jossain kahden pienen pitäjän välillä matkalla Kajaanin suunnasta Kalajoelle, muutamia päiviä sitten, kirjoitin paperilapulle runon; eilen saavuin kotiin, tänään ryhdyin lappusta etsimään ja en löytänyt. Joten päätin kirjoittaa toiset runot. Ensimmäisen runon (niin kuin metsän tuoksu) idea syntyi metsäpolulla 22. 8. noin klo 16:00 ja on kirjoitettu tänään illalla. Toinen runo (ihon hiljaisuus) tänään iltapäivällä, kolmas (miltä kaikki tuntuu) ja neljäs (tanka) tänään illalla. Viides runo (katsoin) on kirjoitettu tänä yönä.
- - -
vielä yksi inspiraatio
Kirjoittanut: äitiparta / 24.2.07 / klo 02:53
pisaran pudottua
veneen vierelle
jäi pyörteilevä kuvio
kun soutaja ei huomannut
äänetöntä itkuasi
mikä liikahteli sinussa
ja resonoi
kuin kaukaisen tapahtuman jälkikuva
nyt veneen lipuessa sumuun
niin yksinäinen pyörteilevä kuvio keskellä järvenselkää
veden kylmällä kalvolla
hymysi alle
syvintä syksyistä kipua peität
vetäessänne venettä mökkirantaan
kellastuneet lehdet puista riisuu tuuli
ja hän ottaa sinut kainaloon kulkiessanne ovesta
lämpöiseen tupaan
jokaisella suudelmallaan
tukahdutettu kipu
sielusi tummissa syvyyksissä
kasvaa jäiseksi lohkareeksi kasvaa
kunnes kukaan ei ymmärrä
miksi ihminen eräänä yönä puolison nukkuessa
lähti yksin soutamaan
pudonneen pisaran jälkeäkö hän etsi
ja löytämättä
pudotti itsensä järveen
älköön tapahtuko niin
anna kaikkien kyynelten tulla vuolaana
itke itkusi
vaikka salaa mutta itke
itke kaikki ne kyyneleet
ja pure kämmentä ettei hän herää
huutosi ääneen
paljaiden oksien liikkuessa vasten ikkunaa keskellä yön
olet arvokas koska olet
järvi jäätyköön aikojaan
talven jälkeen tulee kuitenkin kevät ja kesä
eikä syksyyn vieläkään kuole
kaiken sen jälkeen olet ehkä vahvempi
luja mutta et kovettunut
peräksiantamaton mutta kyllin taipuisa jotta et menisi hajalle
kipeiden aikojen viimassa
jotka tulevat
*
tahtoisin hiljaa silittää sinua
rohkaista jaksamaan
vaikenen
on kipua joka täytyy käydä läpi vain yksin
- - -
vielä yksi inspiraatio
Kirjoittanut: äitiparta / 24.2.07 / klo 02:53
pisaran pudottua
veneen vierelle
jäi pyörteilevä kuvio
kun soutaja ei huomannut
äänetöntä itkuasi
mikä liikahteli sinussa
ja resonoi
kuin kaukaisen tapahtuman jälkikuva
nyt veneen lipuessa sumuun
niin yksinäinen pyörteilevä kuvio keskellä järvenselkää
veden kylmällä kalvolla
hymysi alle
syvintä syksyistä kipua peität
vetäessänne venettä mökkirantaan
kellastuneet lehdet puista riisuu tuuli
ja hän ottaa sinut kainaloon kulkiessanne ovesta
lämpöiseen tupaan
jokaisella suudelmallaan
tukahdutettu kipu
sielusi tummissa syvyyksissä
kasvaa jäiseksi lohkareeksi kasvaa
kunnes kukaan ei ymmärrä
miksi ihminen eräänä yönä puolison nukkuessa
lähti yksin soutamaan
pudonneen pisaran jälkeäkö hän etsi
ja löytämättä
pudotti itsensä järveen
älköön tapahtuko niin
anna kaikkien kyynelten tulla vuolaana
itke itkusi
vaikka salaa mutta itke
itke kaikki ne kyyneleet
ja pure kämmentä ettei hän herää
huutosi ääneen
paljaiden oksien liikkuessa vasten ikkunaa keskellä yön
olet arvokas koska olet
järvi jäätyköön aikojaan
talven jälkeen tulee kuitenkin kevät ja kesä
eikä syksyyn vieläkään kuole
kaiken sen jälkeen olet ehkä vahvempi
luja mutta et kovettunut
peräksiantamaton mutta kyllin taipuisa jotta et menisi hajalle
kipeiden aikojen viimassa
jotka tulevat
*
tahtoisin hiljaa silittää sinua
rohkaista jaksamaan
vaikenen
on kipua joka täytyy käydä läpi vain yksin
Vastaukset 3
Vanhimmat
syksyisinä aamuina
pois Sinusta
pois yhteisestä maailmasta
eksyneenä
kuljin yksin jossain
yritin saada ajatuksistani kiinni
samaan aikaan
kun kaste alkoi elää
se lipui lehden päällä
kuin hidas aalto
näin järvenselällä vanhan kalastajan
nosteli verkkojaan
käppyräinen piippu suussaan
hyräili - ehkä
tiesin
että Sinäkin olet siellä jossain
ei ajatuksenhännästä vieläkään kiinni
astelen polkua
kuuntelen
sirkuttajat ovat liikkeellä
haikeus on istunut lauluun
niin kuin minuun
ja yritän kuin sokeutuneena
löytää luoksesi
syliin
sisimmässäni tunnen
että tarvitset minua juuri nyt
onko Sinulla uskallusta
päästää lähelle, lähemmäksi ?
mutta minä tulen ...
nämä sinun runosi.
Et jättänyt kylmäksi,
kyyneleet silmissä luin...
tilannettasi, otan osaa.