niin kuin sanoisit ne jollekin toiselle
minun jälkeeni
ja jossain
kaksi tähteä keskellä pimeää avaruutta
kohtaavat öisillä radoillaan
tuikkien toisilleen
mutta minä
minä olen vain yössä harhaileva yksinäinen tähti
joka katsoi peiliin ja
ymmärsi
keinuttakoon teitä sylissään avaruus,
onneanne siunaten
ehkä minäkin hetken aikaa avaruudessa
olen osa jotain arvokasta
vaikka olenkin
vain harhaileva tähti
katsoin peiliin ja
ymmärsin
että olen vain yössä harhaileva tähti
rappukäytävässä etääntyvien askelten kaiku
ja sanojesi muisto
että olen jotain tärkeää
että olen arvokas, ainutlaatuinen ja rakas
korvissani
minä ymmärsin että olen vain yössä harhaileva tähti
keskellä pimeää avaruutta
ja niin, niinpä tietysti, rakkaani
jokainen tähti
on ainutlaatuinen ja arvokas
omalla paikallaan
jokainen tähti on äärettömän rakas
mutta jostain syystä
ja vain Luoja tietää miksi
minusta nyt tuntuu niin kovin
arvottomalta
kuullessani sisälläni
sanasi
että olen tärkeä, arvokas, ainutlaatuinen
ja kovin rakas
niin kuin sanoisit ne jollekin toiselle
minun jälkeeni
ja jossain
kaksi tähteä keskellä pimeää avaruutta
kohtaavat öisillä radoillaan
tuikkien toisilleen
mutta minä
minä olen vain yössä harhaileva yksinäinen tähti
joka katsoi peiliin ja
ymmärsi
keinuttakoon teitä sylissään avaruus,
onneanne siunaten
ehkä minäkin hetken aikaa avaruudessa
olen osa jotain arvokasta
vaikka olenkin
vain harhaileva tähti
Vastaukset 3
Vanhimmat
.....
meitähän täällä riittää!:)
Oikeastaan sitä jo kuuntelee elämää ikäänkuin toisenlaisin silmin kun huomaa ihmisten puhuvan aitoja sanoja niin vähän, niin kovin vähän. Ja sen Koskenniemen runon Yksin oot sinä ihminen jne.. oon jo aikoja sitten aatellut suht' paikkansapitäväksi. Silti sitkeesti vaan uskon, kun johonkinhan sitä on ihmisen uskottava (ees pieneen unelmaan), että aitoakin ystävyyttä ja rakkautta on olemassa, jossain, ehkäpä siellä avaruudessa.
Tällainen sanalitania tuli runostas mieleen, mutta en nyt millään osaa muuttaa niitä runomuotoon (koska en jaksa nyt aatella), joten olkoon näin.
Syksy tässä kuitenkin jo lähenee, ja se tähtitaivaan tuike..
joten ootellaan ja toivotaan kaunista syksyä!
terv. ticole
Meitä on muitakin,
yksinäisiä tähtiä,
kaukana avaruudessa,
mustien varjojen takana.
Ikuisesti odottamassa
koskettavaa kohtaamista,
kirkkaampaa valoa itselleen
jonkun toisen loisteesta.
Vaikka itsekin loistaisi
kirkkaasti, ei sitä näe.
Sitä katselevat vain toiset.
Ja joskus sokaistuvat siitä valosta.
Kerran minustakin tuli pieni,
mutta samalla valoni suureni.
Mikään ei tuo kirkkaampaa loistetta
kuin sydämen nöyryys.
Se on tähti, jonka valo
loistaa kaikkein kauimmas.
Jos sinussa on nöyryyttä,
olet arvottomanakin arvokas.