Olen vasta aloittamassa yksinhuoltajan elämää. Eroasiat ovat vielä aivan kesken ja kovin kipeitä.
En ole aiemmin juuri keskustelupalstoja selaillut, enkä ollut lainkaan tietoinen tällaisesta vihasta yh-äitejä kohtaan.
Tulevaisuus näytti jo hetken valoisalta, kunnes eksyin tänne. Mitä te ihmiset saatte toisten mollaamisesta? Tuntuu niin pahalta lukea toisten kohtaloita ja kommentteja, jotka ovat suorastaan kamalia.
Sympatiani ovat tasan isien ja äitien puolella. Itse en lapsiltani isää veisi, enkä isältä lapsia. Koetamme taiteilla sovussa, jotta lapsilla olisi hyvä olla. He ovat syntyneet rakkaudesta, ja edelleen ansaitsevat meidän molempien rakkauden.
Toimeentulo huolettaa, mutta jos siitä täällä mitään kysyy tai puhuu, saa näköjään ryöpyn niskaansa.
Ajattelin, että löytäisin täältä oikeasti tukea hankalassa elämäntilanteessani, mutta huomasin olleeni aivan väärässä.
Menin naimisiin rakkaudesta, synnytin lapset rakkaudesta. En ole tehnyt pahaa kenellekään. Nyt vain elämä potkii ja kovaa. Jään yksin lasten kanssa ja kaipaan tukea. Joltakin, joka oikeasti ei minua tunne. Eromme sattuu lähipiiriimmekin liian lujaa, en jaksaisi heidän taakkaansa enää lisätä.
Olipas pakko nyt vuodattaa, vaikka nähtävästi tämä kanava ei ole se oikea..
Mutta voimia kaikille samassa tilanteessa oleville. Selviämme tästä kyllä!
En ole aiemmin juuri keskustelupalstoja selaillut, enkä ollut lainkaan tietoinen tällaisesta vihasta yh-äitejä kohtaan.
Tulevaisuus näytti jo hetken valoisalta, kunnes eksyin tänne. Mitä te ihmiset saatte toisten mollaamisesta? Tuntuu niin pahalta lukea toisten kohtaloita ja kommentteja, jotka ovat suorastaan kamalia.
Sympatiani ovat tasan isien ja äitien puolella. Itse en lapsiltani isää veisi, enkä isältä lapsia. Koetamme taiteilla sovussa, jotta lapsilla olisi hyvä olla. He ovat syntyneet rakkaudesta, ja edelleen ansaitsevat meidän molempien rakkauden.
Toimeentulo huolettaa, mutta jos siitä täällä mitään kysyy tai puhuu, saa näköjään ryöpyn niskaansa.
Ajattelin, että löytäisin täältä oikeasti tukea hankalassa elämäntilanteessani, mutta huomasin olleeni aivan väärässä.
Menin naimisiin rakkaudesta, synnytin lapset rakkaudesta. En ole tehnyt pahaa kenellekään. Nyt vain elämä potkii ja kovaa. Jään yksin lasten kanssa ja kaipaan tukea. Joltakin, joka oikeasti ei minua tunne. Eromme sattuu lähipiiriimmekin liian lujaa, en jaksaisi heidän taakkaansa enää lisätä.
Olipas pakko nyt vuodattaa, vaikka nähtävästi tämä kanava ei ole se oikea..
Mutta voimia kaikille samassa tilanteessa oleville. Selviämme tästä kyllä!
Vastaukset 10
Vanhimmat
tämähän tunnetaan kansan keskuudessa suoli24 foorumina, kaikenlaista mahtuu mukaan. Eroperhe netistä löydät fiksuja ihmisiä, joten sinne.
tämä foorumihan tunnetaan suoli kaksikymmentäneljänä. Eroperhe netistä löydät fiksuja pohdintoja, siis sinne.
asia, varsinkin lapsille ja heidän etu tulee olla aina ykkösenä. Valota hieman tilannettasi. Miksi päädyitte eroon, jos lapsetkin ovat rakkauden hedelmiä?
Isäkö haluaa erota?
ikävä kyllä suurin osa tälläkin foorumilla yh-äiskiä.Lasten etu=äiskien etu sitä ei voi kiistää,oli eron syy mikä tahansa,tahtoo muuttua riidaksi.ja se ei ole sitten kenenkään etu enää.olit sitten iskä tai äiskä.älä vie lapseltasi toista vanhempaa
siinäpä sitä mietittävää
Mitä tukea nyt haet, jos kerran tiedät että selviätte!! Onhan sinun apunasi yh:na sosiaalitantat, kunnon ihmisten maksama tukijärjestelmä, ja toisten yh- luuserien varaukseton tuki!! Mitä ihmettä vielä haluat!?!?!
