Haluan rakastaa ja olla rakastettu, seurustella ihanan pojan kanssa ja pitää häntä lähellä. olen yli 20 enkä ole ikinä seurustellut tai edes halannut poikaa (tai miestä) joka ei olisi sukulainen. Kaipaan läheisyyttä, vieressä istumista, halaamista, olkapäähän nojaamista ja kainalossa olemista turvassa kaikelta pahalta maailmassa
haluan rakastaa
yksinäinen sielu
7411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin se menee, että kun ei vielä kokemusta ole, niin ei paljoa osaa pyytääkään. Kaipaa vain jonkun siihen vierelle, että saa mm. tuntea sellaista läheisyyttä jota ei ole ennen tuntenut.
Mutta liian vähään ei silti kannata tyytyä, vaikka et odottaisikaan "ihmeempiä". Myös omat tarpeensa ja halunsa pitää tuoda esille.
Olen itse kanssa yli 20 vuotias "poika" suhteita on ollut mutta kerran löysin jotain hyvää "ehkä sen oikean" siitä ei sit tullut mitään. Ei mulla ole kokemusta seksistä pusuita enempään. Masennuin ja alkoi muutkin ongelmat enkä enään edes yritä löytää ketään "harmi" vaikka haluisin tuntee vaan tulla rakastetuksi ja pitää jostain huolta mut en enään kestä pettyä. Kyl sä viel onnen joku päivä löydät. :)
Ei sitä kannata luovuttaa vaikka on noita takaiskuja tullukkin. Pahalta se tuntuu aina, mutta paremmalta se tuntuu sitten kun todellakin löytää sen oikean :)
Pettymyksiä elämä täynnä, mutta se on vaan toinen puoli kolikosta. ;)
Hei kaveri, älä masennu. niitä tulee ja menee. Ensirakkaus on siitä hyvä et sen perään tulee toinen ja kolmaskin. Itselläki on petetyksi tulemisen kokemusta ja jättämisen tuskanki oon kokenu. Meni muutama vuosi ku siitä yli pääsin ja en tiiä onko vielkään ihan kunnos. Mut tiedät et haluan kovasti poikakverin, mut toistaiseks kukaan ei ole sen suurempaa kinnostusta mua kohti osoittanu. Et näin!
Kiitos ajasta lukea ja ajasta vastata, kiitos ajatuksista ja kaikesta :)
Heh, sie oot samanlainen optimisti tuon rakkaan löytämisen kanssa kuin minä. :)
Ja samoja ajatuksia sulla on sen rakkaan suhteen kun mulla; se pitää olla molemminpuolista, muuten homma ei toimi.
Jos toinen antaa toista enemmän, niin ristiriitoja tulee takuuvarmasti.
Mielummin yksin kuin epätasapainoisessa suhteessa.
Niimpä, ei se muuten onnistu :) Olen kokenut erilaisia ihmissuhteita (ystäviä), laidasta toiseen.
Pahimmillaan ystävä, jonka kanssa olimme monin tavoin todella samanlaisia, antoi jatkuvasti erilaisia lahjoja ja sai minut kokemaan itseni huonoksi ystäväksi kun ei ollut varaa jatkuviin lahjoihin (vaikkei hänelläkään siihen olisi varaa ollut) tämä kaikki johti jatkuviin riitoihin. Kerroin hänelle asiasta, mikä auttoi jonkin verran. Tämä ystävyys kukki vuoden ja kuihtui seuraavana vuonna monen yhteensattuman kautta.
Yksi parhaimpia (ellei paras) ystävyssuhteeni olen muodostanut monen vuoden aikana. Olemme moinella tavalla tasavertaisia, toisaalta koemme molemmat toisen olevan parempi jossain asiassa. Kaiken kiakkiaan olemme saaneet tämän toimimaan loistavasti, emme ole riidelleet 13 vuoden aikana kertaakaan. Kerran hän on saanut minut suuttumaan ajattelemattomuudellaan, mutta se saatiin selvitettyä alle kahdessa minuutissa puhumalla.
En nyt tarkoita etteikö se, ettei ikinä riitele, olisi hyvää ystävyyttä/rakkautta vaan se että saa kaiken selvitettyä siten, ettei siitä jää kaunoja. Tärkeintä on kuitenkin yhdessä vietetty aika suhteen laadusta (ystävyys/rakkaus/ym.) riippumatta. Jos suhde ei ole tasavertainen, voiko yhdessä vietetty aika olla laadukasta?