Muutin vuosi sitten pois vanhempien luota yksin asumaan. Samoihin aikoihin elämään tuli sitten poika jonka kanssa seurusteltiin vuoden päivät. Ja olihan se tosiaan vakavin suhteeni ja en ole ketään rakastanut niin paljon kun sitä ja blaablaablaa. Oli puhetta että muutettais ens kesänä yhteen ja näin. Kyllä osasin aatella et ei aina kaikki mee niin kuin toivoo, mutta silti jotenkin ajattelin että tässä olisi edes siihen ensi kesään selvitty. Hän päätti sitten suhteen ja sattuuhan se. Kai tästä yli joskus pääsee, mutta eniten tässä ahdistaa se, että en halua enää hetkeäkään asua yksin. Haluan muuttaa yhteen, kihloihin vaikka saman tien ja naimisiin kiitos ? Nuori olen vielä, ja nyt ahdistaa paljon. Seuraavaa suhdettako tässä odotellaan, ja kuvitellaan että se kestäisi jopa tuota paremmin, sanotaan vaikka 3 vuotta. Sen jälkeen ero, sattuu tuhat kertaa enemmän ja taas aloitettava kaikki alusta ? Tai jos on sen kanssa 30 vuotta ja eroaa sitten viisikymppisenä, sitten sitä vasta pohjalla ollaan ?
Ja kun olin niin varautunut siihen että tämän vuoden enää yksin asun, sitten avoliittoon. Mistä mä taion nopeasti pojan joka suostuu mahdollisimman pian mun kanssa muuttamaan yhteen ?
Kyllä mä osaan olla yksin, mutta elämällä on vaan miljoona kertaa enemmän sisältöä jos olisi se vakituinen rakas. Tai no, en mä halua olla sinkku, onhan se niin. Enkä mä ketään ota vaan sen takia että olisi joku. MUTTA ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ miten tästä elämästä voi selvitä järjissään.
Ja kun olin niin varautunut siihen että tämän vuoden enää yksin asun, sitten avoliittoon. Mistä mä taion nopeasti pojan joka suostuu mahdollisimman pian mun kanssa muuttamaan yhteen ?
Kyllä mä osaan olla yksin, mutta elämällä on vaan miljoona kertaa enemmän sisältöä jos olisi se vakituinen rakas. Tai no, en mä halua olla sinkku, onhan se niin. Enkä mä ketään ota vaan sen takia että olisi joku. MUTTA ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ miten tästä elämästä voi selvitä järjissään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei sitä kannata rynnätä heti mahdollisimman pitkälle, sillä vastapuolta saattaa todennäköisesti alkaa ahdistamaan se, että edetään niin nopeasti.
En usko, että KUKAAN on valmis hyppäämään heti avoliittoon tai vastaavaan, vaan se pitää se sama tie kulkea läpi jok'ikinen kerta. Koville se ottaa, mutta lopulta se vaivannäkö palkitaan. :)
jos et halua asua yksin, hanki kämppis. et sinä mistään mitään poikakaveria yks kaks taio varsinkaan tuolla asenteella. viestistäsi käy koko ajan ilmi että haluaisit vain jonkun, kun et halua olla yksin ja sitten sanot vielä että et ota ketään vain sen takia että olisi joku, ihmeellistä. kun olet päässyt yli eksästäsi, elämä maistuu kyllä ilman mitään laastarisuhdettakin.
mulla on tällä hetkellä aivan sama tilanne kuin sulla nyt. mitä sulle kuuluu nyt kun tuosta on menynt melkein kuukauden päivät?