Sinulta satasen kuussa ärsytyskorvausta.
Näinhän tässä kävi, vaikka taisin jo edeltä arvatakin luettuani muiden juttuja.. Että enpä taida enempää valottaa tilannetta, kuin että jään yksin neljän pienen murusen kanssa. Rahallista tukea en ollut enkä ole edelleenkään keneltäkään vailla. Toimeentulo huolettaa varmasti kaikkia eroavia, puolin ja toisin. Eikä yksin taloudellinen toimeentulo vaan yleensäkin jaksaminen.
Minulla on hyvä työ, johon tosin aioin palata vasta hoitovapaan jälkeen..
Mutta sainpahan paskaa niskaani tätäkin kautta.. Kiitos siitä.
Uskonpa että sinulla on toinen ääni kellossa kun yh:n arki alkaa!! Sitten huutelet jo kovaan ääneen elatusmaksujen perään, ja vaadit kaikki mahdolliset etuudet, jotka me kunnon kansalaiset joudumme sinulle kustantamaan! Että kun riepoo tämä järjestelmä!! Millä ihmeen oikeutuksella minäkin joudun kustantamaan kaltaistesi luuserien elämisen!? Järjestelmä on mätä!! Etkä sinä mihinkään töihin palaa! Älä edes viitsi lässyttää sellaista! Sinusta tulee ammatti yh! Se on tuottoisimpia ja helpoimpia töitä mitä kaltaisesi työnvieroksuja enää koskaan tekee! Häpeä itseäsi!!!
Viitsisitkö valottaa? Mitä sinä joudut yhäreille kustantamaan? Ei kai ne elareita sinulta tule huutelemaan? Vai lapsilisiäkö itket? Niitä saavat kaikki lapsiperheet, eivät vain yhärit. Vai se yh-korotusko siinä kismittää? Se 46e? Voivoi... Vai oletko niitä imbesillejä jotka kuvittelevat asumistuen, kotihoidontuen ynnä muiden kelaetuuksien olevan vain yhäreitä varten?
Mua ainakin vituttaa suuresti se että meikäläisen maksamia verorahoja syydetään sossusta toimeentulotuen muodossa kaikenmaailman puliukoille. Ne menee suoraan alkoon kuitenkin. Samaten ne nuorehkot miekkoset jotka ei ole ihan vielä pultsariasteella. Ne sellaset jotka jätti amiksen kesken, eivätkä armeijassakaan pärjänneet, ne sellaset jotka eivät edes hae töitä kun sossustakin saa rahaa. Juuri ne lökäpöksyiset luuserit jotka raahaa kaljalaatikoita lähikaupasta ja lorvivat päivät päästään. Sellaisten elämän kustantaminen minua vituttaa.
Vituttaa myös se että kansanedustajat ajelevat taksilla veronmaksajien piikkiin. Mutta sehän ei tietenkään ole mitään verrattuna siihen että kela maksaa yhäreille 46e kuussa yh-korotusta.
Hei,
Tässä sulle järjellinen vastaus kokemuksella. Täällä yh:ta haukutaan suureen ääneen, oikeassa elämässä onneksi ei. Oman kokemukseni jälkeen sanoisin, että niin töissä kuin muussa elämässä on ihan hyvin kohdeltu - ihmisenä. Tottakai raha-asiat huolettaa, mutta nekin järjestyvät ajan kanssa, kun elatusmaksut ja muut saadaan sovittua ja saat yksinhuoltajakorotukset ja muut mahdollliset tuet.
Älä välitä näistä "rasistisista" kommenteista. Ihan yhtälailla yhteiskunta tukee ja pitääkin tukea ihmistä silloin kun on tarve. Minulle ainakin on ihan sama mihin ne veropennini menee, syöpäsairaan hoitoon vai yksinhuoltajalle ; ).
Tulet selviämään ja asiat loksahtavat paikoilleen pala kerrallaan. Itse jäin kahden lapsen kanssa yksin, kun mies jätti. Ihan kunnolllinen isä oli ollut ja on edelleen lapsilleen. Hoitaa hienosti osansa ja pitää lapsia paljon luonaan (uusperhe hänelläkin).
Olin noin 5 vuotta töissäkäyvä yksinhuoltaja ja vaikka tiukkaa olikin taloudelllisesti, niin pärjäsimme hyvin. Hitsauduttiin lasten kanssa tiiviiksi yksiköksi. Nyt 7 vuotta myöhemmin menossa naimisiin ja uusperhettä (erittäin onnellista sellaista) perustamassa. Tsemppiä! Ja muista ottaa kaikki apu vastaan läheisiltäsi ettet väsy neljän nuppusen kanssa.